ei kaikki ole sitä,miltä näyttää.
Kirjoitan varmasti taas kiemurrellen,asioista toiseen hyppien,mutta sellainen olen.Oma "vikani" on se,etten pysy puhuessanikaan aloittamassani asiassa,oma ottotyttärein sanoikin kärsimättönä aiemmin,rehellisesti kun sanoo mielipiteensä,että:äiti,niiiiiin...mitäs sun pitikään sanoa.
Mutta;onhan meillä aikaa kuunnella toisiamme,mihin on kiire.
Oikeastaan tämä ajatusten vilinä alkoi tänä aamuna siitä,että heti herätessäni oli mielessäni taloyhtiömme rappukäytävien siivooja.Aluksi "yrmeä akka",siis ulospäin.
Pikkuhiljaa ruvetessani vaihtamaan jonkin sanan hänen kanssaan,hänkin piristyi ja nyt nähdessämme juttelemme ihan jokapäiväisistä asioista.
Emme siis ole enää yrmeitä akkoja.
Sana ihan vieraankin kanssa,missä tahansa.Yksinäinen vanha ihminen ilostuu silminnähden,jos jollakulla on aikaa hänellekin.Ei ole sitten tarvetta vaikka jumittua kauppojen kassoilla haastamaan edes jotain jonkun kanssa.Kanssaihmisten kiroillessa kiireessään takana jossa:helevetin mummot,mitä ne tähän aikaan tänne tunkee.
Niin,tuosta...ihminen ei aina ole sitä miltä näyttää.Ennakkoluulot,sulkeutuneisuus,puhumattomuus,kaikkien tunteittenkin sisällä pitäminenhän,eivät ne anna meille mahdollisuutta tutustua toisiimme.
Tiedämmehän itsestämmekin ja näemme toisistamme,miten menee,ei ole hyvä olla,on suruja,vastoinkäymisiä,silloin jo ulkoinen olemuksemme kertoo sen.Kuljemme enmmän pää alaspäin kärsivin ahdistunein silmin.
Eilisessä Kamrat-Eesti-ohjelmassa kyseltiin ihmisiltä.mitä onnellisuus on heidän mielestään.Hyvin moni korosti ajan merkitystä.Surullisia olivat;elintason noustessa alkaa aineellinen kilvoittelu,tulee kiire jonnekin,raha tulee tärkeämmäksi kuin aika.
Toistan tässä aina välillä,että muistamme,meillä on aikaa.Itsellemme,toisillemme.Sanoa vaikka joskus ystävällemme,tuttavalle;oletpa tänään kaunis,ihan säteilet.
Miten me ennakkoluuloissamme voisimme tietää tuntematta lainkaan ihmistä,millainen hän on,miten hänellä menee.
Vihainen ulospäin voi olla onneton,yksinäinen...ahdistaa,ja se pitäisi purkaa.Tällä palstalla kirjoittaminen on meille terapiaakin,mutta eihän se kaikille onnistu itseään kirjoittamalla ilmaista.
Me enemmän kirjoittavat osaamme tälläkin tavalla purkaa itseämme paremmin,mutta kaikilla ei ole kirjoituslahjoja.Pitäähän ihmisellä olla myös pätemisen tunteita,huomata,että on jossain asiassa hyvä,tyydytyksen tunteita.
Jokainen on jossain asiassa hyvä,jos vain antaa itselleen mahdolllisuuden hoksata se "hyvä."
Kun täällä palstallakin joskus ilkeilevästi vastailemme,asiamme eivät ole kunnossa.Kaikki eivät ole samalla lailla avoimia julkiseszti tuomaan tuntojaan nähtäväksi.Moni on pohjimmiltaan sydämellinen,jos vain antaa toisen tulla lähemmäksi.
Emmehän ole maailmanparantajia,mutta kärsivällisyyttä hiukan kuunnella toista.
Siis...aikaa.
