Tyttären pienet ovat tulossa yökylään kahden viikon päästä. Olivat viimeksi tammikuussa, ja sitä ennen joulukuussa, iät alle vuosi toisella ja toisella kolme vuotta. Hoidetaan heitä iltahoitoina väliin muutenkin. Pojan perheellä on toinenkin mummola, onneksi, mutta on heilläkin jonkinlaisena periaatteena näköjään, että lapset on saatava vähintään kerran kuussa jonnekin yökylään. Ovat siis useamman kerran vuodessa meillä hekin, 6-vuotias ja 4-vuotias.
Käyn töissä, mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä selkänsä vuoksi. Nuorin lapsista, 19-vuotias, asuu vielä kotona ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Pidän lapsistani, ja on vaikeaa sanoa heille, että en yksinkertaisesti millään meinaa jaksaa lastenlasten kanssa viettää viikonloppuja. Itse asiassa tämä "hoitopakko" jotenkin jopa syö suhdetta lapsenlapsiini, joita toki muuten rakastan yli kaiken. Mutta olen niin poikki välillä. Kun jo toivoisi, että saisi toin siipankin kanssa viettää aikaa ihan välillä vaikka kahdestaankin (lapsille tämä tuntuu olevan ihan vieras ajatus).
Miettikää, hyvät nuoret, vähän itsekin. Onko ne lapset pakko tosiaan tämän tästä pakko kiikuttaa jonnekin yökylään. Ainakin minun lapseni olivat yökylässä perin harvoin. Ehkä se oli sitten niin hauskaa että haluaisivat tarjota sitä hauskaa lapsilleen enemmän... mutta pian tämä ei kyllä enää kerta kaikkiaan ole hauskaa, kun mummo on poikki.
Käyn töissä, mieheni on työkyvyttömyyseläkkeellä selkänsä vuoksi. Nuorin lapsista, 19-vuotias, asuu vielä kotona ja kirjoittaa ylioppilaaksi. Pidän lapsistani, ja on vaikeaa sanoa heille, että en yksinkertaisesti millään meinaa jaksaa lastenlasten kanssa viettää viikonloppuja. Itse asiassa tämä "hoitopakko" jotenkin jopa syö suhdetta lapsenlapsiini, joita toki muuten rakastan yli kaiken. Mutta olen niin poikki välillä. Kun jo toivoisi, että saisi toin siipankin kanssa viettää aikaa ihan välillä vaikka kahdestaankin (lapsille tämä tuntuu olevan ihan vieras ajatus).
Miettikää, hyvät nuoret, vähän itsekin. Onko ne lapset pakko tosiaan tämän tästä pakko kiikuttaa jonnekin yökylään. Ainakin minun lapseni olivat yökylässä perin harvoin. Ehkä se oli sitten niin hauskaa että haluaisivat tarjota sitä hauskaa lapsilleen enemmän... mutta pian tämä ei kyllä enää kerta kaikkiaan ole hauskaa, kun mummo on poikki.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Ota kaikki lapsesi ja niiden puolisot yhtäaikaa saman pöydän ääreen ja käy heidän kanssaan asiasta kunnon keskustelut.
Hoitaisivat välillä toinen toistensa perheen lapsia, näin saisivat sitä puolisoiden välistä laatuaikaa muutoinkin kun mummia kuormittamalla.
Älä anna itsesi palaa loppuun ennenaikojaan. Nuoret eivät läheskään aina ymmärrä sitä ettei ikääntyvät ihmiset jaksa enää samallalailla kuin nuorempana vaikka työelämässä vielä olisivatkin.
