Mulla taas on sikäli ihmeellinen elämäntarina että en taida tietää ketään muuta, jolla olisi tällainen. Mulla ei oo tällä hetkellä yhtään ystävää, eikä oo ollut yli viiteen vuoteen. Koulussa en saa minkäännäköstä juttukaveria, vaikka kuinka yrittäisin. Luokkalaiset istuu aina isossa porukassa ja sinne saa kaikki muut liittyä paitsi -minä. Niillä on bileitä ym... ja mua ei olla koskaan kutsuttu mukaan. On mulla ollu koulussa aina välillä yks tai kaks kaveria, joitasatun moikkaamaan joskus käytävällä, mutta näitäkin kavereita on tosiaan aina ollut vain yks per koulu. Vapaa-ajalla niitä taas ei voi tavata, kun ne on vaan "hyvänpäiväntuttuja" jne... Mistä toi johtuu toi tommaonen suuren porukan syrjintä? Mä oon ollu elämäni aikana varmaan 7 eri koulussa ja aina tapahtuu sama ilmiö. Aina eristäydyn porukan ulkopuolelle.
Koulussa olen menestynyt ihan hyvin aina, siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Opiskelen siis Insinööriksi tällä hetkellä. Poikaystäviä mulla on aina ollut, ja valinnanvaraakin. Kotona mulla on ollut asiat ihan hyvin, varakkaat vanhemmat jne... Ja mun mielestä oon vielä aika hyvännäkönen.
Mikä mättää?
Mun mielestä, ja kaikkien muidenkin mielestä, mä oon vielä sosiaalisesti ihan normaali. Ihan tavalliset jutut, oon terve, harrastan liikuntaa jne...
Mistä ne ystävät oikeen tipahtaa? Kuusta?
Ja kuitenkin aina koulussa aina jotkut yksittäiset jätkät tulee aina juttelemaan. Ne on vielä sellasia, joiden kanssa kaikki varmaan haluaisi olla, ja joihin kaikki tytöt ovat tosi ihastuneita. Mulla on kuitenkin poikaystävä, enkä voi alkaa tapailemaan niitäkään.
Mun poikaystävällä on ihan hirveesti kavereita, ja se ihmettelee aivan silmittömästi tätä mun tilannetta. Ja sitä ahdistaa se vielä oikeen paljon. Sekään ei ymmärrä, miks mulla ei ole kavereita. Mun siskotkaan ei ymmärrä, miks mul ei oo kavereita....
Missä vika? Mä oon yrittäny kaikkeni... Kyl mä varmaan saisin jostain metrosta jonku spurgun, joka on mua 30v vanhempi,mut sekään ei mua huvita.
On mulla ollu muutama kaveri elämän aikana, mutta ne on aina vaan ollu kiinnostuneita mun miehistä. Sitten mä oon niin kiltti ja reilu et ostin niille kavereille aina joululahjan, synttärilahjan tms... Ja huomioin kaikella tavalla, kuuntelin niiden ongelmia tms... Ja lopulta kyllästyin, kun vei mun poikaystävät. No, mutta uus mies aina ilmaantuu jostan, bussista tai kaupan kassalta. Ja ne on vielä kaikki jotain teekkareita tai yliopstolaisii, jotka on hyvännäkösii ja niil on kavereita.
Missä vika?
Auttakaa!
Koulussa olen menestynyt ihan hyvin aina, siinä ei ole ollut mitään ongelmaa. Opiskelen siis Insinööriksi tällä hetkellä. Poikaystäviä mulla on aina ollut, ja valinnanvaraakin. Kotona mulla on ollut asiat ihan hyvin, varakkaat vanhemmat jne... Ja mun mielestä oon vielä aika hyvännäkönen.
Mikä mättää?
Mun mielestä, ja kaikkien muidenkin mielestä, mä oon vielä sosiaalisesti ihan normaali. Ihan tavalliset jutut, oon terve, harrastan liikuntaa jne...
Mistä ne ystävät oikeen tipahtaa? Kuusta?
Ja kuitenkin aina koulussa aina jotkut yksittäiset jätkät tulee aina juttelemaan. Ne on vielä sellasia, joiden kanssa kaikki varmaan haluaisi olla, ja joihin kaikki tytöt ovat tosi ihastuneita. Mulla on kuitenkin poikaystävä, enkä voi alkaa tapailemaan niitäkään.
Mun poikaystävällä on ihan hirveesti kavereita, ja se ihmettelee aivan silmittömästi tätä mun tilannetta. Ja sitä ahdistaa se vielä oikeen paljon. Sekään ei ymmärrä, miks mulla ei ole kavereita. Mun siskotkaan ei ymmärrä, miks mul ei oo kavereita....
