Tyttäreni on 30 v. Hänelle tehtiin 18-vuotiaana abortti. Syksyllä 2007 hän tuli raskaaksi miehen kanssa, jonka oli tuntenut vain pari kuukautta. Raskaus päättyi keskemenoon tyttären juomisen takia. Puoli vuotta tämän jälkeen hän oli taas raskaana samalle meihelle, ja juominen oli aika hillitöntä silloinkin (kevät 2008). Sanoin silloin, että pitäisi ehkäpä jo nyt oppia ajattelemaan lasta, ja että onko nyt oikea aika muutenkaan raskaudelle. Hän oli eronnut aviomiehestään nimittän vasta puoli vuotta aiemmin.
Heinäkuussa tytär sitten päätti, ettei haluakaan lasta, ja lapsi abortoitiin.
Nyt sitten minä olen syyllinen koko aborttiin, vaikka en ole ollut edes samassa maassa kun abortti tehtiin! Tämä on minusta kyllä erityisen väärin. Ensin joutuu suremaan oman tyttären elämää ja sitten vielä tämän lapsen aborttia. Älkää hyvät lapsenne abortoineet syyllistäkö päätöksistänne syyttömiä.
Heinäkuussa tytär sitten päätti, ettei haluakaan lasta, ja lapsi abortoitiin.
Nyt sitten minä olen syyllinen koko aborttiin, vaikka en ole ollut edes samassa maassa kun abortti tehtiin! Tämä on minusta kyllä erityisen väärin. Ensin joutuu suremaan oman tyttären elämää ja sitten vielä tämän lapsen aborttia. Älkää hyvät lapsenne abortoineet syyllistäkö päätöksistänne syyttömiä.
Vastaukset 25
Vanhimmat
Mikäli tyttäresi on juova alkoholisti, abortti on parasta mitä hän voi tilanteessa tehdä (paitsi tietysti olla tulematta raskaaksi...)
kaikkien kannalta olisi ollut parasta lopettaa juominen ja antaa lapsen elää?!
Ei alkoholisti noin vaan lopeta, vaikka kyseessä olisi oman lapsen elämä. Alkoholisti miettii usein vaan juomistaan. Ei ne kykene ajattelemaan kovin järkevästi. Sinulla ei taida olla pahemmin kokemusta alkoholisteista, kun luulet sen olevan noin helppoa, tapahtuvan tuosta vaan. Eikä alkoholisti muutu tuosta vaan ihanneäidiksi. Todella lapsellista/tietämätöntä kuvitella tuollaista. Minusta oli parempi että teki abortin. Tiedätkö yhtään kuinka paljon lapsi vanhempiensa juomisesta kärsii? Paljon, sen voin sanoa. Välillä ajattelen että olisi ollut parempi jos mun alkkisvanhemmat eivät olisi mua jättäneet henkiin.
pakkohoito onkin ollut nyt esillä ja ilmeisesti tulossakin. Ei alkoholistin tarvikaan muuttua ihanneäidiksi, kunhan on juomatta synnytykseen (ja huostaanottoon adoptioon) saakka.
Nyt pitäisi kyllä ihmisten miettiä, että me elämme suomessa, tänne ei tule mitään odottavien äitien pakkohoitoa.
Nyt on työryhmä miettimässä ehdotusta laki muutokseksi, että pakkohoitoon voidaan määrätä maksimissaan 30 vuorokaudeksi odottava päihdeäiti. Nykyisin akuutin vaaran aiheuttava ihminen voidaan määrätä vastentahtoiseen hoitoon maksimissaan 5 vuorokaudeksi.
Se mitä tuo 30 vuorokautta hyödyttää on jokin mysteeri ainakin minulle. Ehkä se käytetään, jottei synny lapsia joilla on vieroitusoireita, eli viimeinen kuukausi ilman päihteitä, jolloin lapsen elimistö kärsii oireensa kohdussa, poissa ulkopuolsiten silmistä kärsimästä. Auttaako se lasta kuitenkaan mitenkään? Tuskin. Elimelliset vahingot on tapahtuneet jo alkuraskaudesta.
