pakko jo saada purkaa johonkin tätä asiaa.. ennen kuin sanon jotain tosi pahasti jollekin.
meillä on tilanne se, että ainoastaan minun vanhempani ovat elossa, joten pienillä lapsillani on yhdet isovanhemmat. hekin eronneet ja isäni asuu 300km päässä, äitini 2km päässä meiltä.
isäni käy perheensä kanssa muutamia kertoja vuodessa, me käymme heillä samoin ja paljon lapset juttelevat papan kanssa puhelimessa. muistavat kyllä pappan ja touhaavat nähdessään keskenään, kutsuvat pappaksi!
sitten onkin tämä ainoa mummo, joka ei välitä mitään lapsistani. vanhinta lasta jopa vähän hoiti pienenä, jos oli akuutti tarve esim. oma lääkärissäkäyntini. nykyisin vanhin lapsi 12v, joskus kysyy että miksei mummo käy tai edes soita, mutta se siitä..
nuoremmat 2v ja 6kk lapset eivät edes tunnista häntä mummoksi. 2v lapsi sattui olemaan hänen mielestään väärää sukupuolta ja kasteen jälkeen ei enää välittänyt lapsesta.
nuorin lapsi ei ole ollut hänelle penninkään arvoinen, edes kastetilaisuuteen ei vaivautunut tulemaan, sattuipa hänkin olemaan väärä sukupuoli.. ei ole muuten pitänyt edes sylissä ikinä tätä lasta, nähny on pari kertaa.
jouluna ja synttäreinä laittaa veljeni mukana tulemaan kortin lapselle..
no miksikö minä en sitten veisi lapsiani hänen luokseen? olen ajatellut asiaa monesti. mutta mielestäni minun tulee ensisijaisesti ajatella lapsiani ja koen, että ei ole kiva vierailla siellä missä ei tunne olevansa toivottu. sanallisesti sanotaan, että kiva ku tulit. mutta teot viestivät muuta. ei ole leluakaan, ei kynää ja paperia edes. lapselta odotettiin alle 2v:na, että hän istuu sohvalla ja lukee apu-lehteä vierailun ajan. lasta ei huomata ollenkaan miksikään siellä.. voisinhan ottaa omia leluja lapselle mukaan, mutta ei se sitä tunnelmaa muuttaisi miksikään..
ja tämmöisten kokemusten jälkeen yksi veljeni kehtaa soittaa ja haukkua, kuinka kylmä ihminen olen kun en vieraile äitini luona. kerron näkemykseni asiaan, mutta eihän se ole mitään (koska he eivät tiedä lasten kanssa olemisesta mitään, kun ei ole vielä omia pieniä). kerron myös, että äitini on tervetullut meille, jolloin lapsetkin voi touhuta omilla tavaroillaan jne, etteivät rikkoisi toisen tavaroita yms.. mutta ei äitini kuulemma viitsi pyöräillä tuota matkaa, koska meillä on talossa auto (tosin minä liikun lasten kanssa vaunuilla)..
itselläni on tullut ajatus, että ainahan sitä syitä löytyy, ettei tarvi olla sellaisten kanssa tekemisissä kenestä ei pidä. mutta isäni on opettanut, että jokainen saa itse valita seuransa ja tähän opetukseen tukeutuen voin antaa äidilleni anteeksi etten perheineni kelpaa hänelle..
surullistahan se on että nuorimmat lapseni eivät saaneet mummoaan tuntea. olen monesti ajatellut, että löytyisköhän maailmasta jotain varamummoa, joka haluaisi esim. lapsen piirrustuksia ja antaisi niille arvoa..
kiitos jokaiselle joka jaksoi tämän lukea!
meillä on tilanne se, että ainoastaan minun vanhempani ovat elossa, joten pienillä lapsillani on yhdet isovanhemmat. hekin eronneet ja isäni asuu 300km päässä, äitini 2km päässä meiltä.
isäni käy perheensä kanssa muutamia kertoja vuodessa, me käymme heillä samoin ja paljon lapset juttelevat papan kanssa puhelimessa. muistavat kyllä pappan ja touhaavat nähdessään keskenään, kutsuvat pappaksi!
sitten onkin tämä ainoa mummo, joka ei välitä mitään lapsistani. vanhinta lasta jopa vähän hoiti pienenä, jos oli akuutti tarve esim. oma lääkärissäkäyntini. nykyisin vanhin lapsi 12v, joskus kysyy että miksei mummo käy tai edes soita, mutta se siitä..
nuoremmat 2v ja 6kk lapset eivät edes tunnista häntä mummoksi. 2v lapsi sattui olemaan hänen mielestään väärää sukupuolta ja kasteen jälkeen ei enää välittänyt lapsesta.
nuorin lapsi ei ole ollut hänelle penninkään arvoinen, edes kastetilaisuuteen ei vaivautunut tulemaan, sattuipa hänkin olemaan väärä sukupuoli.. ei ole muuten pitänyt edes sylissä ikinä tätä lasta, nähny on pari kertaa.
jouluna ja synttäreinä laittaa veljeni mukana tulemaan kortin lapselle..