Missä vika? Mä oon yrittäny kaikkeni... Kyl mä varmaan saisin jostain metrosta jonku spurgun, joka on mua 30v vanhempi,mut sekään ei mua huvita.
On mulla ollu muutama kaveri elämän aikana, mutta ne on aina vaan ollu kiinnostuneita mun miehistä. Sitten mä oon niin kiltti ja reilu et ostin niille kavereille aina joululahjan, synttärilahjan tms... Ja huomioin kaikella tavalla, kuuntelin niiden ongelmia tms... Ja lopulta kyllästyin, kun vei mun poikaystävät. No, mutta uus mies aina ilmaantuu jostan, bussista tai kaupan kassalta. Ja ne on vielä kaikki jotain teekkareita tai yliopstolaisii, jotka on hyvännäkösii ja niil on kavereita.
Missä vika?
Auttakaa!
Vastaukset 15
Vanhimmat
"Mulla ei oo tällä hetkellä yhtään ystävää, eikä oo ollut yli viiteen vuoteen. "
Hah sanon minä, panen paljon paljon paremmaksi, sanotko todella vain viiteen vuoteen?
"Koulussa en saa minkäännäköstä juttukaveria, vaikka kuinka yrittäisin."
Lopeta koulu, jos et viihdy siellä, elämä on muutenkin perseestä!!
"Mä oon ollu elämäni aikana varmaan 7 eri koulussa ja aina tapahtuu sama ilmiö. Aina eristäydyn porukan ulkopuolelle. "
Sinä haluat olla sosiaalinen, mutta todellisuudessa olet assosiaalinen.
"Poikaystäviä mulla on aina ollut, ja valinnanvaraakin. Kotona mulla on ollut asiat ihan hyvin, varakkaat vanhemmat jne... Ja mun mielestä oon vielä aika hyvännäkönen. "
Vau, eihän sinulla sitten mitään ongelmia pitäisi olla. Kaunis nainen yritä ryhdistäytyä ja tajuta, että kuulut meihin yksinäisiin!!
"Mun mielestä, ja kaikkien muidenkin mielestä, mä oon vielä sosiaalisesti ihan normaali. Ihan tavalliset jutut, oon terve, harrastan liikuntaa jne... "
Monien mielestä minä taas olen hullu, jolla on sairaat jutut. Minä kuntoilen paljon, vaikka olenkin lihava - hyötysuhde liikunalla onkin kohdallani plus miinus nolla.
"Ja ne on vielä kaikki jotain teekkareita tai yliopstolaisii, jotka on hyvännäkösii ja niil on kavereita. "
Haluat siis sellaisen miehen, joka on hyvännäköinen ja korkeasti koulutettu. Niitä on pilvin pimein, valitse ´niistä´mieleisin, jos se on niin helppoa sinulle?
Hah, toi ei uppoa muhun... Harmittaako, oikeen todella? Onko sulla huono itseluottamus? Onko elämä perseestä?
Mä voin kertoa, että mulla ei oo.
Tietkö, jos otat tollasen asenteen, niin et saa koskaan ketään ystävää. Toi ei auta!
Sit toinen juttu; Toi on tosi ala-arvosta et nautit muiden ihmisten kiusaamisesta. Se ei enää uppoa samalla tavalla meihin kuin ala-asteella.
Tiedätkö sen että nämä ihmiset, jotka kitjottaa tälle palstalle, tarvitsevat tukea, eikä puukkoa.
Et ota aivot mukaan seuraavan kerran, kun kirjotat jotain tälle palstalle, eiks nii?
Jos kuntoilet paljon etkä laihdu, niin syöt väärin tai sitten käytät jotain lääkettä esim. mirtazapiini, joka voi aiheuttaa painonnousua. Tai jos et haluakaan laihtua niin se on sitten ok. Ruokavalio on paljon liikuntaa tärkeämpi painon pudottamisessa. Tämä meni nyt aiheen vierestä, mutta ajattelin sanoa kuitenkin.
"Tietkö, jos otat tollasen asenteen, niin et saa koskaan ketään ystävää. Toi ei auta!"
Se on juuri ideani, en halua oikeasti ystäviä.
