Voi mitä teen? Rakas ystäväni on päättänyt, että ei ole halua olla ystäväni niin kauan kuin seurustelen. En haluaisi menettää ystävääni, mutta en tietenkään halua erota myöskään kihlatustani. Ystäväni on vastakkaista sukupuolta ja välillämme on joskus ollut vähän lämpimämpiäkin tunteita, mutta en anna niiden häiritä. Tätä poikaa ne ilmeisesti kuitenkin häiritsevät ja hän toivoisi, että olisimme enemmän. Olen ihan täydellisesti nyt kahden rakastamani ihmisen loukussa, toisesta on luovuttava. Mikä avuksi? Sydämeni särkyy, jos joudun luopumaan jommasta kummasta minulle erittäin tärkeästä ihmisestä.
Olen pohtinut myös tämän ystäväni asemaa ja tavallaan ymmärrän, että on vaikea olla ystävä sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee enemmän kuin ystävyyttä, mutta ei voi saada tätä. Haluaisin kuitenkin löytää tähän tilanteeseen jonkin ratkaisun.
Olen pohtinut myös tämän ystäväni asemaa ja tavallaan ymmärrän, että on vaikea olla ystävä sellaisen kanssa, jota kohtaan tuntee enemmän kuin ystävyyttä, mutta ei voi saada tätä. Haluaisin kuitenkin löytää tähän tilanteeseen jonkin ratkaisun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Jos jätkä ei haluu olla sun ystävä jollet seurustele sen kanssa, ni anna sen sitten mennä. Lapsellista tollanen, oo kihlattus kanssa, ja anna sen jätkän mennä jos on noin lapsellinen.
Helpommin se on sanottu kun tehty. Kuitenkin monen vuoden ystävyys takana. Ei sellaista ole helppo mennä katkaisemaan niin kun ei tietenkään monen vuoden seurustelusuhdettakaan.
se sun kaveris on kyl tosi lapsellinen ja kyllä ne välit on aika helppo poikkasta vaikka olis kuinka pitkään ollu toisen kaveri....
Miks just SUN pitää valita? Anna "kaverisi" valita: syvä ystävyys, vai välirikko lapsellisista syistä.
Taas kerran järkytyin kun luin viestejä täällä kuinka typerästi joku voi oikeasti ajatella!?!
Tottakai jatkat poikaystäväsi kanssa jonka kanssa olet jo kihloissa! Eihän tuollaisessa saisi olla pienintäkään epäselvyyttä herranjestas!
Tuo sinun "ystäväsi" on kyllä todella LAPSELLINEN. Vaikka hän ehkä on ystävä sinulle, niin hänelle sinä olet vain tyttö josta hän haluaa tyttöystävän... EI hän halua ystävyyttä sinun kanssasi vaan suhteen. Olisi todella törkeää jättää kihlattusi sen vuoksi että eräs toinen miespuolinen ystävä ei muuten suostu jatkamaan "ystävyyttä"!!!
Nyt ainoa oikea vaihtoehto sinulle on sanoa ihan suoraan tälle "ystävällesi" että sinä seurustelet ja olet kihloissa herra X:n kanssa ja että "ystäväsi" on ja pysyy vain ystävä asteella eikä muuta. Jos hän tuon vuoksi lopettaa ystävyyden niin mitä sitten? Noin lapsellisen pojan kanssa ystävyydestä ei muutenkaan varmasti tulisi mitään...
Jos nyt edelleen epäröit tilannetta, mieti mitä tapahtuisi jos oikeasti jättäisit kihlattusi jota siis rakastat!?! Tottakai kihlatulle se olisi hyvin hyvin törkeää, anteeksiantamatonta. Sen sijaan tämä "ystäväsi" olisi varmasti kyllä onnellinen ja hän alkaisi 100%:sti pyrkimään muodostamaan suhteen sinun kanssasi. Jos nyt sitten muodostaisit suhteen hänen kanssaan niin mieti millainen suhde siitä tulisi? Hän varmasti valvoisi sinua tauotta salapoliisimaisesti ettet vaan sano sanakaan kenenkään muun pojan kanssa jos kerran hän ei nyt siedä edes kihalttuasi! Lyhyesti sanottua tuo suhde päättyisi hyvin lyhyeen. Lopputuloksena olisi että olisit jättänyt hyvän ja mukavan ihmisen (kihalttusi) joka on sietänyt että sinulla ylipäätään on tuollainen miespuolinen "ystävä" joka yrittää iskeä sinua. Tästä ei moni mies pitäisi, enkä itsekkään tuota todellakaan hyväksyisi jos olisin tuo kihlattusi...
