teepee kirjoitti:
>
Juuri niin, olen täsmälleen samaa mieltä. Niiltä (rauhanyhdistyksiltä ja SRK:lta) on vaadittava täsmälleen yhtä hyvää, julkista, läpinäkyvää ja demokraattista toimintaa kuin yhteiskunnassamme lakien mukaan vaaditaan kaikilta yhteisöiltä.
Mikään organisaatio ei saa painostaa, alistaa, syrjiä eikä kiusata yhteisön jäseniä.
teepee kirjoitti:
>
Organisoituminen on luonnollista ja tarpeellista. Se ei ole sinänsä vaarallista eikä torjuttavaa. Olisi naiivia kuvitella että ei tarvittaisi erilaisia organisoituneita yksikköjä käytännön työssä.
Tarvitaan rahaa, työkaluja, tiloja ja ihmisiä tekemään käytännössä asioita jotta on paikkoja ja tiloja jossa toteuttaa toimintaa käytännössä (sen oman arkielämän rinnalla, joka tietty on tärkein); eli huolehtia heikommista ja keskustella hengellisistä asioista, tarjota ja saada sielunhoitoa jne.
Mutta näitä rakenteita ei tietenkään pidä alkaa palvoa jumalana, pyhinä. Rakenteet ja organisaatiot eivät ole ”seurakunta” kristillisessä/hengellisessä mielessä. ne pitää voida aina kyseenalaistaa.
Tämä asia muuten ymmärrettiin vanhoillislestadiolaisuudessahyvin kirkkaasti silloin ennen aikaan.
Rovasti Kullervo Hulkon tekstiä SRK:n kustantamasta kirjasta "Kukistumaton valtakunta" (1965):
Kullervo Hulkko kirjoitti:
Vanhoillisuuden käsitys Jumalan seurakunnasta - asiaa kokonaisuutena ajatellen - on pysynyt samana viime vuosikymmenien kuluessa. On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan".
Edelleen uskotaan ja opetetaan, että RAAMATTU on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa.
On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle. - -
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole saanut eikä tule koskaan jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta ja SRK jäsenyhdistyksineen samaistettaisiin keskenään. SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tavoitteena on evankeliumin menestyminen.
Kuten tunnettua, Raamatun rinnalle on nykyisin nostettu "seurakunnan neuvot". Tästä puhuu selkvää kieltä Juhani Uljaan puhujainkokouksessa Valkealassa pitämä alustus. Seurakunnan neuvojen eli SRK-normien noudattamisesn valvonnasta on kyse "puhutteluissa", "hoitokokouksissa", tv-päätöksen kontrollissa ja naisten ahdistamisessa pakkosynnyttämiseen.
Lisättäköön vielä, että kun lukee kristillisyyden vanhoja kirjoituksia, saarnoja ja kirjeitä, hämmästyy niiden kristus-keskeisyyttä. Ne tulvivat rakkautta ja armoa. Lakia niissä ei ole tipan vertaa (esim. Erkki Antin ja Leonard Typön kirjoitukset). Sama painotus on entivanhasissa Siionin lauluissa. Seurakunta tahi laki ei siellä heilu päälle päsmärinä eikä uskomisen kohteena.
Tämän palstan keskustelujen surullisimmat kipupisteet taas liittyvät juuri SRK-perinnenormien kovuuteen ja ahdistavuuteen, ihmisten erotteluun ja hengellisen väkivallan käyttöön. Meidän pitäisi ehkä pitää yksi palstailta, jossa vain laulaisimme vanhoja lauluja.
---
Liitän tähän vielä kaksneloselta talteen ottamani perusasioita tarkastelevan puheenvuoron. Lutheriin perehtynyt nimimerkki Ma_ria kirjoitti 11.9.2006 (katkelma pidemmästä tekstistä):
Lainaus:
Luther toteaa, että raja ihmissääntöjen kanssa menee siinä, ylläpidetäänkö käsitystä NIIDEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ.
Meillä vl-liikkeessä ihmisiä on jopa sidottu ja sidotaan edelleenkin ihmisperäisten käsitysten kyseenalaistamisen tai ihmisääntöjen noudattamattomuuden takia. Niitähän niin ollen pidetään niin välttämättöminä, että ihminen jopa voidaan sulkea seurakuntayhteyden ulkopuolelle niiden takia.