Ja haaveita,suunitelmia,mutta myös rohkeutta,uskallusta toteuttaa niitä.
Voisin sanoa olevani itse aika onnekas,kun olen oppinut antamaan toisen ihmisen tulla lähelleni,myös toteuttamaan "haaveeni",tekmään totta itselleni tärkeistä asioista.
Keskeneräisiä olemme,siis toivoa on vielä ja....aikaa....toteuttaa niitä asioita,jotka ovat vielä tekemättä.
No,tämä oli taas vain tällainen hiomaton purkaus,pyrähdys.
Hyvää aamua ihmiset!
Arkipäivän psykologiaa,eli
14
632
Vastaukset
- sama kuin edellä
kirjautuminen.Miten voi olla teksti:nimimerkkisi on jo käytössä.
- Hertta2009
aamun-avaus!
Mitenkähän usein törmäämme myös kääntöpuoleen?..
Tapaamme ,todella mukavan ihmisen ja iloitsemme hänen ystävyydestään.Sitten kulkeutuu korviimme, kaikenlaista tarinaa,mitä hän on meistä jutellut,parannettuine versioineen. Kyllä sitä silloin tulee mietittyä moneen kertaa,miten
menettelisi,olisiko ,kuin ei tietäisi mitään.Pikku-
hiljaa alkaa suhtautua varauksellisesti ihmisiin.
Äkäiset ihmiset ovat helpompia,eivät tuota pettymyksiä,niin paljoa.Heidän kanssaan voi, iloisesti yllättyäkin,jopa.Ihmisten kanssa, kanssakäyminen ,on vaikea urheilumuoto.Hih..
Mutta ,mukavaa päivää kaikille..t.IrkkuOlen samaa mieltä kanssasi tuosta kääntöpuolesta.
Kokemuksesta tiedän millaiselle tuntuu kun ystävälle luottamuksella kerrotut asiat tulevat vastaan ihan odottamattomassa paikassa ja tilanteessa, jopa täysin muunneltuna totuutena.
Sellaistakin tapahtuu ystävyyksissä, onneksi harvemmin.
Tuntuu pahalle kun huomaa ettei se ystäväksesi uskoma ihminen ollutkaan ystäväsi.
Usko ihmiseen häviää, mutta on parempi olla huomaamatta pientä petollisuutta, koska turha on alkaa syyttelemään väärien tietojen levittämisestä tms. Riita ei ainakaan paranna asioita.
Jokainen meistä kuitenkin syyllistyy vanhaan sanontaan;
" Kerro salaisuutesi ystävälle, hän kertoo sen vain parhaalle ystävällensä, jolla hänelläkin on ystäviä"
Lumipallo kasvaa kieriessään.
Parempi olisi kun osaisi olla luottamatta vääriin ystäviin, mutta ketään ei voi tuntea perinpohjin, ei aina itseäänkään.
Ystävät ovat hyviä olemassa.
Hyvät pysyvät, vaikka sinulla olisi vaikeitakin hetkiä, onnellisetkin hetket jaetaan ystävän kanssa.
Ystävät jotka jättävät sinut huonona hetkenäsi, eivät olleetkaan ystäviäsi ja joutavatkin menemään.
Itsekin olen avoin, liiankin avoin omista asioistani, eikä sitä aina katsota hyvällä silmällä.
Kaksosena ihan aito kaksonen, tekemässä yhtä, ajatukset jo toisessa, mutta kykenen kyllä keskittymään yhteen asiaan mikäli asia sen vaatii. Eihän se haitaa, jos ajatukset karkaavat, kuten sanot, aikaa meillä on. Olen jo vuosia sitten jättänyt kiireet, en vilkuile kelloon ellei ole tärkeä meno tai tapaaminen, koska elin vuosia minuutin tarkan aikataulun mukaan. Silloin oli kiire syödessäkin, joka, sekin kostautui vatsavaivoina.
