Moikka.
Ongelmani on ehkä luulotautisuus.
Mulla oli kaksi keuhkoputkentulehdusta n. 2kk sitten peräkkäin, keuhkot kuvattu ja kaikki nyt kunnossa. Silti tuntuu kurkussa kuristava tunne, ihan kun happi ei kulkisi. Yskittää mutta limaa ei kunnolla irtoa, kurkku tuntuu kuivalta. Välillä sitten irtoaa yskiessä kunnon limaklimppi. Olo on välillä ok, ja välillä iskee tää hengenahdistus. Varsinkin iltaisin, mutta joskus päivisinkin tulee tunne, ettei saa kunnolla happea.
Tästä tunteesta saan sitten jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Tulee kylmä ja alan täristä, sydän jyskyttää ja pyörryttää.
Mulla on ollut ennenkin vastaavanlaista paniikkioireilua jonkin sortin luulotautisuuden seurauksena. Ennen mm. pelkäsin sydänkohtausta niin sain paniikkeja siitä kun tutkin kokoajan itseäni ja sydämmeni tykytystä.
Tämä hulluus alkaa aina kun olen stressaantunut. Nyt olen töissä ja koulussa, avopuolisoni on intissä ja olen yksin kotona ja hoidan koiramme ja kaikki muut koti asiat yksin.
Paniikki on vaan pirun pelottavaa ja se kun tuntuu ettei happi kulje, ettei keuhkot kunnolla täyty niin sekin on tosi kiusallinen ongelma.
Pelkään siis että tämä on astmaa tai vastaavaa.. tuskin oikeesti kuitenkaan on muuta kuin kuviteltua, mutta oireet on oikeat :(
Ongelmani on ehkä luulotautisuus.
Mulla oli kaksi keuhkoputkentulehdusta n. 2kk sitten peräkkäin, keuhkot kuvattu ja kaikki nyt kunnossa. Silti tuntuu kurkussa kuristava tunne, ihan kun happi ei kulkisi. Yskittää mutta limaa ei kunnolla irtoa, kurkku tuntuu kuivalta. Välillä sitten irtoaa yskiessä kunnon limaklimppi. Olo on välillä ok, ja välillä iskee tää hengenahdistus. Varsinkin iltaisin, mutta joskus päivisinkin tulee tunne, ettei saa kunnolla happea.
Tästä tunteesta saan sitten jonkinlaisen paniikkikohtauksen. Tulee kylmä ja alan täristä, sydän jyskyttää ja pyörryttää.
Mulla on ollut ennenkin vastaavanlaista paniikkioireilua jonkin sortin luulotautisuuden seurauksena. Ennen mm. pelkäsin sydänkohtausta niin sain paniikkeja siitä kun tutkin kokoajan itseäni ja sydämmeni tykytystä.
Tämä hulluus alkaa aina kun olen stressaantunut. Nyt olen töissä ja koulussa, avopuolisoni on intissä ja olen yksin kotona ja hoidan koiramme ja kaikki muut koti asiat yksin.
Paniikki on vaan pirun pelottavaa ja se kun tuntuu ettei happi kulje, ettei keuhkot kunnolla täyty niin sekin on tosi kiusallinen ongelma.
Pelkään siis että tämä on astmaa tai vastaavaa.. tuskin oikeesti kuitenkaan on muuta kuin kuviteltua, mutta oireet on oikeat :(
Vastaukset 9
Vanhimmat
Kuten itsekkin arvioit, oireilusi voi hyvinkin olla liiasta fyysisestä ja psyykkisestä stressistä, muutoksista johtuvaa. Ihminen ei ole kone, liika on liikaa. Käy vielä lääkärissä, että saat varmistuksen, ovatko tulehdukset parantuneet. Jos sinulla on hyviä ystäviä (ystävä), juttele asioistasi, miltä sinusta tuntuu. Jos olosi on sietämättömän ahdistunutta, niin kerro siitä myös lääkärille, parempi, että vaikeudet eivät pitkity.
"pikku" oireita, eli sydämen tykytystä, kylmä ja tärinä...
Saat todennäköisesti tollaisia oireita, koska ajattelet niitä koko ajan. Ainakin itse tein niin ja oireita ilmaantui ja sitten niitä alkaa miettimään ja se vain pahentaa tilannetta.
Yritä keskittyä johonkin muuhun, niin ehkäpä oireet häviävät, kun niitä ei ajattele.
aiheuttaa osalle meistä näitä oireita.
