Mietin tässä, miten tulisi suhtautua, jos lapsi "mielistelee" lähivanhempaansa.
Ymmärrän lapsen olevan luonnostaan lojaali vanhemmilleen ja toisaalta se on lapsen kehityksen kannalta tarpeelistakin.
Mutta jos tilanne on se, ettei lähi- ja etävanhempi tule toimeen ja varsinkin lähivanhempi on tehnyt selväksi, ettei luota etävanhempaan laisinkaan. Lähivanhempi ei suostu luovuttamaan etälle lasta tapaamisen ajaksi, vaan joku muu hoitaa aina luovutustilanteen. Lapset pitävät myös etävanhemmastaan, mutteivät uskalla tätä lähivanhemman kuullen kertoa. Näyttää siltä, että vanhempien ristiriidat aiheuttavat lapsille kovat paineet. Toisaalta he haluavat tavata etävanhempaansa, mutta eivät halua loukata lähivanhempaansa.
Tilannetta ei auta se, että lähivanhempi on stressaantunut omasta elämäntilanteestaan. Hän on sanut lapsille kyllä jossain vaiheessa, että on kiva, jos tykkätte etävanhemmasta ja kiva, että kaikki menee hyvin, mutta samalla elekieli viestii hänen epäilevän etää ja inhoavan sitä, että lapset tykkävät tästä.
Lähivanhempi ei oikein jaksa tai pysty käsittelemään asiaa lasten kanssa, eikä hän halua etävanhemman kanssa edes ilman lapsia asioida.
Eikö lapsi tarvitsisi sitten ulkopuolisen luottamushenkilön, jolle uskaltaa puhua tunteistaan pelkäämättä, kumpaa vanhempaa tunne loukkaa?
Mitä voi tehdä, kun lähivanhempi ei koe mitään tarvetta saada tukea itselleen tai lapsilleen?
Kuitenkin tilanne on se, ettei etävanhempi ole mitenkään erityinen ihminen. Ei alkoholiongelmaa, ei agressiivisuutta, ei lähentelyhaluja tai muuta epäsopivaa. Ja etä on hyväksynyt, että yhteystyön aloittamiseksi lähivanhempi saa valita sosiaalityöstä tai perheneuvolasta itselleen henkistä tukea, mutta lähivanhempi ei tahdo. Hän mielummin jättää yhteistyön välikäsien hoidettavaksi.
Ymmärrän lapsen olevan luonnostaan lojaali vanhemmilleen ja toisaalta se on lapsen kehityksen kannalta tarpeelistakin.
Mutta jos tilanne on se, ettei lähi- ja etävanhempi tule toimeen ja varsinkin lähivanhempi on tehnyt selväksi, ettei luota etävanhempaan laisinkaan. Lähivanhempi ei suostu luovuttamaan etälle lasta tapaamisen ajaksi, vaan joku muu hoitaa aina luovutustilanteen. Lapset pitävät myös etävanhemmastaan, mutteivät uskalla tätä lähivanhemman kuullen kertoa. Näyttää siltä, että vanhempien ristiriidat aiheuttavat lapsille kovat paineet. Toisaalta he haluavat tavata etävanhempaansa, mutta eivät halua loukata lähivanhempaansa.
Tilannetta ei auta se, että lähivanhempi on stressaantunut omasta elämäntilanteestaan. Hän on sanut lapsille kyllä jossain vaiheessa, että on kiva, jos tykkätte etävanhemmasta ja kiva, että kaikki menee hyvin, mutta samalla elekieli viestii hänen epäilevän etää ja inhoavan sitä, että lapset tykkävät tästä.
Lähivanhempi ei oikein jaksa tai pysty käsittelemään asiaa lasten kanssa, eikä hän halua etävanhemman kanssa edes ilman lapsia asioida.
Eikö lapsi tarvitsisi sitten ulkopuolisen luottamushenkilön, jolle uskaltaa puhua tunteistaan pelkäämättä, kumpaa vanhempaa tunne loukkaa?
Mitä voi tehdä, kun lähivanhempi ei koe mitään tarvetta saada tukea itselleen tai lapsilleen?
Kuitenkin tilanne on se, ettei etävanhempi ole mitenkään erityinen ihminen. Ei alkoholiongelmaa, ei agressiivisuutta, ei lähentelyhaluja tai muuta epäsopivaa. Ja etä on hyväksynyt, että yhteystyön aloittamiseksi lähivanhempi saa valita sosiaalityöstä tai perheneuvolasta itselleen henkistä tukea, mutta lähivanhempi ei tahdo. Hän mielummin jättää yhteistyön välikäsien hoidettavaksi.
