"No niin", Dumbledore kävi istumaan opettajanpöydän ääreen ja loi pitkän silmäyksen opettajiin, jotka istuivat vakavina pöydän ääressä.
"Luulenpa, että on viimein aika ottaa tämäkin asia taas kerran esille tämän luokka-asteen oppilaiden kanssa..." Dumbledore aloitti.
Opettajien kasvoille nousi tuskaisia ilmeitä ja joillakin oli kasvoillaan ilmiselvän kauhun merkit.
Mikä oli tämä kauheus, joka veti opettajien naamat näinkin vakaviksi?
Joku vertahyytävä petoko?
Itse Voldemortko?
No ei.
Tämä asia sai Voldemortin ja kaiken maailman hirviötkin kalpenemaan kauhusta.
Kyseessä oli...
"Seksivalistus. Nykynuorten tulisi tietää seksin maailman vaarat ja ansat", Dumbledore lopetti.
Opettajat vilkuilivat vaivanloisina toisiaan eikä kukaan näyttänyt uskaltautuvan puhumaan.
Kaikki halusivat karistaa tämän epämiellyttävän koettelemuksen omilta harteiltaan.
"Onko tämä nyt ihan tarpeellista?" Severus Kalkaros kysyi kaikkien puolesta ja jatkoi kasvot helottaen:
"Kyllähän nuoret muualtakin sitä tietoa jo ihan oma-aloitteisesti hakevat..."
Hänen äänensä hiljeni.
Muut opettajat nyökyttelivät innokkaan myöntävästi.
Dumbledore huokaisi syvään ja pudisteli valkohapsista päätään.
"Valitan", hän sanoi hiljaa ja painoi päänsä.
"M-mutta..." Professori Minerva McGarmiwa aloitti, mutta Dumbledore keskeytti hänet:
"Katsokaapas mitä Päivän Profeetta kirjoittaa".
Hän veti esille pienen lehtileikkeen ja laittoi sen kiertämään.
Leike kiersi nopeasti koko pöydän ja ajautui takaisin Dumbledoren käsiin, sillä kukaan ei halunnut pitää sitä käsissään.
"No niin", Dumbledore rykäisi ja alkoi lukea valikoituja tekstinpätkiä artikkelista:
"'Tylypahkassa kärsitään puutteesta'.
'Kaikkihan me tiedämme, että nykymaailma suorastaan kiertää seksin suurta kehää, kirjoittaa erikoiskirjeenvaihtajamme Rita Luodiko'.
'Seksistä on tullut osa yhteiskuntaamme ja se on tarpeita, jota on lähes päivittäin huollettava'.
'Seksuaalisuutemme on tienviitta, joka osoittaa meille suunnan elämän kivikkoisella tiellä'.
'Vanhinkoraskaudet lisääntyvät ja sukupuolitaudit leviävät nopeammin kuin musta surma konsanaan'.
'Nuoret kamppailevat seksuaalisuutensa kanssa ja minua huolestuttaa eritoten se, että he tekevät sitä käydessään Tylypahkan koulua'.
'Saavatko he tarpeeksi valistusta ja ohjeita lähtiessään taivaltamaan tähän seksin täyteiseen maailmaan? Epäilen sitä syvästi ja häpeän Tylypahkan koulun puolesta'."
Opettajat supattivat jotakin toisilleen ja kääntyivät sitten katsomaan miestä, joka tämän kiperän asian oli ottanut esille.
Dumbledore köhi.
"Minun täytyy myöntää, että kerrankin minä ja Rita olemme samaa mieltä. Minusta on todella tarpeellista varoittaa nuoriamme seks... öh näistä vaaroista."
"Tuota noin... Entä jos vaan harkittaisiin vaan joku tarpeellinen kirja?" kirjastonhoitaja Matami Prilli ehdotti nieleskellen.
Joka puolelta kuului myönnyttelevää mutinaa.
"Ei", tyrmäsi Dumbledore heti tämän oivan ajatuksen.
"Minä ehdin jo luvata Taikaministeriölle, että oppilaille puhutaan suoraan."
Muut loivat tyrmistyneen vihaisia katseita Dumbledoreen, joka näytti painuvan kasaan tuolillaan.
"No olihan minun jotain tehtävä. Ritan artikkelin jälkeen tästä... valistuksesta on tullut taikamaailman kuumin puheenaihe.
Tässä on kyllä nyt yksi pieni pulma..."
"Liian moni lukee hänen juttujaan?" Severus hymähti ja Minerva tukahdutti pienen kikatuksen.
"Hyvät professorit, tässä on nyt vakava asia käsitteillä", Dumbledore sanoi paheksuvasti.
"Minä annoin pienen haastattelun VRV:lle käydessäni tänä aamuna Lontoossa aikeenani muotoilla Ritan naama uuteen uskoon, mutta sitten muistinkin että hänhän asuukin Tylyahossa. Minulla kun ei tämä muisti..."
Professori Verso rykäisi merkitsevästi.
"Niin siis, annoin haastattelun ja nyt minua jännittää."
Minerva pyöräytti silmiään ja muut mutisivat jotain epämääräistä.
"Haastattelu tulee kohta. Suuri ensi-ilta.
Sitä tullaan varmasti lainaamaan monessa jutussa tämän jälkeen, kuten VRV:n toimittaja totesikin.
Nyt pelkään, että ääneni kuulosti käheältä..."
Samaan aikaan Rohkelikon oleskeluhuoneessa Velhoradioverkko VRV pauhasi ja Ron ja Harry loikoilivat suurella sohvalla miettien tulevaa Viikonloppua.
"Missä Hermione viipyy?" kysyi Ron.
"Tuolta hän tulee", Harry viittasi portaisiin, joita Hermione parasta aikaa laskeutui Koukkujalka sylissään.
Hermione kävi istumaan punaiseen nojatuoliin lähelle takkaa.
"Jos ois mulla kymmenen kaljuunaa", hyräili tyttö Kohtalottarien laulajan mukana.
Harry pyöritteli silmiään.
Hän inhosi tuota renkutusta.
Onneksi kappale loppuikin pian ja oli Velhouutisten vuoro.
"Hyvää alkuiltaa! Tänään on velhomaailmaa kohisuttanut valtava kohu Tylypahkan noitien ja velhojen koulun..." kajahti uutistenlukijan tekopirteä ääni kaiuttimista.
"Hys hiljaa!" Harry huudahti ja käänsi radion ääninupin kaakkoon.
Oleskeluhuone hiljeni täysin.
"Kyseessä on seksivalistus, jota Tylypahka ilmeisesti kieltäytyi antamasta."
Huoneessa kävi melkoinen kohahdus.
"Rita Luodiko ruoti juttua tämän päiväisessä Päivän Profeetassa ja nyt Albus Dumbledore vastaa haasteeseen. Haastattelijana Tuomo Palkio".
"Hei. Etunimeni on Albus ja olen noin 157 vuotias", Dumbledoren ääni täytti huoneen.
"Aika outo... siis erikoinen etunimi", Tuomo Palkio sanoi epävarman kuuloisesti.
"Niin. Se tulee eräästä vaippamerkistä", vastasi Dumbledore tyynesti.
"Vai niin", mutisi Tuomo Palkio.
"No kuinka haluat kommentoida tätä kohua?"
"Ensinnäkin haluaisin sanoa tähän väliin, että meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia raskaus-ja sukupuolitautien kanssa. Emme salli minkäänlaisia yhdyntöjä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Asiaan puututaan heti jos joku suhde menee sen pitemmälle ", Dumbledoren ääni selitti tyytymättömänä.
