Olen 23 vuotias opiskelija ja sairastanut bulimiaa jo noin 4 vuotta. Välillä on ollut pitkiäkin jaksoja, etten ole asiaa ajatellut tai satunnainen oksentelu ei ole ollut suurin ongelma. Nyt on kuitenkin tilanne se etten kontrolloi itseäni ja tätä tautia enää lainkaan ja pelkään että tämä tauti tappaa minut. Nyt on pitkä kausi takana että päivittäin perun opintoja, ystävien tapaamisia, harrastuksia, jotta saan rauhassa vaurioittaa omaa mieltä ja kehoa oksentamalla.
Nyt en enää jaksa!!!! Päätin että huomisesta alkaen en aio enää tästä kärsiä!(Tiedän että kuulostaa koomiselta ja olen tehnyt saman päätöksen monta kertaa mutta ensimmäistä kertaa avaudun asiasta vaikkakin näin keskustelupalstalle mutta askel sekin on eteenpäin?)
Haluaisin siis sähköpostikaverin, jonka kanssa jutella ja jonkun joka olisi hieman edes samassa tilanteessa ja voisimme vaihtaa ajatuksia ja tukea toisiamme matkalla paranemiseen. Onko teitä muita? =)
Nyt en enää jaksa!!!! Päätin että huomisesta alkaen en aio enää tästä kärsiä!(Tiedän että kuulostaa koomiselta ja olen tehnyt saman päätöksen monta kertaa mutta ensimmäistä kertaa avaudun asiasta vaikkakin näin keskustelupalstalle mutta askel sekin on eteenpäin?)
Haluaisin siis sähköpostikaverin, jonka kanssa jutella ja jonkun joka olisi hieman edes samassa tilanteessa ja voisimme vaihtaa ajatuksia ja tukea toisiamme matkalla paranemiseen. Onko teitä muita? =)
Vastaukset 12
Vanhimmat
Hei,
mä tiedän kyllä täsmälleen miltä susta tuntuu. Oon 22 vuotias ja sairastanut jo lähes 9 vuotta (joo tiedän, se tuntuu kamalan pitkältä ajalta) välillä on ollut mullakin pieniä taukoja, ja paras oli tuossa hetki sitten kun pystyin olemaan lähes kuukauden oksentamatta.
Mutta en osannut sitten enää taistella vastaan, vaan se vei mut uudelleen mukanaan.
Joo, mutta vaihdellaan sähköpostia ihmeessä, kirjoita mulle osoitteeseen
[email protected]
Moikka.
Minulla on myös bulimia tausta, neljättä vuotta. Olen käynyt muutaman vuoden terapiassa.Syön masennuslääkkeitä. Minusta olisi tosi mukava saada vertaistukea ja keskustelukumppanin syömishäiriön ''hoitoon''. Tuntuu että olen tukahduttanut läheiseni, etenkin äitini, jolle en enää halua valittaa. Hänen ei tarvitse kärsiä tästä. Minulla on ongelmia myös viiltelyn kanssa. Ulospäin annan itsestäni todella aurikoisen kuvan.
Jos haluat jutella mailitse, mailaa
minulle [email protected]
unohdin mainita että olen 22 vuotias.
ite oon 20v ja ollu pois koulusta yli vuoden bulimian takia, maannu vaan kotona ihan kuolleena ku voimat ei oo riittäny mihinkää vaikka oon ollu normaalipainonen.kukaan ei silloin auttanut vaikka kävin terapiassa säännöllisesti!nyt oon taas käyny jonkun ihmeen kautta koulussa mutmuttaaaa nyt tää alkaa taas uusia ku on loma =/ en jaksa ...
Minä lopetin oksentamisen pikkuhiljaa tässä muutaman viime kuukauden aikana. Aloitin noin vuosi sitten. En vain enää halunnut satuttaa itseäni. Huomasin että pitemmän päälle siitä oli enemmän haittaa kun hyötyä. Olen myös sen jälkeen oppinut, että pystyn laihtumaan ilman oksentamista, siis ihan syömällä normaalisti. Olen 22 vuotta.
Kerro ihmeessä, miten olet parantunut! Olen itse täysin neuvoton pelkään ajautuvani todella huonoon jamaan!
Heips - luin viestisi ja mielelläni vaihtaisin enemmänkin kuulumisia kanssasi - miten menee tällä hetkellä - oletko parantumaan päin? Toivoisin niin, ja toivoisin myös vertaistukea!
Tunnistan itteni :) Täytän ite 20 kesällä. En oo ite sairastanut edes vuotta, mutta ottaa niin päähän. Kaikki alko sillä että "kyllä mä osaan kontrolloida tätä, vaan joskus ku oon syöny liikaa, en mä oo sairas" jne. Yhtäkkiä sitä sit huomaa että se on jokapäiväistä. Päätin että "vika kerta". Selvisin ehkä päivän tai kaks, ja sit taas "tää on vika kerta" ja kierrettä jatkuu. Toivon tosiaan että sulla onnistuu, oon päättäny itekki vielä onnistua kesän aikana. Muuten joudu nielemään ylpeyteni ja hakea apua, koska tää ei voi jatkua. Voin vaa kuvitella miltä teistä tuntuu, kun ootte sairastanu paljon kauemmin... Ja tosiaan, ku luen omaaki tekstiäni nii kuulostaa aika lapselliselta :D Mut siitä se lähtee. Tsemppiä :)
Samoilla mennään..yritin alussa kontrolloida mut lapasesta on lähteny koko homma..mulla kestäny tätä jo yli vuoden eikä loppua näy ellen hae apua.menee vaan pahemmaksi vaikka tietty on aikoja jolloin menee paremmin..
Alotin tänään TAAS terveellisemmän elämän,vaikka tiedän ettei nää mun laihdutuskuurit johda ikinä toivottuun lopputulokseen,päinvastoin. pakko vaan yrittää jotain ettei pää sekoa.. Ikää löytyy 18vuotta :(
On helpottavaa,toisaalta aika surullista ku löytyy näinki paljon tän saman ongelman kanssa painivia..sen verran vv-mäinen ongelma on..
Olen ollut hoidossa bulimian katkaisun takia, mutta tuntui että annokset ja se ruokailu e toiminut mulla ollenkaan.oli pakki jumissa, ja turvotti sellaset 5kg, ja akne pamahti päälle.
Haluan päästä bulimiasta eroon lihoomatta. miten teen sen?
Mitä teen aina ku iskee se vimma, ja himo pizzaa yms?
Olen monta vuotta sairastellu ja onnistuin bulimian takia laihtuu 20kg. nyt 49-52kg/riippuu pikkasen,mutta stoppi painonlaskulle tuli 07. miten saisin laihdutettuu edes 45 kg:een?olen n165cm,ja 20v.
Olen 20 vuotta täyttävä ja bulimia ollut n.5 vuotta. Viime vuonna keskeytin opinnot sen takia(bulimia paheni pahenemistaan) ja toisaalta myös sivutuotteena tulleen masennuksen takia. Psykologilla tuli viime vuonna käytyä, ei apua. Koulun lopetettua olen vain ollut nekjän seinän sisällä ja mihinkään en haluaisi lähteä. Mulle voi halukkaat lähettää postia [email protected]
Oi voi meitä on paljon. Itse oon 21 v. ja sairastanut vajaat 4 vuotta. Mielelläni vaihtaisin ajatuksia samassa jamassa tarpovien kanssa: [email protected]