Tänään töissä keskustelimme työkavereiden kanssa mahdollisuudesta saada nykyisin kodinhoitajan apua. Työyhteisössämme ei ole enää aivan nuoria, joten kaikilla on jo aikuiset tai lähes aikuiset lapset.
Keskustelu läksi siitä, kun eräs työtoveri kertoi heidän muuttaneen varta vasten lähemmäksi nyt jo aikuisia lapsiaan, että jo eläkkeellä oleva "ukki" voi olla lapsenhoitoapuna joskus jopa päivisin jos tarvis on. Keskustelu eteni siihen, että jokaisella oli esimerkkejä lähipiiristä kuinka hirveän vaikeaa (lähes mahdotonta) on nykyään saada kodinhoitoapua.
Muistelimme "vanhoja hyviä aikoja", jolloi esim. kodinhoitajan sai avuksi, jos lapsi sairasti vaikkapa viikon ja kolmen päivän jälkeen (jotka työehtosopimus antoi luvan vanhemmalle olla kotona) sai sitten kodinhoitajan. Joillakin oli hyviä kokemuksia, kuinka perjantaina töistä tultua kodissa tuoksui kodinhoitajan leipoma pulla ja kotikin oli siivottu sillä välin kun lapsi oli nukkunut.
Joku kertoi kuinka oli saanut viikoksi kodinhoitajan kun oli liukastuttuaan murtanut jalkansa ja kahden pienen lapsen kanssa olisi muutoin ollut hankalaa kun mieskin oli toisella puolella Suomea töissä eikä voinut urakkaa siellä kesken jättää.
Itsellänikin on yksi kodinhoitajakokemus, viidentoista vuoden takaa. Jouduin gammakuvaukseen, jonka jälkeen ei saanut pientä (silloin 3 kk) lasta sylissä pitää muutamaan tuntiin. Lapsen isä oli niin ikään töissä kauempana eikä voinut olla läsnä kotona. Kodinhoitaja tuli meille koko päiväksi, sai hyvällä omallatunnolla odotella kauppoja kierrellen tuon "varoajan" ja sitten tulin kotiin, jossa tyytyväinen lapsi oli kodinhoitajan sylissä.
Perhettämme kohtasi muutama vuosi sitten tragedia, jonka seurauksena yksi lapsista oli muutaman kuukauden sijoituksessa ja siksi seuraan tätä palstaa. Järkyttyneenä olen täältä(kin) saanut lukea kuinka kodinhoitoapua ei saa edes siinä tapauksessa, että äiti on "rättiväsynyt" ja tarvitsisi vain muutaman tunnin lepoa viikkoon. Mihin on kadonnut kahteen vuosikymmeneen täysin nämä oikeat perheiden auttajat, kodinhoitajat?
Luulisi tosiaan, että olisi yhteiskunnallekin halvempaa tarjota tätä entisten aikojen kunnollista apua, siis aivan konkreettista, sen sijaan että lapsia kiikutetaan huostaan jos mitään apua erehtyy kysymään. Nykyisen mallin mukaiset perhetyöntekijät, jotka tulevat kotiin ainoastaan tarkkailemaan ja muistiinpanojaan tekemään, ovat aivan mitäänsanomattomia kun avust puhutaan. Väsynyt äiti tarvitsee arvostelun sijasta oikeaa, konkreettista apua vaikkapa sitten siivousavun tai lastenhoitoavun muodossa.
En ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta onko kukaan pannut merkille ovatko huostaanotot lisääntyneet räjähdysmäisesti sen jälkeen kun kodinhoitajien ammattikunta on kadonnut ja tilalle tulleet nuo perhetyöntekijät? Montakohan päätoimista kodinhoitajaa saisi palkattua sillä rahalla mikä menee näihin yksityisiin ja todella kalliisiin perhekoteihin?
En olisi kokonaan lastensuojelulaitoksia hävittämässä, ainahan on maailmassa lapsia joista kukaan sukulainen ei välitä tai ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan. En vaan jaksa uskoa, että niitä ihan 16000:tta olisi. Mietin vaan entisiä aikoja ja sitä kuinka perheistä tunnuttiin oikeasti välitettävän. En kaipaa entistä takaisin kokonaisuudessaan, ainoastaan maalaisjärkeä tähän sijaishuoltobisnekseen, joka tuntuu usein kasvattavan valmiiksi syrjäytyneitä ja onnettomia nuoria tähän maailmaan.
Keskustelu läksi siitä, kun eräs työtoveri kertoi heidän muuttaneen varta vasten lähemmäksi nyt jo aikuisia lapsiaan, että jo eläkkeellä oleva "ukki" voi olla lapsenhoitoapuna joskus jopa päivisin jos tarvis on. Keskustelu eteni siihen, että jokaisella oli esimerkkejä lähipiiristä kuinka hirveän vaikeaa (lähes mahdotonta) on nykyään saada kodinhoitoapua.