Viinan tissuttelu tai kannabiksen käyttö ei muutenkaan aiheuta akuuttia vaaraa ja pakkohoitoon voidaan määrätä vain akuutin vaaran takia. Raskauden aikana akuutin vaaran kohta on erittäin vaikea määrittää, ok, se on silloin kun äiti päihteissään uhkaa vetää itseltään ranteet auki tai uhkaa jotain muuta puukolla, mutta harvemmat tuotakaan tekevät.
Älkää hyvät ihmiset tuudittautuko mihinkään kuvitelmaan, että suomi 2000-luvulla aloittaa jonkin pakkohoidon esimerkiksi yhdeksän kuukauden ajaksi, vain perusteella, että ihminen on sairas ja odottaa lasta. Tällaista ei suomessa tapahdu.
Pidempi aikaista "pakkohoitoa" työryhmä kartoittaa mahdollisena, mutta vain ruotsin malliin, eli naiset, jotka sitoutuvat vapaaehtoisesti hoitoon pääsisivät sen piiriin. Eli joskus melko selvänä hetkenä tai tajuttomassa kankkusessa, kun on varma,e ttei juo enää koskaan, sitoudutaan itse vapaaehtoisesti hoitoon, jossa pidetään vaikka pakolla akka selvinpäin.
... ei ole ainakaan tähän asti julkisuudessa sisältänyt minkäälaista pakkoadoptio tai -huostaanotto esitystä.
Ylitiöpäisille abortti-asiamiehille kelpaa abortin syyksi mikä tahansa: lapsen sukupuoli, vanhempien juomistavat jne yms.
Se, ettei ihminen hallitse elämäänsä eikä tunnista moraalia on abotttiväelle abortin perusta siinä kuin mikä muukin syy tai jopa syyn puuttuminen.
Näin aborttiasiamihet edistävät lapsen vanhempien elämän rappiota ja asettuvat sekä lapsen että vanhempien elämää vastaan synkkine teeseineen.
...vaikka luottoni ei siihen korkea olekaan, niin ymmärrät varsin hyvin, miten abortti on päihdeäidille varsin hyvä vaihtoehto. Toinen hyvä vaihtoehto on juurikin ajankohtainen pakkohoito, mikäli se saadaan oikeanlaiseen konseptiinsa.
Päihteiden käyttö raskauden aikana, se ei ole hyvästä!
Joko sille tai raskaudelle on vain tehtävä jotain ja se on tehtävä niin äidin kuin tulevan lapsenkin parhaaksi (jos lapsi päätetään synnyttää elämään).
Tämän asian luulisi olevan vain niin pirun itsestään selvä ihan jokaiselle, mutta ei, ei tietenkään sinulle. Sinusta on varsin ok, että naiset juovat raskauden aikana, kunhan tekevät lapsensa. Ei väliä, että nainen synnyttäessään fetaalista alkoholioireyhtymää sairastavan lapsen sinetöi melko taatusti myös oman kohtalonsa, sen syyllisyyden kanssa ei nimittäin koskaan kestetä kokea selvää päivää, että joutuisi miettimään. Puhumattakaan siitä mitä lapsen elämä on vammautettuna...
Sellaisia ne alkoholistit on. Mun äiti on alkoholisti ja tiedän millaisia "ne" on. Ei siis kannata todellakaan antaa tuollaisen asian vaivata mieltään. Alkoholistit syyttävät usein kaikista elämänsä vastoinkäymisistä muita ympärillään olevia. Että saavat uuden syyn juoda jne. Tämän olen oppinut. Joskus annoin äidille kritiikkiä siitä että juo vielä itsensä hengiltä (koska olin hädissäni hänen puolestaan) ja tietysti hän sitten syytti minua, että olen ollut niin vaikea jne. Hän on itse päätöksensä tehnyt, ei ole todellakaan sun syytä. Alkoholismi on sairaus, tyttäresi on sairas.
