Heippa!
Jotkus ehkä muistavat minut (Ella-72). Kirjoittelin tänne muutaman vuoden ajan toistuvien keskenmenojen vuoksi.
Sain yhteensä 5 keskenmenoa ja lopuksi lääkäri sanoi, että olet niin vanha (35 v) että saat kuitenkin sairaan lapsen.
2 keskenmenoa tuli ihan alussa, yksi oli kohdun ulkopuolinen ja yksi oli viikolla 9 ja viimeisimmän sydänäänetkin olin jo kuullut ja aioimme kertoa sukulaisille -koska olin jo niin pitkällä. Päätimme kuitenkin odottaa vielä varmistus ultraan, ja onneksi, sillä vauvamme sydänäänet olivat loppuneet.
En koskaan kertonut asiasta kenellekkään (mieheni tietysti tiesi), mutta oli liian tuskallista, ja tuntuu olevan vieläkin. Kyyneleet valuvat nytkin poskiani pitkin. Nyt minulla on 5 kk tyttö ja kaikki mennyt hyvin. Vasta nyt olen kertonut murheistani lähimmille. Jokaikinen on sanonut, että he näkivät jonkin olleen vialla. Elämäniloni oli ollut poissa.
Haluan kertoa teille tämän siksi, että kyllä kaikilla on toivoa. Vaikka keskenmenon tullessa tuntuu siltä, että maailma hajoaa. Kyllä minäkin itkin satoja öitä niiden muutaman vuoden aikan, joina keskenemot sain. Nyt tuntuu ihanalta kuunnella vauvan itkua, naurua ja katsoa niitä ihania hymyjä :)
Toivon teille kaikille jaksamista ja onnea yrityksille.
Jotkus ehkä muistavat minut (Ella-72). Kirjoittelin tänne muutaman vuoden ajan toistuvien keskenmenojen vuoksi.
Sain yhteensä 5 keskenmenoa ja lopuksi lääkäri sanoi, että olet niin vanha (35 v) että saat kuitenkin sairaan lapsen.
2 keskenmenoa tuli ihan alussa, yksi oli kohdun ulkopuolinen ja yksi oli viikolla 9 ja viimeisimmän sydänäänetkin olin jo kuullut ja aioimme kertoa sukulaisille -koska olin jo niin pitkällä. Päätimme kuitenkin odottaa vielä varmistus ultraan, ja onneksi, sillä vauvamme sydänäänet olivat loppuneet.
En koskaan kertonut asiasta kenellekkään (mieheni tietysti tiesi), mutta oli liian tuskallista, ja tuntuu olevan vieläkin. Kyyneleet valuvat nytkin poskiani pitkin. Nyt minulla on 5 kk tyttö ja kaikki mennyt hyvin. Vasta nyt olen kertonut murheistani lähimmille. Jokaikinen on sanonut, että he näkivät jonkin olleen vialla. Elämäniloni oli ollut poissa.
Haluan kertoa teille tämän siksi, että kyllä kaikilla on toivoa. Vaikka keskenmenon tullessa tuntuu siltä, että maailma hajoaa. Kyllä minäkin itkin satoja öitä niiden muutaman vuoden aikan, joina keskenemot sain. Nyt tuntuu ihanalta kuunnella vauvan itkua, naurua ja katsoa niitä ihania hymyjä :)
Toivon teille kaikille jaksamista ja onnea yrityksille.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kiva kun kerroit oman tarinasi:) Joulukuussa keskenmenon kokeneena voin sanoa välillä tuntuu usko loppuu ettei meille tule lasta. Mutta toisina päivinä taas uskon mitä jos sittenkin jonain päivänä... Kaikki hoitomuodot on vielä kokeilematta ja turvaudumme niihin jos on tarvis. Yritystä nyt jo 2 vuotta takana. Saimme aikaan vain yhden tuulimuna raskauden.
...sanoistasi! Ne antavat ripauksen toivoa ja voimia yrittää uudestaan :)
Hyvää jatkoa ja onnellisia hetkiä perheeseenne!