Voi jessus että mua väsyttää ja kyllästyttää kaikki! Mitä ihmettä keksin et jaksaisin kun kaikki näyttää ikävältä ja harmaalta?
väsy ja kyllästymys
sandi
11488
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Keuhkoputkentulehdus ei hellitä
ja kuumeilu alkaa väsyttämään niin pirusti.
Ulos ei voi mennä,
eikä mitään tekemistäkään ole.
Olen päättänyt, heti kun paranen, laittaa
kaikki jouluvalot sekä sisälle, että ulos! :)
Lintujen lyhteet on jo laitettu,
mutta jonkin kaura-annostelijan ostan vielä.
Meillä kissa juoksee lintuja pakoon,
joten voin hyvällä omallatunnolla ruokkia
pieniä siivekkäitä; eivät ole itse ruokaa. ;)
(Katselen niiden touhuja, kun muutakaan tekemistä ei ole). :/
Olen katsellut filmejä, lukenut pari kirjaa
ja makoillut, makoillut, makoillut... ;)
Typerää sairastaa!
Olisin paljon mielummin juuri nyt rannalla..
Voih.. ;)
Koitetaan jaksaa!
Joulun tuomat kiireet alkavat kohta
ja pian maakin on valkoinen. :))
Väsy täälläkin.
Anemia vaivaa, voimat hiipuu, jaksaisi nyt edes olla hereillä.
Mitenkäs tässä nyt näin kävi?
Luulin että masennus kaataa pahaan etukenoon, mutta diagnoosini olikin väärä.
Tosin mieli ei ole maassa, se lenteleepi tuolla jossain, Baarikärpäsen kanssa. :D
Minulla sitkeä angiina vie mehut.
Lisäksi vielä perheongelmia, tuskin olen omaa eroani saanut jätettyä taakse kun nyt vanhempanikin kokoilevat hyntteitään eri suuntiin. Kun masentaa ja väsyttää muutenkin niin ei jaksaisi enää antaa tukea muille.
Tyypillistä on sekin että kaikki kaatuu päälle yhtäaikaa, millään alueella ei mene hyvin. Edessä oleva joulu vain pahentaa tilannetta..
Iloa tuo onneksi vielä pikkuvesseli, joka oppi tällä viikolla kirjoittamaan sanan 'äidille' ja nyt saan taideteoksia liukuhihnalta!
Niin se on, että kaikki pakkautuu sitten
samaan aikaan päälle.
Mutta iloista on se,
että siitä kun selviää,
niin vähään aikaan ei mitään tapahdukaan.
(Jaksaisi vain aina niin ajatella)..
Meilläkin kaksi läheistä taistelee
sairaalassa terveytensä puolesta.
Voin vain soitella ja lähettää voimia.
(Yritän tässä itsekin kerätä voimia).. ;)
Vai piirustuksia, voi kun ihanaa :))
Meillä tuo vaihe on ollut ja mennyt, harmi.
Saan vain pieniä lappuja,
missä päin tyttö menee, hyvä niinkin. ;))
Jaksamista sinun läheisillesi sairauden voittamiseen. Meille tuli eilen suru-uutinen, läheisen sydän ei ilmeisesti jaksanut enää. Kyllähän se pistää omat kitinät uuteen arvojärjestykseen.
Toisinaan tuntuu ettei jaksa tätä piiip...
Välillä tuntuu että vastuu lyhistää alleen. Vaikka olenkin läytänyt ihanan ihmisen vierelleni, niin ei hän lapsettomana miehenä osaa täysin jakaa vastuuta kanssani. Toisinaan tuntuu kuin hajoaisin pirstaleiksi vatuun alle, koulu ei pojalla luista, ei ole luistanut vielä laisinkaan hyvin(on nyt 3:lla luokalla). Kyllä kokeet menee, mutta muu käyttäytyminen koulussa mahdotonta.
Toisinaan kaduttaa koko lapsen hankkiminen, ex:ä
ei joudu elämään tämän arjen kanssa, vaan saa kermat päältä kun poika on siellä silloin tällöin öitä.
Tänään on taas sellainen päivä, että tekisi mieli törkätä muruseni ex:lle ja sopia että poika muutaisi sinne, olisi vain viikonloppuja luonani.
No kohta tämä taas helpottaa ja rakastan lastani täysin rinnoin, nyt vaan olen niin kyllästynyt valituksiin ja komentamiseen ja rajen asettamiseen. Mitäs jos antaiskin asioiden vaan olla. Olkoon miten on ja silleen,..tana.
Sinäkin!
Kyllä se ilo vielä löytyy ja voimia sen myötä.
Varmaan jokainen meistä joskus uupuu lapsiinsa
-ja sitten potee syyllisyyttä siitä.
Mutta sentään sun X pitää edes niitä kermakakkupäiviä, tiedän on kamalaa kun lapsi tulee rajattomuudesta arkeen, mutta koita edes silloin rentoutua todella!
Voimia pimeyden ja sateen keskelle!
Tulis nyt edes lunta maahan...mutta toisaalta kun muistaa miten puissa oli jo mukavasti huurretta ja lammetkin jäässä niin hymyillyttää ja miettii että onneksi on olemassa ihminen, jonka tapaa mielellään uudestaan :-)
(sisäpiirijuttu, mutta menköön...)
Olet aivan oikeassa, ripaus lunta tekisi ihmeitä.
Meilläkin kun on ympäristö riisuttu puista, moottoritien rakentamisen vuoksi, sitä kaipaisi lunta edes kaunistukseksi.
Mäkin ajelin tuossa eräänä pakkaspäivänä kesäisen uimaarantamme ohi ja hämmästelimme lasten kanssa kun lammen pinta oli aivan jäässä, meidän iso järvemme kun vielä velloo vapaana.
Mutta Joulun odotuksen lisäksi on ihanaa kun tietää vielä eräänä päivänä tapaavansa sen erityisen tärkeän ihmisen jota ikävöi öin ja päivin, vaikka siihen olisi sitten vähän enemmänkin aikaa...
Kaikille lämpöä ja valoa sydämeen, kylle se aurinko sieltä vielä joskus näyttäytyy,
askel kerrallaan kulkekaamme kohti valoisampia aikoja!
..=)
Kyllä on lohduttavaa, että muillakin on ankea olo.Minäkin olen yrittänyt tehdä pieniä uudistuksia kotona, että mieli virkistyisi, mutta tuntuu välillä kuitenkin sille, että kumpa voisi nukkua yhtäjaksoisesti tuonne tammikuun puolelle...kerkeeköhän masennus vallata ennen vuodenvaihdetta...