Jos suinkin kykenet, koita olla syyllistymättä tyttäresi abortista. Ja sano se hänellekin. Kohtuuttoman syytöksen hän sinun niskoillesi on heittänyt, koska ei kai itse kestä oman valintansa kanssa elämään.
Kuten edellinen vastaaja, minäkin epäilen, että alkoholismi se on, mikä saa tyttäresi sinua syyllistämään. Alkoholisteilla on valitettavan usein tapana syytellä kaikkia muita elämänsä vastoinkäymisistä kuin itseään ja sitä suurinta syypäätä, eli alkoholin käyttöään. Alkoholistien läheisille on olemassa erilaisia tukiryhmiä. Ehkä voisit käydä vaikka juttelemassa sellaisessa, jos se auttaisi sinua yhtään selviämään tyttäresi sairauden kanssa.
Kiitos asiallisista vastauksista. Minustakin syyllistämisen taustalla on se, ettei kestä sitä mitä on itse tehnyt. Myös tyttären mies syyttää siitä, että raskauden alkaessa olen kirjoittanut muutamia maileja tyttärelleni, joissa kerroin että ensin tulee aina lapsi ja vasta sitten äiti. Ja että äidin pitää kantaa vastuu lapsestaan itse. Tämä sitten oli niin pahasti sanottu, että lopulta tuli abortti.
Järki sanoo ettei pidä syyllistyä, mutta vaikeaa se on kun niin pahasti aina siitä asiasta minut haukutaan. Ihan varta vasten keskellä yötä soitetaan ja herätetään ja kerrotaan, kuinka huono äiti olen ja kuinka ilkeä ihminen! Tätä kun on jo jatkunut taas pari kuukautta, niin alkaa voimat olla vähissä! Koko ajan pelkää että jos taas tulee uusi raskaus..ja miten pitää olla, ettei taas aiheuta aborttia. Mitä uskaltaa sanoa ja mitä ei. Kun tuntuu kaikki sanat olevan vääriä. Kovastuhan minua tytär hoitoon ajaa, kun en itse kuulemma ymmärrä hulluuttani ja vikaani. Eli kun en suostu siihen syyllisyyten, mikä juopolla tosiaankin on aina antaa muille ja itsestään poispäin. En saisi sanoa..mutta nyt tässä sanon..että juopolle en kyllä lasta enää soisi, kun jo kolme lasta on juonut hengilta!!
Taidan tuon Al-anonin ryhmän etsiä ja mennä sinne.
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet vastata.
Kauhean paha mieli tuli puolestasi kun viestisi luin. Kyllä saat kestää ihan kohtuutonta syyllistämistä ja ihan suoraa häirintää asian suhteen. Kumpa voisin nyt vaikka halata sinua lohdutukseksi...
Minä en ole valitettavasti päihdeongelmien asiantuntija, joten neuvoni voit jättää omaan arvoonsa. Haluan silti vähän kommentoida kertomaasi.
"Myös tyttären mies syyttää siitä, että raskauden alkaessa olen kirjoittanut muutamia maileja tyttärelleni, joissa kerroin että ensin tulee aina lapsi ja vasta sitten äiti. Ja että äidin pitää kantaa vastuu lapsestaan itse. Tämä sitten oli niin pahasti sanottu, että lopulta tuli abortti."
Ihan oikeita neuvojahan sinä olet tyttärellesi antanut, joten niistä on täysin turha syyllistyä. Jos tyttäresi olisi päättänytkin pitää lapsensa, hän luultavasti syyttäisi sinua siitä kännipäissään, ettet neuvonut tekemään toisin. Luulen, että olisit sinä sanonut mitä hyvänsä, ja olisi hän päätynyt mihin ratkaisuun hyvänsä, alkoholi panisi hänet ja hänen miehensä syyllistämään sinua kuitenkin siitä. Joten älä tuosta suostu syyllistymään. Luultavasti et olisi voinut välttyä syyllistämiseltä vaikka olisit tehnyt mitä tahansa.