"Vai niin", eräs kuudesluokkalainen tyttö mutisi ja silitti pikkuhiljaa kasvavaa vatsakumpuaan hellästi.
"No entä saman sukupuolen kanssa? Kuka nämä kysymykset oikein kirjoittaa?" Tuomo Palkio ihmetteli.
"Kumpaan vastaan ensin?" Dumbledore kysyi.
Seuraavaksi kuului outo ääni.
Vähän kuin joku olisi läpsäissyt kädellä otsaansa.
"Ensimmäiseen, kiitos", Tuomo Palkio ärähti väsyneesti.
"No no, ei tarvitse raivostua. Ei, Tylypahka ei salli homoseksuaalisia suhteita."
"Kannatteko siis homosyrjintää?"
"No emme. Kumma kun teille ei mikään vastaus kelpaa", Dumbledore puuskahti.
"No kuinka aiotte puuttua asiaan?" kysyi Tuomo Palkio purren hammasta.
"No, Tylypahkassa alkavat uudet tuulet pian puhaltaa. Seksuaalivalistuksen kurssi on jo alettu suunnitella ja se alkaa luultavasti jo ensi perjantaina", hihkaisi Dumbledore.
"Mmhh... Kiitos haastattelusta", Tuomo Palkio kiitti.
"Saanko lähettää terveiset?" Dumbledore kysäisi.
"Siitä vaan, mutta nopeasti."
"No kaikille tutuille tietenkin ja sitten kaikille maailman naisille, olitte sitten vapaita tai ette, pusi pusi ja hali hali", kailotti Dumbledore ja päästi muutaman moiskausäänen.
Sitten mikki ilmeisesti sammutettiin ja juontajan ääni palasi linjoille.
"Kiitos, Tuomo ja Albus. No pian näemme mitä tästäkin sitten seuraa... Nyt uutuus Hell'Pittiltä Joka päivä mä taikoja teen. Minä olen Mari Mettälä ja tämä on VRV."
Sitten Joka päivä mä taikoja teen pärähti soimaan, mutta Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ei puhuttu.
Kaikkien kasvoilla kuvastui syvä järkytys.
"Luulenpa, että on viimein aika ottaa tämäkin asia taas kerran esille tämän luokka-asteen oppilaiden kanssa..." Dumbledore aloitti.
Opettajien kasvoille nousi tuskaisia ilmeitä ja joillakin oli kasvoillaan ilmiselvän kauhun merkit.
Mikä oli tämä kauheus, joka veti opettajien naamat näinkin vakaviksi?
Joku vertahyytävä petoko?
Itse Voldemortko?
No ei.
Tämä asia sai Voldemortin ja kaiken maailman hirviötkin kalpenemaan kauhusta.
Kyseessä oli...
"Seksivalistus. Nykynuorten tulisi tietää seksin maailman vaarat ja ansat", Dumbledore lopetti.
Opettajat vilkuilivat vaivanloisina toisiaan eikä kukaan näyttänyt uskaltautuvan puhumaan.
Kaikki halusivat karistaa tämän epämiellyttävän koettelemuksen omilta harteiltaan.
"Onko tämä nyt ihan tarpeellista?" Severus Kalkaros kysyi kaikkien puolesta ja jatkoi kasvot helottaen:
"Kyllähän nuoret muualtakin sitä tietoa jo ihan oma-aloitteisesti hakevat..."
Hänen äänensä hiljeni.
Muut opettajat nyökyttelivät innokkaan myöntävästi.
Dumbledore huokaisi syvään ja pudisteli valkohapsista päätään.
"Valitan", hän sanoi hiljaa ja painoi päänsä.
"M-mutta..." Professori Minerva McGarmiwa aloitti, mutta Dumbledore keskeytti hänet:
"Katsokaapas mitä Päivän Profeetta kirjoittaa".
Hän veti esille pienen lehtileikkeen ja laittoi sen kiertämään.
Leike kiersi nopeasti koko pöydän ja ajautui takaisin Dumbledoren käsiin, sillä kukaan ei halunnut pitää sitä käsissään.
"No niin", Dumbledore rykäisi ja alkoi lukea valikoituja tekstinpätkiä artikkelista:
"'Tylypahkassa kärsitään puutteesta'.
'Kaikkihan me tiedämme, että nykymaailma suorastaan kiertää seksin suurta kehää, kirjoittaa erikoiskirjeenvaihtajamme Rita Luodiko'.
'Seksistä on tullut osa yhteiskuntaamme ja se on tarpeita, jota on lähes päivittäin huollettava'.
'Seksuaalisuutemme on tienviitta, joka osoittaa meille suunnan elämän kivikkoisella tiellä'.
'Vanhinkoraskaudet lisääntyvät ja sukupuolitaudit leviävät nopeammin kuin musta surma konsanaan'.
'Nuoret kamppailevat seksuaalisuutensa kanssa ja minua huolestuttaa eritoten se, että he tekevät sitä käydessään Tylypahkan koulua'.
'Saavatko he tarpeeksi valistusta ja ohjeita lähtiessään taivaltamaan tähän seksin täyteiseen maailmaan? Epäilen sitä syvästi ja häpeän Tylypahkan koulun puolesta'."
Opettajat supattivat jotakin toisilleen ja kääntyivät sitten katsomaan miestä, joka tämän kiperän asian oli ottanut esille.
Dumbledore köhi.
"Minun täytyy myöntää, että kerrankin minä ja Rita olemme samaa mieltä. Minusta on todella tarpeellista varoittaa nuoriamme seks... öh näistä vaaroista."
"Tuota noin... Entä jos vaan harkittaisiin vaan joku tarpeellinen kirja?" kirjastonhoitaja Matami Prilli ehdotti nieleskellen.
Joka puolelta kuului myönnyttelevää mutinaa.
"Ei", tyrmäsi Dumbledore heti tämän oivan ajatuksen.
"Minä ehdin jo luvata Taikaministeriölle, että oppilaille puhutaan suoraan."
Muut loivat tyrmistyneen vihaisia katseita Dumbledoreen, joka näytti painuvan kasaan tuolillaan.
"No olihan minun jotain tehtävä. Ritan artikkelin jälkeen tästä... valistuksesta on tullut taikamaailman kuumin puheenaihe.
Tässä on kyllä nyt yksi pieni pulma..."
"Liian moni lukee hänen juttujaan?" Severus hymähti ja Minerva tukahdutti pienen kikatuksen.
"Hyvät professorit, tässä on nyt vakava asia käsitteillä", Dumbledore sanoi paheksuvasti.
"Minä annoin pienen haastattelun VRV:lle käydessäni tänä aamuna Lontoossa aikeenani muotoilla Ritan naama uuteen uskoon, mutta sitten muistinkin että hänhän asuukin Tylyahossa. Minulla kun ei tämä muisti..."
Professori Verso rykäisi merkitsevästi.
"Niin siis, annoin haastattelun ja nyt minua jännittää."
Minerva pyöräytti silmiään ja muut mutisivat jotain epämääräistä.
"Haastattelu tulee kohta. Suuri ensi-ilta.
Sitä tullaan varmasti lainaamaan monessa jutussa tämän jälkeen, kuten VRV:n toimittaja totesikin.
Nyt pelkään, että ääneni kuulosti käheältä..."
Samaan aikaan Rohkelikon oleskeluhuoneessa Velhoradioverkko VRV pauhasi ja Ron ja Harry loikoilivat suurella sohvalla miettien tulevaa Viikonloppua.
