Heippa!
Onko täällä ketään, joka olisi menettänyt juoksemisen ilon/kyvyn raskauden ja synnytyksen myötä. Itse kannoin kaksospoikia masussani täysille viikoille ja pukkasin ne maailmaan normaalisti alakautta. Paikat vissiin venytvät ja rasittuivat niin pahoin, että juokseminen ei ole enää tämän jälkeen tuntunut hyvältä. Tuntuu suorastaan siltä, että alapää tippuu alas ja masu ei ole timmi. Hoikka olen kuin mikä, eli ylimääräistä ei todella ole (176 cm/62 kg). Enne juoksin yli 10 km lenkkejä ja suunnistin. Nyt olen aivan epätoivoinen tilanteeseeni, jokainen juoksia tietää miltä tuntuu, kun ei pysty enää jouksemaan. Onko tässä toivoa enää, lantionpohjan treeniä olen yrittänyt tehdä, mutta mikään ei tunnu auttavan. Pojat ovat jo kohta 3 vee, joten ajan olis pitänyt tehdä tehtävänsä. Pitäisikö vain alkaa juoksemaan sitkeesti, ehkä paikat siitä vahvistuvat...?
Juoksu synnytyksen jälkeen
8
1755
Vastaukset
- Ikävä kyllä,,,,
Äidit eivät juokse. Eihän juoksutapahtumissakaan ole luokkia kuin vain pojille, tytöille, miehille ja naisille.
- jos todella haluaa
niin onnistuu.
Suosittelen lantionpohjalihasten tehojumppaa ja lisänä vatsa-selkälihasjumppaa säännöllisesti.
Ja eikun vaan juoksemaan, yritä olla liikoja ajattelmatta koko lihaksistoa juostessa vaan keskity johonkin muuhun. Aloita kevyemmällä hölkällä ja matkalla.
Jaa, ja äitikö ei ole nainen? - jakoa......
jos todella haluaa kirjoitti:
niin onnistuu.
Suosittelen lantionpohjalihasten tehojumppaa ja lisänä vatsa-selkälihasjumppaa säännöllisesti.
Ja eikun vaan juoksemaan, yritä olla liikoja ajattelmatta koko lihaksistoa juostessa vaan keskity johonkin muuhun. Aloita kevyemmällä hölkällä ja matkalla.
Jaa, ja äitikö ei ole nainen?"Jaa, ja äitikö ei ole nainen?"
Arvaa kaksi kertaa kumpi on parempi sängyssä? - on se
jakoa...... kirjoitti:
"Jaa, ja äitikö ei ole nainen?"
Arvaa kaksi kertaa kumpi on parempi sängyssä?Nainen parempi( joka nyt samalla sattuu olemaan kolmen lapsen äitikin ja juoksee muuten maratonin reilusti alle neljään tuntiin)eli allekirjoittanut.
Äitini kanssa en ole kokeillut eikä toivottavasti miehenikään... - nippa00
on se kirjoitti:
Nainen parempi( joka nyt samalla sattuu olemaan kolmen lapsen äitikin ja juoksee muuten maratonin reilusti alle neljään tuntiin)eli allekirjoittanut.
Äitini kanssa en ole kokeillut eikä toivottavasti miehenikään...Hei sinä kolmen lapsen äiti!
Kuinka pian sinä olet päässyt täysipainoisesti lenkkipoluille raskausien ja synnytyksien jälkeen? Onko sinulle ollut jotain alkuvaikeuksia juoksemisen suhteen?
Itse mietin vain, että olenko liian varovainen ja herkkä noille tuntemuksille, vaikka tosin tuplaraskaus oli minulle aika rankka juttu.
Kiitos jos viitsit vastailla! - juoksut
nippa00 kirjoitti:
Hei sinä kolmen lapsen äiti!
Kuinka pian sinä olet päässyt täysipainoisesti lenkkipoluille raskausien ja synnytyksien jälkeen? Onko sinulle ollut jotain alkuvaikeuksia juoksemisen suhteen?
Itse mietin vain, että olenko liian varovainen ja herkkä noille tuntemuksille, vaikka tosin tuplaraskaus oli minulle aika rankka juttu.
Kiitos jos viitsit vastailla!Hei!
juoksut olen aloittanut aina noin puolisen vuotta synnytyksen jälkeen. En aikaisemmin, koska olen pelännyt kohdunlaskeumaa ja olen halunnut varmistaa palautumisen. Lapset ovat syntyneet kaikki vajaan parin vuoden välein joten tuossa välissä en kyllä juuri ole juoksennellut. Nyt viimisen jälkeen kuitenkin lenkkeillyt varsin paljon n.4 krt viikossa 10-20 km lenkkejä.
