Lännenmies laahustaa preerialla.
Aurinko porottaa päälakea.
Pöly tekee kurkkuun pesää.
Kangastuksia tämän tuosta.
Kaktuksia ei mailla halmeilla.
Jalat rakoilla. Kengät kuluneet.
Ihmekös tuo, onhan hänen hevosensa karannut!
Aurinko porottaa päälakea.
Pöly tekee kurkkuun pesää.
Kangastuksia tämän tuosta.
Kaktuksia ei mailla halmeilla.
Jalat rakoilla. Kengät kuluneet.
Ihmekös tuo, onhan hänen hevosensa karannut!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Hevonen kävelee kaupungin kaduilla.
Sade piiskaa sen turpaa.
Saluunasta kuuluu metelöintiä.
Tuon tuostakin tulee vankkurit vastaan.
Vihantaa ruohoa joka kulman takana.
Satula hiertää jo selkää,
takakaviosta on kenkä irtoamassa.
Ihmekös tuo! Isännän putoamisesta on jo kulunut melkoinen tovi.
Lännenmies laahusti halki preerian.
Kaupungin siluetti horisontissa.
Seitsemän auringonpistosta.
Kurkku beduiinin sandaali.
Taivas synkkenee. Alkaa sataa.
Mies kieli pitkällä vettä kurkkuunsa.
Kaukaa kuulee kopse, tuttu hirnahdus!
Hevonen nelistää kohti.
Se on ympäripäissään, mutta mies ottaa tuhlaajahevosen avosylin vastaan!
He suutelevat ja mies pujottaa sormuksen hevosen häntään, merkiksi hyväksynnästä.
Kaatosade alkaa kun he ovat saaneet huoneen hotellista.
Hevonen ja lännenmies katselevat ulos.
Sade piiskaa hotellihuoneen ikkunaan.
Hevosen hengitys höyrystää ruudun.
Lännenmies piirtää siihen sydämenkuvan.
Vanha käkikello nakuttaa seinällä.
Kohta luukusta pomppaa käki, kukkuakseen kaksitoista kertaa.
On pimeää.
Lännenmies heittäytyy sängylle, kengät jalassa.
Hevonen kapsuttelee ulos huoneesta.
Se suuntaa kulkunsa preerialle.
Huolimaton isäntä! Unohti hattunsa kaktusen juurelle.
Sormus välkähtää viimeisen katulyhdyn valossa.
Lännenmies herää hotellissa.
Kohmeloa valittaa.
Hevonen on poissa, vain läjä paskaa lattialla.
Mies juoksee portaat alas suoraan kadulle.´
Pälyilee, silmiä siristelee.
Ei näy konia missään.
Kumoa kupposen kuumaa kaakaota.
Ostaa uuden konin.
Arvostaa uskollisuutta.
Katsoo huomiseen.
Silmäkulmastaan pyyhkäisee kyyneleen.
Mummo pilkkoo sipulia baaritiskillä.
Hevonen herää ladossa.
Humalahuurut ovat haihtuneet päänupista.
Hämmästys valtaa sen mielen.
Kukko kiekuu ulkona.
Hattu on heinäpaalin päällä, isännän hattu.
Ovi aukeaa.
Nainen tulee hevosen vierelle ja silittää sen turpaa.
Eksynyt koniparka.
Ämäpärissä on kauraa, ja toisessa vettä.
Aamuauringossa kaikki näyttää toivekkaalta.
Lännenmies lusikoi soppaa lärviinsä.
Suuta polttaa.
Hän on tilannut annoksen kanakeittoa.
Keitto hupenee lautasella.
Samaan aikaan hevonen on tullut takaisin.
Se kurkistelee ikkunan takaa.
Mutta lännenmiehellä on jo toinen hepo.
Mutta lännenmies on reilu, hän ottaa vanhan konin vastaan. Ja ostaa vankkurit.
Sitoo konit yhteen ja perään vankkurin.
Soppa loppuu, matka alkaa, taas halki preerian.
Ja vankkurit vierivät kohti auringonlaskua,
jossain huhuilee preeriapöllö.
Hetkeksi pysähdytään, keitetään iltateet.
Viimeiset auringonsäteet valaisevat maiseman.
Banjon haikeat sävelet kirkastavat yötaivaan.