"Missä Hermione viipyy?" kysyi Ron.
"Tuolta hän tulee", Harry viittasi portaisiin, joita Hermione parasta aikaa laskeutui Koukkujalka sylissään.
Hermione kävi istumaan punaiseen nojatuoliin lähelle takkaa.
"Jos ois mulla kymmenen kaljuunaa", hyräili tyttö Kohtalottarien laulajan mukana.
Harry pyöritteli silmiään.
Hän inhosi tuota renkutusta.
Onneksi kappale loppuikin pian ja oli Velhouutisten vuoro.
"Hyvää alkuiltaa! Tänään on velhomaailmaa kohisuttanut valtava kohu Tylypahkan noitien ja velhojen koulun..." kajahti uutistenlukijan tekopirteä ääni kaiuttimista.
"Hys hiljaa!" Harry huudahti ja käänsi radion ääninupin kaakkoon.
Oleskeluhuone hiljeni täysin.
"Kyseessä on seksivalistus, jota Tylypahka ilmeisesti kieltäytyi antamasta."
Huoneessa kävi melkoinen kohahdus.
"Rita Luodiko ruoti juttua tämän päiväisessä Päivän Profeetassa ja nyt Albus Dumbledore vastaa haasteeseen. Haastattelijana Tuomo Palkio".
"Hei. Etunimeni on Albus ja olen noin 157 vuotias", Dumbledoren ääni täytti huoneen.
"Aika outo... siis erikoinen etunimi", Tuomo Palkio sanoi epävarman kuuloisesti.
"Niin. Se tulee eräästä vaippamerkistä", vastasi Dumbledore tyynesti.
"Vai niin", mutisi Tuomo Palkio.
"No kuinka haluat kommentoida tätä kohua?"
"Ensinnäkin haluaisin sanoa tähän väliin, että meillä ei ole koskaan ollut mitään ongelmia raskaus-ja sukupuolitautien kanssa. Emme salli minkäänlaisia yhdyntöjä vastakkaisen sukupuolen kanssa. Asiaan puututaan heti jos joku suhde menee sen pitemmälle ", Dumbledoren ääni selitti tyytymättömänä.
"Vai niin", eräs kuudesluokkalainen tyttö mutisi ja silitti pikkuhiljaa kasvavaa vatsakumpuaan hellästi.
"No entä saman sukupuolen kanssa? Kuka nämä kysymykset oikein kirjoittaa?" Tuomo Palkio ihmetteli.
"Kumpaan vastaan ensin?" Dumbledore kysyi.
Seuraavaksi kuului outo ääni.
Vähän kuin joku olisi läpsäissyt kädellä otsaansa.
"Ensimmäiseen, kiitos", Tuomo Palkio ärähti väsyneesti.
"No no, ei tarvitse raivostua. Ei, Tylypahka ei salli homoseksuaalisia suhteita."
"Kannatteko siis homosyrjintää?"
"No emme. Kumma kun teille ei mikään vastaus kelpaa", Dumbledore puuskahti.
"No kuinka aiotte puuttua asiaan?" kysyi Tuomo Palkio purren hammasta.
"No, Tylypahkassa alkavat uudet tuulet pian puhaltaa. Seksuaalivalistuksen kurssi on jo alettu suunnitella ja se alkaa luultavasti jo ensi perjantaina", hihkaisi Dumbledore.
"Mmhh... Kiitos haastattelusta", Tuomo Palkio kiitti.
"Saanko lähettää terveiset?" Dumbledore kysäisi.
"Siitä vaan, mutta nopeasti."
"No kaikille tutuille tietenkin ja sitten kaikille maailman naisille, olitte sitten vapaita tai ette, pusi pusi ja hali hali", kailotti Dumbledore ja päästi muutaman moiskausäänen.
Sitten mikki ilmeisesti sammutettiin ja juontajan ääni palasi linjoille.
"Kiitos, Tuomo ja Albus. No pian näemme mitä tästäkin sitten seuraa... Nyt uutuus Hell'Pittiltä Joka päivä mä taikoja teen. Minä olen Mari Mettälä ja tämä on VRV."
Sitten Joka päivä mä taikoja teen pärähti soimaan, mutta Rohkelikkojen oleskeluhuoneessa ei puhuttu.
Kaikkien kasvoilla kuvastui syvä järkytys.
Vastaukset 37
Vanhimmat
"Siinä se", Dumbledore napsautti radion pois päältä ja kääntyi katsomaan opettajia.
"No?" hän uteli.
"Kyllä on vakava tilanne...", Matami Pomfrey mutisi hiljaa.
"Ei kai nyt sentään?" parahti Dumbledore.
"Kuulostiko ääneni tosiaan niin pahalta?"
Opettajat loivat jäätäviä katseita Dumbledoreen, joka ei huolestuneisuudeltaan sitä näyttänyt huomaavan.
"Kuulostiko?" Dumbledoren kimeä ääni nousi muutaman desipelin.
"Ei, ei tietenkään. Se oli kuin musiikkia korvissa. Niin kaunis ja pehmeä", Minerva kiirehti sanomaan. Mielistelyllä hän ajatteli pääsevänsä helposti pois pinteestä.
Muut kääntyivät katsomaan Minervaa epäuskoisin ilmein.
Minerva yritti hymyillä viattomasti.
"Aika valita kurssin vetäjät", Dumbledore paukautti kätensä innokkaasti yhteen.
Hän oli kuin pikkutyttö jouluna.
"Minusta Minerva olisi täydellinen valinta", hän jatkoi ja katsahti Minervaan kysyvästi.
"Totta tosiaan", Severus letkautti.
"Aivan", Professori Verso hymyili kierosti.
"Olen samaa mieltä", Flitwick totesi.
"Myönnyn", Matami Pomfrey nyökkäsi.
Minervan otsalle kihosi hikihelmiä.
Olisi pitänyt arvata.
Nyt hän saisi maksaa aiemmasta mielistelystään.
"Mutta rehtori", hän aloitti ja mietti keinoa luikerrella pois kiperästä tilanteesta.
"Minähän olen elänyt koko ikäni täydellisessä selibaatissa. Mitä minä voin muka kertoa?"
Dumbledore katsoi Minervaan kuin se olisi päivänselvä asia.
"No juuri sitä. Olet tasapainoinen nainen vaikka et ole koskaan... öh... peuhannut sängyssä."
"Minulla on esiintymiskauhu", Minerva vielä yritti, mutta tilanne oli toivoton.
"No hyvä on. Suostun!" hän rääkäisi ja vajosi alemmas tuolissaan.
"Tarvitset tietenkin oivan aisaparin..." Dumbledore lasketteli ja kääntyi katsomaan merkitsevästi Severusta, joka naureskeli Minervan ilmeelle.
"Loistava ehdotus, rehtori", Matami Prilli myönnytteli.
"Hänen taitonsa juomien saralla tunnetaan... Hän on hyvä valinta. Ja kaipa hänellä kokemustakin on", mietiskeli Flitwick.
"Kyllä. Hän on hyvä valinta", Severus luikautti väliin tajuamatta kenestä oli kyse.
Kaikki katsoivat häntä yllättyneinä.
Severus katsoi takaisin syvän ihmetyksen vallassa.
Yhtäkkiä karmaiseva totuus valkeni hänelle.
Hän oli juuri suositellut itseään seksivalistuskurssin vetäjäksi!
