Tervehdys! Haluaisin kuulla muilta odottavilta äideiltä (yksi tai useampi tulossa) onko teillä ollut vastaavanlaisia tuntemuksia.
Sain reilu viikko sitten kuulla odottavani kaksosia. Kätilö eikä sen koommin lääkäri eikä myöskään erikoislääkäri antaneet minulle aiheesta muuta informaatiota kuin että kyseessä on riskiraskaus ja seuraava ultra on silloin ja silloin. Kiitos näkemiin.
Uutinen oli minulle melkoinen shokki (esikoiseksi kuvittelin yhdessäkin olevan tekemistä) mutta nyt jo siitä selvinneenä odottelen innolla seuraavaa neuvolakäyntiä (huomenna, viikkoja täynnä 15) saadakseni lisätietoa aiheesta. Tuttavillani ei ole kaksosia eikä netistä heru minkäänlaista tietoa juuri kaksosten odotuksesta ja kehityksestä ( muuta kuin että kyseessä on riski jne.). Eli jos jollain olisi heittää vinkkiä hyvistä sivuista tai omista kokemuksista niin laittakaa ihmeessä vastausta tänne!
Varsinainen ongelmani piilee siinä että alkuvaiheen oireiden jälkeen en juurikaan ole tuntenut olevani raskaana. Ultrassa hivenen mieli kirkastui kun näki että siellähän on elämää. Vaan sen jälkeen on taas ollut kovin epäluuloinen olotila, varsinkin kun mitään oireita ei ilmene eikä vatsa juurikaan ole kasvanut (lukemani mukaan kaksosten odottajilla alkaa melko varhaisessa vaiheessa vatsa näkymään, tokihan ymmärrän että se on todella yksilöllistä miten se masu pömpöttää ja missäkin vaiheessa). Enkä usko tähän tilanteeseen vieläkään ennen kuin seuraavaksi näen itse että kaikki on hyvin, toivottavasti siis.
Onko muilla ollut vastaavaa? Että pelkästään monitorin avulla voi tuntea olevansa raskaana? Tuntuu että edelliskerrasta on ikuisuus ja että seuraavaan on toinen mokoma! Ei paljon auta että lähimmäiset vakuuttelevat kaiken olevan kunnossa. Itsehän minä parhaiten oman kehoni tunnen eikä olisi kaiketi syytä valittaa (monet olisivat onnessaan kun olisi näin helppo olotila raskauden aikana ottaen huomioon turvotukset ja pahoinvoinnit ja muut joita ei siis ole), mutta miten pystyisin itse vakuuttumaan siitä ja nauttimaan olostani kun vielä voin (tarkoitan että raskauden loppuvaiheessa olo saattaa olla hivenen tukalampi)?
Kiitos vastauksista jo etukäteen, toivottavasti en ole ainoa!
Sain reilu viikko sitten kuulla odottavani kaksosia. Kätilö eikä sen koommin lääkäri eikä myöskään erikoislääkäri antaneet minulle aiheesta muuta informaatiota kuin että kyseessä on riskiraskaus ja seuraava ultra on silloin ja silloin. Kiitos näkemiin.
Uutinen oli minulle melkoinen shokki (esikoiseksi kuvittelin yhdessäkin olevan tekemistä) mutta nyt jo siitä selvinneenä odottelen innolla seuraavaa neuvolakäyntiä (huomenna, viikkoja täynnä 15) saadakseni lisätietoa aiheesta. Tuttavillani ei ole kaksosia eikä netistä heru minkäänlaista tietoa juuri kaksosten odotuksesta ja kehityksestä ( muuta kuin että kyseessä on riski jne.). Eli jos jollain olisi heittää vinkkiä hyvistä sivuista tai omista kokemuksista niin laittakaa ihmeessä vastausta tänne!