"Ihan varta vasten keskellä yötä soitetaan ja herätetään ja kerrotaan, kuinka huono äiti olen ja kuinka ilkeä ihminen! Tätä kun on jo jatkunut taas pari kuukautta, niin alkaa voimat olla vähissä!"
Voisitko pistää puhelimen joko kiinni tai äänettömälle öiksi, niin saisit edes häiriöttä nukkua? Vaikka vaikeaa olisikin, niin ehkä voisit sanoa tyttärellesi, että hänen mahdolliset öiset ongelmansa saavat tästä lähin odottaa aamuun. Täytyyhän sinunkin kuitenkin saada rauhassa nukkua! Vaikka tyttäresi onkin lapsesi, on hän kuitenkin aikuinen ihminen, etkä sinä voi olla velvollinen kuuntelemaan hänen purkauksiaan vuorokauden ajasta riippumatta.
Ota ihmeessä yhteyttä Al-Anoniin. Sieltä saisit ainakin vertaistukea ja kaiketi eväitä selvitä omassa elämässäsi vaikkei tyttäresi juomistaan lopettaisikaan. Varmuuden vuoksi tässä vielä linkki al-anoniin ja muihin mahdollisesti auttaviin tahoihin:
http://www.al-anon.fi/
http://www.a-klinikka.fi/hoitopalvelut/muut_auttavat.html
Toivon sinulle paljon voimia jaksaa!
Minullakin on kyseenalainen ilo toisinaan nauttia öisistä juoppopuheluista, ei onneksi tytär eikä muukaan sukulainen. Joten aina nukkumaan mennessäni laitan puhelimen äänettömälle. Suosittelen Sinullekin, hyvin nukutun yön jälkeen päivän hankaluuksiakin jaksaa kantaa paremmin.
elämään mitenkään. Jos sanot jotain, niin heti syytellään. Tyttäresi on ilmeisesti alkoholisti. Sellaiset eivät ota vastuuta itsestään eikä muista.
joo...rakas läheiseni teki abortin koska käyttää paljon alkoholia,tupakoi ja tietää itse sen ettei jaksaisi tai osaisi huolehtia lapsesta saatika pysyä raskausaikana erossa "huonoista tavoista"/oloista.
jotkut ihmiset on "holtittomia" eivätkä tajua tämän elämän kauneutta,mutta on "hyvä" että heidän on sitten mahdollisuus tehdä se abortti, niiden vauvojen on parempi olla enkeleitä..surullistahan se on kuiten.
toisen ihmisen elämään. Silloin kun toinen on vaikeassa elämäntilanteessa pitää oppia KUUNTELEMAAN ei neuvomaan! Näin tyttäresi löytää itse vastauksen ja sinun kuuluisi TUKEA häntä päätöksessään pitääkö lapsi vai ei. Tuntuu hiukan että olet manipuloinut tytärtäsi väärään suuntaan ja nyt hän kokee surua/katkeruuttaan päätöksestään. Tuollaisessa tilanteessa helposti uskoo liikaakin läheisiään.
...puhe oli alkoholistista.
Puhe on myös äidistä ja tyttärestä, joten toisen elämään puuttuminen on erittäin luonnollinen osa suhdetta.
Kunhan aloittaja menee al-anoniin, niin tyttärelle koittaa tiukat ajat, sillä siellä aloittaja oppii "kylmyyttä" tytärtään kohtaan. Me voimme nyt neuvoa: älä välitä tyttäresi tekemisistä, mutte emme voi tukea häntä oikeasti olemaan välittämättä. Al-anonissa hän saa vertaistukea, jotka oikeasti auttavat häntä erottamaan heidän kahden elämät toisistaan. Mikä kuulostaa tylyltä, mutta hänpä voi oppia siellä vaikka sanomaan tyttärelleen: ota vastuu omasta elämästäsi, minun vikani ei ole vaikka joisit itsesi hengiltä. Tämä auttaa sekä äitiä, että tytärtä, sillä nyt tyttö todellakin liikaa voi syyttää vain toisia. Tietysti aloittaja voisi noin jo nyt sanoa tyttärelleen, mutta molemmat tietäisivät, ettei se ole totta. Al-anonissa aloittaja kuitenkin oppii oikeasti ajattelemaankin noin.