Hänellä on laukku, missä on vaihtovaatteet, ne tärkeät lelut (vaikka mummilassakin on leluja ja askarteluvälineitä), omat ruuatannosteltuna, maito, välipalat ja jopa hedelmiä. - Näin mummilassa ei tarvitse keitellä ruokia ja keksiä välipaloja, aamulla vain keitämme aamupuuron kun mummulassa se on tapana. - Sitten omat lelut on arvossaan ja voidaan yhdelle pöydälle levittää askartelutarvikkeet ja ne on siinä koko vierailun ajan (ei muualla). No, meidän on helppo mennä ulos, kun on omakotitalo: siitä vaan pihalle ja ulkolelut ja pulkat ja lumilapiot käyttöön. - Lapseni ovat tehneet tosi helpoksi kylässäkäynnin, väsynythän välillä olen, tietty. Mutta olemme rajoittaneet kyläilyn yhdeksi yöksi, niin koko viikonloppu ei mene lasten kanssa. Mummilakin ehtii rauhoittua. - Myönnän kyllä, että olemme välillä väsyneitä, mutta se on terveellistä väsymistä, mummi ja pappa saa sellaista liikuntaa mikä on vain hyväksi elimistölle. Ja eihän kukaan äiti ja isä nyt joka viikonloppu hoidata lapsiaan mummilassa, se on kerran pari parissa kuukaudessa. - Ja vielä, joskus on hauska mennä lastenlasten kanssa kauppakeskukseen ja vähän hemmotella heitä. Tällöin en pyri ostamaan mummilan koko ruokatäydennystä, vaan olemme lastenlasten ehdoilla. Meilläkin on hauskaa, kun osaamme iloita lastenlastemme kanssa.
Hyvin ovat pakanneet munkin tytär ja miniä tavarat, ja lapset ovat kivoja. - Tosin ihmettelen miten sinä alle vuoden ikäisen kanssa askartelet pöytätasolla, minä en osaa, mutta ehkä olenkin siinä vajavainen mummi. Ja ehkä sitten monessa muussakin asiassa, kuten tuosta kirjoituksesta huomaan. Kun olen vaan niin tosi väsynyt.
Voi olla työstäkin kiinni. Työskentelen erittäin vaativassa ja vastuullisessa asemassa, ja minulle kuuluu runsaasti henkilöstöhallintoa ja alaisiakin on melko paljon. En kiellä etteikö työ väsytä. Kodin hoitoon voisin varmaan palkata siivoojan, mutta kun mies haluaa - työelämästä pois "jouduttuaan" siivota itse, ja hänen jäljestään sitten siivoan kaiken uudestaan, niin kotikin sitten työllistää, varsinkin lasten käytyä.
Käsittääkseni ovat kyllä lapset välillä toisillaankin yötä. Mutta kiitos rohkaisusta, tietysti tiedän että noinhan mun pitäisi tehdä. Kun vain uskaltaisin ja olisi rohkeutta. Miten sitä voi olla näin osaamaton omien ja läheisten kanssa, vaikka tämä nyt on sisällöltään aika lailla semmoista mitä joudun työssäkin tekemään...
Ehkä rohkaistun. Tästä joskus.
välillä kyllä mietin mistä se on tullut tämä tarve käyttää lapsia yökylässä jossain koko ajan. Opetetaanko neuvoloissa nykyään tekemään niin? Vai naistenlehdissä? Vai vauvalehdissä? En todella ihan ymmärrä. Muistini mukaan lapsiperheen arki sujui aina parhaiten silloin kun se oli tylsää, tavallista ja ennakoitavaa, huippuhetkinä leipominen ja ulkoilu. Harvinaisten yökyläilyjen jälkeen oman rauhallisen rytmin saavuttamisessa meni aina aikansa - vaikkapa kyläily onnistunut olisi ollutkin.
itsekin olleeni lapsena yökylässä toisessa mummolassani,koululaisena talvilomalla useampiakin päiviä.Mummo ja pappa asui lähellä,hurauteltiin sinne sitten itsekin polkupyörillä kun tultiin isommiksi.
Otan lapsenlapsia yökylään ihan omasta halustani,pyyntö tulee minun puoleltani.Olen nuori isovanhempi,saa nähdä sitten kun nuorimmat lapset saa lapsia,minkä verran sitten jaksaa.Se tietenkin olisi omien lasten velvollisuus huomata,että vanhempansa väsyy ja vanhenee,voisi keskustella siitä,että vanhemmat tarvitsevat myös lapsivapaita viikonloppuja.
Miksi sitten yökylään?Mielestäni olen luonut yhteistä läheisyyttä lapsenlapsiin mukavasti,kun saadaan olla keskenään.Käydään illalla saunottelemassa,laitan lapset nukkumaan ja aamulla heräilevät ihan luontevasti mummolassa.Eihän sitä koskaan tiedä,voi tulla tilanne,että lapset oikeasti tarvitsevat hoitopaikkaa yön ylikin (sairastuminen tai joku onnettomuus vanhemmilla)silloin ei ole kauhun paikka olla mummolassa yökylässä.
kuulostaa vähän siltä että sinua työllistää kovasti mieskin, jos hänen siivouksensa jäljiltä sinun pitää siivota uudelleen. Kuulostaa siltä että sinun pitäisi nostaa kissa pöydälle ihan siellä kotonakin ja keskustella sen miehesi kanssa uusiksi nuo hommat!
