Pentu tulee

Harkitse onko Sinulla aikaa
Jos on , Iloitse päätöksestäsi
Muista olet laumanjohtaja,
Paras vinkkini tässä: Kun kutsut koiraa luoksesi, opeta jo pennusta asti, että koira tulee sinun luoksesi.
Pysy itse paikalla ja odota. Joskus voi mennä kauankin, mutta älä luovuta. Tämän taidon opetti minulle kaksi ensimmäistä koiraa, kun sain juosta niiden perässä ja ne edellä...
Elämä opettaa opettamaan. Iloisia ja rakkaita monia, monia hetkiä Sinulle pentusi kanssa. :)

koirakuume. Vaikka itse en ole allerginen ja asun yksin, niin rakkaiden ihmisten allergiat estävät minua hankkimasta koiraa. Menettäisin ihmisiä, enkä ole siihen halukas.

Jos hankkisin koiran, se olisi varmaankin paimensukuinen lapinkoira.
Kuvittelen, että se sopisi yksinasujalle: sen voisi jättää pihaa vartioimaan kun olen töissä, pakkanen ei sitä pelottaisi. Se olisi sopivan kokoinen: oikea koira, olematta silti suuri. Ystävällinen luonne takaisi, ettei se ketään varsin pelottaisi.
Pelkkää sisäkoiraa, etelänrotua en ottaisi. Koska olen välillä päivät pois, kuvittelen, että sisäkoira kärsisi enemmän kuin pihalla pärjäävä.

iloa siit on enempi ku vaivaa !
Hyvii neuvoi saat kyl kasvattajalt roppakaupal.
Meil on labradorinnoutaja.
Kasvatus ruakinta-ohjeit tuli enempi ku vauvaneuvolast konsanas.
Koiran merkitys on kasvanu,ku lapset ei asu enää koton.
Minkä rotust olet ajatellu? Kannattaa miättii tarkkaa,meil oli enne cairninterrieri,pikkune,mut luanne oli ku isol koiral;reipas ja rohkia.

Ota vaan koira, se on ihana! Meillä oli koira yksitoista vuotta. Vaalea Labratorinnoutaja. Se oli meille kuin perheenjäsen. Nyt olemme olleet ilman koiraa yhdeksän vuotta. Ajoittain iskee kova koirakuume mutta uutta en ole halunnut ottaa.

Jos nyt päätätte ottaa pennun niin sille pitää olla aikaa. Sen kanssa pitää olla kärsivällinen ja johdonmukainen. Oppaita kannattaa lukea ettei pilaa koiraa.

Mitä koiralta sitten saa?
Siltä saa varauksettoman uskollisuuden. Se on lenkkikaveri, se on hoitaja kun olet sairas, se vartioi kotia, pitää aina ja joka paikassa sinun puoliasi. Koskaan et ole yksin kotona kun perheessä on koira. Se on ainoa kaveri joka ei puhu selän takana pahaa!

Hakekaa pentu, ottakaa se perheenne jäseneksi. Rakastakaa ja hellikää sitä. Sekin rakastaa teitä koko koiran pienellä sydämellään!
Onnea ja iloa teille kaikille!

...ei ole koiraa, mutta aikaisemmin on ollut useampikin.
Koirat ovat aivan Mahtavan ihania. Meillä on ollut 3 tanskandoggia ( yksi narttu ja kaksi valtavan isoa urosta), sitten Newfoundlandin koira (uros).

Jos ei ole kokemusta koirista, niin ensimmäiseksi koiraksi suosittelen narttua. Uroskoirat saattavat olla kokemattomalle hankalia koulutettavia. Varsinkin silloin, kun koiralle tulee uhmaikä. Kamalaa jos koira päättää ottaa isännyyden itselleen.

Jos minulla olisi kumppani, niin ottaisin ehdottomasti koiran. Nyt kun olen yksinäinen, en viitsi ottaa koiraa, koska liikun sen verran paljon, että koira joutuisi olemaan liikaa yksinään ja sitä en tahdo.

Hauskoja, kivoja, hellusia, iloisia hetkiä sinulle tulee olemaan, kun pentu tulee taloon :)

kolme erilaista on ollut, kaikki nyt jo autaammilla metsästysmailla.

Pystikkä ja Norjan harmaa hirvikoira kasvatettiin pennusta, ihania olivat ja välillä vähemmän ihania - liruja lattialla, pureskeltuja kenkiä, sukkia jms..

Onneksi en asu lähellä kenneliä..varmana oisi vaikea ohittaa pentuja - saattaisi olla tulomatkalla jokunen kainalossa :/

Viimeisin kun kuoli, en enää uutta pentua ottanut. Ehkä sitten taas eläkkeellä, jos lenkkeilyseuran puute sattuisi yllättämään.

Kun koiran otat, sitoudut siihen liki 15 vuotta.
Se rajoittaa elämääsi, jos matkustat paljon tai muuten reissuat, älä ota koiraa, jos et pysty pitämään mukana.
Koirassa on huolta se syö, iso koira syö paljon. Välillä se ei syö, silloin annokset menevät hukkaan (uro koira, jos lähistöllä kärtysä, eli juoksuaika). Sen jälkeen se syö kun hevonen. Puhdasta vettä pitää olla aina saatavilla.
Jos koira sairastuu, joudut käyttämään eläinlääkärillä, se maksaa, rokotukset maksaa.
Eläin on eläin, varsinkin lasten paikallaollessa joudut katsomaan, ettei koirasi vaan puraise ketään, edes leikillään, Nykyiset lapset ei kaikki ole tottuneet eläimiin.
Ensimmäisen vuoden aikana reippaampi koiranpentu tekee aikamoista tuhoa huonekaluille, sukille kengille ja kaikelle, mikä sitä sattuu kiinnostamaan.
Sitten varaudu reilun kymmenen vuoden päässä tulee eronhetki, joudut viemään koirasi unipiikille, ne on surullisia aikoja.
Minulla on koira, on aina ollut, mutta tämä on viimeinen. Jos tuon jälkeen hankin koiran, olen koiran tullessa vanhaksi itsekkin liki seitenkymppinen, enkä niin varma ole pystynkö sitä huoltamaan. Tiedä tuon oman terveyden päälle.

30 vuotta, ei sama tietenkään. ;)
Se on meidän elämän aurinko, aina iloinen, kun mekin, osaa lohduttaa, kun sitä tarvitsee.

Pieni ja kuitenkin oikea koira, kuin kai kaikki isäntäväelleen.
Helppo kuljettaa mukana, nukkuu autossa, ei syö taloa perikatoon.

Vaikka koko maailma tuntuisi hylkäävän, koira ottaa aina vastaan riemumielin.

Otimme vuosi sitten kääkkä uroksen. Nyt tekisi mieli ottaa tälle veijarille kaveri. Sukupuoli vain mietityttää, uros vai narttu?