no miksikö minä en sitten veisi lapsiani hänen luokseen? olen ajatellut asiaa monesti. mutta mielestäni minun tulee ensisijaisesti ajatella lapsiani ja koen, että ei ole kiva vierailla siellä missä ei tunne olevansa toivottu. sanallisesti sanotaan, että kiva ku tulit. mutta teot viestivät muuta. ei ole leluakaan, ei kynää ja paperia edes. lapselta odotettiin alle 2v:na, että hän istuu sohvalla ja lukee apu-lehteä vierailun ajan. lasta ei huomata ollenkaan miksikään siellä.. voisinhan ottaa omia leluja lapselle mukaan, mutta ei se sitä tunnelmaa muuttaisi miksikään..
ja tämmöisten kokemusten jälkeen yksi veljeni kehtaa soittaa ja haukkua, kuinka kylmä ihminen olen kun en vieraile äitini luona. kerron näkemykseni asiaan, mutta eihän se ole mitään (koska he eivät tiedä lasten kanssa olemisesta mitään, kun ei ole vielä omia pieniä). kerron myös, että äitini on tervetullut meille, jolloin lapsetkin voi touhuta omilla tavaroillaan jne, etteivät rikkoisi toisen tavaroita yms.. mutta ei äitini kuulemma viitsi pyöräillä tuota matkaa, koska meillä on talossa auto (tosin minä liikun lasten kanssa vaunuilla)..
itselläni on tullut ajatus, että ainahan sitä syitä löytyy, ettei tarvi olla sellaisten kanssa tekemisissä kenestä ei pidä. mutta isäni on opettanut, että jokainen saa itse valita seuransa ja tähän opetukseen tukeutuen voin antaa äidilleni anteeksi etten perheineni kelpaa hänelle..
surullistahan se on että nuorimmat lapseni eivät saaneet mummoaan tuntea. olen monesti ajatellut, että löytyisköhän maailmasta jotain varamummoa, joka haluaisi esim. lapsen piirrustuksia ja antaisi niille arvoa..
kiitos jokaiselle joka jaksoi tämän lukea!
Vastaukset 46
Vanhimmat
Mummosi voi olla sairaskin, vaikkei sitä aina heti näekään päältä. Onko alkavaa dementiaa tai muuta vastaavaa? Olen itsestäni huomannut, että vaikka kuinka välitän lastenlapsistani, en aina jaksa olla heistä niin innostunut. En kehtaa sanoa lapsilleni, että olen vähän masentunut ja jatkuvasti väsynyt eikä minua tahda oikeasti kiinnostaa mikään. Se on kauheata, mutta totta. Olen ollut koko ikäni niin optimistinen, positiivinen ja iloinen (tietenkin joskus vähän masentunut ja surullinen). Elämäni on sisältänyt iloja ja suruja kohtuudella ja esim nyt on ihan mukava eläke tulla toimeen. Mutta joku vanhuus se meikäläisen aivoissa rassaa vaikka kuinka hanaisin vastaan: minua todella ahdistaa joskus tuo vanhuus. Että, jos äidilläsikin aivot tekee tepposia?
meidän mummolla ei ole dementiasta tietoakaan vielä.. iältään on n.50v, mutta työelämässä ei ole mukana.. joten luulisi, että olisi aikaakin tervehtää jälkipolvia, jos vaan haluis...
äidilläsi
varmaankin itsellään vaan niin paha olla!
ei minusta ole pakko mennä jos ei tunne itseään välitetyksi
Mikä estää Sinua pitämästä yhteyttä. Olet laiminlyönyt äitiäsi, ja vain soimaat päälle.
Otahan nyt itseäsi niskasta kiinni ja hoida niin että lapsilla on mummo.
Koitahan itse pitää pienempää ääntä. Kas, kun siihen mummouteen tarvitaan toinenkin vapaaehtoinen osapuoli, se mummo.
Ei minunkaan lapsillani ole ollut, kuin yksi vaari, se toinen kun ei minua juuri silmissään sietänyt edes lapsena ollessani, niin ei hän ole välittänyt perheestänikään. Ei hän ole koskaan, ikinä, missään olosuhteissa yrittänytkään ottaa minuun päin mitään yhteyttä millään tavoin. Pitäisikö minun pitää yllä jotain tekosuhteita, niin että lapseni olisivat saaneet toisenkin vaarin? Vaikka se ei olisi onnistunut, kun ei hän olisi siitä kuitenkaan itse välittänyt?
Väkisin ei kannata yrittää, ja se toinenkin osapuoli sen tietää. Veljen mutinat saa jättää omaan arvoonsa. Jos ap:n veli joskus saa lapsia, he todennäköisesti tulevat olemaan tälle "mummolle" kultaakin kalliimmat. Käyhän se ilmi jo tuosta väärää sukupuolta -kommentista.
... miltä sinusta tuntuu. ja anna mummon olla oma itsensä. Sinulla on mielessäsi kuva, millainen mummon pitäisi olla ja olet pettynyt, kun hän ei olekaan sellainen. Ei kai lapsillasi mitään suhdetta mummoon tule, jos evät häntä nää.
Kunnon keskustelu on paikallaan tai jos siihen ei pysty, niin kirjoita kirje.