Muistelimme "vanhoja hyviä aikoja", jolloi esim. kodinhoitajan sai avuksi, jos lapsi sairasti vaikkapa viikon ja kolmen päivän jälkeen (jotka työehtosopimus antoi luvan vanhemmalle olla kotona) sai sitten kodinhoitajan. Joillakin oli hyviä kokemuksia, kuinka perjantaina töistä tultua kodissa tuoksui kodinhoitajan leipoma pulla ja kotikin oli siivottu sillä välin kun lapsi oli nukkunut.
Joku kertoi kuinka oli saanut viikoksi kodinhoitajan kun oli liukastuttuaan murtanut jalkansa ja kahden pienen lapsen kanssa olisi muutoin ollut hankalaa kun mieskin oli toisella puolella Suomea töissä eikä voinut urakkaa siellä kesken jättää.
Itsellänikin on yksi kodinhoitajakokemus, viidentoista vuoden takaa. Jouduin gammakuvaukseen, jonka jälkeen ei saanut pientä (silloin 3 kk) lasta sylissä pitää muutamaan tuntiin. Lapsen isä oli niin ikään töissä kauempana eikä voinut olla läsnä kotona. Kodinhoitaja tuli meille koko päiväksi, sai hyvällä omallatunnolla odotella kauppoja kierrellen tuon "varoajan" ja sitten tulin kotiin, jossa tyytyväinen lapsi oli kodinhoitajan sylissä.
Perhettämme kohtasi muutama vuosi sitten tragedia, jonka seurauksena yksi lapsista oli muutaman kuukauden sijoituksessa ja siksi seuraan tätä palstaa. Järkyttyneenä olen täältä(kin) saanut lukea kuinka kodinhoitoapua ei saa edes siinä tapauksessa, että äiti on "rättiväsynyt" ja tarvitsisi vain muutaman tunnin lepoa viikkoon. Mihin on kadonnut kahteen vuosikymmeneen täysin nämä oikeat perheiden auttajat, kodinhoitajat?
Luulisi tosiaan, että olisi yhteiskunnallekin halvempaa tarjota tätä entisten aikojen kunnollista apua, siis aivan konkreettista, sen sijaan että lapsia kiikutetaan huostaan jos mitään apua erehtyy kysymään. Nykyisen mallin mukaiset perhetyöntekijät, jotka tulevat kotiin ainoastaan tarkkailemaan ja muistiinpanojaan tekemään, ovat aivan mitäänsanomattomia kun avust puhutaan. Väsynyt äiti tarvitsee arvostelun sijasta oikeaa, konkreettista apua vaikkapa sitten siivousavun tai lastenhoitoavun muodossa.
En ole asiaan sen enempää perehtynyt, mutta onko kukaan pannut merkille ovatko huostaanotot lisääntyneet räjähdysmäisesti sen jälkeen kun kodinhoitajien ammattikunta on kadonnut ja tilalle tulleet nuo perhetyöntekijät? Montakohan päätoimista kodinhoitajaa saisi palkattua sillä rahalla mikä menee näihin yksityisiin ja todella kalliisiin perhekoteihin?
En olisi kokonaan lastensuojelulaitoksia hävittämässä, ainahan on maailmassa lapsia joista kukaan sukulainen ei välitä tai ei yksinkertaisesti pysty hoitamaan. En vaan jaksa uskoa, että niitä ihan 16000:tta olisi. Mietin vaan entisiä aikoja ja sitä kuinka perheistä tunnuttiin oikeasti välitettävän. En kaipaa entistä takaisin kokonaisuudessaan, ainoastaan maalaisjärkeä tähän sijaishuoltobisnekseen, joka tuntuu usein kasvattavan valmiiksi syrjäytyneitä ja onnettomia nuoria tähän maailmaan.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin perhetyöntekijät ilmestyivät joskus 2002 vuodesta kokeilu mielessä.. mutta huostan lisääntyminen alkoi... joskus 1990v jälkeen josta sitten on rajusti tähän päivään asti lisääntynyt...
Kodinhoitajathan alkoivat kadota jo pikku hiljaa joskus 1997-1998 aikoihin en ole varma..
Nythän ns. kunta suunnitelmassa... tämä..
Mannerheimin Lastensuojeluliiton kuntaohjelma 2009–2012
Lapsiperheiden kotipalveluja on voimakkaasti lisättävä. Lapsiperheiden mahdollisuutta saada kotipalveluita, kuten tilapäistä lastenhoitoapua, tulee parantaa. Kotipalveluille on suuri tarve esimerkiksi yksinhuoltajaperheissä, monikkoperheissä ja perheissä, joissa vanhempi tai lapsi on sairas.
http://www.mll.fi/ajankohtaista/kannanotot_ja_lausunnot /?x41070=7097438
Reilu kymmenen vuotta sitten lastensuojelun avohuolto kosketti noin 30000 lasta, nyt heitä on tuplasti enemmän, yli 62000. Yli 16000 lasta heistä on sijoitettu oman kotinsa ulkopuolelle.