"Onko sulla huono itseluottamus? Onko elämä perseestä? "
Ei oikeastaan, mutta isolla joukolla tehty jatkuva häirintä ja liikkeitteni imitoiminen jne.. saivat huonon itsetunnon aikaiseksi. Eli ei omasta itsestäni johtuvaa itseluottamuspulaa ole olemassakaan. Elämäni on perseestä, koska tämä köh kansa tuli isommassa määrin mukaan tähän iki-inhottavaan vainoon.
"Toi on tosi ala-arvosta et nautit muiden ihmisten kiusaamisesta."
Häh, minähän vihaan sitä. Jokainen, tai ainakin melkein jokainen viestini on kiusaamisen vastainen. Olen kiusattu, enkä kiusaaja, ymmärsit täysin väärin.
"Tiedätkö sen että nämä ihmiset, jotka kitjottaa tälle palstalle, tarvitsevat tukea, eikä puukkoa. "
Minä annan heille tukea, tavalla, jolla olen itse selvinnyt valtaisalta vainolta. Jos en olisi vainon uhri, kirjoittaisin eritavalla. Lisäksi ihmisen psyykkeelle on kaikkein pahinta yrittää olla jotakin, mitä ei ole. Assosiaalisesta sosiaaliseksi muuttuminen ei ole mahdollista. Verbaalinen kömpelyys on luonteenomaista assosiaalisille ihmisille, joten he ovat vain pilkan kohteena kaveripiireissä: moni assosiaalinen hyväksyykin "kaverinsa", vaikka he vain nälvivät ja halveksuvat häntä koko ajan.
"Et ota aivot mukaan seuraavan kerran, kun kirjotat jotain tälle palstalle, eiks nii? "
En ikinä väittänytkään olevani fiksu, eikä älyni kasva tänne kirjoitellessa. Minusta tuntuu, että tulen vain tyhmemmäksi päivä päivältä.
Ymmärsit täysin oikein, kiitos tuestasi. Osuit asian ytimeen, ruokavalio on todennäköisesti syy, miksi en kuntoilusta huolimatta laihdu. Tarkoitukseni kuntoilulla on täsmälleen, niin kuin arvelit, eli laihtua ja saada erottuvat lihakset.
Muutankin ruokavaliotani tästä eteenpäin ja jätän rakastamani leivonnaiset ja suklaan vähemmälle, koska treenaukseni menee muuten hukkaan.
Lainaus aikaisemmasta viestiä kun tuli pahalle päälle kuunnella luonnollisesta lihoamisesta.
Vihaan leponexia nosti painoani 30 kg. Lääkettä pidettiiin vastoin tahtoa kunnnes lopetettiin lopetettiin liian myöhään.
Mielummin sairas kun syö tuon kaltaista myrkkyä. Allekirjoitin lääkkeen mutta en perehtynyt tarpeeksi asiaan.
Pahin virhe ikinä mitä olen ikinä elämässni tehnyt.
http://www.patientsville.com/medication/leponex_side_ef fects.htm
Kannatan vahvasti lääkkeen boigottia.
Ite olin hyvässä kunnossa ennnen mitään lääkityksiä. oli alle normaalin paino sitten normaalin ja lepon jälkeen ylipainoinen.
En ole koskaan toipunut tuon lääkkeen aiheuttamasta haitan tuomasta mielipahasta
Vaikka outu juttu on tosin että kunto on tuosta huolimatta painoon suhteutettuna kova.
Jaksan vielä 9 km lenkkejä tuosta vaan tosin ennen saatto olla 13 km. Tosin itelläni on jalkavoimat säilyneet. Mutta sama ulkomuoto ei ole kun ennen vanhaan
Minä taasen pelkään, että kirjoitin vastuunvapautus paperit, sekavassa mielentilassa. Eikä minulle edes kerrottu, että mitä papereita jouduin allekirjoittamaan.
Pahimmassa tapauksessa olen oikeasti sitoutunut loppuelämäkseni itsemurhatutkimukseen, jossa tavoitteellisesti altistetaan itsemurhalle.
Boikotoi yliopistoa
Mä vähän veikkaan että kyse on yksinkertaisesti siitä, että muut tytöt/naiset ovat kateellisia/mustasukkaisia sulle. Sä olet hyvännäköinen ja pojat näyttää kiinnostustaan enemmän sua kohtaan, kuin muita koulun tai saman asuinalueen tyttöjä kohtaan. Sulla on varakkaat vanhemmat ja tulet muutenkin varsin hyvin toimeen.
Tämä taitaa olla tyttöporukoissa varsin tuttua käyttäytymistä. Jos joku on nätimpi ja menestyy paremmin kuin muut, niin alkaa selkään puukottaminen ja hylkiminen. Eli kateellistuutta se taitaa vaan olla, jos sun jututkaan eivät kerran ole mitään outoja, etkä itse ole mikään ärsyttävä pissis tyyppi.
