Tällä palstalla on viime päivinä kysytty abortin tehneiltä, että miksi he salaavat aborttejaan. Moni on esittänyt vastakysymyksen, että mikä on salaamista. Koska tuossa kyseisessä ketjussa ei kukaan abortin vastustaja ole vielä vaivautunut tähän kysymykseen vastaamaan, kysyn sitä omassa aloituksessaan.
Arvoisat abortin vastustajat, mitä tarkoittaa abortin salaaminen? Kenelle kaikille siitä pitäisi kertoa, jotta ei syyllistyisi aborttinsa salailuun? Eikö riitä, että siitä kertoo kaikkein läheisimmille ihmisilleen, kuten muistakin äärimmäisen henkilökohtaisista ja usein myös kipeistä asioista elämässään? Pitäisikö vielä kertoa kaikille työkavereille, kaupan kassatädille ja lähinaapureille?
Saisinkohan nyt vastauksen näihin kysymyksiin...
Arvoisat abortin vastustajat, mitä tarkoittaa abortin salaaminen? Kenelle kaikille siitä pitäisi kertoa, jotta ei syyllistyisi aborttinsa salailuun? Eikö riitä, että siitä kertoo kaikkein läheisimmille ihmisilleen, kuten muistakin äärimmäisen henkilökohtaisista ja usein myös kipeistä asioista elämässään? Pitäisikö vielä kertoa kaikille työkavereille, kaupan kassatädille ja lähinaapureille?
Saisinkohan nyt vastauksen näihin kysymyksiin...
Vastaukset 31
Vanhimmat
Mutta olen kuullut tutuilta ketkä muista tutuista on tehnyt abortin ja kyllä se muokkaa ajatuksiani abortin tehneistä ja sitä salailevilta. Kyllä jutut leviää...
Jos on sinut abortin kanssa niin ehkä siitä voisi puhua.
Jos on tehnyt ratkaisun jonka kanssa on sinut, niin eikö sen voi kertoa muillekin? Tai onko takana ratkaisu jonka tekeminen harmittaa ja mielessä on että olisi pitänyt sittenkin toimia toisin.
Toivottavasti jokainen voi olla itselleen rehellinen.
itselläsi on tapana kertoa kaikki gynekologiset asiasi jokaiselle tutulle ja tuntemattomalle niin pidän sinua (ja varmasti suurin osa ihmisistä pitää) verrattain omituisena.
Kerrotko itse kaikille mahdollisesta keskenmenosta, synnytyksen verisyydestä, tuhnuvuodoista ja lapsentekohetkestä? Onko ne asioita, joita kuulutellaan ympäri kaupunkia?
"olen kuullut tutuilta ketkä muista tutuista on tehnyt abortin ja kyllä se muokkaa ajatuksiani abortin tehneistä ja sitä salailevilta. Kyllä jutut leviää..."
Kuinka läheinen olet näiden tuttujesi kanssa, jotka eivät itse sinulle ole abortistaan kertoneet? Oletko heidän perheensä jäsen, lähisukulainen tai erittäin läheinen ystävä?
Voisiko olla mahdollista, että he ovat jättäneet kertomatta sinulle juuri siksi, koska tietävät sen asian muuttavan sinun näkemystäsi heistä? Kertoisitko itse ehdoin tahdoin jostain hyvin henkilökohtaisesta asiastasi ihmiselle, jonka tietäisit ajattelevan sinua pahalla sen tähden?
"Jos on tehnyt ratkaisun jonka kanssa on sinut, niin eikö sen voi kertoa muillekin?"
Kysymys kuuluukin, että kenelle muille siitä pitäisi kertoa? Ketkä ovat nämä "muut" joiden tulisi saada myös asiasta tietää?
"Tai onko takana ratkaisu jonka tekeminen harmittaa ja mielessä on että olisi pitänyt sittenkin toimia toisin."