Naapuri rappuun muutti mies. Hänen autonsa on autoni viereisellä paikalla. Aina osuessani samaan aikaan raappimaan tuulilasia, tervehdin kohteliaasti, kuten kaikkia muitakin talon asukkaita. Koskaan en ole saanut vastausta, siitä huolimatta tervehdin. Mies on hyvin yksin, olemuskin jo henkii alistumista.
Päivänä muutamana hyvä tuttavani kysyi olenko jutellut ko. henkilön kanssa, kerroin tuon edellisen kokemani ja kuulin miehestä enemmän.
Sain pyynnön, yritä vain, kyllä hän yhtenä päivänä vielä puhuukin sinulle. Mutta vanhan miehen muuri on liian paksu! Kaupassakaan hän ei edes kassalle sano mitään, katsoo vain arkana, tai kääntää katseensa sivuun.
Hän on varmasti yksin, hoitanut yksin kotona iäkkäät vanhempansa, eristäytynyt, ja ei uskalla astua mukaan elämään. Tuttavani, joka tuntee ko. henkilön, kehoituksesta jatkan tervehtimistäni aina kun "hollille" osun, koska tiedän, kuinka vaikeaa on elää umpiossa josta ei pääse ulos.
Arkipäivän filosofina, rappusiivoojat, huoltomiehet, naapurit ja talon lapset olen saanut ystävälliseen keskusteluun, eräs koiran omistaja huolestuttaa, ei ole pariin päivään kuulunut koiran haukuntaa, eikä paria näkynyt pihalla, joten tänään kyselemään. Hän on aina liikkeellä, joten mitähän nyt...
Meillä pitäisi olla aikaa huolehtia jokaisesta, ei se ola aina uteliaisuutta, eikä toisen yksityisyyteen tunkeutumista, se on huomioimista jonka toivoisi yleistyvän.
Kukan ei ole loukkaantunut, vaikka otan lämpimäispullia pussiin, soitan ovikelloa ja toivotan hyvää kahvihetkeä pussini ojentaen.
Siinä se, elämää ja pieniä hetkiä arkipäivässä.Olen ajatellut asian niin, että kun itse on ystävällinen, niin jää aivan toisen kontolle, jos hän ei ystävällisyyteen vastaa samalla tavoin. Enhän voi määrätä toisen tekemisiä ja tuntemuksia, jokainen vastaa vain itse itsestään. Itse en kuitenkaan menetä mitään olemalla ystävällinen.
Ja minäkin olen ehkä liian avoin, mutta koen senkin asian niin, että kun ei ole luurankoja kaapissa, ei ole liikaa salattavaakaan. Tietenkään en ihan kaikkea latele kenelle tahansa, mutta noin periaatteessa.
Elämän varrella on ollut "ystäviä", jotka olen siirtänyt sivuun, koska ystävyys ei ole ollut aitoa, luottamus on jossakin suhteessa petetty tai ystävyys ei ole kantanut huonona hetkenä. Siinäkin ajattelen, että asia on jäänyt heidän kontolleen. Anteeksipyyntöäkään kun ei ole kuulunut.- susmorsian ek.
tinat kirjoitti:
Olen ajatellut asian niin, että kun itse on ystävällinen, niin jää aivan toisen kontolle, jos hän ei ystävällisyyteen vastaa samalla tavoin. Enhän voi määrätä toisen tekemisiä ja tuntemuksia, jokainen vastaa vain itse itsestään. Itse en kuitenkaan menetä mitään olemalla ystävällinen.
Ja minäkin olen ehkä liian avoin, mutta koen senkin asian niin, että kun ei ole luurankoja kaapissa, ei ole liikaa salattavaakaan. Tietenkään en ihan kaikkea latele kenelle tahansa, mutta noin periaatteessa.
Elämän varrella on ollut "ystäviä", jotka olen siirtänyt sivuun, koska ystävyys ei ole ollut aitoa, luottamus on jossakin suhteessa petetty tai ystävyys ei ole kantanut huonona hetkenä. Siinäkin ajattelen, että asia on jäänyt heidän kontolleen. Anteeksipyyntöäkään kun ei ole kuulunut.ovat tietysti eri asioita.