Itse olen joskus ollut alkoholistin läheinen ja syyllinen tietenkin kaikkeen. Kun aikaa kului ja tämän alkoholistin äiti valaistui, niin minusta se tuntui hirveän tylyltä, että hän sanoi aina vain: ei ole minun ognelmani aikuinen ihminen hoitaa itse asiansa. Tämä lisäsi minun syyllisyyttäni, minun piti kantaa enemmän taakkaa, minä olin ainut joka maksoi sakot, ettei joudu istumaan, äiti pesi kätensä kaikista noista. Kävin minäkin sitten läheisten ryhmässä muutaman kerran ja kuinka ollakaan kun minäkin aloin sanoa, ei tipu minulta rahaa, käy istumassa sakkosi, niin eipä sakkoja enää tullutkaan. Jopa alkoholisti tajusi, että siinähän menee omat juomarahat, jos ne joudun itse maksamaan jatkossa... Ja sillä miten minä sitä sanoin niin monta kertaa ei ollut ollut mitään merkitystä. Mutta sitten kun taustalla oli uusi usko ja vertaistuki, niin johan oli asenteessa muutosta ja alkoi uskoa. Oikeasti en olisikaan niitä enää maksellut... Sitä vertaituen mahtavaa psyykkista tausta voimaa, sitä ei voi edes sanoin kuvata. Se on aivan mahtava tunne, kun pääsee irti taakastaaan: minä voin olla tämän ihmisen kanssa vain koska pidän hänestä, en koska olemme riippuvaisia toisitamme. Se että toinen on alkoholisti ei ole minun sairauteni, pääsen eroon läheisriippuvuudestani.
Ja sitähän tämä syyllistäminen on, läheisriippuvuutta. Alkoholi ei ole sairastuttanut aloittajankaan perheessä vain yhtä ihmistä, vaan ainakin kaksi.
Kyllä aikuisen ihmisen pitää itse lasta hankkiessaan olla niin itsenäinen, ettei anna muiden manipuloida. Ja toisaalta..kuuntelu tuossa tilanteessa oli mahdotonta, koska raskauden alusta asti tämä lapsen äiti haukkui koko ajan miestään ja lähellä olevia ihmisiä..ja toi koko ajan omaa huonoa oloaan esille. Eli siis ei ollut mikään sellainen äiti, joka olisi halunnut keskustella. Jos sitä edes yritti virittää, niin sai hirveän ryöpyn niskaansa. Miten ihmeessä siinä voi menetllä. Kyllä mieskin tuossa tilanteessa yritti, ja lääkärit yrittivät..mutta kukaan ei voinut äidin päätä kääntää. Hän ei halunnut laska, koska uä-kuvissä näki lapsen ja tiesi sen olevan tyttö eikä halunnut sen syntyvän. Sanoi, että sen on parempi olla syntymättä, koska tiesi muka ettei se ole terve. Jälkeepäin tosin kuulin, että äiti oli uhlinut niin reippaasti raskauden aan, että oli täysi syy epäillä ettei lapsi olekaan terve.
myös ollut läheinen alkoholisoitunut(25v) ja syyttää toki kaikesta mutta vain siksi että saa syyn ryypätä eli tiedän kyllä kuviot... tässä kuulostaa kyllä enemmän äidin arviolta alkoholin käytöstä ja se on erillinen asia silti..nyt on kyse äidin kehotuksesta aborttiin ja se ei kuulu äidille ..
äidin olennainen tehtävä neuvoa loppuu lapsen täysiikäisyyteen sen jälkeen äidin roolin PITÄÄ MUUTTUA kuuntelevaksi ja tukevaksi tai sitten on parempi antaa lapsensa hoitaa omat asiansa jos siihen ei kykene. Lapsi kangertelee aikansa mutta kasvaa kyllä jos on kasvaakseen. Muuta me emme voi tehdä toisen elämän hyväksi.