Minä kuulin juuri äidiltäni, että serkkuni on saanut toisen lapsensa. En tiennyt hänen olleen edes raskaana. Itse hän ei siis minulle kertonut sen enempää raskaudestaan kuin lapsen syntymästäkään. En silti osannut hirveämmin edes pahastua tästä "salailusta". Totuus on, että en ole juurikaan ollut yhteyksissä serkkuuni viime vuosina. Satunnaisesti olemme puhelimessa puhuneet, joulukortit lähettäneet ja yhteisten sukulaisten kautta terveisiä on lähetetty ja saatu. Emme siis ole riidoissa tai huonoissa väleissä, elämä on vaan kuljettanut molempia omaan suuntaansa.
Pitäisikö minun tulkita serkkuni käytös nyt niin, että hän on tahallisesti ja tietoisesti salannut raskautensa minulta tai että hän on tehnyt sen siksi, ettei olekaan ollut sinut perheenlisäyksen suhteen? Että häntä onkin jäänyt lapsen tekeminen harmittamaan ja hän toivoisi tehneensä mieluummin abortin? Itse kun en oikein osaa ajatella näin. Olen vakuuttunut siitä, että hän ei ole sen enempää päättänyt oikein salata asiaa minulta kuin katuisi lastaankaan.
..itseasiassa: minä tiedän tutuiltani myös nuo asiat!
puoliakaan ihmisten asioista, joista kuvittelet tietäväsi kaiken.
Että tehty on?
Älkääpä ottako niin tosissanne täällä näitä höpö-höpö juttuja joita katkerat kirjoittelevat.
keskusteltu siitä tilanteesta, jossa alaikäiselle te3hty abortti salataan hänen vanhemmiltaan. Tytöt kyselevät, että ei kai sairaalasta kerrota vanhemmille. Joskus naiset tai tytöt salaavat raskauden ja abortin odottamansa lapsen isältä.
Muille kuin edellä mainituiolle ei kenenkään yksityisen ihmisen abortti kuulu. En tosiaankaan pidä sitä sellaisena asiana, joka pitäisi kuuluttaa toreilla.
Minusta tässä ketjussa ei ole kyse mainitsemistasi tilanteista. Tuossa nimenomaan kysytään, miksi abortteja salataan, mutta ei useasta pyynnöstä huolimatta vastata siihen, mitä sillä salaamisella tarkoitetaan, mikä lasketaan salaamiseksi:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=116&conference=1500000000000024&posting=22000000041631508
"Muille kuin edellä mainituiolle ei kenenkään yksityisen ihmisen abortti kuulu. En tosiaankaan pidä sitä sellaisena asiana, joka pitäisi kuuluttaa toreilla."
Olen samaa mieltä.
on sitä jos ei kerro lähipiirilleen noin merkittävää asiaa, eli niille joiden kanssa on eniten tekemisisssä, yleensä kai vanhemmat, puoliso, lapset, sisarukset, parhaat kaverit, joskus jopa serkut.
Seurustelin kerran miehen kanssa joka oli päätynyt exänsä kanssa aborttiin. Hän sanoi suoraan ettei ole lisäkseni kertonut muille kuin yhdelle sisarukselle (joita oli kuitenkin yhteensä 8, eivät kuitenkaan uskonnollisia!) ja kaverille sitä koska häpeää niin paljon.
"ei kerro lähipiirilleen noin merkittävää asiaa, eli niille joiden kanssa on eniten tekemisisssä, yleensä kai vanhemmat, puoliso, lapset, sisarukset, parhaat kaverit, joskus jopa serkut."
Pidätkö tässä tärkeämpänä sitä, että kertoo juuri mainitsemillesi lähisukulaisilleen, vai onko tärkeämpänä määreenä se, että ihminen jolle kertoo on abortin tehneelle läheinen? Siis tarvitseeko sisaruksilleen tai serkuilleen kertoa, jos ei ole juuri tekemisissä heidän kanssaan eikä kovin läheisissä väleissä? Entä pitääkö omille lapsille mielestäsi kertoa heidän iästä ja kehitystasostaan riippumatta?