Omien periaatteideni mukaan en nosta poikaystävääni juurikaan ystävieni yläpuolelle, koska ystävät ovat minulle ihan yhtä tärkeitä kuin poikaystävänikin. Eikä mielestäni siinä ole mitään lapsellista, jos ystäväni yrittää tavallaan suojella itseään ja minua siltä, että hänen ihastuksensa tulisi esille jollain tapaa. Näin saattaisi käydä.
Jutun juju on kuitenkin se, että minun on vaikea päästää ystävästäni irti, vaikka se voisi olla järkevä ratkaisu tässä tilanteessa. Toimiako sitten järjellä vai tunteella? Haluaisin vain löytää jonkun kolmannen ratkaisun, jonka avulla ei tarvitsisi luopua kummastakaan rakkaasta ihmisestä, eikä heitäkään sattuisi.
Ei ystävästäni mitään salapoliisia sentään varmaankaan tulisi. Kenelle tahansa on vaikeaa nähdä ihminen, johon on kiintynyt, toisen ihmisen kanssa kun tietää, ettei tätä voi saada.
Juuri tuo että "en nosta poikaystävääni juurikaan ystävieni yläpuolelle" on taas ongelma sinun puolellasi! Miten pystyt muodostamaan yhteisen tulevaisuuden henkilön kanssa, joka on sinulle vain yksi ystävä muiden joukossa? Jos esimerkiksi sekä poikaystävä että muu ystävä pyytää sinua muuttamaan yhteen asumaan, onko sinulle samantekevää muutatko kaverisi vai poikaystäväsi kanssa, kun molemmat ovat yhtä tärkeitä?
Itse olen vahvasti sitä mieltä, että jos pitää poika-/tyttöystävää samanarvoisena kuin pelkkiä "tavallasia ystäviä" ei ikinä pysty muodostamaan tämän kanssa todellista parisuhdetta, rakkaussuhdetta. Pystyisitkö esimerkiksi ottamaan velkaa yhteistä asuntoa varten, ottamaan muuta lainaa, hoitamaan lasta kenen tahansa ystäväsi kanssa? Nämä ovat ainakin itselle sellaisia seikkoja, jotka suostuisin tekemään ainoastaan sellaisen ihmisen, tyttöystävän, kanssa jota rakastan ja jonka tottakai nostan reilusti muita ystäviäni korkeammalle! Nämä kuten monetkaan muut seikat EIVÄT todellakaan onnnistuisi "normaalien" ystävieni kanssa.
Kaiken lisäksi ainakin itselle tuntuisi hyvin surulliselta, jos oma tyttöystävä pitäisi minua vain muiden ystävien tasolla, ikäänkuin yhtenä ystävänä muiden joukossa, jonka edessä olisi vain "poika" -etuliite. Itse elän siinä uskossa että parisuhteessa kumpikin arvostaa, pitää ja rakastaa toista niin paljon että he ovat toisille tärkeimmät ihmiset jos nyt haluaa ihmisiä alata laittamaan arvojärjestykseen.
Olen lähes varma että suurinosa ihmisistä on näissä edellämainituissa asioissa kanssani samaa mieltä. Toki eri mieltä saa olla ja jos kihlattusi sen hyväksyy niin mikäs siinä, mutta törkeänä tuota itse pidän/pitäisin.
Kirjoituksistasi saa sellaisen kuvan että olet sekä ihastunut tähän kihlattuusi sekä tähän "ystävääsi", joka taas on ihastunut sinuun. Kyllä siinä on paljonkin lapsellista että ystävä, ja siis nimenomaan ystävä, ikäänkuin uhkailee jättää ystävyysuhteen sen vuoksi että seurustelet kihlattusi kanssa. Sehän on suoraan sanottuna naurettavaa että sinä sitten tuollaisessa tapauksessa säälit vielä tätä "ystävääsi" ja yrität pitää tästä väkisin kiinni, jopa kihlattusi kustannuksella.
