Aurinko pakkasen taittoi
minut syliinsä sulatti
laittoi matkalleen
menevän miehensä
ilmoille säiden mukaan
aalloilla henkien
viriämään
viereesi tulin vierähtämään
hengitykseesi tarttumaan
huuliesi sisään suutelemaan
kiertoon kehosi kulkemaan
sieltä sydämesi löytämään
että sieluusi asumaan.
Ja sinne kotiamme
tekemään
- näin paljon
Sinua rakastamaan -
josta et mitään
itse tietää voi
Ja Aurinko Taivaalla !
minut syliinsä sulatti
laittoi matkalleen
menevän miehensä
ilmoille säiden mukaan
aalloilla henkien
viriämään
viereesi tulin vierähtämään
hengitykseesi tarttumaan
huuliesi sisään suutelemaan
kiertoon kehosi kulkemaan
sieltä sydämesi löytämään
että sieluusi asumaan.
Ja sinne kotiamme
tekemään
- näin paljon
Sinua rakastamaan -
josta et mitään
itse tietää voi
Ja Aurinko Taivaalla !
Vastaukset 19
Vanhimmat
Aurinkohan se saa vähän itsekunkin ajattelemaan mukavia asioita ja tekemään mukavia juttuja...niinkuin nyt esim. kirjoittamaan toiveikkaita, valoisia runoja, sen lämpöä jakamaan;-). Ja aurinko taivaalla hymyilee!
Kyllä näin on ja jos muutenkin
elämä luo loistettaan,niin
se kertautuu monin eri muodoin.
Minä nyt vain alan todella
miettimään täällä oloni
merkitystä ja voi olla että
mia ei niin usein enään
täällä tapaa.
Sinua minä Aidosti Kiitän
tähän astisista yhteyksistä
ja toivon että nautit tästä,
niinkuin minä aikoinani.
Yöhösi saatan Sinut ja Kiitän.
Kyllähän täällä näyttää ajoittain sanat sinkoilevan ja moni joutuu pahoittamaan mielensä ilkeilyiden vuoksi. Ei se tunnu mukavalle, minäkin odotin ehkä jotain enemmän...naiivisti ehkä jotain "meidän juttu"-touhua, mutta ehkä se ei vaan ole mahdollista näin julkisessa ja heterogeenisessa porukassa. Jos siltä tuntuu, että on lähdettävä, on lähdettävä, mutta ainahan voi palata takaisin:-))
Kirjoitit ajatukseni tähän,vai
olitko kuin salaa tuntojeni
äärellä - Kiitän Sinua - jos
tuo kevätaurinko että
aika toisi jotain
puhtaampaa meille.
Hyvää
viikonvaihdetta.
.... äskeisestä unohtui,etten
antaisi väärää kuvaa,niin tämä
ei ole mikään yksittäinen syy,
vaan ajankertymää
hiertymää,jota ei
- aina voi hyväksyä.
...auringosta sait:)
istuin hetken auringossa
kylmä viima niskaan puhalsi
Sinua siinä ajattelin
olit niin lähellä
siinä hetkessä
vieressä istuit
kädestä kiinni otit
tuo rakkaus oli
sydämessä odottamassa
kuin aurinko taivaalla
valmistamassa meille kevättä
Tämä syntyi nopeasti sisälläni,
jonka vielä - Toistaiseksi - tänne
kirjoitin...
Jatkoni täällä on hyvin vaakalaudalla,
jota jo pitkään olen mielessäni
hautonut,sillä tämä ei ole enään
sitä mitä aikoinaan oli.
Liian monia hyviä kirjoittajia ovat
pois lähteneet ja muutoinkin tämä
on muuttunut siksi,jota jo pitkään
ounastelinkin.
Kiitos Sinulle ja ehkä muissa
merkeissä...
nyt tätä...
näin se on rakkauskin
välillä kiihkeää
viekottelee
iskee silmää
seuraavassa hetkessä
olet lumihangessa
nauru on hyytynyt
kyyneleet kastelee kasvot
ja kuitenkin uskoo
huomisen parantavan
tämän päivän
Oikeastaan kuvaa minun tämän
hetken tunnelmiani - tämä on.
Aurinko tuo elämämme ylläpitäjä... hieno runo sinulta taas.
Kevättä ilmassa ja mielessä, se herättelee lämpöön ja elämään.
Mietin kuitenkin, onko runo ylistys auringon tuomalle heräämiselle meissä kaikissa/sinussa,
vai osoitettu runon "Sinulle".
