Sinun rakkautesi
herätti kukat eloon
ja omani kastelee ne.
Sitä ennen oli
kuivaa hiekkaa
ja ohutta heinää.
Rakkautemme
jaksaa kyllä
ylittää vuoria.
Mutta suota.
Edessä on suota;
miten sen voi ylittää?
herätti kukat eloon
ja omani kastelee ne.
Sitä ennen oli
kuivaa hiekkaa
ja ohutta heinää.
Rakkautemme
jaksaa kyllä
ylittää vuoria.
Mutta suota.
Edessä on suota;
miten sen voi ylittää?
Vastaukset 12
Vanhimmat
mennään niin, että heilahtaa...tarpomalla :-))
Ajatuksesi on kaunis, kiitos siitä. Todellisuudessa vain jalat tahtovat upota.
ja jos vaikka ajattelisi, että se suo on sellainen emotionaalinen upottava taival, niin kommunikaation pitkospuut voisivat viedä sen yli, ehkä... no, runosi houkutteli ongelmanratkaisuun... heijastuksia ehkä omista kokemuksista.
Hyvin puettu runoon rakkauden hetteikkö. :)
paneutuvasta vasauksestasi; ne ovat pikemmin harvinaisia. Pidin siitä kovin.
tosin olen kuullut tämän runon aiemminkin... ;)
Mukava, että tunnistit, se on tunnustus. Korjasin runoa vähän ja muutin muutakin. Toivottavasi sallit?
tätä olit kai tiivistänyt hieman - muistaakseni.
Yleensä menee niin, että runoon tulee ensikirjottamalta liian paljon tavaraa, jota myöhemmin haluaisi karsia. Vaan jos sen on palstalle laittanut, korjattua versiota epäröi.
Ei matkan vaivat estää voi,
suot rämeet hetteiköt,
onnenhuumassa siivittää,
rakkaan luo.
Kalle
Olipas runos siinä tuoki, suo
hymyn kera kiitos , pidin...Liisa
Mukava kun tykkäsit, se on kunnia. Kiitos kommentistasi!
sanaton, olen sanaton !
Kerrassaan mahtava runo tunteiden merestä.
Kuinka satuitkin löytämään tämän runon. Itsekin satuin ja sitä piti korjata kuin vanhaa takkia, että sen kehtaisi omakseen tunnustaa. Hyvä, jos korjaus paransi.