Varsinainen ongelmani piilee siinä että alkuvaiheen oireiden jälkeen en juurikaan ole tuntenut olevani raskaana. Ultrassa hivenen mieli kirkastui kun näki että siellähän on elämää. Vaan sen jälkeen on taas ollut kovin epäluuloinen olotila, varsinkin kun mitään oireita ei ilmene eikä vatsa juurikaan ole kasvanut (lukemani mukaan kaksosten odottajilla alkaa melko varhaisessa vaiheessa vatsa näkymään, tokihan ymmärrän että se on todella yksilöllistä miten se masu pömpöttää ja missäkin vaiheessa). Enkä usko tähän tilanteeseen vieläkään ennen kuin seuraavaksi näen itse että kaikki on hyvin, toivottavasti siis.
Onko muilla ollut vastaavaa? Että pelkästään monitorin avulla voi tuntea olevansa raskaana? Tuntuu että edelliskerrasta on ikuisuus ja että seuraavaan on toinen mokoma! Ei paljon auta että lähimmäiset vakuuttelevat kaiken olevan kunnossa. Itsehän minä parhaiten oman kehoni tunnen eikä olisi kaiketi syytä valittaa (monet olisivat onnessaan kun olisi näin helppo olotila raskauden aikana ottaen huomioon turvotukset ja pahoinvoinnit ja muut joita ei siis ole), mutta miten pystyisin itse vakuuttumaan siitä ja nauttimaan olostani kun vielä voin (tarkoitan että raskauden loppuvaiheessa olo saattaa olla hivenen tukalampi)?
Kiitos vastauksista jo etukäteen, toivottavasti en ole ainoa!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Täällä odotetaan epäidenttisiä kaksosia viikolla 28. Tieto kaksosista tuli totaalisena shokkina, olihan tieto raskaudestakin täysi yllätys. Eipä ole mullekaan nyt mitenkään kauheasti tietoa tuputettu, muuta kun just, että rauhallisesti kannattaa ottaa kun on riskiraskaus jne.. Itsellä oli alkuraskaus aika vaikea, koska kärsin pahoinvoinnista ja kuvotuksesta 24h/vrk. Laihduinkin muutaman kilon, vaikka en varsinaisesti oksennellut. Ruoka ei vaan maistunut millään. Toinen ongelma oli verinen vuoto, jota esiintyi moneen otteeseen. Kerran lääkäri ehti jopa tuomita toisen kaksosen keskenmenoon. Mutta niin vaan molemmat ovat pysyneet hyvin kyydissä mukana.
Tuo tunne, että kaikki ei ole hyvin, on siis minullekin tuttu ja sen kanssa pitää vaan oppia elämään. Olen saanut vuotojen takia tosissani pelätä ja itkeä, mutta epävarmuus on jäänyt kalvamaan myös kun kaikki on ollut hyvin. Alkupahoinvoinnin ja vuodon loputtua meni jonkin aikaa, kun tosiaan tuntui siltä, ettei siellä ketään ole, kun liikkeitä ei vielä tuntenut ja maha ei ollut kasvanut mitenkään erikoisesti (ehkä vain hieman pömpötti). Nytkin, vaikka maha on jo iso ja potkuja satelee sinne tänne, tulee silti noita epäluuloisia hetkiä. Eli sanoisin, että ihan normaalia on. Vaikka asiat olisivat hyvin, aina löytyy jokin murehtimisen syy. Itsellä esim. juuri nyt se, että tuntuu, että maha ei ole pariin viimeiseen viikkoon juuri kasvanut.
Mutta siis ihan totta, yritä vaan nauttia oireettomasta raskaudestasi ja keksiä kaikkea mukavaa tekemistä (nyt kun vielä on aikaa omalle itselle eikä mahakaan ole tiellä). Näin vältyt ajattelemasta koko ajan raskauttasi. Ja kylmä totuushan on se, että nämä asiat eivät oikeasti ole meidän kuolevaisten määrättävissä. Voimme vain tehdä parhaamme ottamalla rauhallisesti ja välttämällä turhia riskejä. Loppu on korkeamman voiman hallussa, niinkuin lääkärikin minulle sanoi. Tsemppiä!
Kiitos kertomastasi!
Olen vielä siinä suhteessa ollut onnekas ettei ole toistaiseksi yhtään verisiä vuotoja ilmennyt vaikkakin nekin ovat kuulemani mukaan hyvinkin normaaleja varsinkin kaksosia odottaessa. Nämä uutiset toki aina piristävät mieltä mutta hetkessä on taas sama epävarmuus kuin aiemminkin.