Aina olen ollut minäkin avomielinen,mutta sittenkin tällaisena "yksinäisenä sutena" hyvin harvalle olen sisimpäni tuntojen nyörejä availlut.
Eihän kellekään voi aivan "kaikkea" kertoakaan ja varsinkin varon sälyttämästä omia ongelmiani läheisteni mietittäväksi.
Intuitiivisesti kyllä tuntee,kenen seurassa on hyvä olla.Jyrkkä raja sitten onkin,koetan välttää huonoja tuntoja aiheuttavaa ihmistä.
Kummallista,mutta ei tule mieleen kyllä sellaista "ystävää",joka olisi ns.pettänyt minut. - Maalaismies*
susmorsian ek. kirjoitti:
ovat tietysti eri asioita.
Aina olen ollut minäkin avomielinen,mutta sittenkin tällaisena "yksinäisenä sutena" hyvin harvalle olen sisimpäni tuntojen nyörejä availlut.
Eihän kellekään voi aivan "kaikkea" kertoakaan ja varsinkin varon sälyttämästä omia ongelmiani läheisteni mietittäväksi.
Intuitiivisesti kyllä tuntee,kenen seurassa on hyvä olla.Jyrkkä raja sitten onkin,koetan välttää huonoja tuntoja aiheuttavaa ihmistä.
Kummallista,mutta ei tule mieleen kyllä sellaista "ystävää",joka olisi ns.pettänyt minut.Puhumisessa, siis kielessä on niin paljon vivahteita ettei sitä hallitse kuin runoilijat ja kukaties kirjailijat. Hekin tavallisesti epäonnistuvat elämässään.
Tällaisina hyvin nukutun yön jälkeisinä kirkkaina hetkinäni vaivun epätoivoon kyvyttömyyteni takia. Välähdyksenomaisesti minulle selviää kuinka ahdasmielinen ja tietämätön olen.
Sitä ei paljo puhuminen auta saati paranna. Kun en tule juttuun edes äidinkieleni kanssa, kuinka selvittäisin vieraskieliselle yksikertaistakaan asiaa?
Lähden ulos pakkaseen. Luonto on minua varten koristellut jääpitsein jokaisen puun oksasen ja männynneulasen. Miten niin minua varten? No siten, kun eilenkään siinä taivaallisessa maisemassa ei näkynyt ketään muuta ihmistä tai koiraa. - minä taas olen aika
susmorsian ek. kirjoitti:
ovat tietysti eri asioita.
Aina olen ollut minäkin avomielinen,mutta sittenkin tällaisena "yksinäisenä sutena" hyvin harvalle olen sisimpäni tuntojen nyörejä availlut.
Eihän kellekään voi aivan "kaikkea" kertoakaan ja varsinkin varon sälyttämästä omia ongelmiani läheisteni mietittäväksi.
Intuitiivisesti kyllä tuntee,kenen seurassa on hyvä olla.Jyrkkä raja sitten onkin,koetan välttää huonoja tuntoja aiheuttavaa ihmistä.
Kummallista,mutta ei tule mieleen kyllä sellaista "ystävää",joka olisi ns.pettänyt minut.varauksellinen ihminen, enkä avaudu helposti. Tuttavuuksia voi olla ja minulla on muutama lapsuudesta saakka ollut ystävä, joiden kanssa voin puhua asiasta kuin asiasta. Tietysti myös toisinpäin.
Ja meillä on luottamus joka on pysynyt. Tietää sanomattakin, että näistä ei puhuta muille.
Olen hyvä kuuntelija ja myötäeläjä tuntemattomille ja vähemmän tutuille.
Aikoinaan oli työtoverina eräs hyvin avomielinen henkilö ja varoitin häntä, että opettelee valikoimaan ihmiset, kelle kertoo ja mitä kertoo.