Sanoit että "Ei ystävästäni mitään salapoliisia sentään varmaankaan tulisi.". Mietippä uudelleen. Ehkä juuri salapoliisi on liian ylitseampuva nimitys, mutta idea siitä tulee hyvin esille. Ajattele nyt tämänhetkistä tilannetta. "Ystäväsi" tietää (kai) että sinulla on poikaystävä ja että olet kihloissa. Hän tietää että seurustelet. Mutta silti hän yrittää saada sinut ihastumaan häneen ja näyttää tämän ulospäin harmistumalla siitä että näet omaa kihlattuasi! Suomeksi sanottuna hän toivoo että eroat kihlatustasi ja haluaa kuvainnollisesti varastaa sinut kihlatultasi. Jos kaikki tämä mitä "ystäväsi" nyt tekee toteutuisi, luulisitko että hän sitten luottaisi sinuun täysin, mikä on toimivan parisuhteen perusedellytys? No ei varmasti jos kerran hän itse on innostunut "nappaamaan" sinut, vaikka seurustelit ja olit jopa kihloissa! Jos hän pystyi siihen niin miksei joku muukin ihminen pystyisi? Tästä se pikkuhiljaa sitten lähtee käyntiin että ystäväsi alkaa epäillä sinua kun puhut jonkun pojan kanssa jne. Tästä tämä "salapoliisi toiminta" alkaa. Nyt sitten hänkin saa kuulla että "kaikki ystävät ovat sinulle yhtätärkeitä" ja hän harmistuu uudelleen kun tajuaa ettei hän ole sinulle mitenkään erityinen. Ihminen kun haluaa olevansa toiselle erityinen.
En tiedä minkä ikäinen olet, mutta neuvoisin kyllä miettimään nyt kunnolla. Kannattaa myös miettiä oletko valmis mihinkään seurustelusuhteeseen jos seurustelukumppani ei ole mitenkään erityinen vaan ainoastaan yksi ihminen muiden joukossa. Tuolla asenteella ei suhteesi pitkälle etene. Eli lyhyesti sanottuna jatka suhdetta kihlattusi kanssa ja jätä päätös tälle "ystävällesi" haluaako hän jatkaa sinun kanssasi tätä kaverisuhdetta....
Olen 19. En tarkoittanut, etteikö poikaystäväni olisi jotenkin erityinen minulle. Tottakai tunteeni häntä kohtaan ovat aivan tyystin erilaiset kuin ystäviäni kohtaan ja tokihan hän on hiukan muiden yläpuolella, mutta pyrin silti siihen, että huomioin myös ystäväni tarkkaan, koska haluan pitää heidät lähelläni ja rakastan heitä, vaikka eri tavalla kuin poikaystävääni. Varsinkin sellaiset ystävät ovat erityisen tärkeitä, jotka ovat olleet kauan todellisia ystäviäni, jo ennen rakasta poikaystävääni.
En tietenkään voi verrata esimerkiksi lapseni kasvatusta ystäväni ja poikaystäväni kanssa toisiinsa. Onhan se aivan eri asia. Kärjistät liikaa ja tartuit mielestäni asiassa nyt siihen, mikä ei ollut tässä niin olennaista. Ei poikaystäväni ole tietenkään ystävä muiden joukossa, mutta en halua unohtaa ystäviäni.
En myöskään ole ihastunut ystävääni, vaikka meillä on vahva tunneside. Hän ei missään nimessä uhkaillut vaan sanoi, ettei ystävyys onnistu, koska hänen tunteensa ovat niin voimakkaat, että hän kärsii liikaa. En tietenkään sitä halua, mutta on todella kurjaa luopua pitkäaikaisesta ystävästä. Siihen kaipailin apua...
