Tämän jälkeen, kun säkit oli talletettu "turvaan", en aikoihin nähdyt Bednyi Sergeitä. Vaikka kyselinkin silloin tällöin, ei kukaan tiennyt mitään hänestä. Veljiä ei myöskään ole näkynyt vuoteen. Pallopää-segeiltä en kysynyt mitään, turhaa kai se olisi ollut.
Mutta kerran taas, jo puomilta tullessa, hoksasin Bednyin siellä jonon varrella, pää kääreesen kiedottuna. Tankattuani bensaa ja kahvia, ajelin jonon jatkoksi ja aloin kysellä kaverilta, että mikä nyt on käynyt. Kaatuneensa sanoi hän; missä olosuhteissa, sitä en kysynyt. Hän kertoi olevansa työssä tehtaalla, ja vaimo on työssä, lapset terveenä, pojalla kuumetta, mutta terveyssisar on käynyt.
Kysyin tietysti niistä säkeistä, että saitko ne tavarat, näytin isoa Sergeitä, ja sanoin, että hänellä on sinulle tavaraa paljon.
Bednyi sanoi, että ei hän ole saanut mitään. Usutin, että nyt mene kysymään, kun minäkin tässä olen, kuullaan varmaan mistä voidaan hakea säkit.
Menikin hän kysymään, Pallopää vain huitoi kädellään: ei ole mitään, ei ole, ei. Samassa huomasi minut, otti levykassinsa ja lähti jonon perää kohti painelemaan.
Pyysin sitten Sergeitä tuomaan minulle kahvia ja pullaa kahvilasta, pidä loput rahat.
Ja sanoin, että vielä tuon vaatteita, kunhan sopivaa löytyy, otin osoitteen ja nimen ylös, jos ei satuta muutoin tapaamaan.
No, vilahti siinä joulut, uudetvuodet, niin meidän kuin heidän, ennenkuin sain kuormaan vähän kampetta. Ne piti pakata omaan laukkuun, kun pyhinä oli se rajoitus Venäjällä voimassa, että muuta kuin matkatavarat ei saa viedä.
Ja Sergeitä etsimään Vyartsilan kylälle. Osoite oli jonkun verran epäselvä, vastaavasti kadunnimet olivat vaikeita. Kyselin sieltä täältä, ja eräs mummo nousi ihan kyytiin, sanoi jo vain hän tuntee ketä etsitte, ajetaan sähkötehtaalle, siellä on Petrovits työssä. Okei, ajetaan (entiselle) sähkötehtaalle, jossa ei ole ehjää ikkunaa, tiilirakennus on lunta täynnä. Eipä mitään, ehkä on Sergeillä täällä "tukityöpaikka", narkkari kun on, ainakin ollut. Näkyi muutamia miehiä sivurakennuksen luona, me mummon kanssa niiltä kysymään. Petrovits on toisessa työpisteessä. Nyt selitin, minkälaisesta Sergeistä on kysymys. Miehet heti sanoivat, että ei, todellakaan. Petrovits on heidän johtaja, ei juo, eikä varsinkaan ole narkoman.
Taas mummi kyytiin, koetettiin lukea sitä minun paperilappua, ja äkkiä mummi keksii, minne nyt on mentävä, hän tietää jo paikan.
Ajetaan, ajetaan, vielä kysytään yhdestä talosta. Oikein ystävällinen rouva tulee avaamaan, me mummon kanssa yhteen ääneen tolkutetaan asiaamme. Rouva nyökkäille ja vastaa:
Sergei on kuollut. Veli asuu siinä asunnossa.
Kysyin, missä on vaimo ja lapset. Rouva pyörittää päätään, sanoo jotain, mitä ei ymmärrä.
Ja nyt sitten päästään perille, oikealle ovelle. Mummo koputtaa, avi avautuu, ja tuttuhan siinä seisoo, Segein veli.
Mummo katoaa sisälle. Veli kertoo todeksi sen: kuoli Sergei. Hän nyt tässä asuu, työpaikka on, on vaimo ja kolme lasta. Ei ole Sergeillä ollut vaimoa, ei lapsia.
Kysyin, voinko hänelle antaa ne vähät, mitä oli mukana, mummolle avusta olisi tässä sievä huivi. Missa se mummo nyt on? Tuli meille kylään, kiitos kovasti, hän mummolle tämän huivin antaa.