Liiallinen avomielisyys ei usein ole hyvästä ja vaikka joskus tuntee, että on tavannut samanhenkisen ihmisen, kannattaa ensin tutustua kunnolla, ennen kuin "luottaa". Maalaismies* kirjoitti:
Puhumisessa, siis kielessä on niin paljon vivahteita ettei sitä hallitse kuin runoilijat ja kukaties kirjailijat. Hekin tavallisesti epäonnistuvat elämässään.
Tällaisina hyvin nukutun yön jälkeisinä kirkkaina hetkinäni vaivun epätoivoon kyvyttömyyteni takia. Välähdyksenomaisesti minulle selviää kuinka ahdasmielinen ja tietämätön olen.
Sitä ei paljo puhuminen auta saati paranna. Kun en tule juttuun edes äidinkieleni kanssa, kuinka selvittäisin vieraskieliselle yksikertaistakaan asiaa?
Lähden ulos pakkaseen. Luonto on minua varten koristellut jääpitsein jokaisen puun oksasen ja männynneulasen. Miten niin minua varten? No siten, kun eilenkään siinä taivaallisessa maisemassa ei näkynyt ketään muuta ihmistä tai koiraa.puhumisen pitäisi olla kultaa,mutta...mutta...
emmehän itse sille mitään oikein voi,että monesti harkitsemme liikaakin sanomisiamme.
Tuossa Eesti-Kamrat ohjelmassa oli myös kirjailija Jaan Kaplinski juttelemassa,erittäin miellyttävn tuntuinen ihminen muuten.Niin hänkin oivallisesti sanoi tästä suomalaisuuden ja virolaisuuden melankolisuudesta ja sulkeutuneisuudesta,virolainen vielä umpimielisempi kuin suomalainen.Hän ei avaudu tosiaan helpolla,tiedän sen omasta kokemuksestanikin.
Mutta ihan hyvvii ihmisii ollaan maalaismies,eikös niin.Kuhan nyt ees joteskii nää ihmissuhteet saahaan piettyy jotensakkii reilassa.
En minä ainakaan mikään päivänsäde ain ole,hyvä et ees joskus!
Lapset kun suoraan sanoovat,ni peijakkaat sanovat että pirun vaikee ihminen oon...
No onhan meillä jo oikeus olla vaikka pirun vaikeitakkii,kun tiiämme,että parhaamme olemme kuiteski elämässä tehneet,niinkuin pystyneet
Nyt lopetan tään turhanpäiväsen mietiskelyn ja heitän ittein pellolle.
Heippa!- Ramoona*
Maalaismies* kirjoitti:
Puhumisessa, siis kielessä on niin paljon vivahteita ettei sitä hallitse kuin runoilijat ja kukaties kirjailijat. Hekin tavallisesti epäonnistuvat elämässään.
Tällaisina hyvin nukutun yön jälkeisinä kirkkaina hetkinäni vaivun epätoivoon kyvyttömyyteni takia. Välähdyksenomaisesti minulle selviää kuinka ahdasmielinen ja tietämätön olen.
Sitä ei paljo puhuminen auta saati paranna. Kun en tule juttuun edes äidinkieleni kanssa, kuinka selvittäisin vieraskieliselle yksikertaistakaan asiaa?
Lähden ulos pakkaseen. Luonto on minua varten koristellut jääpitsein jokaisen puun oksasen ja männynneulasen. Miten niin minua varten? No siten, kun eilenkään siinä taivaallisessa maisemassa ei näkynyt ketään muuta ihmistä tai koiraa.Luonnon hiljaisuus antaa mahdollisuuden kuunnella omaa sisintään luonnon äänien tai äänettömyyden keskellä. Lumi vaimentaa ääniä, puhdistaa myös mieltä, siinä näkyvät pienimmätkin hiiren jalanjäljet. Koira aistii paljon enemmän kuin minä, kuulee tiheän kuusikon suojasta meitä katselevat valkohäntäpeurat.