Lapsillasi on kuitenkin mummo, oli sitten hyvä taikka ei, monella ei mummoa ole ollenkaan.
siis lapsilla on mummo, joka ei itse halua olla mummo heille.. mielestäni olisi parempi, ettei olisi ollenkaan, niin ei lasten tarvis ihmetellä miksei olla yhteydessä..
tuon kirjeen voisin oikeestaan kirjoitellakin, kiitti ideasta!
Ei voi kun ihmetellä tuota vuodatusta, jossain muussakin on taatusti vikaa kuin mummossa, joka *ei välitä* ites mietiskelyn paikka varmaankin.
Itse mummona aivan ahdistun noista kirjoituiksista, enkä voisi olla päivääkään huonoissa väleissä rakkaimpiini.
Teillä ei varmaankaan ole kotikasvatuksessa opetettu sitä, että *riidoissa ei nukkumaan* mikä on hyvä oppi minun kotoa ja olen yrittänyt lapsillenikin sen opettaa.
Huonot välit lapsiini olisi minusta pahinta mitä voi, lapsesi saavat huonoa mallia sinusta, miten kohtelet äitiäsi, ettei vaan kopsahtais ylimielisyytesi omaan nilkkaasi!
Itse olen mummo ja jos minua ei tippaakaan kiinnostaisi lapsenlapseni,miksi he tulisivat meille?Mikä ihmeen pakko heidän olisi yrittää ylläpitää suhdetta,jos kaikin keinoin näyttäisin ettei voisi vähempää kiinnostaa ?Ei mummokaan voi olla välinpitämätön ja vaan odottaa että nuorten pitää kunnioitaa ja hoitaa kaikki yhteydenpito.
Olen kyllä ihan hyvissä väleissä jälkikasvuni kanssa,mutta ajattelen niin,että jos kohtelisin heitä huonosti,ei heillä olisi mitään pakonomaista kunnioitusvelvollisuutta minua kohtaan.
tullee tietää sellainen asia
, että meillä nyky-vanhemillakaan ei aina ole ollut helppoa, edes lapsena.
MInun äitillä pahoja psyykkisiä ongelmia ja on vieläkin.
Minun esikoiseni hän melkein antoi tippua portaista kun hetkeksi jätin heidät silmistäni.
MInua, omaa tytärtään hän vihaa kuin ruttoa-
voit kuvitella, että vaikka olen kaiken hänelle antanut anteeksi, kaikkea ei ole helppoa unohtaa.
varsinkin kun haluan , että lapset tutustuvat häneen-Mummona
Helppoa se ei minulle ole!
tälläisiä kohtaloita on monia tässä maassa.
Se ei tarkoita,että ollaan rakkaudettomia, elämä vaan joskus menee näin.
omilleni pyrin olemaan kostamatta ja rakastan heitä.
Rakastan äitiänikin kunhan vaan on tarpeeksi etäällä=)
Ei kai ketään voi väkisin pakottaa olemaan mummo. Jos äitisi ei halua pitää yhteyttä lapsiisi, eikä oikein sinuunkaan, niin anna asian olla. Vierailut, joissa toinen osapuoli tuntee osansa vaivautuneeksi, ovat kamalia, ei niihin tarvitse suostua. Lapsi kyllä vaistoaa asian, vaikka kukaan ei sanoisi mitään ääneen. Sinun ei myöskään tarvitse ottaa äitisi käskyjä / toiveita tms vastaan veljiesi kautta.
Onko lähipiirissäsi muita luotettavia aikuisia ihmisiä, joihin lapset voisivat tutustua paremmin?
Jos kanssakäyminen on noin vaikeaa eri sukupolvien kesken, niin silloin voi pitää muodollisista asioista kiinni. Kutsu isovanhemmat lasten syntymäpäiville, joulukahville ja muina 'erikoistapahtumien' päivinä kahville. Lapsetkin rakastavat kutsuja: ei ne tarvitse olla mitään suurellisia. Voit leipoa piirakkaa, ostaa vaikka pullapitkon tai jäätelökakkua ja kahvit, teet ja mehut vieraille. On ihan antoisaa kaikin puolin ja kaikille tulee hyvä mieli, myös sinulle.
siitä olen hyvilläni, että kutsun kyllä aina hänet (äitini) juhliimme.. mutta hän vaan ei tule, aina löytyy syitä..
ja tästähän tulee pahamieli :-(
lisäksi joudun selittelemään muille vieraille hänen poissaoloaan esim. lapseni kastetilaisuudessa vieraille sekä papille..
lukea äitisi kertomus tilanteestanne.
Hänen kannaltaan kerrottuna voisi tulla esille mielenkiintoisia syitä tähän välinpitämättömyyteen.
Näissä kirjoituksissa onkin hankaluutena juuri se, että aina tulee esille vain toisen osapuolen näkemys. Siihen sitten vastataan, joko tupaten empatiaa tuutin täydeltä tai kirjoittelemalla tulikivenkatkuisia syyttelyitä.
Jotenkin minulle tulee tässä tapauksessa mieleen, että onkohan äitisi masentunut ja jotenkin katkera.
Olisikohan hän myös mustasukkainen siitä, että olet isäsi ja hänen uuden perheensä kanssa aika paljon tekemisissä.