Yhteistuumin opettajakunta valitsi vielä mukaan Dumbledoren, joka tosin yritti vedota huonoon muistiinsa, Matami Pomfreyn tämän koulutuksen vuoksi, Professori Flitwickin, jotta tämä voisi olla varoittavana esimerkkinä, Rubeus Hagridin, koska tämä oli mennyt pubiin ja näin luistanut velvollisuuksistaan opettajana, ja vielä Professori Verson tämän vahingoniloisen ilmeen takia.
Sovittiin myös, että Sibylla Punurmiota pyydettäisiin vierailevaksi tähdeksi samoin Bartemius Kyyryn haamua, joka voivotteli Kielletyn metsän reunalla.
Ja tottahan toki muitakin vierailijoita pyydettäisiin.
Sitten he uppoutuivat keskustelemaan kurssin ohjelmasta.
Minerva ehdotti alkupuhetta, joka hyväksyttiin yksimielisesti.
Severus halusi ehdottomasti testata uutta lientään Dumbledoreen, mutta kukaan ei tajunnut kuinka se liittyi perimmäiseen asiaan.
Valistus alotettaisiin perjantaina ja se kestäisi koko viikonlopun niin ettei se häiritsisi oppilaiden koulunkäyntiä.
"No niin, vuorossa ohjelmien jako", Dumbledore hihkaisi ja otti esille uuden pergamentin, jolle hän raapusti vetäjien nimet muiden vahtiessa silmä kovana ettei hän huijannut.
"Minerva saakoon aloituspuheen kun sitä ehdottikin", määräsi Dumbledore.
"Minä itse otan esitteiden jaon..."
Sen opettajat tyrmäsivät.
Dumbledorella päätettiin antaa jästien ehkäisytoimista kertova esitelmä ja murjottava Professori Verso sai luvan ottaa omaksi osakseen vahinkoraskaudet ja abortit.
Severus sai viagran ja muut tehtävät jaettiin tasaisesti jäljelle jääneiden kesken.
"Älkää kertoko mitään oppilailla. Siitä tulee iloinen yllätys", Dumbledore vielä vannotti ennen lähtöä.
Kenelläkään ei ollut mitään sitä vastaan.
Kenellekään ei myöskään tullut mieleen, että oppilaatkin olisivat voineet kuunnella VRV:tä...
Samaan aikaan törkeän salaisessa piilopaikassa vanhassa Valedron kartanossa Pikku Hirttivaarassa:
"Matohäntä. Sammuta se toosa!" karjaisi pitkä mies, joka lepäsi nojatuolissa käsi otsallaan.
"Saan siitä päänsärkyä!"
Matohäntä katsoi parhaaksi totella ja oli juuri painamassa radion off-nappia kun radiosta purkautui esiin Albus Dumbledoren, tuon pelätyn ikiaikaisen vihollisen, kurluttava ääni.
"Odota!" Voldemort karjahti ja pyörähti ympäri tuolissaan.
Albus Dumbledore selitti juuri tyytymättömällä äänellä Tylypahkan uudistuksia koskien...
"Seksivalistustako?" Voldemort henkäisi ja pakattautui kuuntelemaan lisää.
Totta tosiaan!
Seksivalistusta.
"Ei voi olla!" Matohäntä päivitteli hysteerisesti.
Voldemort nyökkäsi synkkänä.
"Pahoin pelkään. Dumbledore on ajettu nurkkaan kuin pieni jänönen."
Matohäntä vapisi nyt kauttaaltaan.
Kuinka tämä voi olla mahdollista?!
"Kutsu Kuolonsyöjät koolle. Niitä juhlia me emme halua missata", Voldemort hymyili pirullisesti ja Matohäntä lähti juoksujalkaa lähimmälle puhelimelle kutsuakseen Kuolonsyöjien kokouksen koolle.
Hieman myöhemmin Malfoy Manorissa:
Lucius Malfoy seisoi alastomana Malfoy Manorin kylpyhuoneessa numero 42 ja oli juuri lisäämässä vaahtokylpyynsä laventelintuoksuista kylpysuolaa kun sisään ryntäsi Walden MacNair, joka työskenteli Taikaministeriössä Vaarallisten eläinten hävittämiskomiteassa teloittajan virassa.
"Walden!" kiljahti Lucius ja sujautti nopeasti laventelisuolan pyykkikoriin muutamien boksereiden alle piiloon.
Olisihan erittäin noloa jos pääsisi leviämään julkisuuteen, että Lucius Malfoy käytti laventelinhajuista kylpysuolaa!
Mitä Voldemortkin, jonka ehdoton suosikki oli karpalo, sanoisi?
Ei mitään hyvää, sen Lucius tiesi.
Kerran erehdyksen pyhässä olotilassa Lucius oli viennyt Kuolonsyöjien saunailtaan laventelipurnukan.
Sitä iltaa hän muisteli kasvot punoittaen.
"Lucius", Walden vastasi ja antoi katseensa kiertää Luciuksen solakkaa vartaloa.
"Kuinka kehtaa häiritä kylpyrauhaani?" Lucius tiuskaisi ylväästi ja vei kädet lanteilleen.
MacNairin katse nauliutui ihanuuteen, joka killui hänen ilmiensä edessä.
Hän lipaisi nautinnollisesti huuliaan.
"No mitä?" Lucius kysyi hermostuneesti huomatessaan MacNairin himokkaan katseen.
"Ei, ei", Lucius vaikersi huomatessaan MacNairin kiivaitten silmien kohteen.
MacNair otti askeleen eteenpäin.
Luciuksen silmissä tapahtumat olivat hidastuneet niin että MacNairin liike näytti kestävän ikuisuuksia.
Lucius pudisteli päätään.
Kuinka tämä oli tapahtumassa?
"Walden! Ei!" Lucius karjaisi kun MacNair hypähti syöksyyn kädet ojennettuina.
Kädet osuivat kohteeseensa ja Lucius jäykistyi.
Ei!
Ei!
Sanat täyttivät Luciuksen mielen.
"Ah", MacNair huokaisi ja iski ahnaasti hampaansa kiinni.
"Ei!" Lucius karjahti, mutta oli liian myöhäistä.
Mehevä hampurilainen katosi vilauksessa MacNairin ahnaaseen suuhun.
"Sinä senkin sika. Narcissa tilasi sen minulle!", Lucius karjui samalla kun MacNair siisti suupielensä Narcissan stringeihin, jotka roikkuivat naulakossa.
"Luulin ettet siedä jästikamaa", MacNair totesi.
"Niin no", Lucius liikahti vaivanloisesti.
"Se on Tom'silta", heitti Lucius pienen valkoisen valheen ja tunsi pienen piston omassa tunnossaan.
Olihan hän sentään Tom'sin osakas joten kaipa hänelle olisi oikeus käyttää sitä valheessa vain tämän ainoan kerran.
"Tom'silta. No siinä tapauksessa", MacNair hymyili ja istahti pyykkikorin ylle.
Lucius liikahti hermostuneesti. Toivottavasti Laventelipurkki ei menisi rikki.
MacNair tulkitsi hänen liikahduksensa väärin.
"Oikeastiko?" hän kysyi ja loi tutkivan katseen punaiseksi lehahtaneeseen Luciukseen.
"Oikeasti", Lucius yritti vakuutella.
"Aikuisten oikeasti?" MacNair jatkoi.
"Joo joo."
"No sitten. Oletko muuten käynnyt Tom'silla viime aikoina? Tapetit on uusittu", MacNair päivitti viime aikojen juorun.
