Mieheni on nelikymppinen ja meille tuli vauva.
Mies on nuoruudessaan juonut itsensä säännöllisesti kirkkailla sammuksiin. Kun tulin kuvioihin, tulivat kohtuullisemmat ajat. Silti kaikki viikonloput ovat olleet kaljoittelua tai kaljaa ja tapio-pullo. Kesällä ja lomilla tissuttelua viikollakin. En ole kyseenalaistanut juomista, koska käytös on ollut ihan hyvää, ei hakkaamisia tai kylillä juoksemisia.
Lisäksi olen uskonut siihen, kun hän on sanonut, että kykenee olemaan ottamatta ja siksi ei esim. tarvitse mitään tipatonta tammikuuta.
Juominen alkaa perjantain iltana, jatkuu lauantaina klo 12 jälkeen, jos ei ole asiallista muuta tekemistä, sunnuntai on loiventavien vuoro. Viikonloppuna menee 24 olutta ja pullo kirkasta.
Raskaaksi tulon myötä hänen ajatuksensa oli, että nyt pitää juoda kun siihen ei tule myöhemmin olemaan mahdollisuutta. Synnytyksen lähestyessä pyysin hänen olevan ajokunnossa viikonloppuisin, mutta sellaista ei tullut. Isyysvapaan hän käytti juomiseen ja vasta kun sanoin hänelle, että minun on varjeltava lasta häneltä, hän terästäytyi.
Muistinmenetykset harmittavat enempi minua kuin häntä. Sanoin siitä ja mies pahoitti mielensä.
Eilen illalla sydämeni murtui. Mies sanoi, että kaiken on mentävä niinkuin minä määrään.
Lapsen saaminen oli miehen ajatus, ei minun. Alkoholin vähentäminen oli hänen ajatuksensa, ei minun.
Hän väittää tienneensä mitä lapsensaaminen tuo, mutta tuntuu, ettei kestä sen tuomaa vastuuta.
Itkevää lasta kestää kuunnella päissään, sellainen kai hän sitten on.
Pienen ajan olen ehtinyt miettiä eroa. Tuskin kukaan tutuistamme tietää ongelmastani. Mies on hyvässä työssä ja pidetty mies.
Luultavasti jään liittooni. Tuntuu että alan elämään kaksoiselämää jossa miehen kotiin palatessa napsahtaa hälyytys päälle, ettei vain mies hermostuisi.
Onko täällä ketään sellaista, jolle olisi käynyt näin ja johon olisi tullut jokin ratkaisu?
Mistä voin hakea itselleni apua? Vaikka nyt tuntuu että hävettää kovin, ymmärrän että johonkin päin tästä on lähdettävä.
Mies on nuoruudessaan juonut itsensä säännöllisesti kirkkailla sammuksiin. Kun tulin kuvioihin, tulivat kohtuullisemmat ajat. Silti kaikki viikonloput ovat olleet kaljoittelua tai kaljaa ja tapio-pullo. Kesällä ja lomilla tissuttelua viikollakin. En ole kyseenalaistanut juomista, koska käytös on ollut ihan hyvää, ei hakkaamisia tai kylillä juoksemisia.
Lisäksi olen uskonut siihen, kun hän on sanonut, että kykenee olemaan ottamatta ja siksi ei esim. tarvitse mitään tipatonta tammikuuta.
Juominen alkaa perjantain iltana, jatkuu lauantaina klo 12 jälkeen, jos ei ole asiallista muuta tekemistä, sunnuntai on loiventavien vuoro. Viikonloppuna menee 24 olutta ja pullo kirkasta.
Raskaaksi tulon myötä hänen ajatuksensa oli, että nyt pitää juoda kun siihen ei tule myöhemmin olemaan mahdollisuutta. Synnytyksen lähestyessä pyysin hänen olevan ajokunnossa viikonloppuisin, mutta sellaista ei tullut. Isyysvapaan hän käytti juomiseen ja vasta kun sanoin hänelle, että minun on varjeltava lasta häneltä, hän terästäytyi.
Muistinmenetykset harmittavat enempi minua kuin häntä. Sanoin siitä ja mies pahoitti mielensä.
Eilen illalla sydämeni murtui. Mies sanoi, että kaiken on mentävä niinkuin minä määrään.
Lapsen saaminen oli miehen ajatus, ei minun. Alkoholin vähentäminen oli hänen ajatuksensa, ei minun.
Hän väittää tienneensä mitä lapsensaaminen tuo, mutta tuntuu, ettei kestä sen tuomaa vastuuta.
Itkevää lasta kestää kuunnella päissään, sellainen kai hän sitten on.
