Tytöstäni tuli enkeli

Voi, ystävä kallis! Kauheaa! En tiedä mitä sanoa.. Olen niin pahoillani. Otan osaa suruusi.

kädestäsi kiinni



t.

Elämän alku ja sen loppu
on niin arvoituksellinen

itse elämä siinä välissä
täynnä koskettavuutta

ei kaikkea voi ymmärtää

- vielä vähemmän tätä -
ja onko hyväksyttävä
ja onko se edes
hyväksyttävää.

Lämmin kosketus että
puristus -osanottoni-et
ole yksin,vaikka nyt varmaan
siltä tuntuu...aikoinaan aivan
lähipiirissäni aivan samankaltainen,
joista toinen kuitenkin jäi eloon.

Voimia Sinulle - en osaa
juuri tähän muuta sanoa.

suruusi, en voi edes käsittää miltä sinusta tuntuu... :(

Voimaa ja jaksamista...

se ahdistaa, se suuri suru
sitä ei voi käsittää kuin sellainen, jolle
myös on niin käynyt. voimia paljon teilla.

Itken täällä taas kanssasi, niin vähän voin sanoa, niin pienesti lohduttaa suuressa surussasi.
Ei, ei enkeleitä voi enää sattua, on pieni tyttösi nyt Luojan huomassa.
Olen niin surullinen, ei sitä sanat riitä kertomaan.

ei enkelinäkään ole paha paikka
hetken tuntea liikkeet vaikka
elämää vain suuremmat voimat määrää
tuulet kuljettaa...
sinun pois menosi olisi sille vanhemmalle väärää
siis sinulla on tärkeä tehtävä täällä
rakkaus...
kuljet vahvalla jäällä.

Voimia ja jaksamista perheellenne...
kaikki tiet vie kotiin päin.

vietän kanssasi,tässä
pimenevässä yössä...

....Olen mutta osanottoni...

Olet rantautunut.
Edessä kultakaupunki,
hopeinen hiekkaranta,
marmorinen maa.

Voimia sinulle ja perheellesi.

en voi suruasi määrää edes käsittää... Lämpimin osanottoni... :(

olen runosi ääressä...

Lämmin *rutistus*

..onneksi sinulle on suotu kirjoittamisen lahja, niin että voit purkaa osan surua kauniiksi sanoiksi.

"Taivaan Isän sylissä
jokainen saa levätä."

--

haluan kiittää. Mietin laittanko edes runoa lapsestani. Kirjoitin pahaa oloani ja ikävääni, ne ovat seuranani koko elämäni, haalenevat joskus, mutta unohdu eivät milloinkaan.

Jokainen toivoo lapselleen parempaa elämää. Ehkä hänellä onkin nyt kaikki paremmin, mitä meillä tässä maailmassa, näin ainakin haluan uskoa. On minulla toinenkin tytär, hänen vuokseen koitan jaksaa ja pysyä kasassa, että hänkin jaksaisi. Kovin teitä kiitän vielä kerran että luitte runoni.

Olen tässä...

Kun sanoja ei ole
on vain hiljaisuus
metsän puissa

Vaiennut lintujen laulu

suureen suruunne.

Luoja on joskus epäoikeudenmukainen, emmekä me
voi ymmärtää Hänen tekojaan.
Nyt on vain lohtu siitä, että Häneen ei enää
satu. Surua ei kukaan toinen voi kantaa, eikä
kukaan kylliksi lohduttaa.

Voimia, paljon voimia teille jotka jäitte sure-
maan.

Vaikea käsittää, kun lapsi joutuu liian aikaisin lähtemään. Voimia sinulle ja perheellesi!