"Olen kuullut siitä. Minkälaiset? Lepakoitako mustalla taustalla niin kuin puhe oli?" Lucius uteli ja istahti ammeen reunalla.
"Ei. Voldu ajatteli, että se olisi liian synkkää.
Uudet tapetit ovat vihreät ja onhan siellä muutama salamanmuotoinen peilikin", MacNair päsähti ja ilmeestä näki, että hän ei ollut tyytyväinen muutokseen.
Lucius sen sijaan nyökkäsi tyytyväisenä.
Ne olivat olleet mainio ajatus.
Peilit nimittäin.
"Justiina saapui yösydännä", MacNair alensi ääntään ja Lucius kumartui eteenpäin kuullakseen seuraavat sanat.
"Draco pyysi päästä töihin. Ei, en minä huolinut. Sanoin, että ehtii sitä isompanakin pilata elämänsä", MacNair kiiruhti selittämään huomatessaan Luciuksen kiristyvän ilmeen.
"Mikä pojalla on?" Hänhän pitää Tylypahkasta", Lucius ihmetteli.
"Alkaakohan sitä maa polttaa jalkojen alle?" MacNair tuumiskeli otsa rypyillä.
Lucius kohautti harteitaan.
"Pojalla on isänsä ulkonäkö. Ties mitä vaikeuksia tyttöjen kanssa pääsee niillä asemilla syntymään..."
MacNair päsähti.
"Mitä?" Lucius tiukkasi.
MacNair ei kerennyt vastata kun jossain alkoi soida Puuha-Peten tunnusmusiikki.
"Kas sehän on Puuha-Pete", MacNair sanoi kasvot kirkastuen.
Lucius vilkaisi uteliaana häntä ja MacNair vaikeni nolona.
"Lääkärini suositteli sitä", hän kuitenkin mutisi hiljaa.
"Halloo?" Lucius vastasi Nokia 3210 i:nsä, joka oli löytynyt kylpytakin taskusta.
"Kas Peter! Mitä kuuluu? Oi, oi. Sepä ikävää. Että oikein pakarassa... Niin, niin. Kyllä. Kosmeettiset leikkauksethan ovat yleistyneet huomattavasti. Ei, ei. Päinvastoin. Niin. Voihan sitä jästipaikkaan mennä, mutta minä pidän Mungoa turvallisempana. Niin, tosiaan. Onhan se vaikeaa kun on virallisten tietojen mukan kuollut. No ihmeitähän tapahtuu...
No niin."
MacNair yskäisi merkitsevästi.
"Niin Peter. Oliko sinulla oikein asiaankin?"
Luciuksen kasvoille levisi järkyttynyt ilme.
"Ei, ei..."
Kännykkä putosi hänen kädestän suoraan hienoisen laventelintuoksuiseen veteen.
"La la laa... la la laa... Sammokot ne aidalla kurnuttaa, kurnuttaa, kurnuttaa", hyräili Narcissa ja latoi ostoksiaan kassista puiselle pirttipöydälle.
Kylläpä taas oli tullut tuhlattua rahaa!
Siitä Narcissa sai kyllä syyttää itseään.
Mutta mitä muutakaan hän olisi voinut tehdä kuin ostaa sen suloisen vaaleansinisen villapaidan Dracolle?
Jättää kauppaan?
Mikä naurettava ajatus.
"Draco tulee varmasti yllättymään", Narcissa totesi Weel-nimiselle kotitontulle ojentaessaan tälle punaiseen lahjapakettiin käärityn villarin.
Tonttu nyökkäili reippaasti ja sai Narcissalta lämpimän hymyn.
"Missäköhän Lucce on?" Narcissa kysyi ja työnsi maitotölkin jääkaappiin.
Weel kohautti olkapäitään.
"Kummallista. Nythän on lähes päivällisaika. Normaalistihan hän on jo 2 tuntia ennen kinuamassa ruokaa..." Narcissa kummasteli.
Weel ei sanonut mitään.
Siinä samassa keittiöön ryntäsi Lucius kiskoen boksereita jalkaansa MacNair perässään.
Heillä molemmilla oli kasvoillaan järkyttynyt ilme.
Narcissa katsoi heitä kulmat koholla.
"Mitä olen tehnyt väärin?" hän mietti itsekseen.
"Narcissa-kulta... en voi jäädä päivälliselle. Kutsu kävi ja kolahti", Lucius puhkui hengästyneenä.
"Vai niin..." Narcissa mutisi eikä tiennyt mitä sanoa tai ajatella.
"Meillä on käsissämme valtava ongelma. Kuin aikapommi, joka voi räjähtää minä hetkenä hyvänsä", MacNair sanoi salaa ylpeänä repliikistään.
Narcissa ja Lucius katsoivat häntä vaieten.
"Pyh! Sanokaa nyt jotain!" MacNair komensi.
Narcissa yskähti.
"Tuota se oli..."
"Mikä on aikapommi?" Lucius kysyi kiinnostuneena.
Narcissa mulkaisi häntä.
Eikö Luciuksella ollut yhtään käytöstapoja?
"En minä tiedä... Se mainittiin yhdessä elokuvassa tässä taannoin", MacNair vastasi ja kurtisti kulmiaan.
"Sepä ihanaa... Mikä on elokuva?"
Narcissa pyöräytti silmiään ja viittasi miehet istumaan.
"Mitä on oikein meneillään?" nainen tiukkasi.
Miehet kiemurtelivat istuimillaan haluttomina kertomaan mitään Narcissalle.
"No?" tämä patisti.
"No tuota... Voldemort kutsui kokouksen koolle", MacNair mutisi ja pyyhkäisi hihallaan hikistä otsaansa ja sai osakseen Narcissalta mulkaisun.
"Tiedän sen. Mutta miksi?"
"No katsos... Tylypahkassa..." Ja niin miehet kertoivat takerrelleen koko tarinan Dumbledoren haastattelusta Luciuksen hampurilaiseeen asti.
Narcissa katsoi heitä järkyttyneenä.
"No mitä te vielä odotatte?" Menkää jo!" hän kirkaisi.
"Joo... Oletko nähnyt KS:n kaapuani?" Lucius vilkuili ympärilleen.
"Jep. Kuivumassa olohuoneessa. Ovatko kalsarisi puhtaat?" Narcissa kysäisi ja nuuskaisi ilmaa.
Lucius rykäisi (omasta mielestään) miehekkäästi.
"Narcissa rakas, Minä en aio vaihtaa kalsareitani..."
10 minuuttia myöhemmin Malfoy Manorin pihapolulla:
"Nyt menoksi. Olemme jo puoli tuntia myöhässä!"
"Omapahan on vikasi. Olisit vaihtanut ne pöksyt heti niin ei olisi tarvinnut ruveta kinaamaan..."
Koskas tulee 6.osa?;)
Mäkin odotan kuudetta osaa innolla!! =)
Auringon ensisäteet valaisivat pienen huoneen, mutta säteiden lämpö ei yltänyt huoneessa olijoihin asti.
"Mitä voimme tehdä?" kysyi tukeva kaljuuntuva mies.
Kutsukaamme hän vaikka herra Tupla-V:ksi.
"En tiedä. Emme olleet valmistautuneet tähän..." huokaisi pitkähkö nainen kimeällä sopraano-äänellään.
"No, mistäs olisimme tienneet, että tälläistä tapahtuisi?!!" raivostui eräs lyhyehkö mies, joka seisoskeli lähellä hehkuvaa tulisijaa.
"Niin..." nainen mutisi ja istahti vapaana olevaan nojatuoliin.