Alle vuoden ikäinen on vielä kovin pieni.
Meillä oli mummo lasta hoitamassa kun olimme miehen kanssa kahdestaan risteilyllä. Lapsi 1,10 kk ja silti oli mummo kovin väsyksissä. Pikkumiehen perässä kun sai juosta niin kauan kun simahti illalla yöunille.
Eka kerta oli kun mummo tuli hoitaa, lapsi ei ole ollut yökylässä ja mummu tuli meille.
Ei ole tarkoitus että lapset hoidattaa omat lapsensa isovanhemmilla.
Silloin tällöin on ok, meilläki mummo käy leikkimässä 1-2 tuntia pari kertaa viikossa lapsen kanssa ulkona koska mummo näin itse haluaa.
Sanotte vain lapsillenne suoraan tämän asian.
Meidän lasten mummo kinuaa pojanpoikaansa jatkuvasti yökylään, pieni on vasta 2,5v. Minun mielestäni on hassua, että pojan pitää mennä mummolaan pariksi yöksi, vaikka meillä vanhemmilla ei ole tarvetta viedä hoitoon. Mummo aina valittaa, että haluais, että lapsi olis pidempäänkin. Tiedämme, että poika ikävöi, varsinkin iltaisin, yksi yö olisi riittävä, mutta mummolle se ei kelpaa. Nyt suuttui ja ei ole kuulunut kohta kuukauteen mitään, kun sanoimme, ettei poika tule, kuin yhdeksi yöksi.
voisi keskustella ja sopia.Olen kyllä itsekin tällainen hassu mummo,joka mielellään on lastenlasten kanssa.Kuitenkin lasten vanhempien kanssa sovitaan tulemisista ja lähtemisistä,Jos alkaa näyttää siltä,että lapset haluaisivat kotiin jo aiemmin ,voin soittaa ja sanoa,että nyt alkaa kai jo mummolakiintiö olla täynnä tältä kerralta.Yksi lapsi on varmaan helpommin ikävissäänkin,meillä on kaikki sisarukset mukana,niin ei usein ole koti-ikävä alkanut vaivata.
Nuoret pienten lasten vanhemmat kyllä tietävät, mitä väsymys on, kun lapsi itkee yöt ja kiukkuaa väsymystään päivät.
Mutta nuori ihminen toipuu yhden hyvän yön unella tai ulkoilulla.
Mutta se uupumus, joka iskee isovanhempaan, joka joutuu lapsen riepottelemaksi kerran pari kuussa, on aivan toista.
Pikkulapsen tarmokuus ja hellittämättömyys vie voimat. Lapsi ei väsy.
Mummula on sitä paitsi lapsellekin vaihtelua, joten hän nauttii siitä kaikin voimin. Ei ole syytä mennä nukkumaan, kun mukava mummula on ympärillä ja on niin paljon uutta ja tutustumisen arvoista.
Mummukin on erilainen kuin äiti. Kaikki pitää hyödyntää.
Tätä eivät lasten vanhemmat pysty käsittämään. Isovanhemmat tuntevat itsensä tyhjiin puserretuiksi, kun rakkaat lapset sitten menevät kotiinsa takaisin.
Eihän se ole lapsen syy, vaan ikä tekee tehtävänsä.
Palstalta olen pannut merkille, että usein isovanhempien uupumus koetaan laiskuudeksi ja välinpitämättömyydeksi, joka kyllä painetaan mieleen siltä varalta, että isovanhemmat joskus kaipaisivat apua.
...ja teille kaikille isovanhemmille ja myös lasten vanhemmille, haluan kertoa oman kohtaloni, minä en ole vielä koskaan saanut tilaisuutta saada luokseni, poikani lapsia, 5-10v En jaksaisi heitä usein pitääkään, mutta edes joskus olisi mukavaa viettää edes muutama tunti heidän kanssaan.