Elämä satuttaa.
Se koulii.
Ja kaikki tapahtuu tarkoituksella.
Joskus sitä on vaikea käsittää, mikä tarkoitus olikaan?
Unelmasuhde päättyy raadollisesti.
Nuori sairastuu vakavasti.
Yksinäisyys.
Ahdistus.
Kylmä, toivoton olo niin monella läheisellä.
Miten silloin itse jaksaa? Kuka tukee?
Unelmia onnesta, omasta perheestä, yhdessäolosta.
Toteutuuko ne koskaan?
Voinko kulkea elämäni koskaan kenellekään sen enempää avautumatta?
Löydänkö todellisen yhteyden jonkun kanssa vielä? Löydänkö sen oikean tai sielunkumppanin?
Se koulii.
Ja kaikki tapahtuu tarkoituksella.
Joskus sitä on vaikea käsittää, mikä tarkoitus olikaan?
Unelmasuhde päättyy raadollisesti.
Nuori sairastuu vakavasti.
Yksinäisyys.
Ahdistus.
Kylmä, toivoton olo niin monella läheisellä.
Miten silloin itse jaksaa? Kuka tukee?
Unelmia onnesta, omasta perheestä, yhdessäolosta.
Toteutuuko ne koskaan?
Voinko kulkea elämäni koskaan kenellekään sen enempää avautumatta?
Löydänkö todellisen yhteyden jonkun kanssa vielä? Löydänkö sen oikean tai sielunkumppanin?
Vastaukset 4
Vanhimmat
mutta yksi keino on purkaa ahdistusta kirjoitamalla tänne ,juuri niistä pahanolon tunteista ja élämän vastoinkäymisistä, paljon voimia sinulle kuitenkin ,en ole mikää hyvä lohduttaja ,mutta vaikka on vastoinkäymisiä ,ei pidä menettää uskoa paremasta huomisesta kuitenkaan. asioilla on taipumus järjestyä pikku hiljaa.
olen odottanut sitä koko elämäni.
elämä tuntuu olevan jatkuvaa taistelua.
ymmätänyt jotain olennaista elämästä. Se on taistelua ja enemmän se on sitä niille, jotka saivat huonommat kortit jo alussa. Lohdutavaa on ajatella, että elämä on usein taistelua myös niille parempiosaisille.
Kyllä toiset pääsee niin helposti elämässä ja saa kaiken tarjottimelta.
Tuntuu että itse saa tehdä IHAN JOKAISEN asian eteen helevetin paljon.
Toisaalta voin sanoa että mulla ihan hemmetin paljon enemmän elämänkokemusta kuin niillä jotka ovat saaneet asiat niin helposti...
Kyllä se joskus jossain näkyy, ehkä vanhuksena kiikkustuolissa täytenä elettynä elämänä.