Laitoin kissani juuri äsken jäähylle. Katti kun hyppii syliin vain käydäkseen kimppuuni.... No okei, hyppii se joskus nukkumaankin, mutta silti.
Olenko minä huono kissanomistaja, kun se käyttäytyy näin? Olen kyllä leikkinyt sen kanssa, mutta pienellä tuntuu olevan energiaa vaikka toisille jakaa. En tiedä, olisiko meillä varaa toiseen kissaan vielä. Tapani tosin sai töitä, mut no, katotaan.
Pitäisikö minun yrittää leikkiä sen kanssa enemmän? Tosin, aina ei voi, esimerkiksi nukkumaan mennessä. Eilen meinasi silmä puhjeta, kun kissa päätti leikkiä vähän vuoteessani. Kyllä minä tiedän, että se vain leikkii, mutta eihän minun ole tarkoitus siitä kärsiä, eihän?
Olenko minä huono kissanomistaja, kun se käyttäytyy näin? Olen kyllä leikkinyt sen kanssa, mutta pienellä tuntuu olevan energiaa vaikka toisille jakaa. En tiedä, olisiko meillä varaa toiseen kissaan vielä. Tapani tosin sai töitä, mut no, katotaan.
Pitäisikö minun yrittää leikkiä sen kanssa enemmän? Tosin, aina ei voi, esimerkiksi nukkumaan mennessä. Eilen meinasi silmä puhjeta, kun kissa päätti leikkiä vähän vuoteessani. Kyllä minä tiedän, että se vain leikkii, mutta eihän minun ole tarkoitus siitä kärsiä, eihän?
Vastaukset 23
Vanhimmat
Aina kun sen leikit käyvät liian rajuiksi, sähähdä, niin emokissatkin tekevät. Voit myös kiljahtaa, niin se tajuaa, että sattuu. Kokeile myös työntää sille jokin lelu suuhun, niin se oppii, mitä saa purra ja mitä ei.
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/articles/0,,167006_69705,00.html
http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527491,00.html
Tässä linkki asiantuntijan vastaukseen *todella* aggressiivisesta kissasta: http://messageboards.ivillage.com/iv-ptthinkcat/message.asp?webtag=iv-ptthinkcat&msg=15840.10
Sinun kisusi ei siis kuulosta näin pahalta, mutta hyvä idea voisi olla tarkkailla milloin ja miten nämä hyökkäykset alkavat ja miten kissa käyttäytyy sen jälkeen. Kuten tuossa linkissä sanotaan, aggression syynä voi usein olla jokin sairaus, joten tarkkaile kissaasi myös sen varalta.
Opettele tarkkailemaan kissasi "body languagea" ja kun huomaat, että se on aikeissa hyökätä, suuntaa sen huomio muualle, esim. juuri leikin avulla (kts. toinen linkki). Ja leikittäminen ennen nukkumaanmenoa kannattaa kyllä, eikä siihen mene kuin 10-15 minuuttia.
Voisit myös yrittää leikata kissasi kynnet, mutta sitä kannattaa ehkä yrittää vasta, kun se on hieman rauhoittunut: http://www.ivillage.com/pets/expert/behavior/pages/0,,167006_527541,00.html
Jos tuntuu, että on hieman ylimääräistä rahaa, ja haluat hieman "järeämpiä aseita", voisit ostaa apteekista tai eläinlääkäriltä Feliway-haihduttimen (nimenomaan haihduttimen, suihke on parempi paikalliseen käyttöön, esim. pissaongelmissa). Jos Feliway ei ole tuttu tuote, tässä vähän infoa: http://www.vetcare.fi/index.php?ryhma=67
http://www.vetcare.fi/index.php?ryhma=151
Toivottavasti kisusi tasaantuu!
Tuo oli aika tyhjentävä vastaus. Pitää yrittää vain olla kärsivällinen. Kun kuiteskin sitä on mukava pitää sylissä. Tälläkin hetkellä pikkuiseni loikoaa sylissäni ja kehrää.
En usko, että se on jokin sairaus, sillä yleensä se menee näin:
1.Shibi hyppää syliin.
2.Hetken rauhallisen vaiheen jälkeen se alkaa jahtaamaan häntäänsä.
3.Shibi osuu harhaan ja samalla minuun. Tai sitten se löytää sopivan tarttumapaikan minun jaloistani.
4.Nostan sen pois sylistä ja se hyppää takaisin jatkamaan leikkejään.
5.Kissa jäähylle.
Toki voisin tuosta mainita ekäinlääkärille. Kynnetkin olen aikeissa leikata, kunhan saan itseni vietyä eläinkauppaan. (Heh, mie oon vilukissa.)
