Läsnöolon taito, tässä hetkessä eläminen, Oleminen..Siinä sanoja kuvaamaan tätä yksinkertaista ja kuitenkin niin vaikeaa asiaa. Minulle läsnöolo, tämä hetki on olennaisen tärkeä, sillä uskon että meillä ei ole muuta kuin tämä hetki. Toinen juttu on se kuinka hyvin osaan olla läsnä tässä hetkessä ilman turhien ajatusten, huolten, murheiden ja tunteiden mellastusta. Jotkut ihmiset osaavat luonnostaan läsnäolon taidon, ainakin toisinaan ja joidenkin on tietoisesti harjoiteltava sitä, kuten minun. Kuinka ihanaa onkaan kävellä metsässä sellaisen ihmisen kanssa, joka elää yhdessä ympäristönsä ja hetken kanssa jokaisella solullaan huomaten niin taivaan viivat kuin pienimmän hyönteisen uurastuksen maan kätköissä. Se on onnea, olla yhdessä, läsnä.
Mitä läsnäolo merkitsee teille?
Artis
6565
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
,yhdessä, yhdessä...voi kun voisikin olla, mutta kun ei ole ketään! olen taas kerran niin pahoin pettynyt naisiin, tai yhteen tiettyyn, että ei kiinnosta ajatella mitään ja suoraan sanottuna vituttaa lukea toisten kirjoituksia kuinka he ovat onnellisesti yhdessä maailman ihanimman naisen kanssa...
Monet elävätkin todella haaveillen paremmasta ajasta.Odottavat ehkä opintojen päättymistä tai jotakin muuta vastaavaa.Puheessakin kuulee usein sitten kun...
Minäkin olen pikkuhiljaa elämäni varrella oppinut elämään juuri tätä päivää,nauttimaan pienistä hetkistä,näkemään kauneutta ympärilläni missä vain liikunkin.Se ei ole niin yksinkertaista kuin kuvitellaan. Mutta kyllä;nyt kuulen linnun laulun ,lumihiutaleen kauneuden,sanomattomat sanat ystäväni huulilla.
Tämä päivä on kaunis ja juuri oikea aika elää tätä hetkeä.
Niin, tämä päivä on kaunis ja olen juuri oikeassa paikassa juuri nyt, maailmankaikkeus elää minussa ja minä siinä...LesBolle sen verran lisää tietoa, että en tarkoittanut yhdessä ihanan rakastetun naiseni kanssa, vaan yleensä ystävän tai ihmisen, joka on syvästi läsnä tässä hetkessä. Sepä vasta olisi riemullista jos sellainen ihminen löytyisi myös rakastetuksi ja kumppaniksi, siis ihminen, joka osaisi läsäolon taidon niin että voisi opettaa sitä minullekin vielä lisää...Mutta tärkeintä on kai löytää se oma keskusta, oma läsnäolo, ilo, rakkaus ja rauha itsestä. Silloin voi olla onnellinen ja tasapainoinen, vaikka ei olisikaan rakastettua, jonka kanssa ihmetellä yhdessä maailmaa. Vaikeaa, muttei mahdotonta.
"Eilistä ei enää ole, huominen ei ole vielä tullut, on vain tämä päivä, tämä hetki."
Hetkessä eläminen on vaikeinta silloin, kun mielen päällä on jokin ongelma tai useampia. Ajatukset karkaavat ongelmaan ja kiertävät usein samaa rataa. Tottakai asioita on joskus tärkeää pohtia, mutta olisi hyvä jollain tavalla pystyä rajaamaan pohdinta-aika, jotta sen jälkeen pystyisi nauttimaan sen hetkisestä elämästä. Juuri sillä hetkellä elettävästä. Näkemään kaikki pienet herttaiset yksityiskohdat, mistä päivän mittaan voi iloita tai ihmetellä elämän monimuotoisuutta muuten vaan.
Tuo meditaatioon liittyvä mielen tyhjentäminen olisi ainakin itselleni opettelemisen arvoinen asia, sillä usein olen liian kiireinen ja hosuskelen oikeastaan vuorokauden ympäri.
Sitten tuo läsnäolo. Kun tapaan ystävän ja hän kertoo minulle, mitä tahansa asioitaan, niin yritän olla mahdollisimman läsnä. Mutta tässä on sama juttu kuin hetkessä elämisessäkin, että jos omassa mielessään on vaikkapa huolia, niin on vaikeaa keskittyä toiseen ja unonohtaa hetkeksi itsensä. Mutta jos siihen pystyy, niin omakin huoli tuntuu jotenkin lientyneen, kuin siihen on saanut pienenkin etäisyyden.
Aktiivista kuuntelemista voi opetella. Kokemuksesta tiedän, että se lisää vuorovaikutukseen erittäin paljon syvyyttä ja rehellisyyttä. Tulla kuulluksi on yksi perustarpeitamme elämässä.
Näin pohdiskelin tänä harmaana perjantaisena aamupäivänä..
Rakkaat naiset, ollaan toisillemme läsnä ja eletään omaa elämäämme tässä hetkessä, juuri nyt!
*haleja kaikille palstan naisille*
Todella hankalaa olla läsnä, tarttua hetkeen. Aikuistumisesta lähtien olen tiedostanut sen, päättänyt ja päättänyt elää juuri nyt. Mutta ei, aina luiskahdan, lähinnä tulevaisuuden ja tavoitteiden suunnitteluun. Koskaan ei tule oikein nautituksi siitä, mitä on. Menneisyyttä kaluan harvemmin (paitsi kun järisyttävää on sattunut, sitä on kelattava pitkään).
Joskus, hetkellisesti huomaan eläväni ajassa ja paikassa, nauttien (no, kärsimys tai kipu panee samaan jamaan ;/). Kesäaamuina, iltaruskon aikaan, syksyisessä metsässä. Tai kun musiikki lumoaa. Ja niin, hauskassa ja mieluisessa seurassa olen läsnä.
Meditoinnin pitäisi pysäyttää, mutta käytännössä nykyään ainakin minulla ote lipsuu: silloin vasta mielikuvat ja ajatukset alkavatkin vilistää - ja menen mukaan. Kivaa sekin, muttei ok.
Eckhart Tollen kirja Läsnäolon voima on aika avartavaa luettavaa aiheesta, vaikka olisikin jo aiemmin tutustunut aiheeseen esim. meditoimalla ja vaikkapa lukemalla buddhalaista kirjallisuutta. Suosittelen!