Asuntokaupasta reilusti yli puolet tulee vanhojen asuntojen kaupoista, jolloin sekä myyjä että ostaja ovat kuluttajia. Todella pieni osaa kaupasta on elinkeinon harjoittamista, eikä siihen näin ollen päde liike-elämän säännöt. Tavallinen asunnon myyjä ei ole pakotettu laskemaan hintaa huonossa markkinatilanteessa, koska hänen leipänsä ei ole kiinni kaupankäynnissä.
Täällä sotketaan perus asioita
päin peetä
10606
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
usein painamaan tällaista nappia.
http://www.jmorganmarketing.com/wp-content/uploads/2008/12/panic-button.jpg
Kun hinnat ovat pohjamudissa, niin tarjonta on todella pientä. Ainoa ylitarjonta on "ongelma-asunnoista", kuten ehkäpä Eiranrannan "luksus"asunnoista, joiden raharikasta ostajakaartia ei enää löydy finanssiromahduksen jälkeen.
Denial-muulit ne yhä vaan uskovat, että kenenkään ei ole pakko myydä ongelmatonta kämppää missään tilanteessa. VÄÄRIN. Perustellut olen aikaisemmin, nyt en enää jaksa kun eivät ne kuitenkaan kuuntele.
ovat kiinni vakuusarvossa ja kun arvo rommaa niin pitää saada lisää liksaa lisävakuuksiin ja tässä markkinatilanteessa pomo nauraa sut pihalle ja merkitsee sinut yt kirjaan, pankinjohtaja myy halvalla veljelleen kämppäsi, sä maksat viulut ja meet johonkin Karpon ohjelmaan itkemään kohtaloasi. Karpo antaa sinulle ruokaa muovikassillisen.
Asuntoja ei myydä huvikseen, piste. Siihen on aina jokin tarve joka ei katoa vaikka myyjä päättäisikin olla myymättä asuntoaan.
Tavallinen asunnon myyjä voi olla (ainakin käytännössä) pakotettu myymään nykyisen asuntonsa saadakseen tarvitsemansa uuden asunnon. Useimmilla meistä kun on vain se yksi.
Ja markkinatilanne määrää yleisen hintatason, ja jos omastaan pyytää sitä korkeampaa hintaa, voi olla ettei mene kaupaksi.
Aika moni on taloudellisten vaikeuksien pelosta pistänyt asunnonvaihtosuunnitelmansa jäihin. Eivät uskalla ottaa riskiä ja ostaa uutta asuntoa. Silloin ei ole myöskään tarvetta myydä vanhaa, sillä asuntoja ei myydä huvikseen.
Tuloksena tilanne, jossa kauppamäärät laskevat voimakkaasti, mutta hinnat eivät.
Avioero, perheen kasvaminen, muutto toiselle paikkakunnalle... siinä muutama syy, miksi asunnonvaihtosuunnitelmaa ei kerta kaikkiaan vain voi pistää jäihin vaan on pakko myyä.
mutta mitään massahysteriaa tuskin tulee.
Omalla kotipaikkakunnallani on tähän asti ollut 500-600 asuntoa myynnissä etuovella, nyt niitä on reilun 300.
Jos joskus olisitte ostaneet asunnon, niin tietäisitte ettei sitä vain mennä ja osteta, vaan sen mieleisen löytäminen on tosi vaikeaa.
Itse ostimme ensiasunnon v.2002, vuoden kovan etsinnän jälkeen ja silloin sentään oli valinnan varaa, nyt noita asuntoja ei tule myyntiin ja jäljellä olevia potentiaalisia kämppiä on sitten ostamassa isompi joukko.
Ja en ole myymässä tai ostamassa mitään, kun ei sellaista tarvetta ole.
Tunnenpa yhden pariskunnan joka erosi, mies muutti muualle asuaan, mutta kumpikin oli ensin kirjoilla asunnossa siksi että 2 vuotta omana asuntona tulisi täyteen ja nyt he jatkoivat virallista yhdessä asumista (siis ei oikeasti) siksi että tässä tilanteessa ei kannata alkaa myymään taloa.
Pakkojakin on monenlaisia... Usein pakko tulee siitä ettei huomaa hakea vaihtoehtoa.
hintojen laskun ideaa alkuunkaan. Newsflash: kaikki eivät ole ostaneet asuntoansa kuplahintaan 2006-2008. Heidän asunnonmyyntiinsä ei vaikuta muutaman teron ostokset ylihinnalla. Ei asunnonmyyntiä unohdeta vain sen takia, että ei päässyt myymään aivan huipulla.