Aion ottaa neuvostasi vaarin ja lähteä kävelylle kun ilma on tänään mitä mahtavin! Kiitos ja mukavaa odotusta myös sinulle!
Hei! Mulla ei ole kokemuksia kaksosista. Silti on varsin tuttu tunne, että onko siellä masussa elämää ollenkaan...
Ystäväni sai pari kk sitten kaksoset. Hänelle koko raskaus oli vaikea ja oli viimeset 2 kk sairaslomalla. Kerran myös keskiraskauden aikana vuodepotilaana sairaalassa pari kuukautta. Massu kasvoi n. 30 kg :-) Kaksoset syntyvät kai aina keisarinleikkauksella. Nyt pojat ovat n. 4 kk ikäisiä ja ovat pikkuhiljaa päässeet yhteisestä unirytmistä kiinni.
Tuplasti tsemppiä odotukseen!
Oman tietämykseni mukaan kaksosten synnytystapa riippuu täysin tilanteesta. Osassa molemmat syntyy keisarinleikkauksella, osassa normaalilla alatiesynnytyksellä. Joskus taas toinen syntyy alatietä ja toinen pitää leikata. Riippuu siis käsittääkseni aina tilanteesta ja vauvojen asennoista.
OK, mulle vaan kaveri sanoi, että leikataan aina ulos, ettei tule sitä riskiä etä napanuorat menee ristiin rastiin ja kaulan ympärille.
olivat varmaan samassa sikiöpussissa. Silloinhan on niin raskauden aikana kuin synnytyksessäkin se riski, että kaksoset sotketuvat toistensa napanuoriin. Tuo on kaksosraskaustyypeistä harvinaisin, ja siinä on kaikkein suurimmat riskit mm. juuri noiden napanuorien vuoksi. Jos kaksoset ovat samassa pussissa, taitaa synnytytapa ollakin melko varmasti sektio.
Voi olla, että asia on näin. Itselläni on erimunaiset eli epäidenttiset kaksoset, jotka ovat siis kukin omissa pusseissaan. Tällöin synnytystapa voi olla tilanteesta riippuen sektio tai alatie.
Ei todellakaan aina leikata, riippuu paljon miten lapset ovat sieltä tulossa. 40% kaksosista syntyy ennen rvko 36, vauvan keuhkoille on silloin parempi kun synnyttää alakautta.
Mulle ei kanssa ole mitään selitetty sen paremmin kuin yhtä odottaessani,muuta kuin,että riskiraskaus ja äitiyspolilla käydään aikaisemmin ja useammin.
Minulle oli raskaus jo yllätys ja sen vielä lisäsi se,että niitä vauvojahan on kaksi. Ensi shokista selvittyä olen aivan innoissani ja odotan jo kovasti kevättä,että syntyisivät.
Painoa on tullut tähän mennessä 5kg,mutta vatsa on jo todella iso.Paino kyllä laski ensin.
Ensimmäiset potkut tuntuivat rv14 jälkeen. Ja toisen vauvan rv19.
Todella vähän kyllä tietoa löytyy aiheesta ja odotuksesta,mutta kait se sitten suurinpiirtein samalla tavalla menee kuin yhdestäkin. Mulla kyllä oli ihan hirveä väsymys alkuvaiheessa ja silti ei saanut nukuttua kuin muutaman tunnin pätkiä.
Tsemppiä ja oikein mukavaa odotusta kaikille!!! =)
Täällä myös kaksosia ootellaan viikolla 11 3, maha ei oo kasvanu, ainoastaan turvoksissa oon ja toisinaan aika etova olo on... ei meidänkään neuvolassa tunnuttu asiasta paljoakaan tietävän, suomen monikkoperheiden sivuilla näytti jotain kirjasia olevan myynnissä, mut ei niinkään odotus ajasta...
Täällä myös uusi kaksosten odottaja rv.8 1 ja viime viikolla varmistui tieto odotuksesta kun kävimme varhaisultrassa ja sykkeet näkyivät. Meillä on jo 2 poikaa entuudestaan ja kolmatta ajateltiin, mutta nyt saadaan 3 ja 4 kerralla. Alkushokista selvitty ja nyt jo odottelen onnellisena tuplia saapuvaksi.