Olisi hyvä lukea näitäkin vanhoja tekstejä. ne, samoin kuin vanhat saarnat viime vuosisadan alkupuolelta tuntuvat kovin raittiilta.
Minkä ihmeen takia nykyisen kaltainen tunkkainen hapatus opetuksen osana voi elää ja kukoistaa vl-liikkeessä?
Onhan seurakunta kuitenkin pyhien yhteisö, jossa evankeliumi PUHTAASTI julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Ihmissääntöjen noudattamisen asettaminen osittaiseksikaan evankeliumin ehdoksi ei ole evankeliumin puhdasta julistamista.
Lainaus:
Jos piispoilla on oikeus rasittaa omiatuntoja tällaisilla säännöksillä, niin miksi sitten Raamattu niin usein kieltää asettamasta ihmissääntöjä? Miksi se kutsuu niitä riivaajien opeiksi? Olisikohan Pyhä Henki aiheetta varoittanut tästä kaikesta jo ennakolta?" (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1822&postdays=0&postorder=asc&start=96
>
Juuri niin, olen täsmälleen samaa mieltä. Niiltä (rauhanyhdistyksiltä ja SRK:lta) on vaadittava täsmälleen yhtä hyvää, julkista, läpinäkyvää ja demokraattista toimintaa kuin yhteiskunnassamme lakien mukaan vaaditaan kaikilta yhteisöiltä.
Mikään organisaatio ei saa painostaa, alistaa, syrjiä eikä kiusata yhteisön jäseniä.
teepee kirjoitti:
>
Organisoituminen on luonnollista ja tarpeellista. Se ei ole sinänsä vaarallista eikä torjuttavaa. Olisi naiivia kuvitella että ei tarvittaisi erilaisia organisoituneita yksikköjä käytännön työssä.
Tarvitaan rahaa, työkaluja, tiloja ja ihmisiä tekemään käytännössä asioita jotta on paikkoja ja tiloja jossa toteuttaa toimintaa käytännössä (sen oman arkielämän rinnalla, joka tietty on tärkein); eli huolehtia heikommista ja keskustella hengellisistä asioista, tarjota ja saada sielunhoitoa jne.
Mutta näitä rakenteita ei tietenkään pidä alkaa palvoa jumalana, pyhinä. Rakenteet ja organisaatiot eivät ole ”seurakunta” kristillisessä/hengellisessä mielessä. ne pitää voida aina kyseenalaistaa.
Tämä asia muuten ymmärrettiin vanhoillislestadiolaisuudessahyvin kirkkaasti silloin ennen aikaan.
Rovasti Kullervo Hulkon tekstiä SRK:n kustantamasta kirjasta "Kukistumaton valtakunta" (1965):
Kullervo Hulkko kirjoitti:
Vanhoillisuuden käsitys Jumalan seurakunnasta - asiaa kokonaisuutena ajatellen - on pysynyt samana viime vuosikymmenien kuluessa. On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan".
Edelleen uskotaan ja opetetaan, että RAAMATTU on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa.
On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle. - -
Vanhoillislestadiolaisuudessa ei ole saanut eikä tule koskaan jalansijaa sellainen käsitys, että Jumalan seurakunta ja SRK jäsenyhdistyksineen samaistettaisiin keskenään. SRK ja paikalliset rauhanyhdistykset ovat voimassa olevan lain edellyttämiä työelimiä, joiden tavoitteena on evankeliumin menestyminen.
Kuten tunnettua, Raamatun rinnalle on nykyisin nostettu "seurakunnan neuvot". Tästä puhuu selkvää kieltä Juhani Uljaan puhujainkokouksessa Valkealassa pitämä alustus. Seurakunnan neuvojen eli SRK-normien noudattamisesn valvonnasta on kyse "puhutteluissa", "hoitokokouksissa", tv-päätöksen kontrollissa ja naisten ahdistamisessa pakkosynnyttämiseen.