Olen itseasiassa tästä kysynyt eräältä toiselta foorumilta, kun kissani piti käsiäni leikkikaluina. Sieltä opin, että aina kun Shibi on kunnolla, annan sille paljon huomiota. Jos haluat käydä vilkaisemassa sitä, osoite on:
www.petwebsite.com/fhome.asp
Valitse sieltä linkki Cats General
Vielä kerran, kiitoksia! Vastauksesi antoi minulle voimia jaksaa pikku otukseni kanssa. Kerron sitten myöhemmin kuulumisia ja miten on konstit tepsineet.
Olisi todella kiva kuulla, miten Shibi on pärjännyt! Kuulostaa kyllä, että kyseessä on vain tavallista rajummin leikkivä tapaus. Ja kiitos tuosta linkistä, tuohon sivustoon en ollutkaan vielä törmännyt.
Mukavaa talvea teille molemmille!
Meillä oli kanssa yksi vuosi todella kesyjä pentuja ja leikin niiden kanssa joka päivä, sitten kun ne tunnistivat minun askeleen äänetkin, niin ne alkasivat kiipeilemään jalkojani pitkin jo kun kävelin huoneeseen. Ne olivat mahdottoman vilkkaita, kirkassilmäisiä, terveitä ja iloisia pentuja (yht. 4.) Aina kun otin kaikki kerralla syliin, 1. alkoi järsimään peukkuani (kielsin sanomalla:"Ei!"
Shibin emo oli ongelmakissa ja luultavasti huonosta kodista, mutta se huomattiin vasta jälkeenpäin. Kehräsi silittäessä, mutta kohta kävikin käden kimppuun, hyökkäili jalkoihin ynnä muuta 'kivaa'.
Shibi on vähän samankaltainen, mutta ehkä rauhallisempi. Luultavasti sen takia, että se tulee hyvästä kodista. Ovat saaneet tottua silittelyyn, sylissäpitämiseen ym. käsittelyyn. Sekä myös koiriin ja vähän lapsiinkin.
Heh, ja tuosta jaloissa kiipeilemisestä. Shibi ja sen sisarukset kiipesivät Taina-serkkuni jalkoa pitkin aina, kun tuli ruoka-aika. Ne olivat todella vilkkaita ja eloisia. Taina sanoi, ettei ole koskaan nähnyt yhtä eloisia pentuja. Sanoi, että Shibi on siitä rauhallisemmasta päästä. *nauraa* Jos Shibi on näinkin vilkas, niin miten sitten toiset?
Ps: Niitä pentuja on tietääkseni vielä kaksi jäljellä (creme- tai punavalkea uros ja kilpikonna naaras). Että jos joku kiinnostui, niin ilmoitelkaa/vastatkaa. En voi antaa Tainan yhteystietoja ilman hänen suostumustaan, mutta minulle voi mailata. [email protected]
Oma kissani on 2 vuotias ja on pennusta saakka päivittäin yrittänyt tappaa minua..käteni ovat arvilla..mitään muuta en ole keksinyt kuin sen, että annan sen elää omaa elämää ja minä omaa..kaukana toisistamme
"annan sen elää omaa elämää ja minä omaa..kaukana toisistamme"
Siinä ei sitten jää itselle kissasta muuta kuin vaivat ja velvollisuudet. Ilosta ja leikeistä kissan kanssa ei mitään.
Onneksi meidän kissa ei ole tuollainen, sillä en minä sietäisi. Pääsisivät molemmat kärsimyksistään ja kissa vaihtuisi. En senpuoleen sietäisi sellaista suhdetta kenenkään ihmisenkään kanssa, sen verran arvostan itseäni.
Kun jollekin antaa rakkautta, täytyy tulla vastakaikuakin, tai pänks.
Olisitko tosiaan valmis heittämään kissasi pihalle tuollaisen takia...? Ja sitten vielä menisit hankkimaan uuden sen tilalle??!!
Mulla on kans tällainen "ongelmakisu", jonka mielestä raapiminen ja hyökkäily on kaikista kivointa. Se käy joskus todella pahastikin kimppuun... Silti en vielä aio luovuttaa, vaan katsoa, josko se rupeaisi aikuistumaan (on nyt seitsemän kuukautta).
Jos joudun kissastani luopumaan, en varmasti ota uutta tilalle. Niin paljon rakastan kissaani. Meillä on hyviäkin hetkiä. Voihan olla, että jos kissa ei ala rauhoittua, niin silloin on omistajassakin ehkä jotain vikaa...
