Hei!
Kuinka paljon teillä on työpaikalla väkivalta tilanteita tai niiden uhkaa? Miten ne huomioidaan työyhteisössä? Onko teillä ohjeistusta väkivalta tilanteisiin? Saatteko työnohjausta? Ja minkämallisessa paikassa työskentelet?
Meillä väkivallan uhka on todellinen melkein viikottainen, eikä tähän oikein todellisuudessa oteta kantaa ylemmältä taholta. Itse lyöntejä hoitohenkilökunta meillä joutuu kestämään muutamia vuoden aikana. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajia tai asiakkaita/ potilaita saa lyödä, uhitella ja haukkua! Meillä hoitajilla ei ole mitään suojaa. Onko hoitotyössä pippurisumute laillinen? Onko kellään sellaista käytössä?
Kuinka paljon teillä on työpaikalla väkivalta tilanteita tai niiden uhkaa? Miten ne huomioidaan työyhteisössä? Onko teillä ohjeistusta väkivalta tilanteisiin? Saatteko työnohjausta? Ja minkämallisessa paikassa työskentelet?
Meillä väkivallan uhka on todellinen melkein viikottainen, eikä tähän oikein todellisuudessa oteta kantaa ylemmältä taholta. Itse lyöntejä hoitohenkilökunta meillä joutuu kestämään muutamia vuoden aikana. Minusta on ihan järkyttävää, että hoitajia tai asiakkaita/ potilaita saa lyödä, uhitella ja haukkua! Meillä hoitajilla ei ole mitään suojaa. Onko hoitotyössä pippurisumute laillinen? Onko kellään sellaista käytössä?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Itse olen töissä kehitysvammaisten ryhmäkodissa, jossa väkivallan uhka on läsnä vaikkei jokapäiväinen.
Tärkeää on, että henkilökunta ei itse lähde provosoimaan millään tavalla asiakkaita väkivaltaan vaan yrittää puhumalla selvittää tilanteen. Jos asiakas on raivoissaan, ei järkeen vetoaminen auta.
Meillä töissä on käytössä AVEKKI-koulutusta, jolla periaatteessa pystytään ohjaamaan asiakasta tätä satuttamatta muualle ja estämään väkivallan mahdollisuus. Muutamalla asiakkaalla on myös laadittu erillinen suojatoimenpidesopimus, jossa on määritelty keinot/tavat, joilla väkivaltaista käytöstä ehkäistään ja estetään.
Lyöntejä tulee silloin tällöin, joskus enemmän, joskus vähemmän. Meillä töissä on ohjaajien oma käyttäytyminen ja asenne avainasemassa siinä, miten asiakkaat käyttäytyvät. Tiettyjen ohjaajien kanssa meno on rentoa ja asiakkaat voivat silminnähden hyvin, mutta muutaman ohjaajan kohdalla asiakkaat ovat stressaantuneita ja muutenkin vaivautuneen oloisia (ja siis asiakasryhmä sellainen, ettei kaikilla ole väylää kommunikoida ja turhautuminen purkautuu aggressiivisella käyttäytymisellä). Paljon on siis omasta käytöksestä kiinni, miten paljon lyöntejä ottaa vastaan. Nyrkkeilysäkkinä oleminen ei kuitenkaan millekään työpaikalle kuulu, lyöntejä ei tarvitse ottaa vastaan, mutta niitä ei myöskään saa jakaa.
Meillä väkivaltaiseen ja uhkaavaan käytökseen on tarvittu myös vaihtelevasti ambulanssia/poliisia. Huonona puolena virkavaltaan turvautumisessa on se, etteivät he ota kehitysvammaisia tosissaan. Sairaaloista heidän passitetaan takaisin ryhmäkotiin (vaikka olisikin jokin sairaus, joka vaatisi hoitoa) eikä poliisit oikein voi putkaankaan viedä. Jos kehitysvammainen kuitenkin ymmärtää tekojensa seuraukset, on hän myös niistä vastuussa (vrt. esim. ikkunan tahallinen rikkominen).
Esimiestaholta pyritään ainakin meillä tekemään se mikä pystytään: tuetaan työyhteisöä, käydään tilanteet läpi, järjestetään jälkihoitoa ja työnohjausta ja myöskin viedään asiaa ylemmäs johtoon, ollaan yhteydessä asiantuntijoihin (esim. lääkäri, psykologi...) ja mahdollisesti käynnistetään suojatoimenpidesopimusneuvottelut, jos sellaista ei vielä ole. Esimiehen asema on kuitenkin hankala, sillä jos henkilökunta ei täytä suojatoimenpideseurauslomakkeita tai raportoi uhka/väkivaltatilanteista, on esimiehen kädet sidotut. Jos lomakkeita ei ole eikä uhkaavaa käytöstä ole mihinkään raportoitu, ei ole näyttää toteen uhkaavaa käytöstä. Johdon silmissä siis näyttää siltä, ettei mitään aggressiivista käytöstä ole edes olemassa!
Meillä ei ole käytössä mitään "ylimääräistä" kuten pippurisumutteita, enkä oikein jaksa uskoa että ne edes olisivat sallittuja työpaikallani. Apua saa tarvittaessa naapuriasuntolasta ja jos tämä ei ole mahdollista, viime kädessä poliisilta. Työpariin kannattaa aina turvautua, jos sellainen on.
Mutta muista, kenenkään ei tarvitse tulla lyödyksi omalla työpaikallaan. Ei ole sinun työsi joutua väkivallan kohteeksi!
Meillä on samantyylinen ryhmäkoti kuin teilläkin ja meillä tuntuu ettei työnantajalla ole kiinnostusta asiaan, kuinka paljon meillä on uhkaavia tilanteita ja niitä joissa on ihan iskuista kyse. Täytetään kaavakkeet joka kerta ja ne käydään osastopalaverissa läpi, mutta se jää siihen, sen enempää niihin ei ole otettu kantaa.
On totta, että hoitaja voi provoida omalla käytöksellä asukkaita, mutta silloin työntekijä on väsynyt ja ei jaksa tarkkailla omaa käytöstä. Näinhän ei saa olla, mutta ihmisiähän mekin olemme. Työ on henkisesti todella raskasta.
Sekin tuo varmasti oman osuutensa asiaan, kun osa hoitajista on samaa mieltä yhteisten pelisääntöjen suhteen ja on niitä joille se ei vain kertakaikkiaan käy ja minkäs teet. Hoitohenkilökunta vaihtuu usein, on eri sijaisia ja niin pois päin.
Kehitysvammaisten kanssa rajat on oltava tiukat ja niitä on noudatettava koko työyhteisön. Se on vaikea hoitaa ihmistä, joka on kehitysvammainen ja vielä psyykkisesti sairas. Psyykkisesti sairaille voit keskustelemalla saada tulosta aikaan, mutta ei välttämättä kehitysvammaiselle, joka ei kykene kaikkea ymmärtämään, ei välttämättä edes sitä ettei saa lyödä toista.
Että tämmöstä!