Lännenmies havahtuu keskellä yötä.
Joku ropeloi hänen asettaan..
Intiaani!..Lännenmies esittää nukkuvaa.
Nappaa vaivihkaa kiven käteensä ja paiskaa
inkkaria takaraivoon. Pam! Punanahka tuupertuu mättäälle. Lännenmies pakkaa nopeasti kamansa ja satuloi kaakkinsa. Nyt on lähdettävä ennen kuin koko heimo tulee paikalle. Vankkurin renkaaseen onnen potku ja taas mentiin! Yön pimeyteen. Kaakkeja vituttaa, syystäkin. Jäi unet vähiin...
Virne naamalla lännenmies luurailee vuorille. Ase koko ajan valmiina näppösissä. Aamu alkaa sarastamaan.
Paistetun leivän tuoksu leijailee solassa.
Hevoset pysähtyvät.
Jo riittää matkanteko.
Koko yö on ajettu kuin intiaaneja pakoon.
Lännenmies hoputtaa hevosia jatkamaan matkaa.
Hevoset seisovat paikoillaan.
Vankkurit eivät hievahda.
Lakko!
Jos työehtosopimukset eivät parane, lännenmies saa siirtyä hevosten paikalle.
Leiväntuoksu tavoittaa lännenmiehen nenän.
Lännenmies ei epäröi vetää esiin kuudestilaukeavaansa. Joskus tilanne vaatii sen.
Hevonenkin tottelee luotia, sanotaan. Tähtää hevosta päähän, mutta muuttaa tähtäyssuuntaa juuri kun hevosella alkaa rakko falskata ja se kusee kintuilleen.
Ampuu kumipuuhun seitsemän luotia ja loihtii hevosille maittavan kumipuulounaan. Hevoset järsivät kyrpiintyneen näköisinä sitkeää limppua.
Mutta onpahan tämäkin nyt jotain sentään, tuumivat kuitenkin. Ilmeet ovat suoraa kuin jostain b-luokan kauhuleffasta. Syönnin aikana lännenmies kapuaa läheiselle kukkulalle ja tähyilee maastoa kaukaisuuteen asti. Yhtä suurta preeriaa kaikki! Ei kylän kylää missään ja kaiken lisäksi intiaanit lähestyvät takaoikealla sankan hiekkapilven kera. Nyt taitaa olla aika nostaa kytkintä ja sassiin! Kompuroi alas rinteeltä ja tukka putkella heppojen luo.
Länkisääri-Luke oli jo
pitkään kaivanut verta
nenästään, suorastaan
rukoillut.
Paukku-Petekään ei
suostunut lyömään turpaan
saati kaksintaisteluun.
Olisi onneton ampunut
peukaloonsa.
Näki hevosen.
Jossakin syttyi katuvalo.
Hevonen suoritti
tehtävän.
Luke on oikosenaan pääkadulla.
Enkeli tulee ja vie Luken
säälistä kotiinsa.
Antaa lämmintä maitoa.
Luken maha menee kuralle.
Ei opi vähästä.
Paskoo lattialle.
Hakee uutta pläjäystä.
leili on tyhjä,
panokset ovat lopussa,
kurkusta nousee pöly,
eikä sokeri sula suussa,
mutta matkaa on jatkettava,
lukella on tehtävä,
toimeksianto,
aikataulusta on pidettävä,
bandiitit ovat kintereillä,
seriffikään ei katso
hyvällä silmällä,
mutta kas, tuossahan on
pitkäkorvainen menopeli
"ilona" ja niin luke
ratsastaa kohti pohjoista,
kohti kummallisia
seikkailujaan..
ilona ampaisee matkaan,
Luken päästä tipahtaa stetson,
taskukello menee saman tien,
toinen saapas takertuu kaktukseen
ja korppikotka vie paidasta kauluksen,
tuskin on päästy horisontiin,
kun ilona tulee synnintuntoon,
muistaa lännenmiehen, katuu
ja pysähtyy kuin seinään,
Luke suistuu satulasta,
tipahtaa preerialle,
ilona luulee myttyä rosvoksi,
potkaisee kaktuksen alle,
Luken tilanne on huolestuttava..
heheheheheheheeh *nauraa katketakseen* hienoa riimittelyä