Olen käynnyt yksityisellä gynekologilla ja sain ihan mukavasti tietoa odotuksesta...
Olen kärsinyt rajusta pahoinvoinnista ja sain Zofor x 1-2 pv. pahoinvointiin, kun kerta kaikkiaan mikään ei pysynyt sisällä 3 viikkoon. Pari kertaa ottanut ja olo on helpottunut hurjasti. Toivottavasti selviäis muutamalla tabletilla. Tiputuksessakin kävin ja auttoi aina, kun olin tipassa, mutta lähdettyäni kotiin alkoi taas muutaman tunnin kuluttua, joten sinänsä siitä ei ollut apua.
Ensi viikolla ensimmäin neuvola, joten pääsee juttelemaan toivottavasti tupla odotuksen- kokemuksen omavaan terveydenhoitajan kanssa =)
No toivotaan, että paremman puolella ollaan. Töissä minun ei tarvitse olla rv.26-28 jälkeen, koskan on raskaita nostoja ja huonoja asentoja.
Nyt vaan toiveissa että kaikki menisi hyvin ja lapset syntyy terveinä.
Tuttava piirissäni on ollut muutama kaksosodotus eikä toisella ollut mitään tuntemuksia raskauden aikana ja tuplat tuli selville rv.12 eikä senkään jälkeen oireita ollut. Loppuajasta ainosastaan muhkea muhkeampi massu =)
Ns. helppo odotus ja helpot on olleet pojatkin =)
Kiva kuulla myös muista tuplaodottajista =)
Onhan täällä meitä useampiakin näköjään!
Todellakin jo ahdistavaa kun en vieläkään mistään mitään tiedä. Ensi viikolla selvinnee enemmän kun pääsen äitiyspolille lääkärin kanssa keskustelemaan. Viime viikon neuvolakäynnin jälkeen olo oli yhtä tyhjän kanssa, luulin että sieltä niitä neuvoja saa jos mistä, mutta ei tuntunut neuvolatätiä (sijainen) saati sitten lääkäriä sen kummemmin hetkauttaa että odotan kahta. Kumpikan ei näkynyt itse asiassa tietävän asiasta yhtään mitään. Sydänääniä kuunneltiin ja ulkomaalainen lekuri vaan totesi että vauvalla sydän sykkii hyvin. Kysyin että entäs sillä toisella, jolloin vastaukseksi sain vain mairean hymyn ja tyhjentävän katseen jolloin hokasin että eihän tuo edes tiedä että olen tuplaodottaja vaikka siitä kahteen kertaan ihan erikseen mainitsin.
Kai tämä on sitten ihan sama asia kun odottaisi yhtä kun ei ketään sen kummemmin hetkauta. Eli on tyydyttävä näihin omiin näkemyksiin että olen vain tuplaäreä, tuplaväsynyt, tuplanälkäinen ja että leviän itse (näköjään) tuplasti nopeammin. Mitäs siinä sen ihmeempiä...? :)
Onnea hirmuisesti kaikille kaksosten odottajille..! Meillä kaksoset juuri täyttivät vuoden ja vauhtia riittää aivan mielettömästi. Itse kirjoittelin raskausaikana jonkun verran MONIKKO-ONNEA sivustolla , jonne kannatta ilman muuta hakeutua ! On muita odottajia, jo kaksosten saaneota, neuvoja, kuvia ja tietoa jopa niin paljon, että itse loppuraskauden aikana en enää yksinkertaisesti jaksanut sityä lukea tai pahemmin keskustella..)
Se minkä hyvin nopeasti huomasi on se, että jokainen kaksoisraskaus on omanlaisensa. Toisilla on kovin vaikeaa ja toiset tekevät vielä remonttia kotona aivan loppuraskaudesta ( tämäkin aivan totta..! ).
itsellä meni kohtuu hyvin, mutta tosiaan näin jälkikäteen sitä tajuaa, miten paljon stressasi kaikesta.