Etenkin;
"josta et mitään
itse tietää voi",hämmensi kohteen osalta.
Joka tapauksessa hyvänmielen runo, jonka lämpö sulattaa lukijankin!
Tuon runoni jälkeen kuin tumma
pilvi peitti minut,jota Sinä
kuitenkin tässä valoasi loistat
josta
Kiitokseni.
Ymmärrän hämmennyksesi,jota
en voi nyt tässä valottaa.
Kiitos - pidä
hyvänä itseäsi ja
katso kevätaurinkoon.
Aurinko runossasi
levitteli säteitään
tänään tänne asti..
ja todentotta pakkasta
taittoi...
Kaunis runo Sinulta=)
Nyt tälläinen
että tälläiseksi
muuttui,kuin kevään
merkkejä ilmojen
vaihdellessa.
Kiitos Sinulle
-että noidankattilassa
nyt itseäni poltan.
Hyvää sydämeesi että
mielen kuin tuntojen
aitoa puhtautta Sinulle.
Auringon lailla laittoi
yhteen sulatti
aalloille yhteisille
tunteille tuntuville
suudelmiin suloisille
sydämestä sydämeen
sieluun asti tunteville
aina koti sydämeen
rakkautta tuntien
vaikka en ymmärtää
rakkauteen uskoen
enkä aina tietääkään.
mutta…
aurinko on aina taivaalla
muista se!
Kiitos runosta ja sen…
:)
Sanon kaiken uhallakin,että
Rakas Ystävä olet suurenmoinen
ollut tämän vuoden ajan
tuttu kuin turvallinen
runojen kirjoittaja.
Muistan Sinut ja runot eivät
ehkä lopu mutta suunnan
muutosta saattaa tapahtua
ajan kanssa,vaikka sitten
pienin askelin.
Runoja täällä luen ehkä saatan
sanaseni laittaa mukaan vietäviksi.
Anna sydämesi loistaa
että valosi palaa,niitä
en ole sammuttamassa.
…kylliksi kiittää kauniiden sanojesi mielihyvästä/mielenpiristeestä.
Minulle on käynyt myös niin, että palstaa en kokonaan jätä, vaikka
harvakseltaan täällä nykyään ehdinkään käymään. Joskus runon heitän,
joskus kommentin laitan ja näin eteenpäin käyn, ystävää tervehtien näin.
"Anna sydämesi loistaa
että valosi palaa,niitä
en ole sammuttamassa."
ethän toki ole ollutkaan ja uskoisin että et tulisi olemaankaan!? :)
Pelkkä aito ja rehti luonnollinen
ystävyyteesi riittä - ja se on jo
paljon.
Ehkä samoin ajatuksin minäkin
saatan matkaani täällä tehdä.
Rauhoittaa itselleen tämä tilanne,
mutta osaanko olla pois/hiljaa jos
kaikki tämä aina vain jatkuu -
- että kuka narujaan vetelee
meidänkin takana -
soisi muiltakin tuota omaa
ITSENÄISYYTTÄ olevan,ettei
alentuisi muiden johdateltaviksi!
Sinulle jotain jos voisin
antaa...niin samaa kuin
Sinäkin minulle.
Liekin lämpöä ja ruusuja
sydämesi pöydälle !
Kaunein ruusu on asetettu valkoiselle liinalle,
liekin lepattaessa sydämestä tulleella lämmöllä.
Ystävyys ja sanat ovat aitoja ja olemus rehtiä,
eikä taitoa olisi ollakaan, muuta kuin oma itsensä. :)
Tuosta kaikesta mitä täällä on ollut, en varmaan kaikkea edes tiedä,
viestit on todennäköisesti ehditty poistaa ennen kuin olen ehtinyt nähdä,
jälkimaininkeja joitain olen lukenut. En jaksa/ehdi paneutua asiaan, enkä
halua puuttua millään lailla, ettei suotta tulisi mitään väärin ymmärryksiä.
Hyvin sanottu,että taidolla
olla oma itsensä,sillä eihän
vieraan vaatteet sovi kuvioihin.
Teet hyvin viisaasti ja järkevästi
kun annat muiden täällä "sotia",
vaikka asiasta täällä "ehkä
sanaillaankin".
Väärin ymmärryksien tulkinta on
hyvin ilmeinen,kun "kemian toiminnot"
eivät kohtaa aidolla tavalla...
lieneekö jo omakin aitous vaakalaudalla,
jos toden teolla käy jutun juurille
penkomaan.