Kuulosti kamalalta..kun minä kissani otin,otin sen rakkaudesta..ja vaikka se ei olekkaan tässä tapauksessa molemminpuolista aioin kuitenkin varmistaa sille hyvän elämän..ei lemmikki olekkaan mikään lelu minkä kanssa pitäisi olla aina kivaa..kissani saa kaiken mitä se tarvitsee ja koska se ei minulta läheisyyttä haluan,annan sen pitää tahtonsa..en voi sille mitään etten ole kissani mieleinen vaan saan osakseni arpia.se on kuitenkin minun..vikoineen..
Sinun kätesihän ne ovat, että ei se muihin koske.
Ei kyllä pidä sitten valittaakaan, kun itse osansa valitsee.
Kissa ei ole kertakäyttötavara, vaan elävä olento. Et sinä lastasikaan vaihda, jos se sattuu olemaan huonosti käyttäytyvä tappelu pukari. Jos kissa on aggressiivinen siihen on syy. Syyn saa selvitettyä ja kun se on tiedossa, pystytään "hoitamaan".
Halusin vain kertoa omasta kokemuksestani..en valittaa..ja jos se siltä kuulosti niin pahoittelen..Kissani on minun,minä olen sen ottanut,minä sen kanssa elän..ei sille tosiaan mitään voi
Minulla väheni ongelmat puoleen kun vaihdoin kissan matolääkitystä..paljastui että se oli tullut immuuniksi sille merkille mitä olimme käyttäneet..Joten vaihdoimme..kissa on yhä jästi ja puree,muuta ei ehkä niin paljon
"Et sinä lastasikaan vaihda, jos se sattuu olemaan huonosti kayttäytyvä tappelupukari"
Onneksi Suomessa on eri lait kissoille ja ihmisille.
Paljon kuitenkin laitetaan lastenkoteihin luonnevammaiseksi luokiteltuja lapsia, joihin vanhemmat ovat väsyneet. Tai peräti jo oma terveys vaarassa. Joko ruumiillinen tahi henkinen.
"Syyn saa selvitettyä....hoidetaan"
No sinullahan ne ohjeet löytyy, heko heko.
Että eipä sitä kissalla mitään erityiskohtelua ole, ihmiseen verrattuna.
Minulta ei löydy ohjeita, sillä en ole niitä onneksi tarvinnut, mutta tiedän, että eläinlääkäreiltä ja muilta asiantuntijoilta löytyy kyllä. Siis jos viitsii nähdä vaivan, että kysyy. Minä en puhunut laeista, peräänkuulutin etiikkaa ja moraalia. Jos tiedät sanojen merkityksen... Erityiskohtelua ei vaadita, mutta hieman vastuullisuutta elävää olentoa kohtaan, jonka on itse vapaaehtoisesti ottanut vastuulleen. Tuollainen vaihtomentaliteetti on lapsen tasolla "oho, uusi lelu ei ollutkaan kiva, äiti osta uusi".
Meillä on yksi asia samoin, eli en minäkään anna ohjeita, enkä ole niitä tarvinnut, koska kissani on aivan hyvin käyttäytyvä.
"mutta tiedän, että eläinlääkäreiltä ja muilta asiantuntijoilta löytyy kyllä".
Mielestäni juuri tuossa kohtaa vain luulet tietäväsi. Itse olen sitä mieltä, että ei lääketiede, puhumattakaan "muut asiantuntijat" pysty kaikessa kaikkivoipasuuteen. Eivätkä kaikessa auttamaan.
Kun kyseessä ovat käyttäytymishäiriöt, niin silloin mennään kaikkein vaikeimmalle alueelle.
Suomessakin on lukuisia mielisairaaloita, joiden eräät osastot ovat parantumattomasti mielisairaista potilaista täynnä. He ovat siellä ainoastaan sen vuoksi, että lääketiede on voimaton.
Eläinten suhteen on usein samoin. Ei niitä aina voida auttaa. Siinä ei pelkkä halu riitä.
Uskoisin jokaisen tietävän, että koiria lopetaan usein luonnevammaisuuden vuoksi.
Ei kissa mikään poikkeus ole.
On hyvin yksinkertaisen naivia kuvitella jotain muuta ja vastuuntunnotonta uskotella luulojaan ihmisille.
Tietoa löytyy jos hakee. Eivät eläinlääkäritkään ihan ammattitaidottomia ole, muutenhan eivät saisi ammattiaan harjoittaa, vai mitä?