Ehkä huomaamattasi olet korostanut äidillesi näitä asioita.
Jospa hän on myös mielessään tehnyt itsestään marttyyrin ja kääntänyt asian niin, että "ei tupata, kun ei tykätä" ja "koska kerran isä uusine vaimoineen ja perheineen on niin hyvä, niin olkoon sitten niiden kanssa".
Olisikohan se kastetilaisuudesta poisjääminenkin johtunut isäsi ym. läsnäolosta.
Ehkä hän mustasukkaisuudessaan jotenkin saa voimia siitä, kun tietää sinun kuitenkin kärsivän asiasta.
En tiedä onko tällaisissa ajatuksissa mitään järkeä. Pitäisi tuntea taustat ennenkuin voisi ollenkaan ajatella, mistä on kysymys.
Nämä lasten väärät sukupuolet ovat kyllä niin käsittämättömiä juttuja, että tuntuu kuin äitisi vaan purkaisi pahaa mieltään.
Minä varmaan sinun sijassasi kertoisin äidilleni veljen soitosta ja yrittäisin selittää mistä vierailemattomuuteni johtuu.
Siinä voisi sitten kerrankin antaa tulla suoraan mitä mielessä liikkuu. En tarkoita mitään huutamista, vaan mahdollisimman rauhallista keskustelua ja kysymyksiä.
En jaksa uskoa, etteikö äitisi sisimmässään haluaisi olla sinun ja lastesi kanssa tekemisissä.
Pitäisi vaan saada äkkiä yhteydenpito käyntiin.
Voin olla väärässä, mutta aikaa ei ole hukattavana. Vuodet kuluvat nopeasti ja lapset ovat melkein huomaamatta suuria, jolloin mummoa ei enää tarvita, eikä kaivata.
sitä haluaisin itsekin.. olisi oikein mukava lukea tai kuulla miksi kaikki on näin hänen mielestään..
jotkin tuttavani ovat sanoneet, että äitini kadehtii minua. en vain käsitä miten se voisi olla mahdollista, koska omalle lapselleenhan toivoisi aina parasta (ja toiseksi vaikeuksia ja kivikkoa on minunkin tielläni ihan riittävästi).. tiedä sitten? ja toisaalta eipä elämässäni mitään ihmeellistä ole mitä kannattaisi kadehtia..
en ole korostanut asiaa, koska koen että en turhaan viitsi asioista puhua, mitäs isän asiat äidille enään kuuluisi tmv..
kyllä hän tuli muiden lasten kastetilaisuuteen, vaikka isänikin oli paikalla perheineen..
veljen soitosta on turha kertoa, koska veli sen teki jo ennen minua.. kuulin toiselta veljeltä heidän käyneen keskusteluja.. joten tyydyn siihen, että puhuvat minusta ja joku vaan saa sanottua toisen suulla asiat minulle.
mutta ehkä on parempi, että annan asioiden mennä omalla painollaan, joko ollaan läheisiä ajan kanssa tai sitten ei.. lapset tosiaan kasvaa silmissä ja voi olla kohta myöhäistä suhdetta rakentaa, mutta yksin en jaksa yrittää.. esim. juhliin perhettäni ei ole vuoteen käsketty, ainoastaan nämä sisarukseni joilla ei lapsia ole ovat tervetulleita.
Hän on joutunut odottamaan ja odottamaan, että saisi nähdä ja tavata sinua ja lapsenlastaan (varmaan jo sitä ensimmäistä vauvaa), lopulta väsynyt odottamiseen, tajunnut olevansa jo täysin vieras lapsellesi ja tuntee, ettei jälkeenpäin enää voi kuroa kiinni ohimennyttä aikaa, niinkuin ei voikaan.
Vieraantumisen tunne on niin voimakas, ettei sitä saa enää pois, se tuntuu aina välillä suruna rinnassa, mutta se pitää yrittää unohtaa jaksaakseen elää eteenpäin.
Vanhin lapsesi on jo niin iso, ettei häneen pysty luomaan oikeaa mummo-lapsenlapsi-suhdetta, äitisi tulee olemaan hänelle aina vain joku vieras vanha ihminen, eikä mummo halua sellaistakaan kohtaloa/kohtelua kohdata.
päässä?
Hei, meitä on kaksi sisarusta. Vanhemalla sisaruksellani ei ole jälkikasvua. Ja minulla, nuoremmalla, on jo aikuisia lapsia. Lapseni ovat ainoat lapsenlapset, tässä meidän pienessä suvussa. Ja kyllä ihmetykseni oli melkoinen, kun äitini ilmoitti *neljännesvuosisadanmummouden* jälkeen, että hän ei halua, että häntä kutsutaan mummoksi.
tuohon.. kait sitten on parempi sanoa suoraan asia, jos ei todellakaan halua olla mummo.. harmillista se on niinkin, mutta silloin ainakin tiedetään, että mummo näin haluaa..
mutta jokaisella meistä on silti oikeus perustaa omanlainen perhe, vaikkei mummot ja ukit tahtoisikaan lapsenlapsia.. edes niitä ainuoita (meillä sama tilanne, sisareni lapsettomia)!!
ne osat mummot haluu nykyään vissiin olla niin nuorekkaita, ettei siihen sovi tollainen nimitys. mutta varmaan sit vanhainkodilla näiden samaisten lastenlasten pitäis käydä usein kertomassa mummolle ja hänen kavereilleen kuinka hyä mummo heillä on....?
täällä suunnittelevat kostoa mummoilleen sitten kun he ovat vanhainkodissa. Niin sitä pitää.