"Täytyy olla jotakin mitä voimme tehdä", herra Tupla-V pohti ja katsahti naiseen.
"Pimeä puoli kokoaa joukkojaan", tämä sanoi ja painoi päänsä.
Huoneeseen laskeutui syvä hiljaisuus.
"Niin meidänkin on tehtävä", totesi nainen yhtäkkiä nostaen päänsä.
Muut vilkaisivat häneen tutkivasti.
"Meidän on kutsuttava vanha sakki koolle ja estettävä tulevat tapahtumat..." herra Tupla-V lausui hitaasti ja käännähti katsomaan vaaleaa naista, joka imeskeli kuulakärkikynänsä päätä lasittunein silmin.
"Neiti L, saanko huomiosi?" herra Tupla-V rykäisi.
Neiti L hätkähti ja kääsi huomionsa mieheen.
"Niin? hän kysyi hiljaa.
"Sinä ja minä. Me menemme paikan päälle", herra Tupla-V pamautti saaden nyt osakseen jokaisen huoneessa olijan rikkomattoman huomion.
"Mutta Art... siis Tupla-V! Mitä oikein tarkoitat?" neiti L kysyi tärisevällä äänellä.
"Me menemme sinne. Soluttaudumme joukkoon", Tupla-V sanoi hitaasti kuin olisi puhunut lapselle.
"Me? Minä?" neiti L kauhistui.
"Niin. Sinä tämän aloitit..." Tupla-V sanoi tyynesti ja jatkoi nopeasti huomatessaan neiti L:n myrkyllisen katseen:
"Tarkoitukseni ei ole syyttää ketään, mutta onhan meidän myönnettävä, että sinulla oli osuutta asiaan."
"Mutta minähän vain huomasin epäkohdan ja pyrin korjaamaan sen!" kimmastui neiti L.
"Ihan miten haluat", puuttui sopraano-ääninen nainen puheeseen.
"Mutta joka tapauksessa lähdette huomenna Skotlantiin."
Neiti L pudisteli epätoivoisesti päätään niin että hunajanvaaleat korkkiruuvikiharat heilahtelivat hänen silmiensä edessä.
Herra Tupla-V sen sijaan oli kuin lehmä, joka oli päässyt ensimmäistä kertaa laitumella.
"Millä menemme? Käytämmekö jästikulkupelejä? Olen kuullut, että niiden palvelut ovat todella..." hän ei kerennyt jatkaa enempää, sillä punahiuksinen nainen otti puheenvuoron:
"Voimmeko päästää nuo kaksi matkaan kahdestaan?"
"Mitä tarkoitat, kultaseni?" herra Tupla-V kysyi epäluuloisesti.
"No ties mitä voi sattua", nainen totesi ja luetteli pitkät rimpsut asioita, jotka voisivat tapahtua, ja varmasti tapahtuisivat, jos nuo kaksi päästettäisiin matkaan kaksin.
Sopraano-nainen rykäisi:
"Täytyy myöntää, että tuossa on perää, Ämmä."
Neiti L ja herra Tupla-V loivat häneen kylmät katseensa.
"Mutta meidän täytyy luottaa heihin ja olenhan minä siellä", nainen kuitenkin jatkoi.
"Jippi jai jee! Sehän pelastaakin päivän..." mutisi Ämmä, mutta vaikeni kuitenkin.
"Näin me siis teemme; L ja Tupla-V matkustavat huomenna Skotlantiin ja asettuvat paikan päälle väijyksiin. Otatte meihin säännöllisesti yhteyttä ja pidätte paikkaa silmällä. Jos mitään, mitään, erikoista tapahtuu ilmoitatte heti päämajaan. Ette puutu itse asioihin ellei tilanne ole pakottava. Ymmärsittekö? Ette puutu asioihin vaan jätätte ne ammattilaisille", nainen vannotti ja molemmat asianosaiset nyökkäsivät.
"Hyvä. D, J", nainen napsautti sormiaan.
"Lähettäkää tämä kirje kaikille, joiden nimet tästä listasta löytyvät."
Ovensuussa seisoskelleet miehet nyökkäsivät, ottivat listan ja katosivat pienen *pop*in kera.
"No niin. L, Tupla-V, voitte hakea varusteet G-tilasta. Lähtö tapahtuu huomen aamulla kello 6.00 King's Crossilta. Ette myöhästy minuuttiakaan. Onko selvä?"
L ja Tupla-V nyökkäsivät innokkaasti.
No Tupla-V nyökkäsi innokkaasti.
L vain nytkäytti päätään.
"Mitäköhän tästäkin vielä tulee..." oli sopraano-naisen viimeinen ajatus ennen kuin hän kaikkoontui.
Siinähän se nyt on.
x)
Lukekaa ja kommentoikaa.
(Se voi olla hieman epäselvä...)
Tästä tulee jännittävää.... Odotan taas innolla jatkoa. En tiedä muuten keitä noi hahmot olivat, ovatko HP-kirjoista...?
olihan ne pottereista. tupla-v on herra Weasley, L on varmaanki Luodiko, punapäinen nainen rouva Weasley, G-tila Grimmauldplace 12 jne.
Hauskasti keksitty :D
Aivan. Kas kun en hoksannut!
Voi niitä parkoja!
Ne kun kuvitteli olevansa NIIN salaisia ja nyt sä menit paljastamaan ne.
Rouva Weasley oli se punapäinen nainen elikkä Ämmä (M).
Herra Tupla-V = herra Weasley.
neiti L = Rita Luodiko.
G-tila = Grimmauld Place 12.
Ihan niin kuin Marjut sanoi.
Arvaatteko kuka sopraano-ääninen nainen on?
Siitä ei kyllä ole niitä vihjeitä niin kuin vaikka Hra Weasleystä.
Mutta tämä on siis ihan Rowlingin hahmo HP-kirjoista.
Seuraavana aamuna King's Crossilla klo. 06.03:
"Miiissä he ovat? Miiissä he ovat?" mutisi tummahiuksinen mies ja keinutteli itseään hämärällä asemalla, jonka ainoana valonlähteenä oli pieni lamppu.
"Kyllä heidän pitäisi kohta olla täällä..." rauhoitteli mies, jonka ruskehtavat hiukset olivat alkaneet jo harmaantua vaikka hän oli vain hiukan päälle kolmenkymmenen.
"Just", mutisi toinen ja vilkaisi aseman kelloa.
Hän joutui siristelemään aika tavalla ennen kuin näki mitä se oli.
"Se on jo 4 yli. Pitäisikö alkaa huolestua?" hän kysyi.
"Er... en tiedä."
"Miten niin et tiedä?" tummahiuksinen järkyttyi.
Ruskeahiuksinen mies mulkaisi tummahiuksista, joka vaikeni.
Hetkeksi.
"Se on jo 5 yli. Nyt meidän todella täytyy huolestua", tummahiuksinen mies panikoi.
Toinen muljautti silmiään ja vilkaisi itsekin kelloa.
"Ei todellakaan ole Art... siis herra Tupla-V:n tapaista myöhästyä..." mies mutisi.
Tummahiuksinen päsähti alentavasti.
"Ei vai? Eikös se juuri ole hänen tapaistaan?"
"Ehkä."
Kello oli jo lähes 6 yli kun kaksi tummaa hahmoa ilmaantuivat laiturille.
"Oli tämäkin aika tulla. Eikö me puhuttu tasan kuudesta. Se on 6 yli!" karjaisi tummahiuksinen ja huitaisi ilmaa kädellään.