Vastuuntunnotonta on vain lopettaa lemmikki ensimmäisen "vian" (joka ei edes välttämättä ole "vika") ilmaannuttua, eikä edes yritä ottaa selvää, mistä voisi olla kyse.
http://keskustelu.suomi24.fi/show.cgi?category=102&conference=627&posting=22000000001746787
En tietääkseni sanonut mitään kaikkivoipaisuudesta... Saatat yllättyä, mutta eläinlääkärit ovat myöskin lukeneet jotain eläinten psykologiasta, psyykkisistä vaivoista, sekä todellakin siitä, että moni ei-psyykkinen sairaus voi ilmetä aggressiivisena käytöksenä... Eli tässä kohtaa minä todellakin tiedän, sinä vain luulet tietäväsi, ettei mitään voida tehdä missään tapauksessa.
Totta, ei pelkkä halu aina riitä, mutta halu edes yrittää ottaa asioista selvää ja tehdä jotain sen hyväksi, siis muuta kuin vain tappaa lemmikkinsä, usein paljastaa, ettei kyse ollutkaan käytös "häiriöstä" vaan jostain ihan muusta. On hyvin yksinkertaisen naivia ja typerää kuvitella, etteikö lääketiede ja myös eläinlääketiede olisivat kehittyneet muutaman viime vuosikymmenen aikana, ja vastuutonta yrittää uskotella ihmisille, etteivät ole.
Ei tuollain kukaan sanonutkaan, johon olet väittävinäsi vastaan.
"sinä vain luulet tietäväsi, ettei mitään voida tehdä missään tapauksessa".
"..etteikö lääketiede ja myös eläinlääketiede olisi kehittyneet muutaman viime vuosikymmenen aikana.."
Hah hah haa, milloin kukaan on tuollaista sanonut?
heh, etteikö mitään milloinkaan voisi tehdä, kiäh kiäh.
Ja etteikö lääketiede kehittyisi aina. Sen nyt tietää aasikin, ilman mitään eri mainintaa. Ja kun sanoit "muutaman viime vuosikymmenen aikana", niin on se kehittynyt huomattavasti laajemmalla aikaskaalalla, eli satoja vuosia ja kehittyy edelleen.
Mutta kuten sanoin, tällä hetkellä lääkärit eivät pysty kaikkea parantamaan.
Henkilökohtaisuuksiin meneminen on merkki siitä, että loogiset argumentit loppuvat sekä osoitus huonosta käytöksestä ja sinä olet paljastanut kyllä itsesi todella hyvin.
Minä tein nuo johtopäätökseni ja sinä teit omasi. Kovasti olit
Kaikkea ei pystytä parantamaan, mutta suurin osa kyllä.
En jaksa tuhlata aikaani turhaan, sillä sinä olet näköjään ottanut sen kannan, ettei kannata edes yrittää ottaa selvää asioista, vaan samantien vain kohauttaa olkiaan "kun kaikkea ei pystytä parantamaan, niin miksi edes yrittää".
Toivottavasti et puhu opettajillesi tuolla tavoin, tai olet jatkuvasti jälki-istunnossa.
Toistensa syyttelemisen ja luovuttamisen sijaan suosittelen kaikille tämän aiheen kirjoittajille Helena Telkänrannan kirjaa "Matka kissan mieleen".
Siinä on hyviä konsteja, joita kokeilla hyökkäilevään kissaan.
Kirja löytyy kirjastoista tai Hesyltä www.hesy.fi hintaan 20e.
Kuten tiedämme, lemmikkieläinten, myös kissojen joukossa on yksilöitä, joita voisi kutsua sopeutumattomiksi radikaaleiksi. Ne ovat usein poikkeuksellisen lahjakkaita yksilöitä, jotka eivät alistu yhtään mihinkään ja kuuluvat mielestäni ns kissojen vapautusliikkeeseen. Ehkä näissä poikkeusyksilöissä asuu sellainen nerouden siemen, jota me ihmiset emme itsekkyydessämme aina edes ymmärrä ? On surullista että nämä vapauttaan palvovat huippuyksilöt niin usein vain lopetetaan.
Tottakai tällainen kissa vaatii poikkeukselliset elinolosuhteet, omistajat ja ympäristön ollakseen täysin onnellinen. Omistajalle sellaisten löytäminen on haasteellista ja joskus onnistuu ja joskus ei.
Aina voi kuitenkin yrittää :)
Hei minä leikkisin kissani kanssa yhtäkkiä kissani jää jumiin oveen se pääse soit pois mutta se meni sängun alle pelkään että hän tulee kimppuun
Pennuilla on syysloma joten kissapalsta täyttyi pienistä idiooteista joilla ei ole muuta tekemistä kuin provota netissä! Menkää kakarat vaikka ulos leikkimään kissojenne kanssa jos teillä ylipäätään pehmokissaa kummempia on.