Parempi jättää se nuoriso jo ennen tuota kostoaikaa.
vieraantumiseen, jos lapsiperhe ei tule käymään eikä pyydä kylään eikä muutoinkaan ylläpidä mielenkiintoa toiseen osapuoleen. Mummohan ei voi olla tunkemassa toisten perhe-elämään väkisin.
mielessä ole. se vaan on totuus. ei kait sitä velvollisuudesta käydä katsomassa lähesiä- vaan sydämestä.
milläs meet sydämestä katsomaan, jos et edes tunne ihmistä?
tätä tarkoitin tolla kommentillani.
Olen siis jo 28 vuotias, mutta oma mummoni oli ja on edelleen käyttäytyny minua ja siskoani kohtaan vähättelevästi, välinpitämättömästi ja halventavasti koko elämämme.
Minulla on se onni että minulla on kaksi mummoa, enkä näin ollen ole jäänyt kokonaan ilman isovanhempia.
Muistan kuitenkin vieläkin kuinka ahdistavia vierailut tuon "hirviö-mummon" luo olivat. Ja uskallan väittää että vaikka minulla ei olisi ollut muita mummoja kuin hän, en olisi siltikään häntä halunnut tavata...
Nyt olen saanut oman lapsen ja olenkin päättänyt että hänen ei tarvitse tuota "hirviö-mummoani" tapailla. Olen saanut pahoittaa mieleni tarpeeksi usein hänen takiaan, enkä missään nimessä halua lapseni kokevan samaa.
No siinäpä tietenkin, että hän on tiennyt teidän pitävän häntä hirviömummona.
niinkään.Onko tämä joku kummallinen mummo-myytti,että mummot ei voi olla ilkeitä ja pahansuopia?Kyllä sellaisiakin mummoja varmasti löytyy,eikä vian tarvitse silti olla lapsenlapsissa.Itse olen kyllä myös mummo,mutta olen sattunut näkemään sellaisiakin mummoja,jotka eivät ole herttaisia.
mielestäni vika ei ainakaan voi olla noissa pienissä lapsissa, koska he eivät edes ymmärrä koko tilannetta..? pienillä lapsillahan ei ole edes ennakkoluuloja, vaan jokainen halukas saa heistä kaverin hyvin pian :-)
minulla on asia toisin päin, poikani perhe ei hyväksy minua, tulee kohta 2 vuotta kun olen tavannut lapsen lapsiani, meille tuli 2 vuotta sitten poikanu kanssa erimielisyyttä hänen vaimonsa käytöksestä, ja, sen jälkeen ei olla oltu tekemisissä kuin aivan pakolliset asiat puhelimitse.
Asia josta tämä riita alkoi, oli aivan turhanaikainen, mutta kuitenkin sellainen, että aloite selvittämiseen pitäisi tulla pojaltani, tuntuu todella pahalta, kun hän on aivan kuin vienyt lapsiltaan oikeuden isoäitiin.
Kaipaan lapsia, jotka ovat kuitenkin vielä niin pieniä, etten voi lähestyä heitä ilman vanhempia.
Toivon, että poikani jossain vaiheessa tajuaa, mitä lapset menettävät, hänen oman tyhmän käytöksensä vuoksi, itselläni ei aikoinaan ollut isovanhempia, muistan miten kaipasin heitä, kun toiset lapset puhuivat mummoistaan ja papoistaa.
Voisitko sinä mitenkään yrittää lähestyä äitiäsi, ja yrittää saada hänet ymmärtämään, että hän on tärkeä lapsillesi. Tsemppiä...
tietenkin voin lähestyä, mutta sitä en voi taata että hän ymmärtää merkityksensä.. turha mun on mennä kertomaan hälle kuinka tärkeää lapsille olis, että mummo olis kiinnostunu heistä ja heidän jutuistaan. koska hän sen tietää sekä on näyttänyt ettei heidän askartelmukset / valokuvat ole arvostettuja. vasta annoin hänelle taulun jossa oli joka lapselta jotain, pienin painoi käden kuvan ja toiset piirti - ei edes kiitoksen sanaa kuulunut. (vieraat olivat meillä käydessään kaikki ihailleet taulua ja olisivat halunneet sen kotiinsa, mutta kerroin että sen on lapset mummolle tehneet)..
enkä voi mummon tärkeyttä siksikään hänelle korostaa, koska 2v ei edes puhu koskaan mummosta, ei tunne häntä läheisesti / läheiseksi. kuolleen mummon haudalle haluaa useinkin viedä kynttilän ja muut läheiset sukulaiset haluaa välillä soitella läpi ja kertoa kuulumiset.
