Poissaolokohtausksista:

... tommosia, kun tokalla kirjoittajalla. Kohtauksen aikana katson kelloa, enkä tavallaan nää sitä kelloa / tajua aikaa. Yleensä kohtaus alkaa sillä, että yhtäkkiä musta tuntuu, että maailma on kääntynyt väärin päin ja sitten ollaankin jo aika pian kanttuvei. Itselläni ei onneksi ole kouristuskohtauksia... Luojalle kiitos siitä.

Mi-mie vaan kirjoitti:

... tommosia, kun tokalla kirjoittajalla. Kohtauksen aikana katson kelloa, enkä tavallaan nää sitä kelloa / tajua aikaa. Yleensä kohtaus alkaa sillä, että yhtäkkiä musta tuntuu, että maailma on kääntynyt väärin päin ja sitten ollaankin jo aika pian kanttuvei. Itselläni ei onneksi ole kouristuskohtauksia... Luojalle kiitos siitä.

Lue lisää

Hei,

Läheiselläni on juuri kuvaamiasi kohtauksia. Kerran jopa kohtaus alkoi juuri kun hän katsoi seinäkelloa, jäi hetkeksi tuijottamaan sitä ja pyörtyi ilman kouristeluja. Hänellä on myös sellaisia kohtauksia, joita ei huomaa päällepäin muuta kuin siitä että hän ei voi vastata tavanomaisiin kysymyksiin. Siis puhekyky on tallella, mutta on selvästi puheen ymmärtämisen vaikeuksia. Eli jos kysyisin kohtauksen aikana mitä kello on, hän katsoisi kelloa ja vastaisi esim. "en oikein tiedä..." tai "mikä kello?", sitten hän toipuisi suht nopeasti, muutamassa minuutissa ja vaikuttaisi täysin normaalilta, muistiaukko tapahtumista kuitenkin on. Ongelmana on se että minun mielestäni tämänlaiset kohtaukset kuvaavat paikallisalkuista epilepsiaa, mutta hänen eeg näyttää ilmiselvästi suoraan yleistyvää epilepsiaa, ja lääkitys (lamictal) on tarkoitettu hoitamaan nimenomaan suoraan yleistyvää epilepsiaa. Lamictal kai hoitaa myös paikallisalkuista epilepsiaa, mutta hänen kohdallaan ei haluta kokeilla esim okskarbatsepiinia koska se ei ole hyvä lääke suoraan yleistyvään muotoon.

Kysyisinkin sinulta, minkälaiseen epilepsiatyppin kohdallasi on päädytty, ja minkälainen lääkitys sinulla on? Olisin tosi kiitollinen vastauksestasi...

Itse en tiennyt saaneeni kohtausta/kohtauksia ennen kuin mieheni sanoi siitä. Herätessäni oli sellainen tunne, että olin nähnyt painajaisia ja olo oli muutenkin jotenkin ahdistunut. Erikoista, että mieheni heräsi niihin, sillä ainoa ääni kohtauksen aikana oli maiskutus. Yleensä hän ei noin vähäisiin ääniin herää. Kai siinä on jonkinlainen vaisto. Unen läpi ilmeisesti tajuaa, että nyt ei ole kaikki niinkuin normaalisti.

Oli mukava tietää, että jos kohtaus tulee, mieheni herää. Eihän siinä itse kohtauksessa mitään vaaraa ollut, kun silmät auki tollotin kattoon ja maiskutin, mutta kuitenkin tuntui hyvältä, että tiesi toisen valvovan siinä vieressä silloin. Olo oli paljon turvallisempi nukkumaan mennessä. Tällaista siis minulla oli.