Last.suojeluliiton pääjohtajan hyvää kommenttia kuntien tukien puutteesta.
Jo pelkästään hänen haastattelunsa paljastaa kyllä karun nykytodellisuuden lastenoikeuksien osalta.
Täällä on varmasti tuhanteen kertaan todettu, että lastensuojelu ei yksinkertaisesti toimi tarvetta vastaavalla tavalla.
- ei pystytä ajoissa pelastamaan lapsia huonoista perheistä
- tukien puutteen takia tehdään huostia, vaikka lakisääteisillä tuilla ne olisivat estettävissä
- myös täysin aiheettomia ja laittomia huostia tapahtuu, pelkästään hoidolliset huostaanotot pitäisi kieltää lailla!
Kannattaa lukea Kallandin juttu, koska hän puhuu asioista, joiden esille tuomisesta täällä on palstalaisia haukuttu.
vihataan. Ei ole kaikki kunnossa sellaisella ihmisellä.
Hänhän käyttäytyy samoin kuin ne vanhemmat, jotka kaikkein huonoimmissa oloissa omaa lastaan pitävät. Siis lapsella ei ole mitään arvoa heidän silmissään. On vain oma raivo ja viha, jota on purettava jollain palstalla tuntemattomiin ihmisiin.
http://www.hameensanomat.fi/?article=91845
Kantelu johti kunnat tarjoamaan kotipalvelua lapsiperheillekin
Kanta-Häme - 16:30 - 20. tammikuuta 2009
Lääninhallitukseen tehty hallintokantelu on vaikuttanut siihen, että Hämeenlinna ja monet muut eteläsuomalaiset kunnat ryhtyvät tänä vuonna tarjoamaan kotipalvelua myös lapsiperheille.
Etelä-Suomen lääninhallitus pyysi kantelun takia kaikilta läänin kunnilta selvityksen lapsiperheiden kotipalvelusta. Viime vuonna kuntia oli 86, ja niistä 51:ssä oli puutteellisuuksia kotipalvelun järjestämisessä.
Hämeenlinnan seudulla puhtain paperein selvisivät Hattula ja Janakkala sekä Renko, joka vielä viime vuonna oli itsenäinen kunta. (HäSa)
______________________
http://www.verkkoapila.fi/opencms/opencms/apila/news/articles/0494.html
Stakesin tutkijaprofessori Marjatta Bardy vaatii kotipalvelua lapsiperheille. Hän toivoo myös kotipalveluun vanhanajan kodinhoitajia.
............................
Perheiden kriisien ja pahoinvoinnin lisääntyminen on saanut useat kunnat lisäämään lastensuojelun perhetyötä. Se apu ei kuitenkaan tavoita kaikkia perheitä. Jotkut kunnat tarjoavat kotiavun sijaan keskusteluapua. Bardyn mielestä tämä ei yksistään riitä, vaan työntekijöiden täytyy juttelun lisäksi tarttua myös tiskirättiin.
– Ei ole mitään järkeä lähettää perheisiin jotain pikkupsykologeja. Se on mielestäni statuskysymys. Koetaan, että konkreettinen työ on jotenkin ala-arvoisempaa, vaikka ei se niin ole.
Bardy olisi valmis uudistamaan tältä osin perhetyön koulutusta.
– Toivoisin sellaisia vanhanajan kodinhoitajia, jotka olivat riuskoja, arkijärkisiä, talousihmisiä -se on apua parhaimmillaan...............
kun joutuvat vaihtamaan alaa ja tilalle tulevat kodinhoitajat. Suostuvatkohan he perheiden auttamiseen, vai kokevatko he urkkimistyönsä menettämisen arvonalennuksena?
kouluttautumaan kodinhoitajiksi....Jos heitä vaan kiinnostaa hiukka raskaampi työ?
sosiaalihuollon puolella huolimatta
ja niissä töissään missä ennnenkin.
Kodinhoitajaa tarvitessaan ei siis tarvitse mennä eikä olla lastensuojelun asiakasperhe
vaan ihan voimassa olevan lain mukaan kodinhoitajaa tarvitessaan perhe on sosiaalihuollon asiakasperhe kuten esimerkiksi vanhukset ovat saadessaan kodinhoitajan palveluita.
Kunnat ovat siis joutuneet tarkistamaan oman kuntansa palveluita niin että löytyykö heidän palkkalistoiltaan sosiaalihuollon puolelta kodinhoitajia lapsiperheille vaiko ei.