Voiko kofeiini todellakin olla mahdollinen syy? Mihin se perustuu.. Oon alkanut uskoa että mulla ihan oikeesti on vaan nenä ja nielu vielä vähän tukossa, jotain jälkitautia tai sitten ilmastoinnista ym.. johtuvaa ehkä. Tai luulotautia :D Mut mielenkiintoista olis kuulla, et miten kofeiini voi vaikuttaa?
Liikunta antaa hyvänolon tunteen. Se vaikuttaa siis päinvastoin kuin tuollainen omien vaivojen tarkastelu. Jos hengityselimissä ei ole mitään sairautta, liikunta parantaa hengitystäkin.
Kiitos, ihana huomata että täällä oikeasti saa nauvoja ja apuja ongelmiin, vaikka ei tunnekkaan toisia.
Liikunta en oikeastaan nyt erityisemmin ole tosiaan viimeaikoina harrastanut, muuta kuin lenkit koirien kanssa. Mulla on ihan liikunnallinen tausta ollut viime syksyyn asti, kunnes kävi työtapaturma ja niska vähän viottui, ei vakavasti. Mutta niin etten ole uskaltanut palata akrobaattisten lajieni pariin. Marraskuussa alkoi flunssa ja jätin uimiset ja jumpatkin sitten kun se tauti vaan jatkui ja jatkui.. ja nyt sitten olen aloittanut opiskelut työnohella niin ei ole tuota aikaa juuri lainkaan. Pitänee taas etsiä joku rako ohjattuun jumppaan, jos vaikka se auttaisi.
Keuhkot ei täyty ja pelkään etten osaa hengittää, alan panikoimaan ja siinä sitä mennään... Murehdin, että sairastun johonkin kamalaan tautiin tai että tunnen oloni kamalaksi lopun elämääni ja päädyn tekemään itsemurhan. Kamalia ajatuksia, eikä niitä saa millään pois mielestä vaikka kuinka haluaisi.
Onnekseni voin sanoa, että olen voinut jo jonkin aikaa paljon paremmin. Lainasin kirjastosta Joseph Murphyn kirjan alitajunnan voimasta ja olen huomannut että olen saanut oloni kohentumaan huomattavasti. Aloitin myös liikunnan ja sekin osaltaan tuo hyvää oloa ja keinon purkaa stressiä.
Alla on linkki tuohon kirjaan, suosittelen lämpimästi =)
Kyllä tästä voi parantua, se vaan vaati jonkin verran itsepintaista työtä, että saa itsensä vakuuttuneeksi eikä ruoki itselleen niitä negatiivisia ajatuksia. Jos saat ajattelemalla itsesi "kipeäski" niin mikset myös terveeksi?
http://www.mtv3.fi/helmi/kuudesaisti/artikkeli.shtml/309148?kuudesaisti-tarua_vai_totta-alitajunta
Mulla on juuri samankaltaista oireilua ja voin kertoa, että tajuat kyllä milloin kyse on mielen tuottamista ongelmista.
Kamalana, stressaavana ja hirveänä hetkenä auttaa rentouttava jumppaaminen. Kuulostaa varmaan täysin tyhmältä, mutta oikeasti rauhallisen musiikin soidessa lihasten rentoutus, rauhaan hengittäminen ja venyttely on todella hyviä keinoja.
Mahdollistahan ei aina ole alkaa jumppaamaan, mutta saatpahan ainakin asiasta varmuuden: astmasta johtuva hengenahdistus kun ei venyttelemällä lopu.
Joo, pitää kokeilla jumppaamista. Olen huomannut että hengen ahdistus alkaa aina kun stressaan tai panikoin. Silloin kun pitäisi alkaa lukea tenttiin, ei happi kulje ja aina silloin kun olen yksin kotona. Ehkä se on jonkinlainen paniikki kohtaus, pelkään että kuolen yksin kotiin ja pelkään olla yksin. Avopuolisoni kun on nyt viikot poissa kotoa niin sitä alkaa ajattelemaan kaikenlaista.. mutta sitten kun se on kotona, voin hyvin.
Ja nyt tosiaan kuolemista on ollut lähipiirissäni ja luulotautinen kun olen, kuulin kammottavan astma jutun työkaveriltani, niin ehkä olen sen takia kehittänyt itselleni "astman" luulotautisuus ei todellakaan ole kiva tauti..Mutta pitää oppia vaan kontrolloimaan sitä, ja tajuamaan, milloin kuvittelen asioita, ja milloin ne ovat totta.