Pakkaspäivän aamun hetki on pehmeän kullankajoinen, keskipäivän hopeinen kirkkaus vaihtuu iltapäivän sinervään ja tummuu vähitellen. Valokuvasin eilen huurteisia vanhoja tervaleppiä, niiden runkojen ja oksistojen muodot ovat sanoinkuvaamattoman kauniit ja rikasmuotoiset.
Vivahteiden taju antaa rikkautta yksinkertaiseenkin elämään.Ei tarvitse olla ammattimainen kynäilijä, kansanomainen luonteva, juureva, mehevä kielenkäyttö on vivahteikasta. Nykyinen virastomainen, teennäinen kapulakieli ja muiden kielten vaikutus latistaa. Terveisiä myös Monican murrepalstalle! - toiseen..
tinat kirjoitti:
Olen ajatellut asian niin, että kun itse on ystävällinen, niin jää aivan toisen kontolle, jos hän ei ystävällisyyteen vastaa samalla tavoin. Enhän voi määrätä toisen tekemisiä ja tuntemuksia, jokainen vastaa vain itse itsestään. Itse en kuitenkaan menetä mitään olemalla ystävällinen.
Ja minäkin olen ehkä liian avoin, mutta koen senkin asian niin, että kun ei ole luurankoja kaapissa, ei ole liikaa salattavaakaan. Tietenkään en ihan kaikkea latele kenelle tahansa, mutta noin periaatteessa.
Elämän varrella on ollut "ystäviä", jotka olen siirtänyt sivuun, koska ystävyys ei ole ollut aitoa, luottamus on jossakin suhteessa petetty tai ystävyys ei ole kantanut huonona hetkenä. Siinäkin ajattelen, että asia on jäänyt heidän kontolleen. Anteeksipyyntöäkään kun ei ole kuulunut.ihmiseen tutustumisesta muistuu mieleeni tarina karjalaismuorista:
Muori istui junassa savolaisukon vieressä,vilkkaana tiiraillen oisko missään juttukaveria.
Ukko siinä availi voileipä pakettiaan alkaen syödä mutustelemaan. Muori ei malttanut olla hiljaa enää vaan kyseli: jotta mistäs päin sitä ollaan kotosin? Ukko syödä möyhensi, ja kysyttyään muutaman kerran, jo muori hermostui:sanokaa nyt jo hyvä mies mist. No perseestä! heitti ukko viimein. Vaan siitäkös eukko ois hiljennyt jatkoi vaan että, siunatkoon mehän ollaan naapureita! Mie kun oon sieltä kannaksen takkaa!
sellainen episodi - Maalaismies*
susmorsian kirjoitti:
puhumisen pitäisi olla kultaa,mutta...mutta...
emmehän itse sille mitään oikein voi,että monesti harkitsemme liikaakin sanomisiamme.
Tuossa Eesti-Kamrat ohjelmassa oli myös kirjailija Jaan Kaplinski juttelemassa,erittäin miellyttävn tuntuinen ihminen muuten.Niin hänkin oivallisesti sanoi tästä suomalaisuuden ja virolaisuuden melankolisuudesta ja sulkeutuneisuudesta,virolainen vielä umpimielisempi kuin suomalainen.Hän ei avaudu tosiaan helpolla,tiedän sen omasta kokemuksestanikin.
Mutta ihan hyvvii ihmisii ollaan maalaismies,eikös niin.Kuhan nyt ees joteskii nää ihmissuhteet saahaan piettyy jotensakkii reilassa.
En minä ainakaan mikään päivänsäde ain ole,hyvä et ees joskus!
Lapset kun suoraan sanoovat,ni peijakkaat sanovat että pirun vaikee ihminen oon...
