Myönnän, olen itsekin käynyt täällä lukeamassa näitä viestejä, mutta mikä järki tässä touhussa on? Kukaan ei voi tietää (ainakaan suurimmasta osasta) viesteistä kenelle ne on tarkoitettu. Onko tämä epätoivon ruumiillistuma, luonteenheikkoutta, ujoutta vai mitä? Miksi näitä asioita ei voi sanoa ääneen sille ihmiselle, jota ne koskettavat?
En ymmärrä en... Ei ihme, että niin monet ovat yksin ja yksinäisiä kun tunteet heijastetaan anonyymisti nettiin sen sijaan, että ne näytettäisiin oikealle ihmiselle aidossa kohtaamisessa. (Huoh, myönnän ettei aina ole mahdollista , mutta onhan niitä väyliä silti olla yhteydessä toiseen...)
En ymmärrä en... Ei ihme, että niin monet ovat yksin ja yksinäisiä kun tunteet heijastetaan anonyymisti nettiin sen sijaan, että ne näytettäisiin oikealle ihmiselle aidossa kohtaamisessa. (Huoh, myönnän ettei aina ole mahdollista , mutta onhan niitä väyliä silti olla yhteydessä toiseen...)
Vastaukset 4
Vanhimmat
Muuta selitystä ei ole.
Sanottaisiin edes nimi ja alue tai kaupunki niin hommat etenisi jos etenisi.Mitä siinä häviää.Tuskin löytyy kaivattu siitä huolimatta tai näin ainakin uskoisin.Rohkeutta ihmiset!
voi sanoa jos se vain on mahdollista, mutta jos se toinen ihminen ei ole puhunut pariin vuoteen mitään eikä sen puoleen näyttäytynyt niin silloin se on aika mahdotonta. Ja jos on samanlainen mietiskelijä kuin minä niin kyllähän se helpottaa jos niitä ajatuksia saa purettua pois päästä - vaikka sitten tänne. Ehkä siinä ei ole järkeä, mutta ei ole monessa muussakaan asiassa : )
ja muutenkin viestiä mutta kun ei!Ei sanaakaan,ei mitään palautetta!Paljon kirjoitin hänelle purkaakseni ajatuksiani.Varmasti virhe,mutta jotenkin se helpottaa aina hetkeksi kun saa jotain pois.
Harmi että ihmiset ovat niin jotenkin sulkeutuneita ja epävarmoja että eivät osaa keskenään asioita selvittää.Siellä päässä ne kesken jätetyt asiat kuitenkin mukana kulkevat loppuelämän ja tekevät mitä tekevät...