Miten te vanhemmat jaksatte itse kun oma nuori on masentunut ja itsetuhoinen? Lapsi kyllä menossa hoitoon, mutta kun jonotusaikakin on kuukauden. saa koko sen ajan pelätä pahinta, en saa nukuttua kun näen painajaisia ja töihin pitäis jaksaa raahautua että edes jotain säilyis normaalina elämässä.
oman lapsen masennus
kala-69
4475
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tietenkin se, että on nuoren tukena mahdollisimman paljon. Keskusteleminen, asoista avoimesti jutteleminen helpottaa, ainakin vähän. Molempia, sekä nuorta, että sinua. (Pitää muistaa pitää huolta myöskin omasta jaksamisestaan) Onhan se raskasta aikaa, kun haluaisi varmasti auttaa omaa jälkikasvuaan, ja kaiketi tuntuu usein sellaiselta, että ei "osaa" tai ei voi riittävästi. Eikö tuota aikaa voisi yrittää kiirehtiä? On todella surullista, että sairaiden ihmisten täytyy jonottaa viikkokaupalla hoitoon päästäkseen. Muista kuitenkin, ilman itsesyytöksiä, että sinä teet parhaasi, ja näytä se myöskin nuorellesi, niinkuin varmaan teetkin. Sinun täytyy vain yrittää saada nuoresi uskomaan huomiseen, ja siihen, että pilvisten päivien jälkeen tulee niitä auringonpaisteisiakin aikoja. Ei ole outo asia minullekaan, masentuneen ihmisen läheinen olen minäkin. Tosin tämä ihminen ei ole enää nuori, mutta eteenpäin olen häntä tsempannut kaikin keinoin. Itsemurhayrityksiä on takana kolme, tällä hetkellä menee paremmin, ei hyvin, mutta ei aivan "pohjallakaan". Toivottavasti asiat selviää parhain päin.
Hei kal -69. Ymmärrän tilanteesi paremmin kuin osaat arvaakkaan. Oma lapseni on ollut jo yli puolivuotta hoidossa samasta asiasta mistä lapsesi kärsii. Ymmärrän tosi hyvin tuon tuskan. Yritin katsoa profiiliasi että olisin pystynyt vastaamaan henk.kohtasesti sinulle, mutta tietosi olivat poissa, En kyllä ole pahemmin tätä palstaa käyttänyt, että en tiedä olisiko se edes ollut mahdollista.
Ensinnäkin, pidä huoli itsestäsi. Itse olen masentunut.
Toiseksi VAADI VAATIMALLA nopeampaa hoitoa. Jos lapsesi voi tosi huonosti, vie suoraan sairaalaan äläkä edes jää odottamaan viikkoja hoitoon pääsyä.
Vaikka olen itse samassa tilanteessa kuin sinä, niin en osaa oikein muuta neuvoa antaa. Hoito on tosi hyvää tänäpäivänä nuorten psykiatrisilla osastoilla.
Toivon todella, että lapsesi pääsee hoitoon. Jos jotain hyvää asiassa on se, että lapsemme ovat nuoria, silloin myös paranemis prosessi on parempi. Aikaa se tulee viemään, mutta jos se vaikuttaa lapsiemme loppuelämään paremmin, se on sen arvoista.
Jos hoito tulee tapahtumaan oikein kohdallanne, niin sinun kuuluu myös saada terapiaa.
Sinulla on myös mahdollista yrittää itse päästä purkamaan pahaa oloasi esim. terveyskeskukseen psykiatriselle hoitajalle. Keskustelu siellä on ilmainen palvelu, mitä moni ei tiedä. Tärkeää on, että voisit itse hyvin, etkä sairastu itse, niinkuin kohdallani on itselleni käynyt. Kaikesta kuitenkin mennään eteenpäin ja joskus se aurinko pilkottaa, mitä välillä on vaikea uskoa. Voimia sinulle ja lapsellesi.
Sain soittamalla ja vaatimalla lapselleni ekan ajan hoitajalta, ens viikolla mennään taas ja sitten seuraavalla onkin jo lääkärin aika.Päivä kerrallaan pakko jaksaa. Osaatko sanoa teenkö väärin komentaessa lapseni kerran päivässä kävelylle pihalle ? Välillä tuntuu että teen oikein välillä sääli iskee, kun toinen ei tunnu jaksavan mitään. Maanantaina pakko jaksaa töihin vaikka hampaat irvessä, oon ollut saikulla yli vko:n lopun. Tehdään töitä sitten itkien niin kauan kuin jaksaa. olen vaan itekkin hoitoalalla eli en tiiä kuinka jaksan hoitaa muita.
Kiva kuulla että olet saanut ajan nopeammin lapsellesi.
Nythän on hyvä kun pääsette lääkärin luo, niin voit kysyä asiantuntijan neuvoa esim. tuohon ulkoiluun.
Sen kyllä tiedän, että kun omalla lapsellani on ollut oikein vaikeaa, niin hän ei ole päässyt yksin ulos, vaan hoitaja on aina mukana. Lapseni on siis kuukausia ollut sairaalahoidossa. Kuitenkin sitä mukaan kun ahdistus saadaan loppumaan, mihin kuuluu tuo itsetuhoisuus, niin tuo kamala itsetuhoisuuskin väistyy pois.
Jokainen meistä vanhemmista ketkä ovat samassa tilanteessa kuin me, ymmärtävät kuinka voimia vievää aikaa tämmöinen on lapselle itselleen ja meille vanhemmille ja läheisille. Siksi vielä kerran sanon, että hae itsellesikin apua, ettet ihan kokonaan uuvu. Itse olen pitkällä sairauslomalla ja se on kyllä ihan tarpeen. Sitä huomaamatta menee ihan loppuun, kun toimii kuin kone jotta pääsee aina päivästä eteenpäin. En tarkoita, että sinulle niin käy, mutta itselläni tämä on käynyt toteen. Nyt jos milloin lapsemme ihan varmasti kaipaisivat meidän olevan vahvoja, niin se luo turvallisuuden tunnetta.
Varmasti moni asia selkeentyy, kun pääsette lääkärin puheille. Olen mukana ajatuksin ja monta kertaa olen ajatellut, että olisi kiva kun olisi vertaistukea tässä asiassa.