"Anteeksi myöhästyminen. Herra Tupla-V jäi antamaan taksikuskille tippiä", neiti L muljautti silmiään.
"Ymmärrän", ruskeahiuksinen mies sanoi vaikka todellisuudessa hänellä ei ollut hajuakaan mitä neiti L tarkoitti.
"Heippa Remus ja Sirius", herra Tupla-V huikkasi ja raahasi laukkunsa heidän viereensä.
"Hys", sanoivat loput kolme yhteen ääneen.
"Käytä koodinimiä."
Herra Tupla-V huokaisi ja alensi ääntään.
"Kuka tämän koodinimi-homman on oikein keksinyt?"
"Sinä, muistaakseni. Olit nähnyt sen jossain jästileffassa", muistutti neiti L.
"Ou. Ai niin, nyt muistan. Mutta kiitos kuitenkin valistuksestasi", herra Tupla-V hymyili.
"Älä puhu valistuksesta", tummahiuksinen mies, Äs, mutisi ja tunsi kylmien väreiden kulkevan pitkin selkäpiitään.
Hän tärisi.
Samoin muut.
"No osaattekin tästä varmaan jo junalle..." ruskeahiuksinen mies, Är, vihjaisi ja nyökkäsi kohti rautaista junaa, joka seisoi raiteilla heidän vieressään.
"Jep", neiti L nyökkäsi ja tarttui laukkuihinsa.
"Muistakaa mitä pomo sanoi. Älkää puuttuko itse tapahtumiin ellei se ole aivan välttämätöntä", Är muistutti viitaten pomolla sopraano-ääniseen naiseen.
"Äh, joo joo. Täytyykö siitä koko ajan muistuttaa. Kyllä minä muistan jo ensimmäisellä kerralla", Tupla-V mutisi.
"Jep, jep", Äs ivaili.
Är törkkäsi Ässää, joka tuhahti (ivallisesti).
"Hyvää matkaa", molemmat toivottivat kun matkustajat kiipesivät junaan.
*"Kuka tämän koodinimi-homman on oikein keksinyt?"
"Sinä, muistaakseni. Olit nähnyt sen jossain jästileffassa", muistutti neiti L.
"Ou. Ai niin, nyt muistan.*
Hehhee! Tää on oikeesti tosi hauska novelli! Sopraano-nainen vois olla... en mä tiedä... Kiitos että jatkat tätä koko ajan! =)
No mä satun nyt heilumaan täällä netissä kun ei ole muuta tekemistä.
x)
Saatan vielä myöhemmin laittaa lisää jatkoa.
Viimeinkin aikainen aamu valkeni pitkän unettoman yön jälkeen urheiden Rohkelikkojen 5.luokkalaisten poikien makuusalissa.
Jokainen makuusalin asukas makasi selällään sängyssä ja tuijotti pylvässängyn kattoa silmät lautasina.
Eriväriset ja -muotoiset täplät vilistelivät heidän silmissään seurauksena monen tunnin valvomisesta.
Kukaan ei puhua pukahtanut.
Siellä vallitsi täydellinen hiljaisuus.
"Harry?" pieni ääni rikkoi hiljaisuuden.
Neville.
"Niin?" Harry kysyi vaimeasti haluamatta rikkoa heidän välilleen laskeutunutta hiljaisuutta.
Neville veti pylvässängyn verhot auki.
Vastahakoisesti Harry teki samoin.
"No mitä?" hän ärähti.
"Mistä tässä on nyt kysymys?" Neville katsoi uteliaana Harryn.
Harry huokaisi syvään ja selosti tapahtumat Nevillelle.
"Ahaa", tämä sanoi, mutta naamasta näki että mikään ei ollut selvinnyt hänelle.
"Miksi se on niin paha juttu? Se valistus siis..."
"No kun... Kun se... katsos... No itse asiassa minulla ei ole siitä hajuakaan, mutta älä kerro muille. He vain panikoisivat kun saisivat tietää, että heidän idolinsa ei olekaan kaikkitietävä", Harry hymyili itserakkaasti, veti verhot kiinni ja käänsi selkänsä Nevillen pyöreälle naamalle.
Samaan aikaan ministeriössä Nymphadora Tonksilla oli kädet täynnä työtä.
Kirjaimellisesti.
Hän nimittäin kantoi juuri suurta laatikkoa.
Sisällöstä hänellä ei ollut hajuakaan.
"Parempi niin", hän päätti.
Mutta hänellä oli silti omat aavistuksensa...
Siitä lähtien kun Rita Luodiko oli julkaissut juttunsa Tylypahkan... öh tilanteesta oli roskapostia tulvinut ministeriöön yötä päivää.
"Ryhdy auroriksi, näe maailmaa", Tonks ajatteli pirullisesti.
Hän raahasi laatikon erääseen varastohuoneeseen ja työnsi sen seinustalle muutaman samanlaisen viereen.
Hän läiskäytti kätensä yhteen ja huokaisi helpottuneena.
Urakka oli hoidettu ja työvuoro päättyisi pikapuoliin.
Tonks puolijuoksi työhuoneeseensa, nappasi käsilaukkunsa ja juoksi infotiskille.
"Hei", hän tervehti vastaanottovirkailijaa rouva Karppia ja tämän harjoittelija-apulaista madamoiselle Delacouria.
"Hei. Työvuoro loppumassa?" rouva Karppi hymyili ja ojensi pinkan papereita madamoiselle Delacourille.
Tonks nyökkäsi ja tonki laukkuaan.
Lopulta hän löysi korttinsa ja leimasi sen.
"Olet varmasti kuullut siitä Tylypahkan tilanteesta?" Rrouva Karppi nojautui eteenpäin.
"Joo", Tonks vastasi vältelleen.
"Jotain. Vähän", hän lisäsi nopeasti.
Rouva Karppi nyökkäsi ja toivotti hyvät päivän jatkot.
Kävellessään ulos ministeriön pyörö-ovista hän ihmetteli mielessään miksi rouva Karppi oli ollut niin kiinnostunut...
Toivottavasti jatkat pian :D
No siinä otsikossa se taisi jo tulla esiin: jatka pian! Tää on niin mahtava jatkis. =)
Jatkan niin pian kuin pystyn.
...niin ja lisäten äskeiseen:
MIELUITEN HETI!!!
Hehheh!!! :)
Höh, et ollut vieläkään kirjoittanut... :( Pientä painostusta! =D
KenGuru, jatkoa jatkoa! HETI!! *alkaa kirkua*
Yritän jatkaa ihan tässä lähi-aikoina.
Viimeistään torstai-iltana kumminkin.
Voi ei.
Ei oo jatkoa tullut vaikka niin lupasin.
No yritän saada laitettua sitä huomis-iltaan mennessä.
Pitäis nimittäin kirjottaa äidinkielen novellin alustava suunnitelma valmiiksi.
(Meillä on huomenna koulussa seksuaalivalistusta.
Ehkä saan sieltä innotteita jatkamisen. x))
Niin, toivottavasti siitä koulun seksuaalivalistuksesta saa jotain revittyä tähänkin...En malta odottaa... =D
No nyt se on ohi.
En voi sanoa, että oli kamalan kannustavaa tai inspiroivaa...
x)
Jatkoa tulee kohta.
"... ja olen todella iloinen... Ei! Ei sitä niin voi sanoa. Jospa kokeilisin tätä... Ei! Ei sitä kerta kaikkiaan näin voi sanoa", Minerva McGarmiva seisoi huoneessaan peilin edessä ja tuskaili puheensa kanssa.