Alussa aloittelin varovaisemmin. Ainoa ongelma oli alussa pienet pidätysvaikeudet, jotka nekin poistuvat ahkeran lantiojumpan myötä.
Toki sitä omaa kroppaa kannattaa kuunnella, mutta rohkeasti vaan lenkkeilemään! - äiti minäkin
juoksut kirjoitti:
Hei!
juoksut olen aloittanut aina noin puolisen vuotta synnytyksen jälkeen. En aikaisemmin, koska olen pelännyt kohdunlaskeumaa ja olen halunnut varmistaa palautumisen. Lapset ovat syntyneet kaikki vajaan parin vuoden välein joten tuossa välissä en kyllä juuri ole juoksennellut. Nyt viimisen jälkeen kuitenkin lenkkeillyt varsin paljon n.4 krt viikossa 10-20 km lenkkejä.
Alussa aloittelin varovaisemmin. Ainoa ongelma oli alussa pienet pidätysvaikeudet, jotka nekin poistuvat ahkeran lantiojumpan myötä.
Toki sitä omaa kroppaa kannattaa kuunnella, mutta rohkeasti vaan lenkkeilemään!Itse aloitin juoksemisen ensimmäistä kertaa elämässäni vasta kolme lasta alakautta synnytettyäni. Nuorin oli tuolloin kyllä jo nelivuotias, mutta lantionpohjalihakset heikossa kunnossa.Ylimääräisiä kilojakin oli kymmenkunta. Aloitin siis täysin nollasta, jaksoin juosta vain 100 m, ja sitten kävelin 100 m. Sitkeästi juoksuosuuksia vähitellen pidentämällä kunto kasvoi, kilot väheni ja pidätyskykykin parani. Varsinainen lantionpohjajumppa on, tyhmää kyllä, jäänyt aika vähäiseksi. Olen nyt juoksennellut noin kolme vuotta, peruslenkkini on kymppi, HCR:n olen juossut pari kertaa ja keväällä aion päästä maaliin Tukholman maratonilla! Tsemppiä!
- rikkirevitty06
Sama kohtalo. Koen että synnytyksessä menetin identiteettini, ja kuvaamasi vaivat ovat tuttuja. En saa lantiota alle enkä polvea nousemaan, koko lantio tuntuu väljältä ja heiluvalta, eikä todellakaan miltään "voimakeskukselta" niinkuin sen pitäisi. vielä 12kk synnytyksen jälkeen tuntui että toosa tippuu ulos vaikka jumppasin lantionpohjaa kuin hullu.
Nyt 2 vuotta synnytyksen jälkeen todettu sekä rekto että kystoseele, ja edessä mahdollisesti leikkaus. Ja taas sama toipumisprosessi kuin synnytyksen jälkeen.
Jos olisin nyt menossa synnytykseen, ja lääkäri pelottelisi 1kk toipumisella sektiosta. Versus se että saa säilyttää oman identiteetin, keskivartalon, alapään, kärsiä 2 vuotta jonka jälkeen UUDESTAAN tuo sama leikkausriskikomplikaatio ja vähintään 1kk toipuminen. ei olisi vaikea valita.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Olit niin lähellä
Taas söpis olit siinä ihan käden etäisyydellä❤️ Jos sinä ja minä olisimme olleet kahden, olisin hypännyt sun kaulaan. Sa1185181- 472849
Kun me näemme taas
Siihen on viikkoja, korkeintaan kuukausia. Jännite välillemme vetää meidät ennemmin tai myöhemmin toistemme läheisyyteen332802Haleja ja pusuja
Päivääsi kulta 🤗🤗💋❤️❤️❤️ kaipaan sinua Tänäänkin.. Miksikäs se tästä muuttuisi kun näin kauan jatkunut 🥺302498Onko mukava nähdä minua töissä?
Onko mukava nähdä minua töissä vai ei? Itse ainakin haluan nähdä sinut 🤭231879- 1181647
En kirjoita sulle tänne
Enään nainen. Olen kyllä kiltisti enkä ala mihinkään kuin tosirakkaudesta. Kanssasi sitten jos se on mahdollista ja pidä101640- 961389
Hei rakas sinä
Vaikka käyn täällä vähemmän, niin ikäväni on pahempaa. Pelkään että olen ihan hukassa😔 mitä sinä ajattelet? naiselle231385Oi mun haniseni
Mul on ihan törkee ikävä sua. En jaksais tätä enää. Oon odottanut niin kauan, mutta vielä pitää sitä tehdä. Tekis mieli101348