Aloitetaan vanhan ajan

täällä todella meni huonosti.

Maa oli silloin väärällään yksinäisiä äitejä lapsineen, mutta kaikki mainitsemasi tahot kannustivat ihmisiä jaksamaan, ketään ei mollattu vaikeasta elämäntilanteesta.

Nyt ei ole sotaa ollut vuosikymmeniin, jo kauan on sanottu Suomella menevän taloudellisesti paremmin kuin koskaan, niin sitten alettiin luokkayhteiskunnan rakentaminen, jossa koko ajan ovat kasvaneet ne ryhmät, joille menee huonommin kuin koskaan. Jos tässä tilanteessa joutuu jotenkin huonoon elämäntilanteeseen tai on vaikka lapsi, joka olisi oikeutettu julkiseen terveydenhoitoon, katsotaan epäonnistujaksi.

Vinoon katsominen tapahtuu riarvoistumisen rakentajien taholta tietysti. Hehän toisten huonosta asemasta ovat monesti suurelta osin vastuussa, mutta koska vastuu kielletään, sälytetään mahdottomasta tilanteesta vastuu ihmiselle itselleen. Hyvinvointivaltion romuttamista tämä on ollut viimeiset toistakymmentä vuotta, ei mitään muuta.

Vielä 80-luvulla yksinhuoltajien tilanne oli hyvä, niin suuria verohelpotuksia heillä oli avioliitossa asuviin nähden. Jo pelkästään tämä lisäsi erojen määrää omalta osaltaan. Nyt kaikkein huonoimmassa asemassa ovat eläkeläiset, monilapsiset perheet, sekä pienituloiset yksinhuoltajat ja yksin asuvat. On päästy niin pitkälle, että valtion taholta on väitetty yksinhuoltajien olevan riskiryhmä lastensuojelulle. Siis kaikkien yksinhuoltajien? Kas, kun se ei sodan jälkeen ollut sitä! Silloin puoli Suomea olisi ollut huostaanotettuna.

Naurettavaa, että monessa kunnassa tosiaan luultiin sosiaaliturvan vaihtamisen huostaanottoihin olevan säästöä kunnalle! Valtion piti maksaa kunnalle, mutta valtiopa vain kiristi rahamassin nyörejä. Netistä on saatu lukea, miten kuntapäättäjät ovat seuraavana vuonna kauhistelleet järjettömiä huostaanottolukuja. Päättäjien omia mokia totisesti, kuten joku alempana kirjoitti!

Tieteet kehittyvät kaikilla aloilla, rahaa on ja ihmiskunnan pitäisi viisastua, mutta Suomessa mennään takapakkia niin että paukkuu, on menty jo kauan. Päättäjien onneksi tuli laajempi talouslama, jota selityksissä tullaan käyttämään keppihevosena vielä tulevina vuosikymmeninä.

Kuinkahan syvälle tässä lamassa minä-itse-sukupolvi päättäjineen pudonnee... Putoajia on heissäkin, jotka jopa 90-luvun alamasta ovat täälläkin pudonneita haukkuneet. Silloin pudonneissa on paljon myös heitä, jotka näkivät sijaishuollon kasvun mahdollisuudeksi säilyttää entinen elintasonta, jopa rikastua sen kustannuksella sen jälkeen kun työpaikka, jopa oma ammatti oli alta kaatunut.

Nyt kun kunnat ovat heränneet todellisuuteen huostaanottokustannuksista, keksittiin selittää, että tämä lama ei nostakaan sijaishuollon tarvetta. Hmmm.... Mitenkäs siinä niin oikein kävi, kun aina on selitetty, miten huostaanottojen taustalla perheillä on ongelmia ja työttömyys yhtenä suurena mainoksen aiheena lähes keskeisimpänä.

Nyt siis äkkiä lama ei lisääkään huostaanottoja. Henkilökohtaisesti uskallan jopa väittää sen vuosien mittaan jopa vähentävän sitä. Toistaiseksi sijaisvanhempia vielä värvätään suurella tohinalla, kelkkaa kun on vaikea kääntää kun sen on annettu lähteä liukumaan markkinavoimien liukumäessä. Näin rakennettiin maahan lastensuojelubisnestä ja hulluimpina vuosina joku suuri lastensuojelufirma suunnitteli jopa pörssiin pääsyä! Siis lapset olisi esineellistetty täysin! Onneksi se estettiin sentään.

Ei minulla mitään sitä vastaan ole, että vanhat moraaliset arvot palautettaisiin Suomeen takaisin, lähtien päättäjien asenteista tietysti. Moraalin palauttamisessa olisi ihmisarvon palauttaminen ennalleen etunenässä tärkeysjärjestyksessä. Mutta mitenkäs se olisi äkkiä mahdollista, onhan sen romuttamiseenkin uhrattu useita vuosikymmeniä.