meillä äitini ei ole edes puhelimitse yhteydessä. ainoastaan silloin, kun haluaa että osallistun johonkin suvun lahjaan ilmoittaa tekstarilla summan ja siinä kaikki. että ei ole edes pakollisia asioita meillä enää..
minä en edes tiedä miksi ollaan tässä nyt, kuten aiemmin kerroin, että 2v kasteen jälkeen äitini vaan lakkas pitämästä yhteyttä ja käymästä. meillä oli silloin kyllä monenlaista touhua, mutta saatoin lenkillä käydä hänen ovellaan, mutta ei sisälle kutsuttu.. että jos äitini odottaa, että pyydän anteeksi, niin en tiedä mistä sen teen.?
voi kunpa saisin mummon lapsilleni, ei tarvisi olla edes biologiaa, kun vaan olis kiinnostunu näistä rakkaistani!
veljestäsi. Onko veli "oikeaa sukupuolta" ja sinä et. Sanot että nuorimmat lapsesi ovat mummon mielestä väärää sukupuolta, höh, ovatko he sitten tyttöjä, niinkuin sinä. Tiedän kyllä ihmisiä, jotka tykkää vain tyttölapsista tai vain poikalapsista, hölmöä minun mielestä, vaikka omakin suhtautumiseni lapseen kyllä vaihtelee tuon sukupuolen mukaan, osin tiedostamattomasti, valitettavasti. Tunnen, että lapsen odotukset ja arvostelu minua kohtaan olisivat jotenkin toiset sen mukaan onko tyttö tai poika ja sitten ei oikein tiedä miten olla ja toimia, tulee epävarma olo ja se on epämielyttävää.
Olen itse elänyt ilman isovanhempia, enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että olisin siitä jotenkin kärsinyt, en edes lapsena. Ehkä sitten olen, jos mummot on noin tärkeitä joillekin, mutta en ole sitä huomannut.
Jos asut pääkaupunkiseudulla, niin vapaita varamummoja on täällä vaikka kuinka paljon, kunhan kohtaisivat ne tarvitsevat lapset. Mll voisi alkaa niitä välittää.
On ilman muuta selvää, että lapsi syyllistetään, jos pitää isoäitiä hirviömummuna.
Niinhän kiusaamistapauksissakin tapahtuu, että kiusattu syyllistetään ja todetaan, että hänen alkuunpanemansahan koko revohka on.
Isoäiti on ilman muuta vähintään 40 v. vanhempi kuin lapsenlapsi, joten kyllä häneltä pitää löytyä enemmän ymmärrystä ja empatiaa kuin lapselta. Lapsi luottaa aina ihmisiin, hän ei ole ennakkoluuloinen. AINA on ensin tapahtunut jotain, joka vuoksi lapsi alkaa vieroksua.
Missään tapauksessa lasta ei voida syyllistää, jos mummulassa ei ole hauska käydä.
...vapaana ei biologinen mummo, onhan minulle tullut tuossa meidän pihalla erään yksinhuoltajan, 3v pojasta vara "lapsi" haen häntä hoidosta silloin kun on tarvetta ja itse töiltäni olen vapaa, otan silloin tällöin luokseni, kun äidillä on menoja.
Tunnen itseni tarpeelliseksi ja olen todella harmistunut, koska oma poikani asuu samalla paikkakunnalla, enkä voi olla heille avuksi.
Toinen paikka jossa saan myös viettää aikaa lasten kanssa, on kummityttöni lapset, käyn silloin tällöin askartelemassa heidän kanssaan, silloin on kyllä heidän oikea mummo mukana, mutta ei se tahtia haittaa, meillä kaikilla on oikein mukavaa.
Toivon, että sinä löytäisit lapsillesi "varamummon"
olemme kasvattaneet nyhveröitä pojistamme ,kun eivät uskalla äitiinsä pitää yhteyttä,vaimopieni saattaa suuttua!
Veljesi välit äitiin ovat lämpimämmät kuin sinun.
Veljesi ei tunne samoin, ehkä hän ei osaa asettua sinun asemaasi. Anna häne ajatella tahtonsa mukaan. Hyvä, että hän on hyvissä väleissä, ettei mummu ole yksin.
Mutta kiintymykseen ei voida toista pakottaa. Jos tuntet ovat väljähtyneet, niin hyvähän se on, että edes joulukorttitasolla ollaan, eikä täysissä riidoissa.
Toisaalta, parin tunnin vierailu lasten kanssa ei ole aivan mahdotonta, vaikka leluja ei olisikaan. Ei joka perheessä muuallakaan ole lapsille erikseen viihdykkeitä. Vanhinkin on jo 12 v. ei hän tarvitse mitään erilliskohtelua.
Onhan lapsillasi pappa ja hänen perheensä. Välit sinne on hyvät. Monilla on vain yhdet isovanhemmat.
Monilla on niin pieni suku, että yhden käden sormilla voi laskea kaikki samalla sukunimellä kulkevat.
ei käy mummollaan auttelemassa?
Minä kävin tuossa iässä ja myös nuorempana ja vanhempana lähes joka päivä koulumatkallani katsomassa vanhaa sukulaistani. Kannoin vesiä sisään ja ulos, samoin hain polttopuita, tein lumitöitä, pesin ikkunoita, kävin kaupassa jne. Siinä oli tarpeeksi viihdykettä.