Mikään ei vain kerta kaikkiaan tuntunut onnistuvan!
Koko ideakin oli naurettava, mutta kysehän olikin Albuksen päähänpistosta.
Yli 30 vuoden opetusaikanaan Minerva oli tottunut Albuksen kummallisiin tapoihin.
"Olen todella ylpeä saadessani pitää tämän puheen, jolla voin opastaa nuoret oikealle polulle..." Minerva mutisi ja hänen ilmeensä kirkastui.
Sehän kuulosti jo paremmalta!
Suut ja silmät täyteen puhtaita valheita!
"Hyvä Minerva!" hän kehaisi itseään ja katsahti ylväästi peiliin.
Hän iski peilikuvalleen silmää ja heittäytyi sängylleen ja raapusti innoissaan puheensa ylös.
Niin sitä piti!
Muutaman minuutin kuluttua puhe oli loppusilausta vaille valmis.
Minerva viskasi sulkakynänsä työpöydälleen ja niiskaisi tyytyväisenä.
Albus ei voisi olla muuta kuin tyytyväinen.
Olisiko sittenkin niin, että tämä... valistus... voisi olla sulka Minervan hattuun?
Nyt alkoi jo tuntua siltä.
Minerva virnuili itsekseen, mutta pian hänen hymynsä hyytyi.
Hän ei saannut unohtaa, että oli Tylypahkassa.
Paikassa, jossa ei voinut luottaa minkään menevän toivomansa mukaan...
Kamalan lyhyt.
Teen varmaan vielä myöhemmin vähän enemmän jatkoa.
hehee.... hauska oottelen jatkoo....:D
Tästä tulee kyllä melko omituinen ficci...
Kaikki sitten laitetaan silmät kiinni ja kuvitellaan, että Kauniit ja Rohkeat tulee aamuvarhaisella.
(Jatkoa äskeiselle osalle.)
Minerva nousi ulos venytellen.
Oli aika viedä Sibyllalle ohjelma.
Sibylla Punurmio istui aamuvarhaisella tornissaan ja tihrusi pientä kristallipalloaan.
Hänen ylisuurista laseistaan heijastui pallon epäselvä, rätisevä kuva.
Hän rakasti aikaisia aamuja, mutta ei sen takia jonka ilmoitti syyksi.
Aamulla hänen ennustuskykynsä muka sai aivan uskomattomia orgasmeja.
Hah!
Sibylla hymyili.
Tarina meni vieläkin läpi Albukseen ja muihin.
Todellinen syy oli tietenkin maailman paras televisiosarja Kauniit ja Rohkeat!
Sibylla vannoi sarjan nimeen ja oli valmis vaikka kuolemaan sen vuoksi.
Eikä tietenkään sopinut unohtaa sarjan ihania hahmoja!
"Oi Ridge, me olemme yhtä!" lirkutteli Brooke.
"Älä usko häntä", varoitti Sibylla ja nojautui lähemmäs palloa.
"Brooke..."
"Voi Ridge, kuuntele minua. Luuletko tosiaan, että makasin isäsi kanssa vapaa-ehtoisesti? Tein sen saadakseni sinut mustasukkaiseksi! Minä rakastan sinua!"
"Senkin lutka!" sihahti Sibylla Brookelle, jonka siniset silmät täyttyivät kyynelistä.
Ridge veti syvään henkeä ja hänen leukansa vapisi.
"Mitä sinä sanoit?" tämä puuskahti ja tunnusmusiikki pärähti palloon.
Sibyllan henki oli lähes salpautunut ja hänen mielensä rääkyi kirosanoja.
Kuinka Ridge saattoi?
Hänellä oli kotona vaimo, lapsia ja posliinivaasi!
Taylor-parka...
Sibyllan poskelle vierehti kyynel.
Entäs lapset sitten!
Ja kaikki vain Brooken takia.
Sibylla oli alusta asti nähnyt, että näin tapahtuisi, mutta hän oli yrittänyt sulkea siltä silmänsä, koska sisäinen silmä voi olla valtava taakka.
'Puhutko totta, Brooke?' oli tämänpäiväisen jakson nimi.
Se luki valkoisin kirjaimin ja näkyi hetken aikaa pallossa enne kuin siirryttiin Forresterien muotitaloon, pääjohtajan huoneeseen.
Sibyllalla oli vastaus valmiina;
Ei!
Milloinkas Brooke olisi totta puhunut?
Kattoluukulta kuului koputus ja Sibylla kytki nopeasti videot nauhoittamaan ja napsautti pallon pois päältä.
"Käy sisään, Severus-kulta!" Sibylla liversi ja odotti Severus Kalkaroksen rasvaisen pään ja harteikkaan vartalon nousevan aukosta.
Sen sijaan sieltä pilkistikin harmahko nuttura ja kireät kasvot.
Minerva!
Sibylla tunsi leukaperiensä kiristyvän.
Millä oikeudella Minerva häiritsi Sibyllan ja 'Puhutko totta, Brooke':n rauhaa?!
"Severus?" Minerva kohotti kulmiaan.
"Kaipaisivatkohan sisäisten silmiesi piilolinssit puhdistusnestettä?"
"Leikillänihän minä..." Sibylla kiirehti sanomaan ja kirosi mielessään Severuksen.
Minerva hymyili hänelle vinosti.
"Niin?" Sibylla kysyi teennäisen rauhallisesti.
"Toin sinulle ohjelmasi", Minerva ojensi Sibyllalle pergamentin ja jäi toljottamaan naista aukosta.
"Kiitos", tämä mutisi.
"Eipä mitään", Minerva kohautti olkiaan.
"Minä tästä rupeankin valmistelemaan päivän ohjelmaa (vaikka tiedänkin täydellisesti, kiitos siitä sisäiselle silmälle, mitä tulen tekemään)", Sibylla vihjaisi hienovaraisesti.
"Jätän sinut ja silmän rauhaan", Minerva luikautti iloisen ivallisesti ja lähti kapuamaan alas.
"Muuten, varo sitä viidettä askelmaa!" huikkasi Sibylla.
"Mitä viidettä askelmaaaaaaaaaa..."
Muks.
"Sisäisestä silmästä on todella hyötyä!" Sibylla ajatteli sirpakkana ennen kuin lämäytti luukun kiinni suojaten näin huoneensa sopukat Minervan raivoisalta kiroilulta.
Toi oli hyvä!!!!!!! Jatkoa pian! (Mutta eikö tuon pitänyt olla "VAlistusta Tylypahkan tapaan 10" eikä 9? )
Musta se 9.osa oli niin lyhyt että tein siihen lisää jatkoa.
5.osa löytyy tuolta edellisestä VTT-topicista.
Laitan senkin tänne illemmalla.
ihmeessä?
Miksi ihmeessä mitä?
Ihana nici sulla.
Aika hyppelevää tämä, eikä Minerva kikattele. Se pisti heti silmään. Muttaahh.. koska uskoisin tämän olevan huumorilla kirjoitettua, en voi kritisoida sen kummemmin, kuin toistamalla sanani: se hyppelee. Asiat voisivat vaihtua sulavammin toisiin, jos ymmärsit pointin?
^^
Jatka pian.
Kiitti.
Kyllä se Minervakin kikattelee päästyään ulos tunkkaisesta luokkahuoneesta ja oppilaiden valvovien silmien alta.
x)
Yritän hyödyntää neuvoasi.
Vielä kerran; Kiitos.