Ja siinä kaikki. Koko Bednyi Sergei, koko tarina.
Mutta kerran taas, jo puomilta tullessa, hoksasin Bednyin siellä jonon varrella, pää kääreesen kiedottuna. Tankattuani bensaa ja kahvia, ajelin jonon jatkoksi ja aloin kysellä kaverilta, että mikä nyt on käynyt. Kaatuneensa sanoi hän; missä olosuhteissa, sitä en kysynyt. Hän kertoi olevansa työssä tehtaalla, ja vaimo on työssä, lapset terveenä, pojalla kuumetta, mutta terveyssisar on käynyt.
Kysyin tietysti niistä säkeistä, että saitko ne tavarat, näytin isoa Sergeitä, ja sanoin, että hänellä on sinulle tavaraa paljon.
Bednyi sanoi, että ei hän ole saanut mitään. Usutin, että nyt mene kysymään, kun minäkin tässä olen, kuullaan varmaan mistä voidaan hakea säkit.
Menikin hän kysymään, Pallopää vain huitoi kädellään: ei ole mitään, ei ole, ei. Samassa huomasi minut, otti levykassinsa ja lähti jonon perää kohti painelemaan.
Pyysin sitten Sergeitä tuomaan minulle kahvia ja pullaa kahvilasta, pidä loput rahat.
Ja sanoin, että vielä tuon vaatteita, kunhan sopivaa löytyy, otin osoitteen ja nimen ylös, jos ei satuta muutoin tapaamaan.
No, vilahti siinä joulut, uudetvuodet, niin meidän kuin heidän, ennenkuin sain kuormaan vähän kampetta. Ne piti pakata omaan laukkuun, kun pyhinä oli se rajoitus Venäjällä voimassa, että muuta kuin matkatavarat ei saa viedä.
Ja Sergeitä etsimään Vyartsilan kylälle. Osoite oli jonkun verran epäselvä, vastaavasti kadunnimet olivat vaikeita. Kyselin sieltä täältä, ja eräs mummo nousi ihan kyytiin, sanoi jo vain hän tuntee ketä etsitte, ajetaan sähkötehtaalle, siellä on Petrovits työssä. Okei, ajetaan (entiselle) sähkötehtaalle, jossa ei ole ehjää ikkunaa, tiilirakennus on lunta täynnä. Eipä mitään, ehkä on Sergeillä täällä "tukityöpaikka", narkkari kun on, ainakin ollut. Näkyi muutamia miehiä sivurakennuksen luona, me mummon kanssa niiltä kysymään. Petrovits on toisessa työpisteessä. Nyt selitin, minkälaisesta Sergeistä on kysymys. Miehet heti sanoivat, että ei, todellakaan. Petrovits on heidän johtaja, ei juo, eikä varsinkaan ole narkoman.
Taas mummi kyytiin, koetettiin lukea sitä minun paperilappua, ja äkkiä mummi keksii, minne nyt on mentävä, hän tietää jo paikan.
Ajetaan, ajetaan, vielä kysytään yhdestä talosta. Oikein ystävällinen rouva tulee avaamaan, me mummon kanssa yhteen ääneen tolkutetaan asiaamme. Rouva nyökkäille ja vastaa:
Sergei on kuollut. Veli asuu siinä asunnossa.
Kysyin, missä on vaimo ja lapset. Rouva pyörittää päätään, sanoo jotain, mitä ei ymmärrä.
Ja nyt sitten päästään perille, oikealle ovelle. Mummo koputtaa, avi avautuu, ja tuttuhan siinä seisoo, Segein veli.
Mummo katoaa sisälle. Veli kertoo todeksi sen: kuoli Sergei. Hän nyt tässä asuu, työpaikka on, on vaimo ja kolme lasta. Ei ole Sergeillä ollut vaimoa, ei lapsia.
Kysyin, voinko hänelle antaa ne vähät, mitä oli mukana, mummolle avusta olisi tässä sievä huivi. Missa se mummo nyt on? Tuli meille kylään, kiitos kovasti, hän mummolle tämän huivin antaa.
Ja siinä kaikki. Koko Bednyi Sergei, koko tarina.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.