Pienen ajan olen ehtinyt miettiä eroa. Tuskin kukaan tutuistamme tietää ongelmastani. Mies on hyvässä työssä ja pidetty mies.
Luultavasti jään liittooni. Tuntuu että alan elämään kaksoiselämää jossa miehen kotiin palatessa napsahtaa hälyytys päälle, ettei vain mies hermostuisi.
Onko täällä ketään sellaista, jolle olisi käynyt näin ja johon olisi tullut jokin ratkaisu?
Mistä voin hakea itselleni apua? Vaikka nyt tuntuu että hävettää kovin, ymmärrän että johonkin päin tästä on lähdettävä.
Vastaukset 9
Vanhimmat
että muutut itse miehesi mieleiseksi!!!
Viina vie ja muuttaa miehesi persoonaa,,
jonkun vuoden kuluttua alkoholin kulutus on
tuota menoa huomattavasti runsaampaa.
Pelasta itsesi ja lapsesi,,,, aikuisena sinä
kestät eron mutta alä haaskaa lapsen elämää
juopon kanssa!!! Usko minua sillä kokemusta ON!!
Olet siinä tympeässä loukussa jossa minäkin olin 20 vuotta sitten. Mutta minä olin tuo mies ja nainen oli ex-vaimoni. Pelkäänpä ettet saa miestäsi millään ymmärtämään tuskaasi kuten ei vaimoni tuolloin. Vasta nyt liian myöhään olen ymmärtänyt silloisen tilanteen ja nyt muutamia vuosia raittiina oltuani olen yrittänyt hyvittää sitä edes lapsilleni. Miehesi on selvästi alkoholi riippuvainen ja käyttäytyy sen mukaisesti. Ikävä kyllä taitaa olla niin että alkoholi pitäisi jättää kokonaan ja sitä ei voi tehdä ellei voi muuttaa koko ajatusmaailmaansa. Muistan itsekin kuinka koko ajatus raittiista elämästä oli aivan mahdotonta. Ero on monesti paras ratkaisu tuossa tilanteessa varsinkin jos toinen osapuoli ei ole edes hoidosta kiinnostunut. Älä itse muutu. Melkein arvaan että jos käyt jossain a-klinikalla juttelemassa miehesi saa raivokohtauksen. Mene silti.
Ihmiselle pitää antaa mahdollisuus. Tässä tapauksessa se on se, että miehesi hakeutuu hoitoon! Mikäli kieltäytyy, jätät miehesi. jos rakastat lapsiasi. Minua ei rakastettu ja kärsinkin tästä koko loppuelämäni, kun vanhempani eivät eronneet. Älä sinä tee samaa virhettä! Muuta vaihtoehtoa teillä ei ole. Miehesi tarvitsee kipeästi apua, hän on sairas ja sairastuttaa teidät kaikki. Ymmärrätkö!
on paljon mietittävää. Minun on ajateltava myös lapsen kannalta tämä asia. Paljon on ristiriitaisia ajatuksia. Surua. Pelkoa.
Jos eroan, pitääkö minun antaa tapaamisoikeus tms. juopolle. Enhän minä lasta uskalla sellaiselle antaa ja varmasti mies sellaista vaatisi.
Tästä tulee varmaankin pitkä prosessi itselleni, ennenkuin ymmärrän mihin tässä ollaan menossa.
Rakastuin juoppoon mutta en tiennyt silloin että se on elämäntapa.
Tyhjiä sanoja ja lupauksia. Tullessani raskaaksi ilmoitin että valitse perhe tai pullo, molempia et voi saada. Valitsi molemmat koska mahdollistin.
Ajoin itse synnyttämään kun hetki läheni, hyvä etten tolppaan ajanut. Mies kännissä pelkääjän paikalla.
Nyt lapsi on 2-vuotias ja mies on lisännyt juomistaan. Juo vaan kaljaa joka ikinen päivä.
Vähintään mäyräkoira mutta esim. eilen sekään ei riittänyt vaan piti hakea toinen vielä josta joi puolet.
Itse käyn töissä ja lapsi vielä kotona miehen hoivissa. Hoitaa selvin päin ja aloittaa tissuttelun kun tulen töistä.
Käy lapsen kanssa kaupassa kaljaostoksilla päivällä, muuten kyllä leikkii ja antaa aikaa lapselle mutta olen kieltänyt lapsen kanssa menemästä kauppaan ostamaan kaljaa.
Ei ole mies muuttunut eikä muutu.
Illat istuu sohvaperunana ja kittaa kaljaa kun minä hoidan ruoat ja siivouksen ja lapsen.
Olen miettinyt eroa ja poikakin siinä iässä että voisi mennä päivähoitoon.
Miettimisellä ei pitkälle pötkitä ja vaadittaisiin tekoja mutta minun rohkeuteni ottaa se suuri askel on hävinnyt jonnekin.