Vastaukset 7
Vanhimmat
kun lähivanhempi koittaa kaikkensa, että etävanhempi tulisi entistä etäisemmäksi mukuloille...yhden joululoman piti kakarat vallan eristyksissä, estäen jopa vastaamasta isän puheluihin...on tehny rikosilmotusta, järjestäny lähestymiskiellon, sosiaalitoimesta eräs työntekijä, samanlainen saatanan riivinrauta, paska akka, joka vihaa isää....äitiparka taas on koitettu värittää oikein "valkeuden enkeliksi"....vaikka esm.avioliiton aikana jouduin kertaalleen pelastamaan tuon työpaikan.....oli paska "lainaillut" työnantajan rahoja, tarkastus lähestyi, kun paljasti asian kysyessäni suoraan....järjestin yhteisten lasten takia rahan hoitaa kassavajaus........nyt kaduttaa, että menin moista paskaa auttamaan.........valehtelee ja myrkyttää, ja mustamaalaa..........syytellyt mm."tappouhkauksista".........likka on täysin epärehellisen äitinsä talutusnuorassa, ja käyttäytyy isää kohtaan pilkallisesti ja ylimielisesti.....äitensä pänkättää "mielivallasta", jos alaikäisen likan isä esm.toruu valehtelemisesta..........toivoa sopii, että kyseinen ihrakasa ei saisi poikienkin moraalia pilattua...............
olen odotellut, että tulee tilintarkastus työpaikalla......kerran varastellut, ja silloin pääsi pälkähästä.........epäilen että on jatkanut "pikavippejä" omankädenoikeudella ja siitä johtuvia ahdistustiloja purkaa mm.mustamaalaamalla lapsille isää joka käänteessä...samoin kaikille samanlaisille virkailijaämmille jotka vain jaksavat kuunnella, kun tämä valittaa olevansa "yksinhuoltaja-äitiparka".....vaikka on lainvoimainen yhteishuoltajuus, ja isä on lasten kanssa säännöllisesti tekemisissä.............
no, jos narahtaa kavalluksesta.......hakee sitten apua mistä taitaa.....yleensä kavaltajalla ei ole työmarkkinoilla oikein kova flaksi..............
on erikoinen tämä yhteiskunta. huorana ja varkaana kunnostautunut juoksuttaa kaikkia virkakoneistoa, ja ihan sanelemalla toivomuslistansa saa kaiken sonnan läpi......sossu,pöljä poliisi,idiootti tuomari.jne.............erikoista on, miten röyhkeys ja rutinoitu valehtelutaito riittää......ketään ei liikuta asioiden todelliset taustat, ei pätkääkään se mikä on totuus.............siitä vai maalaamaan lasten isää koko virkakoneiston voimin hulluksi rikolliseksi................
Sitä päivää odotan, kun TOTUUS PALJASTUU, ja äitiparan kulissi romahtaa.........
toisella pojalla älykääpiömäinen taysin henkilökunta teki diagnoosin:"Laaja-alainen kehityshäiriö"......
Oikea diagnoosi on kaunainen perkeleen riivaama hullu ämmä, joka pakottaa ja painostaa alaikäisiä mukuloita epärehellisyyden poluille vastoin näiden tahtoa.........
Meillä oli aikalailla samanlainen tilanne, josta kerroit. Tilanteeseen johti lähivanhemman kroonistunut eroahdistus ja siihen liittyvät lasten tasapainoisen kehityksen vaarantavat käyttäytymisen muodot. Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin tilanne on se, että lähivanhempi on sairaseläkkeellä ja lapset asuvat meillä. Tie on ollut raskas, surullinen ja ahdistava kulkea mutta nyt kuljemme kohti tulevaisuutta ja se on kaikista tärkeintä -meille kaikille, jotka uskomme tulevaisuuteen.
Ainoa asia, jonka voin neuvoksi antaa: Jos lähivanhempi ei näe syytä muuttaa käytöstään, on tilanne lähes toivoton. Muutos tapahtunee vain lasten aloitteesta eli sitten, kun he ovat tarpeeksi itsenäistyneitä ilmaisemaan oman mielipiteensä niin, että se otetaan myös huomioon. Pitkä tie kuljettavaksi pienelle ihmiselle mutta meidän kohdallamme viranomaiset eivät sitä huomioineet ennen kuin se oli lähes liian myöhäistä.
eli ei missään tapauksessa haluta nähdä kokonaistilannetta. niin se menee tässäkin tapauksessa......vaan lapset kuitenkin kasvaa, ja tajuavat kyllä mikä on totta, mikä ei.
olisin eri olosuhteissa muuttanut hyvin pitkälle eron jälkeen. lasten takia olen katsonut tarpeelliseksi asua muutaman minuutin matkan päässä, ja se on lastenkin mielestä hyvä asia.
olen lapsille monesti sanonut, että voi soittaa isälle vaikka keskellä yötä jos tulee jokin hätä.
kun on kyseessä henkisesti varsin epävakaa äitiparka, joka ylipäätään on kelvoton äiti. aikoinaan lasten kuullen hysteerisenä riehui "ajavansa rekan alle", välillä yaas meni kellariin "viiltämään ranteensa"...jäi tekemättä....myöhemmin taas heilui ladatun pistoolin kanssa portailla, ikäänkuin vastaanottokomiteana............tuollaisen henkilön sepustukset on kaikkialla ollut kuim "jumalan sanaa"...käräjäoikeudessa tuo ilmoitti lasten isän olevan "täysin arvaamaton, ja harhalääkityksen tarpeessa, jne.." .... tempaisi hatustaan väitteen "tappouhkauksista"....vaikka ei tullut avioliittohelvetin aikana tuota hullua huutavaa akkaa edes lyötyä kertaakaan...........