Olen minäkin varsinainen viekastelija, olen salannut LUKEMATTOMIA asioita "lähi"piiriltäni (serkkujani en tuntisi, jos kadulla vastaan kävelisivät). En kai ole viimeisimmästä flunssastanikaan muistanut raportoida. Kyllä nopeasti laittaisivat armaat sukulaiseni MT-ykköspyynnön eteenpäin, mikäli minulta alkaisi tulvia raportteja asioistani :D
Vähän säälittää sukulaisesi, oletko AIVAN varma, että he haluavat ottaa vastaan sen kaiken heille toisarvoisen informaation, minkä haluat syöttää "avoimuuden" merkeissä?
vaan juuri läheisyydellä. Jos vaikka muutenkin on läheinen/kertoo asioistaan kaupan kassan tai kirjaston tädin kanssa niin se on silloin läheinen. Jollei juuri ole tekemisissä serkkunsa kanssa niin se ei ole läheinen. Lähisukulaisten kanssa kai yleensä ollaan myös läheisiä? Heilä tosin on mielestäni muutenkin oikeus tietää, onahn kyseessä ollut kuitenkin heidän lapsenlapsensa/sisaruksensa jne. Lapsille tulee kertoa sitten kun ovat kykeneviä ymmärtämään, tai ainakin ikätasolle sopivalla tavoin.
ole monellekaan elämässä raportoinnin arvoinen, merkityksellinen asia?
Onhan se lähipiiri ollut järkyttynyt (jotka ei heti alkuunsa tienneet) kun kuulivat että aikoinaan oli lähellä ettei lapseni joutunut abortin uhriksi. Olisi kuulemma vaikea ajatellakaan ettei nuorta miestä olisikaan nyt olemassa!
Kaikkien (lähipiirin ja itsenikin) kannalta myös on varmaan helpompaa että tietävät nykyisen lapsenhankintaprosessin etenevän hedelmöityshoidoilla, ei tarvitse turhia kysellä jatkuvasti :)
Tulisiko mielestäsi lähisukulaisille, vaikkakin sellaisille joiden kanssa ei ole juuri tekemisissä, kertoa myös vaikkapa keskenmenosta?
aborttikaan...
ainakin kertoisin jos sellaista joskus joudun kokemaan. Ehken aivan heti mutta sitten kun pahin olisi surtu. Miks niiden ei pitäisi tietää mitä suren ja joudun käymään läpi?
kuitenkin olla...harvempi sitä flunssaan vertailee?
Tokihan sinä saisit kertoa keskenmenosta kenelle haluaisit ja kenen katsoisit tarpeelliseksi siitä tietää. Eihän tässä siitä ole kysymys.
Kyse on siitä, että syyttäisitkö keskenmenon salailusta ihmistä, joka ei kertoisi siitä vaikkapa äidilleen, jollei ole tämän kanssa edes puheväleissä tms?
olettaa raportoitavan omista asioistaan ulkopuolisille, joille asiat eivät kuulu pätkääkään eivätkä todennäköisemmin edes kiinnostakaan. Paitsi sen yhden Viikon Valopään suvussa, jossa abortti kuuluu mm. sisarelle, koska hän olisi muuten täti...
mitä salattavaakaan siinä olisi? Eihän se ollut mikään moraalista/empatiakyvystä kertova valittu teko..
syyttäisitkö abortin salailusta ihmistä, joka ei kertoisi siitä vaikkapa äidilleen, jollei ole tämän kanssa edes puheväleissä tms?
Mitä abortin tekeminen muuten mielestäsi kertoo ihmisen empatiakyvystä?
ollu kyse nyt siitä miksi tälläiset asiat (keskenmeno/abortti) pitäisi salata lähimmiltä? Eikö isovanhemmalla ole oikeutta tietää olemassaolleesta lapsenlapsesta? Jos tämä ihmettely on 'syyttelyä', niin voi sentään sitten..
"ollu kyse nyt siitä miksi tälläiset asiat (keskenmeno/abortti) pitäisi salata lähimmiltä?"
Ei, kyllä nyt kyse oli siitä, mikä luokitellaan salailuksi ja mikä ei. Huomaa myös, että tässä esittämässäni kysymyksessä se äiti ei ollut läheinen. Sanoithan itse kuitenkin, että sukulaisuutta tärkeämpänä pidät nimenomaan sitä läheistä ihmissuhdetta.