Näinhän se on. Minulla on aina ollut miespuolisia kavereita, miehet hakeutuvat seuraani ja pitävät jutuistani ja olemuksestani. Oman sukupuolen ystäviä on ollut koko elämäni aikana satunnaisesti, yksi kerrallaan. Olen aina kaivannut naispuolista ystävää, mutta kuin ei niin ei.
Ap opiskelee insinööriksi. Minäkään en ole perus-naisellinen nainen, vaan pikemmin androgyyni . sekä henkisesti että fyysisesti. Oletan, että miesten on helppo lähestyä minua juuri tästä syystä. He kokevat olemme samalla aaltopituudella ihmisinä; en ole 'käsittämätön mysteeri' -nainen, saati bimbo. Tietysti ne usein flirttailevat, vaikken anna aihettakaan.
"Minulla on aina ollut miespuolisia kavereita, miehet hakeutuvat seuraani ja pitävät jutuistani ja olemuksestani."
Sitten minä olen poikkeus, koska en hakeudu netin ulkopuolella kenenkään seuraan. Olen niitä, jotka nauttivat yksinäisyydestä, enkä pidä kenenkään jutuista: netissä tykkään kyllä "keskustella", koska se on erilaista täällä.
Netissä hakeudunkin lähes kaikkien "seuraan", vaikkakin sitä ei selvästi aina halutakaan.
No enpä kyllä ole eläissäni nähnyt sellaista kaunista, varakasta ja hienoa ihmistä jolla ei ole kavereita. Kaikkihan haluavat sellaisen kaveri olla. Ehkä joku saattaa olla kateellinen mutta ei kyllä kauneuden takia aleta hylkimään, päinvastoin! (vaikka olisi samaa sukupuolta tai ei) Ihan kaikilla kauniilla tytöillä on ollut kavereita, mitä olen nähnyt. Ellei satu olemaan passiivinen/hiljainen...
Mutta eihän kaikki aina ole miltä näyttää.... Mikähän tekee sen, että kauniilla ois ne ihanat ystävät ympärillä tai ettei hiljaisemmalla voisi olla.. kysyn vain.
tekstisi perusteella leuhkalta ja yksinkertaiselta, ärsyttävältä tyypiltä.
Jos olet kuin se meidän koulun kaunis ja rikas tyttö, jolla on mielestään "normaalit jutut", niin en yhtään ihmettele miksei kukaan muu kuin pillua metsästävät miehet halua olla kanssasi.
Ei noin saisi sanoa, mutta pääpiirteittän lienet oikeassa, vaikkakin tapasi ilmaista asia oli äärimmäisen töykeä ja ilkeämielinen.
Laitetaan kirjoituksesi oikein, eli siistitään sitä ja annetaan ratkaisu ongelmaan:
Vaikutat ylpeältä ja itsestään pitävältä kauniilta naiselta, jolla on mukavasti varallisuutta. Jutut, joissa kehut itseäsi, voivat ärsyttää muita. Koska olet kaunis itseään ylistävä nainen seuraasi hakeutuvat vain ne miehet, jotka ovat kiinnostuneet intiimistä kanssakäymisestä kanssasi.
Ongelman ydin, ei ole komeat älykkäät miehet. Ongelman ydin on näitten komeitten ja älykkäiden miesten luonne, joten ehkäpä sinun kannattaisi etsi toisenlaisen luonnetyypin omaavia miehiä?
"Aina eristäydyn porukan ulkopuolelle. "
Ehkäpä ongelma onkin tossa. Niitä kavereita ja ystäviä _nimenomaan_ TEHDÄÄN. Turha odottaa että kukaan tulisi sulle juttelemaan jos vaan olet ja odotat. Sun pitää itse olla aktiivinen, mennä puhumaan ihmisille, hakeutua naispuolisten seuraan.
Mä olen itse kokenut tuon, ja huomannut, että aina uuteen yhteisöön saapuessani mä alotan mun hiljaisen eristäytymisprosessin, vaikken mä todellakaan halua ! Oon vaan niin tottunut siihen, koko ikäni nimittäin olen ollut koulukiusattu ilman sen suurempaa syytä, esim. ylipainoa, jotai minulla ei todellakaan ole. Pitäisi vaan olla rohkea ja avoin ja itse tehdä alotteita kaverisuhteiden saamiseksi. Ei saa jäädä sivuun odottamaan että "josko joku huomaisi minutkin".