on tullut tuon homman tiimoilta suunnaton inho pahansuopaisia sosiaalitanttoja kohtaan, ilkeitä "pillu"poliiseja kohtaan, jotka tuollaisen akan valehtelun perusteella kajoavat ihmisen yksityiselämään ja yksityiseen henkilökohtaiseen omaisuuteen, käräjätuomarin valtaa käyttäviä kallispalkkaisia älykääpiöitä kohtaan, jotka tekevät päätöksiä naamakertoimen mukaan..........se lohduttaa, että tiedän senkin päivän koittavan, jolloin tuo kiero naishenkilö ei kykene puhumaan itseänsä pälkähästä, vaan tavalla tai toisella saa niittää sitä mitä on kylvänyt.....
Kumpa joskus valkenisi se päivä, jolloin aikuiset ihmiset ymmärtäisivät, että heidän keskinäiset välinsä eivät kuulu lapsille mitenkään!
Eron jälkeen aikuisten kuuluu olla vanhempia lapsilleen ilman, että lapsille kuuluu tai tuntuu tippaakaan heidän keskinäiset kiukkunsa ja katkeruutensa.
Lapset ovat aina lojaaleja paikalla olevalle vanhemmalleen, mutta lapset eivät saa "pitää huolta vanhemmistaan" - se on aikuisten tehtävä: pitää huolta itse itsestään ja lapsistaan! Aikuinen voi fiksustikin esittää ja selittää lapsilleen, että erossa isä ja äiti eivät halua elää yhdessä...
Onneksi huoltajuuspäätöksissä yhä enenevässä määrin huomioidaan henkisiä puitteita ja erityisesti vanhemmuuden eväitä. Ja erityisesti tapaamisten vaikeuttaminen kaikilla tavoin on raskauttavaa!
ensimmäisestä liitosta ensimmäinen sarja mukuloita, joista yksi nauttii erityisasemaa.ilmeisesti senkertaisen syrjähypyn sankarina oli oikein suuri rakkaus, tms.mistä syystä tuo yksi kasvoiltaan ja ruumiinrakenteeltakin "sisaruksistaan" täysin poikkeava on aina pyörittänyt äitiään tahtonsa mukaan. kaikki asiat ko.huushollissa pyörivät tuon yhden tarpeiden mukaan. kun exä esm.työpaikallaan puhuu lapsista, mainitsee kyllä muutki ohimennen, mutta kuten eräskin kuuntelija totesi:"Kyllä se siitä yhdestä enimmäkseen puhui"...
tuo "yksi", vaikka pitäisi olla aikuinen, jostakin syystä tarvitsee äitinsä jakamattoman huomion. säännöllisin väliajoin on käytävä valvomassa etujaan, ja samalla koitettava myrkyttää lapsiani.
siinämäärin kattavasti on noiden kahden perkeleen toimesta kajottu elämääni ja yksityisyyteeni, harhaanjohtamalla tahallisesti eri viranomaisia, väittämällä mm.valheellisesti"pelkäävänsä"...(joka pelkää, ei syydä vittumaisia viestejä urakalla)
koska kuitenkin on em.verukkeella oikeuksiini puututtu, ja niitä tallottu.....tuomittu kuin rikollinen.............minä lupaan, mikäli minun käsissäni on, annan tuolle saatanalle tilaisuuden edes viiveellä olla rehellinen........
ja pelätä............alkaa luut murtumaan...hehheh
enemmän apua, kuin mitä tältä palstalla koskaan löytyy?
www.tukinet.net
www.mielenterveys-taimi.fi
asianomainen henkilö mainitsemasi kaltaisen avun piiriin, ja olisi pitänyt saada jo aikoja sitten.jos hän olisi saanut oikeanlaista terapiaa, nykyistä tulehtunutta tilannetta ei olisi edes syntynyt.
joka paikassa olen törmännyt siihen, että kun lähestytään ongelmien ydintä, eli "äitiparan" psyykkistä tilaa, tulee virkailijatädeillä pakonomainen tarve ohjata aihe muuhun.
olen ehdottanut suoraan:" tutkitaanpa kummankin osapuolen psyykkinen tila, minulle sopii koska tahansa"...
mikähän ihme ettei millään passaa...
-
virkailijatanttojen puolueellisesta asioittenhoidosta johtuen lapset kärsivät...ja mm.joutuvat pelkäämään äitiänsä...
sanonpahan vain, että samassa tilanteessa on / olisi moni muukin mies varsin hermostunut.
-
eri virkailijatätejä tuntuu jotenkin yhdistävän tarve "äitiparan", joka sattuu myös olemaan virkailijatäti, kanssa yhteisvoimin pyrkiä vaikeuttamaan alaikäisten lasten isän elämää.
tarve kontrolloida ja pompottaa isää mm.sellaisista syistä johtuen, joilla ei pitäisi olla yhteishuoltajuuden kanssa mitään tekemistä.