Se mikä itseä raskaana alkoi jo väsyttää, oli kaikenlaiset peloittelut siitä, että kuinka kaksoset syntyvät aikaisin, ovat aina pieniä ja on sitä ja tätä... mielestäni tuo on toki realistista huomioida, mutta voi miten monet kaksoset syntyvät aivn laskettuna aikana ja jopa yli..)
Meillä kaksoset syntyivät rv.39 aivan normaalisti ja molemmat n. 3kg painoisia. Ja vaikka synnytyksen käynnistyessä vauva b oli vielä väärinpäin, ei sektiota kertaakaan edes ehdotettu. Ainakin minulle sanottiin (kättärillä synnytin ) että myös kaksoet syntyvät aina ensisijaisesti norm. alateitse ja, että vaikka vauva b. olisikin vielä kääntymättä, se käännetään mahan päältä toisen jo syntyessä.. Meillä kääntäminen ei onnistunut, mutta tyttö syntyi sitten veljensä perään 30min. välillä kivasti pylly ja toinen jalka edellä..)
Mutta se siitä, kaikki aina sanoi minullekkin - että nauti nyt raskaudesta..en tiedä voiko siitä "nauttia", kun aina jostain kolottaa, nukkuminen käy kokoajan vaikeammaksi ja on vaikka mitä.. mutta kuitenkin- kaksosraskaus on jotain ainutlaatuista ja upeaa!!! Ennenkaikkea huolehdi itsestäsi ja MUISTA LEVETÄ!!! Sinulla on täysi oikeus ottaa itsellesi juuri niin paljon aikaa ja lepoa kuin ikinä tarvitset!
Ja muistakaa se kaunis asia: että kaksosia annetaan vain niille, jotka tulevat asian kanssa pärjäämään ja joista on kaksosille vanhemmiksi ! ON aivan mielettömän hienoa, kun pienokaiset leikkivät keskenään ja huomaa miten tärkeä se toinen on siinä vierellä!
ONNEA vielä kaikille tuleville tupla-mammoille - on se sen arvoista , varmasti!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Meillä kaksoset syntyivät normaalisti alateitse, olivat eri sikiöpussissa, synnytyksen kesto vain 2.5h, etukäteen minua peloteltiin että kohtu ei jaksa supistella yhtä tehokkaasti kun siellä on kaksi vauva, ei pitänyt paikkaa, kohtu teki työnsä tehokkaasti ja synnytys sujui hienosti, vauvat syntyivät rv.38 1, 2700g ja 3200g. Viikosta 32 otin rauhallisesti ettei syntyisi etuajassa, kuitenkin synnytystä edeltävänä iltana saumasin vessan laattalattiaa (vaikka maha oli "vähän" tiellä), jotta pääsisi jo synnyttämään.
Painoa tuli raskausaikan n.16kg ja olo oli todellakin kömpelö ja kankea. Kävin mammajoogassa (Tampereella napapiirissä), myös vyöhyketerapiassa mikä helpotti ja rentoutti olo ihanasti.
Raskauspahoinvointi oli kaksinkertainen esikoisen odotukseen verrattuna ja kesti rv 16 asti. Sinänsä raskaus ei poikennut yhden odotuksesta muuten kuin että rv28 vatsa oli samankokoinen kuin esikoista synnyttämään mennessä. Edes raskausarpia ei tullut kun rasvailin joka päivä vehnänalkioöljyllä (tämä nyt on yksilöllinen juttu, toisille tulee, toisille ei).
Vauva aika oli raskasta ja puuduttavaa, täysimetin vauvat 4-5kk, eli imetystahti oli n.3h välein ja aluksi touhu vei aikaa pahimmillaan 30-40min vauva (jos imetti eri aikaan), muutaman viikon päästä imetysaika lyhenikin 10-15min. Säästytiin pullojen pesulta ja maitojen lämmitykseltä, mutta jälkeenpäin ajatellen olin kyllä melko uupunut imetystouhuista.
Vauva-aika helpottui kun vauvat olivat noin puolivuotiaita, totaalimuutos tuli 1.5v aikoihin, ja ihme kyllä, pukkas vielä uuden vauvakuumeen ja uusi vauva tulossa kesällä :) .