Mutta korjaan kysymykseni vastaamaan enemmän alkuperäistä tarkoitusta:
Onko mielestäsi keskenmenon salailua se, jollei kerro siitä äidilleen, jos ei ole tämän kanssa edes puheväleissä? Onko abortin salailua se, jollei kerro siitä äidilleen, jos ei ole tämän kanssa puheväleissä?
"Eikö isovanhemmalla ole oikeutta tietää olemassaolleesta lapsenlapsesta?"
Miksi automaattisesti olisi? Entä jos tuo tieto satuttaisi heitä kovasti? Mitä hyödyttää siitä sitten kertoa? Miksi tuottaa tuskaa turhaan toisille ihmisille, jos itse ei haluaisi heille kertoa? Entä jos isovanhemmat ovat taipuvaisia syyttelemään tällaisista asioista? Esimerkiksi minun eräs ystäväni on saanut kolme keskenmenoa eläessään. Ensimmäisestä hän kertoi äidilleen ja saa kuulla vieläkin kuinka on niin epäonnistunut, ettei edes vauvaa pysty sisällään pitämään. Ymmärrettävää kyllä kahdesta seuraavasta keskenmenostaan hän ei enää mitään maininnut.
Olisiko mielestäsi hänen äidillään oikeus tietää niistäkin olemassaolleista lapsenlapsistaan? Olisiko mielestäsi ystäväni velvollinen kertomaan hänelle niistä?
tietää, tietenkään. Ei biologisuus tuo mitään erityisoikeuksia tietää aikuisten lastensa asioita.
sitten on jos sen kieltää suoraa kysyttäessä.
"Miksi automaattisesti olisi? Entä jos tuo tieto satuttaisi heitä kovasti? Mitä hyödyttää siitä sitten kertoa? Miksi tuottaa tuskaa turhaan toisille ihmisille, jos itse ei haluaisi heille kertoa? Entä jos isovanhemmat ovat taipuvaisia syyttelemään tällaisista asioista?"
Niin, elämä on joskus kovaa..
"Ensimmäisestä hän kertoi äidilleen ja saa kuulla vieläkin kuinka on niin epäonnistunut, ettei edes vauvaa pysty sisällään pitämään."
Onko noin tyhmiä ihmisiä vielä olemassa.. ikävää! Olisin ystävänäsi sanonut äidille suorat sanat.
Vai, että on kipeä asia elämässäsi?
Ja puolustat abortteja????
Jos, se on kipeä asia niin kerro mahdollisimman monelle, että se on kipeä asia ja että abortteja ei pitäisi tehdä kuin poikkeuksellisissa äärimmäistapauksissa.
Katso Wikipedia! Sen mukaan jokainen aborttia haluava nainen Suomessa saa abortin ja tässä muka hyvinvointivaltiossa niitä tehdää lähinnä sosiaalisin perustein. Kansalaispalkka varsinkin nuorille aikuisille, että voivat saada lapsensa iässä, johon seksi ja lapset kuuluvat ja jotta pääsevät elämään käsiksi. Asuntoja yms. TAi sitten Suomea ei voi kutsua hyvinvointivaltioksi.
En ole itse tehnyt aborttia, mutta ymmärtääkseni se on vain harvalle mikään maailman helpoin läpihuutojuttu. Olen käsittänyt että se olisi monelle lähinnä se vähiten huono vaihtoehto tilanteessa, jossa hyviä vaihtoehtoja ei olekaan.
Vastaisitko ystävällisesti aloituksessa esittämiini kysymyksiin?
tuskin edes oikeusvaltioksi. Sellaista ei ole olemassakaan. Elämä ei ole reilua, ja takeita hyvästä ja onnellisesta elämästä ei anneta kellekkään. Tämän tajuaminen kuuluu aikuisuuteen.
niille ihmisille, jotka ylipäänsä tiesivät raskautumisyrityksistämme. Eli anopille ja parille ystävälle, joista on aina muutenkin apua ja tukea iloissa ja suruissa. Muille puhuttiin keskenmenosta, jos oli pakko ylipäänsä sanoa mitään. Kesken se olisi kuitenkin ennemmin tai myöhemmin mennyt.
Abortti on kuitenkin aina suuri suru, eikä suurista suruista taida kukaan kylillä työkseen kuulutella.
Parempi onni ensikerralla.