Äidin ei kuulu minusta sanoa toiselle ota vastuu elämästäsi se on perusoletus meille kaikille ja silloin äidin ja tyttären suhde muuttuu äiti komentaa sinun pitää muuttua- suhteeksi ja parempi kuitenkin on että tytär itse kasvaa kasvunsa ja kyllä hän tietää itse elämänsä ongelmat ja tällöin on hyvä että joku jaksaa kuunnella ja jos tytär meinaa ripustautua liikaa äitiinsä äidin on myös osattava laittaa rajansa myös oman itsensä kuin tyttären suhteen.
Liian usein vanhemmat kuvittelevat että heidän roolinsa pysyy muuttumattomana lapsensa suhteen ja näin lapsikin jää tuohon rooliin ottamatta vastuuta kun äiti sen tekee hänen puolestaan. Tiedän työpikaltanikin äidin joka vieläkin maksaa lapsensa laskuja ja mies on jo kolmikymppinen. Se ei ole oikein miestä kohtaan ja olen huomannut että äiti kokee itsensä tarvituksi kun vieläkin kohtelee lastaan alaikäisenä.
Alkoholin käytöstä vielä niin se ei eroa mitenkään läheisten suhteen siinä että jokaisella on rajansa ja jokaisen on opittava ne laittaa toistensa suhteen oli sitten kyse väkivallasta perheessä(jollei rajat onnistu niin ero), alkoholismista, tytäräiti suhteesta etc..
mikäli tytär ei koe että haluaa sinulle avautua asiassa..miten menetellä kysyt..
KUUNNELLA ei sinun tehtävä ole neuvoa vaan yrittää saada tytär huomaamaan mitä haluaa..en minäkään läheiseni eron aikana kun halusi keskustella neuvonut vaan kuuntelin hänen murheensa. Ja hän pääsi asiassa eteenpäin vaikka päätös ei ollut minulle mieluinen.
Se että tytär hermostuu sinuun kertoo minulle että tyttäresi on ahdistunut ja kokee sinut tuomitsevaksi eikä tukevaksi asiassa ..
Manipulointia tuo on kukaan ei voinut "äidin päätä kääntää" miksi olisi pitänyt? Tärkeintähän on että tytär tekee oikean päätöksen oman itsensä vuoksi ei muiden ja on sitten varma siitä jottei kadu myöhemmin oli päätös kumpi vaan. Tuntuu että tyttäresi oli elämänsä herkimmällä hetkellä asiassa yksin ja te vain häiritsitte/sekotitte hänen päätöstään. Sosiaalinen paine on joskus kova.
myös ristiriita ensin sanot tytärtäsi aikuiseksi muttet silti hyväksy hänen aikuisen ihmisen päätöstä.
...kuten muutkin sairaudet tekevät ihmisestä eikon. Silloin tarvitaan äitiä pidempää kuin normaalisti.
Niin oma kokemukseni on tietenkin nuoresta ihmisestä, joka oli jo alle täysi-ikäisyyden alkoholisoitunut. Ei sellainen lapsi kasva äiti suhteestaan eroon kuten normaali ihminen. Kehitysvammaisetkin elävät äitinsä helmoissa niin pitkään kun pidetään. Kun ei ole terve, ei ole sitä tervettä tarvetta irtaantua äidistään. Ja kuten sanoit, äidit äiti-ihmisinä kyllä huolehtivat, niin kauan kun henki pihisee... Jommalta kummalta pitää tulla selvä pesäero. Kun lapsi on terve, se tulee lapselta. Jos lapsi ei ole terve, sitä ei monesti tule lainkaan, kyllä äidit vastuunsa kantavat, kunnes heräävät maailmaan...