No onhan meillä jo oikeus olla vaikka pirun vaikeitakkii,kun tiiämme,että parhaamme olemme kuiteski elämässä tehneet,niinkuin pystyneet
Nyt lopetan tään turhanpäiväsen mietiskelyn ja heitän ittein pellolle.
Heippa!Vanhuuteen näkyy liittyvän (kokemus puhuu) sekä fysiikan että mielen hajoaminen. Sitä alkaa hoitaa itseään niin kuin ainakin jotain herkästi hajoavaa, särkyvää oliota. Mitätön asia saa mielen räjähtämään, velttous tai rehkiminen aiheuttavat saman lopputuloksen.
Mielen särkyminen näkyy silloin tällöin palstallakin. Ei siinä puhuminen auta. toiseen.. kirjoitti:
ihmiseen tutustumisesta muistuu mieleeni tarina karjalaismuorista:
Muori istui junassa savolaisukon vieressä,vilkkaana tiiraillen oisko missään juttukaveria.
Ukko siinä availi voileipä pakettiaan alkaen syödä mutustelemaan. Muori ei malttanut olla hiljaa enää vaan kyseli: jotta mistäs päin sitä ollaan kotosin? Ukko syödä möyhensi, ja kysyttyään muutaman kerran, jo muori hermostui:sanokaa nyt jo hyvä mies mist. No perseestä! heitti ukko viimein. Vaan siitäkös eukko ois hiljennyt jatkoi vaan että, siunatkoon mehän ollaan naapureita! Mie kun oon sieltä kannaksen takkaa!
sellainen episodiTuli mieleen toinen ,kevennys.. Oli nuoripari hotellihuoneessa ja sulhanen uteli: "Kenen pieni pylly ja taas ja taas." Seinäntakana jo joku mies hakkasi seinää ja huusi:" Sano nyt jo äkkiä,kenen pylly siellä on,että täällä saa nukkua."
No vielä,samainen nuoripari oli ravintolassa..
Sulhanen sanoi; "Olet niin ihana,että voisin syödä sinut" Tarjoilija sattui paikalle ja kysyi:"Mitähän saisi olla jälkiruuaksi?" Mutta hyvää päivänjatkoa ja hymyä huuleen. t.Irkku
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Nainen, se auttaisi jo paljon minua
tuskissani, jos tunnustaisit sinulla olevan tunteita, vaikka et haluaisikaan suhdetta. Olisi upeaa tietää, että olen sin1152133- 891379
- 421115
Pyhäjärvi -kuntaliiton LISTALLA - ajautuu kriisikunnaksi
”Vaaravyöhykkeessä” Kuntaliiton erityisasiantuntija Olli Riikonen nostaa esille Punakallion listalta todennäköisistä kri155953Vieläkään nainen ei mitään tunnistettavaa sinusta
ei minusta, ei meistä, eikä meidän historiasta. Voisit kyllä kirjoittaa jotain spesifistä mitä meidän välillä on tapahtu74945Miten menee omasta mielestä?
https://www.iltalehti.fi/politiikka/a/f6e1e5b9-dd40-4eaf-ac96-036894307db5 Listan kärjessä Ähtäri28867Ehkäpä tunnet sinuun kohdistuvan rakkauden
Mutta tunnetko tuskani siitä sinuun kohdistuvasta suuresta ikävästä ja toteutumattomasta läheisyydestä? Vaistoatko kun i51806Nainen, olet minun makuuni joka suhteessa
Siksi tämä on mennyt niin vaikeaksi, ja ei tahdo ajatukset millään pysyä arjessa, vaan ne karkaa koko ajan unelmiin sinu22791Jos en enää
sinua näkisi, tekisinkö jotain toisin? Kertoisinko sinulle kaiken? Sen miten paljon minulle merkitset ja kuinka kaipaan38780Ei mene kauaa että kaikki vedätykset
Selviää.. Moni täältä on syytteessä.. Mahdollisesti palsta menee kiinni.. Tällä hetkellä jokainen viesti kiertää sup56729