Sinä, keskustelun aloittaja, ymmärrät ystävien arvon. Sanotaan, että ystävät säilyvät läpi elämän, mutta poikaystävästä voi tulla ero. Siksi ei todellakaan kannata hylätä ystäviä, vaikka nämä muut sitä tuntuvat sanovankin. Itselläni on poikaystävä, jota rakastan aivan älyttömästi ja joka on tällä hetkellä tärkein ihminen elämässäni, mutta silti en hylkäisi ystäviä, jotka oikeasti välittää. Ystävät ovat tärkeitä siinä, missä poikaystäväkin ja sekä seurustelu- että ystävyyssuhde voivat mennä rikki. Jompi kumpi tai kummatkin niistä voivat olla elinikäisiä.
Itse ongelmaan en osaa sanoa muuta kuin, että päästä ystävästäsi irti, jos on pakko; ethän halua hänen kärsivän takiasi? Jos oikeasti välität hänestä, päästät hänet menemään. Koska jos sinä olet se tekijä, joka aiheuttaa ystävällesi kipua, niin haluatko silloin satuttaa häntä? Minusta ystävien ei kuulu satuttaa toisiaan. Lähtiessään ystäväsi satuttaa sinua, mutta pakottaessasi hänet jäämään sinä satutat häntä; kumpi antaa periksi?
mitä sitten kirjotat tänne, jos luulet olevas oikeessa? mene sitte hoitamaa ne sun, ystäväs ja kihlattus välit jos sä kerta tiedät paremmin kuin me kukaan.
Niin itseasiassa menin ja hoidinkin ja kaikki on hyvin taas. En kaivannut neuvoja siihen kuka pitää asettaa etusijalle vaan halusin neuvoja siihen, miten pitää välit hyvänä myös ystävääni.
En välttämättä sanoisi että ystäväsi on lapsellinen, hän voi olla sitäkin (ja oikeastaan on, kun tuollaisia ilmoittelee, mutta) tai sitten hän vain välittää sinusta aidosti. Kun aidosti välittää tunteet tulee kokoajan esille vaikka kuinka vain yrittäisi ystävänä toimia, käytännössä ystävyys on siinä tilanteessa vaikeaa kun ne erinäiset tunteet leimahtelee miten sattuu ja mitä erilaisimmissa tapauksissa.
Tilanne on vahvasti siitä kiinni milläpohjalla sinä itse olet! Jos todella välität kihlatustasi ja todella suunnittelet yhteistä tulevaisuutta, valintasi on helppo. Mutta mikäli epäröit yhtään, joudut miettimään suhteesilaatua ja sitä kuinka vahvasti itse olet siinä mukana.
Sanoisin kuitenkin että ystävälläsi on tunteita sinua kohtaan, eikä hän sinua unohtaan tule, vaikka mitä väittäisi.
Mutta pallo on sinulla, missä menet suhteessasi?
Yksi kysymys alkuun: Minkä ikäinen olet?
Veikkaan että vastaus on lähelle 15-16v tai sitä se on ainakin henkisesti.
Kuten moni on jo sanonut, niin eihän tuossa todellakaan pitäisi olla edes mietittävää! Jätä tuo lapsellinen miespuolinen ystäväsi tai kuten joku mainitsi anna hänen itse päättää jääkö vai lähteekö. Tottakai sinä pysyt rakkaasi kanssa, ottehan te saakutti kihloissa! Jos sydämmäsei särkyy siitä että joudut luopumaan noin lapsellisesta ystävästi niin siinäpähän särkyy! Sinähän periaatteessa harkitset kihlattusi pettämistä tuon naurettavan muka ystävän takia...
Hyvin typerää käytöstä!
No tietenki kihlattu! Toisen kanssa olet seurustelet ja olet kihloissa ja toinen on vain ystäväsi ja ilmeisesti jossain määrin entinen exsäsi :S Ei tälläisessä asia saisi olla mitään epäselvää. Pelkästään tuo että sinulla on noin läheinen miespuolinen ystävä kuullostaa aika typärältä ja jos nyt vielä jätät kihlattusi sen vuoksi niin voi v sentään...
Vaikeaa olisi ymmärtää tuota tilannetta jo silloin jos kihlattusi asemassa olisi joku uudehko poikaystävä, mutta kun olette jo kihloissakin niin miten hitossa tuossa voi tosiaan olla edes epäselvää... Typerää ja kummallista!