Minusta ainakin näyttää hiukan siltä, että juuri tälläinen alkoholin sairastuttama, epäterve suhde on aloittajalla ja hänen tyttärellään. Eihän normaali aikuinen lapsi kysy äidin mielipidettä aborttiin tai jos kysyy anna sen ainakaan vaikuttaa mitenkään omiin valintoihinsa...
tarkat rajat tai asiat ei muutu mihinkään ja joskus ihmisen on mentävä pohjalle asti ennen kuin oivaltaa että jotain on tehtävä asialle. Se on kuitenkin parempi kuin että elää äitinsä kautta äidin tarpeita(hoivavietti, tarpeellisuuden tunne..) aatellen..
hoivattava voi olla niin kauan hoivattavana kuin molemmat sen sallii. Ja tälle hoivatulle se estää hänen kasvunsa koska on helppo mennä hoivattavan rooliin ottamatta vastuuta itse elämästään.
Äitisuhteestaan eroon ei pääse jos äiti ei irrottaudu siitä ja halua lapsensa itsenäistyvän.
alkoholisti ei tarvi ätiään pidempään sen koommin kuin muutkaan..päinvastoin!!
ja väärä huolehtiminen on aina pahasta!
Kehitysvammaiset on aivan eri asia kuin päihderiippuvaisuus. Kehitysvammaiset ei kasva tietyn rajan jälkeen sairautensa vuoksi. Päihderiippuvainen on usein hieno ihminen joka ei ole kasvanut siihen mitä oikeasti on ja sen mahdollistaa vain että ihminen ottaa itse vastuun elämästään ei äidit, vaikka se ei heitä miellyttäisikään että tytär tekee erilaisia päätöksiä elämässään.
Eikö aikuinen ihminen myös ota siis vastuun omista teoistaan? Turha se on sitten muita syyttää jos on tehnyt väärän valinnan.
"Kehitysvammaiset on aivan eri asia kuin päihderiippuvaisuus. Kehitysvammaiset ei kasva tietyn rajan jälkeen sairautensa vuoksi. Päihderiippuvainen on usein hieno ihminen joka ei ole kasvanut siihen mitä oikeasti on ja sen mahdollistaa vain että ihminen ottaa itse vastuun elämästään ei äidit, vaikka se ei heitä miellyttäisikään että tytär tekee erilaisia päätöksiä elämässään. " -kyllä ne kehitysvammaisetkin on hienoja ihmisiä... Ja usein pitkäaikainen alkoholismi rampauttaa ihmistä. Olen huomannut tämän omassa äidissäni. Hän ei enää oikein pysty hoitamaan asioitaan vaikka on melkein 50. Isäni hoitaa suurimman osan äidinkin asioista, koska hän ei enää siihen kykene.
alkoholistista joka on liian läheisessä suhteessa äitiin eli hoivattava - hoivaaja yhdistelmä mikä ei tuota itsenäisiä ihmisiä siksi äidin pitää pysyä poissa tyttären päätöksestä kuten jo aiemmin sanoin enempää en toista tätä. Lue edelliset tekstit.
ja nyt tuli ilmi äitisi alkoholismi ja sen samat kuviot hoivaaja hoivattava yhdistelmä tällä kertaa mies vaimoyhdistelmä. Ikinä ei ole hyväksi ylittää rajoja jos haluaa terveen suheteen..
oma isäni oli alkoholisti 30vuotiaasta 58vuotiaaksi..ja sitten lopetti kun äitini lopetti hoivaamisen otti eron alkoholin takia ja sairaus yllätti siitä päivästä lähtien alkoi toipuminen ..pikkuhiljaa ylöspäin hän joutui itse ottamaan vastuun elämästään joten mahdottomuus ei ole..mutta hoivaaminen ei todellakaan auta. Ja nyt vielä happy end vanhempani edelleen yhdessä mutta nyt terve suhde. Äitini ei isää missään vaiheessa hylännyt mutta laittoi stopin minkälaisen ympäristön hän haluaa ympärilleen. Loppu oli kiinni isästäni.
tuon kyllä arvasin kun painoin enteriä siis tietenkin lkehitysvammaiset on hienoja ihmisiä ..sanoin vain että heillä kehittyminen on rajallista ja he voivat tarvita oikeata hoivaa koko elämänsä alkoholisti ei. Alkoholistit tukea/rajoja kyllä hoivaa ei