Oletko tuntenut tai tunnetko aborttiisi liittyvää häpeän tunnetta?
Kerro meille muille!
Kiitos!
Kerro meille muille!
Kiitos!
Tunnetko ABORTTI-
HÄPEÄÄ?
15720
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
vaikka menetyksenä pienoisen kuoleman olen kokenut. Nyt ei vain ollut meidän aika lisääntyä. Jokainen tervejärkinen suree menetystään, mutta vain todella harkitsemattomista aborteista tuntee häpeää ja syyllisyyttä.
Siinäpä se vastaus jo tulikin.
helpotusta olen tuntenut! Typerä kysymys, jos abortin on itse halunnut.
En tunne...
Ensimmäisen abortin tein kolmannen lapseni syntymän jälkeen, kun imetysaikana vahingossa tulin raskaaksi. Vauvani oli neljä kuukautta...
Toisen abortin tein vuotta myöhemmin, kun yksi e-pilleri jäi ottamatta, ja taas tulin raskaaksi. Sinä kertana abortti tehtiin ns. katumuspillerin avulla.
Nämä raskaudet eivät olleet tarkoitettu edes etenevän sen pidemmälle. Tämä on elämää, jotkut eivät tule raskaaksi millään, toiset liian helposti.
Näiden tapausten jälkeen annoin steriloida itseni, ts. laitatin klipsit.
En kadu, en tunne syyllisyyttä.
Ei jälkiehkäsyllä abortteja voi tehdä..
Jos ne raskaudet jotka päätit keskeyttää, ei olisi tarkoitettu jatkumaan, olisit saanut keskenmnenon..
Tosiaan, ei ollut nimellä katumuspilleri, mutta kuitenkin pilleri, jolla aivan raskauden alkuvaiheessa valvotuissa olosuhteissa keskeytetään raskaus.
Me itse päätämme omasta ruumiistamme, ei mikään korkeampi voima. Jos päätin keskeyttää raskauden, silloin se ei ollut tarkoitettu jatkumaan.
Tavallaan kai jopa kaiken tämän jälkeen voisin sanoa tuntevani ylpeyttä siitä. Ei siis raskaaksi tulemisesta, vaan siitä, miten itse sen on käsitellyt ja miten paljon avarakatseisemmaksi ja ymmärtävämmäksi ihmiseksi se on minut kasvattanut.
Kuten kaikista muistakin vaikeista ja raskaista ajanjaksoista, joista on selvitty ja jotka ovat omaa itseään ihmisenä kasvattaneet.
oikein ylepyttä..lapsen tappamisesta. Kaikkea kanssa! Olet kai sitten julistanut "jalomielistä" tekoasi ympäriinsä?
Ylpeys, miten itse on käsitellyt jonkin vaikean ratkaisun ja miten se on muuttanut omaa minuutta ja empatiakykyä muiden ihmisten kannalta parempaan suuntaan, on eri asia kuin sinun tarkoittamasi.
Ja kyllä, sitä jaan ilomielin ympäriinsä. Ja sitä tosiaan lähipiirinikin osaa arvostaa.
Hieman surullinen olo oli vähän aikaa, mutta en silti katunut.
Ei se ole häpeää jos asiaa ei välitä vatvoa muiden kanssa.
Abortti on niin henkilökohtainen asia ja moni suhtautuu siihen tunteella.
Minulle on tehty kaksi aborttia, sanon suoraan että olin toisessa iästäni johtuen huolimaton ehkäisyn suhteen.
Aikaisemmin petti kierukka.
Moniko tietää?
kun oikein mietin, niin yllättävän moni tietää abortistani. En mielestäni sitä juurikaan kuulutellut, mutta aika monta noita tietäviä tulikin kun rupesin oikein miettimään.
Olen siis tehnyt abortin tultuani viidennen kerran raskaaksi sterilisaation petettyä. En ole milloinkaan tuntenut häpeää ratkaisustani. Siitä tietävät luonnollisestikin mieheni ja nyt myös lapseni, koska taannoin kerroin heille asiasta. Lisäksi asiasta ovat tietoisia silloinen työnantajani, omat vanhempani ja siskoni, sekä kaksi läheisintä ystävääni. Myös mieheni veli tietää, mutta anoppini ei tiedä. Emmekä katso tarpeelliseksi hänelle asiasta kertoakaan pitkälti hänen sairaudestaan johtuen.
En pidä aborttiani minään erityisenä salaisuutena, mutta en siitä viitsi kertoakaan ihmisille, joille se ei kuulu tai joille en halua siitä kertoa. Suoraan kysyttäessä en valehtelisi asiasta.
tullut mieleen kysyä.
jotka ovat minulle läheisiä tietävät.
En usko olevani kuitenkaan ainoa!