Laahustan vain päivästä toiseen ja mietin miehen juomista ja miten sitä voisi edes vähentää viikonlopuiksi. On juonut joka päivä putkeen ainakin kolme vuotta.
Olen jutellut minkälaisen roolimallin antaa lapselleen mutta hän ei kuulemma tule edes humalaan ja oli sitten kännissä tai selvinpäin niin aina samanlainen. Ei siis tarvitse pelätä huutoa tai möykkäämistä, mies on hiljainen hissukka. Lapsi kasvaa ja kohta ymmärtää/vaistoo ja näkee tilanteet. Pitäisi laittaa lapsi nyt kaiken edelle mutta on niin vaikeaa. Meilläkin mies halusi lapsen ja lupasi että kaikki muuttuu kun lapsi syntyy. Olen toivonut ja odottanut ja uskonut kaikki nämä vuodet nuo tyhjät lupaukset.
Kohta on rajat ylitetty ja kun väsyn tarpeeksi ja petyn, ei ole ihme jos joku päivä häivyn lapsen kanssa vaikka työpaikka menisi.
Silloin on enää turha itkeä ja rukoilla takaisin.
Kulissit on pystyssä ja kukaan ei tiedä minkälaista meillä oikeasti on. Salailen miehen juomista ihan kaikilta koska häpeän sitä niin syvästi vaikka se ei ole minun häpeä. Olen sairastunut siis itsekin jonkinmoiseen läheisriippuvaisuuteen.
Minusta on tullut masentunut ja iloton, en hae sääliä vaikka näin kirjoitankin.
En vain ole nyt niin rohkea että voisin päästää irti. Noidankehä jatkuu..
Kuulostaa ahdistavalta. Irrota itsesi ja lapsesi pois alkoholistin otteesta. Olet itse pian normaalin elämän menettänyt tunteeton haamu, joka toimii vain alkoholistin ehdoilla ja juomisen rytmissä. Itse kadun syvästi, että en ole eronnut vielä . Kaikki on silti mahdollista vieläkin, mutta vaikeampaa, kun on ollut yhdessä 40 vuotta. Siitä ajasta 20 viimeistä vuotta on tullut elettyä viinan ja alkoholistin kanssa ja koettua kaikki mahdolliset vastoinkäymiset ja juomarin tempaukset. En suosittele kenellekään niitä tuskaisia asioita, joita alkoholisti on aiheuttanut. Alkoholistin juomista et voi rajoittaa. Hän juo niin kauan, kun mitta on täysi. Vain hän itse voi päättää lopettaa. Toivon sinulle voimia elämääsi.
Miehesi on ihan varma alkoholisti. Tiedän sen, koska itse olin juuri samanlainen.
Minäkin olin vuosien ajan "juuri lopettelemassa" juomistani, se oli ihan ajan kysymys.
Toisin kuitenkin kävi, juominen lisääntyi salakavalasti jatkuvasti.
Mainitsemaasi kaksoiselämää en suosittele missään nimessä. Se on varma tapa palaa loppuun totaalisesti.
Jos jäät parisuhteeseen, sinun on opeteltava elämään alkoholistin kanssa.
Se vaatii rehellisyyttä, eikä mitään kaksoiselämää.
Parhaiten opit elämään juopon kanssa, kun menet oppiin sellaisille, jotka sitä ovat joutuneet tekemään.
Heitä löytyy Al-Anonista, ja heidän tietonsa aiheesta saattavat estää sinua sekoamasta lopullisesti.
Hoitamaan jatkossa lapsen lisäksi aikuista alkoholistiakin?
Sellaista tulevaisuuttako toivot?
Minulla oli alkoholistimies ja kertomasi on siksi aivan tuttua. Alkoholisti ei lopeta juomistaan eikä muuta käytöstään, mutta alkaa syyllistää toista ja saa hänet varpailleen ja pelkäämään, mitä uskaltaa sanoa tai tehdä. Alkoholisti perheessä sairastuttaa myös muut perheenjäsenet omalla sairaalla käytöksellään. Itselleni kävi näin. En enää lopulta ymmärtänyt mikä on normaalia ja mikä ei. Onneksi sain asiallista tietoa alkoholismista ja sen vaikutuksesta perheeseen Al-Anonista.
Käy nettisivuilla www.al-anon.fi ja
www.nettimylly.fi
Päihdelinkissä on keskusteluja alkoholistien läheisille osoitteessa
http://www.paihdelinkki.fi/keskustelu/viewforum.php?f=2
Kannattaa hankkia tietoa alholismista.
Tarvitset apua itsesi ja lapsesi takia.
terveisin kohtalotoveri