Ne olivat onnellisia aikoja, elämän parhaita. Vaikka itse olisit kuinka hapan, älä pilaa lastesi iloa.
viisikymppistä mummoa, joka ei käy työssä?
Mitä ihmeen apua hän tarvitsee? Ei ap. sanonut hänen olevan sairas!
Ja miten maailmassa ap. pilaisi lastensa iloa?
Uskokaa nyt hyvät ihmiset, että joskus vanhemmat vain eivät välitä lapsistaan ja lapsenlapsistaan! Ihme juttu, kun mummomyytti elää näin voimakkaana - eiväthän mummot ja papat ole muuta kuin ihmisiä, joilla on omat virheensä heilläkin ja omituisuutensa myös!
Minulla oli mummo, joka ei pitänyt lapsista ollenkaan. Kun vanhempani vierailivat siellä, hän peitti lattian sanomalehdillä, ettei lattia likaannu...Hän oli isän äiti ja isä oli sitten yhtä kylmäkiskoinen eikä sietänyt paljon omia lapsiaan saati lapsenlapsia! Lapseni muistavat hänet pelottavana ja niin minäkin hänet koin lapsena - kotona oli mukavaa, kun isä ei ollut siellä. Miksi hankki lapsia ollenkaan?????
Ehkä isäni käytös oli opittua tai karvaiden kokemusten tuottamaa hedelmää, mutta oli mitä oli näin vain oli eikä siinä auttanut mikään lässytys. Tietenkin jokainen ajattelee asioita omasta näkökulmastaan ja siksi puolustelee inhottavia mummoja ja pappoja, koska luulee heidän olevan sittenkin itsensä kaltaisia ja vain jostain kumman syystä käyttäytyvät epätavallisesti.
Mutta kylmiä ja välinpitämättömiä ihmisiä vain löytyy tästä maailmasta eivätkä kaikki tosiaankaan ole kiinnostuneita jälkeläisistään!
Joissakin kirjoituksissa henkii syyllistäminen, siis tuon ketjun aloittajan syyllistäminen ja se tuntuu raivostuttavalta. Ikään kuin hänen pitäisi itsestään nyt löytää syy kaikkeen!!!!!!!!!
Ymmärrän täysin ap:n mummoikävän, koska lapsille heistä voi voi olla suunnatonta iloa aivan kuten mummoille (ja papoille) lapsista.
Maailmassa on kuitenkin paljon lapsia, joilla vain ei ole isovanhempia ja elämä on aivan hyvä sittenkin. Ehkä sinä ap. voisit olla kiitollinen isästäsi ja muista sukulaisistasi ja antaa mummon olla - hän nyt on sellainen kuin on! Eivät sinun lapsesi ole sen onnettomampia, vaikka heillä ei mummoa olekaan. Yritä nähdä hyvät asiat elämässäsi ja yritä olla katkeroitumatta - siinä paras lahja lapsillesi!
välttämättä tarvitsekaan apua, olisi hänen auttamisensa lapselle arvokas kokemus.
Lapsihan voi kysyä, miten voi auttaa. (Se kuuluu jo alkeellisimpiin käytöstapoihin.) Mummo saattaa hyvinkin keksiä hänelle jotakin hauskaa ja hyödyllistä tekemistä.
Eikö sinun mielestäsi tai aloittajan mielestä isovanhemmilla saisi olla omia virheitään? Ja onko se, että heillä on omia "virheitään", mielestäsi riittävä syy hylätä heidät?
Mietipä hetki omaa tulevaisuuttasi. Luuletko lasten olevan mielissään siitä, että vanhemmat pilasivat heidän suhteensa isovanhempiin? Niin kauan kuin he ovat vanhempiensa talutusnuorassa voi sellaista kuvitella, mutta kun lapset kasvavat ja alkavat ajatella omilla aivoillaan, muuttuu ääni kellossa.
voi olla, että "vanhemmat pilasivat suhteensa isovanhempiin"? Eikö asia ole aivan päin vastoin?
Meillä minun isäni ei välittänuyt lapsista. Oliko se vika tai virhe, en tiedä, mutta se rajoitti kyllä vierailuja aivan varmasti!
Eivätkä lapsemme ole ikinä kuvitelleet, että minä olisin pilannut heidän suhteensa jotenkin. Kyllä se oli heidän tapauksessaan isäni asia - hän ei välittänyt lapsista ja toi sen esille ja sillä siisti!
En minä lopettanut suhteita vanhempiini tietenkään enkä toki heitä hylännyt. Lapsille vain ei tullut mitään suhteita eivätkä he sitten isompana enää välittäneetkään pitää yhteyksiä. Ei heitä kukaan kaivannutkaan, eipä silti...
Itse aion pitää mahdollisuuksieni mukaan suhteita yllä lastenlapsiini.
vain ärsyyntyisi moisesta tunkeilusta?Ja monien aikuisten mielestä jokin asia lapsen tekemänä on kuitenkin tehty huonosti (näitä ihmisiä löytyy).Onko vaikea ymmärtää ,että jotkut mummot ei vaan välitä lapsenlapsista,eivätkä kaipaa heidän seuraansa?Turha yrittää syyllistää lasten äitiä,jos lapsenlapset ei kiinnosta,niin ei kiinnosta.