Lisättäköön vielä, että kun lukee kristillisyyden vanhoja kirjoituksia, saarnoja ja kirjeitä, hämmästyy niiden kristus-keskeisyyttä. Ne tulvivat rakkautta ja armoa. Lakia niissä ei ole tipan vertaa (esim. Erkki Antin ja Leonard Typön kirjoitukset). Sama painotus on entivanhasissa Siionin lauluissa. Seurakunta tahi laki ei siellä heilu päälle päsmärinä eikä uskomisen kohteena.
Tämän palstan keskustelujen surullisimmat kipupisteet taas liittyvät juuri SRK-perinnenormien kovuuteen ja ahdistavuuteen, ihmisten erotteluun ja hengellisen väkivallan käyttöön. Meidän pitäisi ehkä pitää yksi palstailta, jossa vain laulaisimme vanhoja lauluja.
---
Liitän tähän vielä kaksneloselta talteen ottamani perusasioita tarkastelevan puheenvuoron. Lutheriin perehtynyt nimimerkki Ma_ria kirjoitti 11.9.2006 (katkelma pidemmästä tekstistä):
Lainaus:
Luther toteaa, että raja ihmissääntöjen kanssa menee siinä, ylläpidetäänkö käsitystä NIIDEN VÄLTTÄMÄTTÖMYYDESTÄ.
Meillä vl-liikkeessä ihmisiä on jopa sidottu ja sidotaan edelleenkin ihmisperäisten käsitysten kyseenalaistamisen tai ihmisääntöjen noudattamattomuuden takia. Niitähän niin ollen pidetään niin välttämättöminä, että ihminen jopa voidaan sulkea seurakuntayhteyden ulkopuolelle niiden takia.
Olisi hyvä lukea näitäkin vanhoja tekstejä. ne, samoin kuin vanhat saarnat viime vuosisadan alkupuolelta tuntuvat kovin raittiilta.
Minkä ihmeen takia nykyisen kaltainen tunkkainen hapatus opetuksen osana voi elää ja kukoistaa vl-liikkeessä?
Onhan seurakunta kuitenkin pyhien yhteisö, jossa evankeliumi PUHTAASTI julistetaan ja sakramentit oikein toimitetaan. Ihmissääntöjen noudattamisen asettaminen osittaiseksikaan evankeliumin ehdoksi ei ole evankeliumin puhdasta julistamista.
Lainaus:
Jos piispoilla on oikeus rasittaa omiatuntoja tällaisilla säännöksillä, niin miksi sitten Raamattu niin usein kieltää asettamasta ihmissääntöjä? Miksi se kutsuu niitä riivaajien opeiksi? Olisikohan Pyhä Henki aiheetta varoittanut tästä kaikesta jo ennakolta?" (Augsburgin tunnustuksen puolustus)
http://p2.foorumi.info/keskusteluavanhoillislestadiolaisuudesta/viewtopic.php?t=1822&postdays=0&postorder=asc&start=96
Vastaukset 5
Vanhimmat
Onko Mopin palsta aina kovin "opillinen"...?
Minä kyllä tykkäisin tästä:
> Meidän pitäisi ehkä pitää yksi palstailta, jossa vain laulaisimme vanhoja lauluja.
Milloin aloitetaan?
Onnko tuo Juhani Uljaan alustus julkaistu? Löytyykö Mopin palstalta?
Jatkan vielä. Että sitä Uljaan tekstiä vosi varmaan verrata tähän, mitä Hulkko kirjoitti yli 40 vuotta sitten:
"On opetettu ja jatkuvasti opetetaan, että "seurakunta on pyhien yhteys, jossa evankeliumia puhtaana saarnataan ja pyhät sakramentit evankeliumin mukaisesti jaetaan".
Edelleen uskotaan ja opetetaan, että RAAMATTU on ainoa ohje, jonka mukaan kaikki opetus on tutkittava ja tuomittava. Raamatun rinnalle ei saa nousta eikä korottaa mitään muuta arvovaltaa.
On sentähden jyrkästi torjuttava se väite, että vanhoillisuudessa seurakunta korotettaisiin jopa Raamatunkin yläpuolelle."
Lisälehtiä Raamattuun on tehtailtu SRK:n vuosikokouksissa, puhujainkokouksissa ja SRK:n toimistossa. Samaten tässä lisälehtien värkkäämisessä on Päivämiehen toimitus ansioitunut.