Kuin olisi lukenut omaa kirjoitusta tämä mummo on vain mieheni äiti.kylmäkiskoinen ja kaksinaamainen käärme.Hoitaa kyllä jos pyydetään mutta valittaa sitten mieheni veljelle takanapäin ,että kun lapset vaivaa ja väsyttää häntä.Pokkaa ei ole tulla sanomaan päin naamaa.Älä välitä minäkin olen opettellut olemaan välittämättä,vaikka tiedän ,että voimille se ottaa ja tunteilleen ei voi mitään.Tsemppiä.
Saisiko niistä läheisempää suhdetta sitten - olisi pappa ja kummit. Tsemppiä jatkoon. Muuta en osaa asiaan kommentoida.
3 mummoa ja 3 pappaa - kaikki todella erilaisia isovanhempia
Luin aloituksesi ja melkein kaikki viestit. Luepa ajatuksella kaikki omat kirjoituksesi. Löydät niistä sellaisen punaisen langan, jota seuraamalla saat kaikki vastaukset.
Ensinnäkin, mitä lapsesi eivät opi tuntemaan, sitä he eivät kaipaakaan. Olet jo riittämiin yrittänyt, mutta äitiäsi ei kerta kaikkiaan kiinnosta. Anna jo olla, hän on se menettävä osapuoli. Jos hän ei kutsu teitä juhliinne, vaikka muut sisarukset kutsuu, jos hän ei tule edes lapsenne ristiäisiin, saati muuten vain käymään, et voi muuta, kuin olettaa, että hän ei halua olla perheesi kanssa missään tekemisissä. Sinuna kirjoittaisin sen kirjeen (ja ottaisin kopion siitä!), missä vuodattaisin kaikki tuntemukseni häntä kohtaan, hyvät ja huonot ja sen, että jos kerran seura ei kiinnosta, niin olkoon sitten niin. Jättäisin pallon hänelle, enkä missään nimessä alkaisi miettiä anteeksipyyntöjä sellaisista asioista, joihin en ole millään tavalla osallinen. Ja jos joku ihmettelee, miksi äitisi ei osallistu teidän perheenne juhliin, en todellakaan alkaisi selitellä mitään hänen puolestaan, vaan sanoisin, että hänellä oli tärkeämpää tekemistä. Siinäpä jokainen saisi itsekseen miettiä, mitä sellainen tärkeämpi tekeminen nyt muka voisi olla. Veljesi eivät ymmärrä tilannetta kaiketi siksi, kun he ovat näköjään olleet äidillesi tärkeämpiä alusta asti.
Keskittyisin nyt vain siihen, että välit pappaan ja hänen perheeseensä pysyvät lämpiminä. Eivät lapset kaipaa mitään kylmää mummoa pelkän mummouden perusteella.
Kaipaat ehkä itse enemmän äitiä, ja se on ymmärrettävää, koska tyttärien lapset ovat monesti mummoille tärkeämpiä, kuin poikien lapset, johtuen juurikin äidin ja tyttären välisestä läheisemmästä suhteesta, jota ei anopin ja miniän välille aina synny. Kenties sinun ja äitisi suhde ei sitten ole alunperinkään ollut kaksinen, vaan äitisi on näitä ihmisiä, jotka arvottavat äitiyden lapsen sukupuolen mukaan.
jaksoin lukea,itse asun 10km päässä poikani perheestä,olisin mieluusti hoivannut ja auttanut ,apua tarjosinkin ,muttei miniälle ole kelvannut.Lapset ei saa tulla luokseni.ja minä en mene kun ei ole kutsuttu....ovat jääneet aika vieraiksi,sinne ei kutsuta lasten synttäreille,kun pappa jolla on rahaa ostella kaikenlaista..että sellaista,siksi olenkin vara mummo kolmelle pienelle,ihanalle lapselle.
on tämä elämä väärin välillä.
sinunlainen mummo olisi arvossa kultaa täällä=)
Jaksamisia sinulle=)
jos sinulla on aikaa , mene ihmeessä vapaaehtoistyöhön lasten ja nuorten pariin,
Sinunlaisia ihmisiä tarvittaisiin=)
Kiitos kannustuksesta,niin olen ajatellut,tällä kertaa vielä ,näin.Nämä pienet "lainalapset"käyvät usein lettuja syömässä.
tulipa ihan surullinen olo lastesi puolesta, ja omastasikin. Haleja..
Itselläni ei ole koskaan ollut mummia eikä ukkiakaan, ja minusta se on suuri puute, tai ainakin kuvittelen niin..
En voi kuvitellakaan, että hylkäisin lapsenlapseni..äitisi psyyke ei ole kunnossa..
sinusta ja perheestäsi. Sano veljellesi suoraan että te kyllä haluaisitte vierailla, mutta toinen ei halua että te vierailette. Ala vaikka useammin soitta veljellesi ja valittaa kuinka on kurja kun mummo ei halua tulla kylään tai pitää yhteyttä vaikka kuinka pyydätte..