Synnytin viikko sitten ja kaikki meni oikein hyvin synnytyksessä ja muutenkin hommat vauvan kaa lähteny kivasti käyntiin.
Itteeni vaan ahdistaa tää huolen määrä. Tää tosi väsyttävää. Vauva ei edes itkeskele, vähän ähisee ja puhisee nälissään tai vaipan vaihdon yhteydessä, eli kaikki siis on oikeesti hyvin, mut ihan koko ajan vaivaan itteeni miettimällä että entäs jos kohta kaikki ei enää olekaan hyvin? Mitä teen jos vauva itkee hillittömästi eikä lopeta vaikka mitä tekisin? Entäs jos jotenkin hoidan huonosti tytärtäni tietämättäni edes tekeväni väärin?
Tämmöset kysymykset ja mietteet kun täyttää pää niin se alkaa väsyttää vähitellen. Itkettääkin vähän väliä, johtunee osin ainakin hormoneista..(?) miten te muut ootte näin alussa saanu sitä luottamusta itteenne että osaatte lastanne hoitaa hyvin? tällänen stressi on järjetöntä ja sitä paitsi tosi haitallista. Ei tee hyvää miulle itelle, eikä varmasti siks myös vauvallekkaan. Tartteis kai jutella jonkun kaa näistä jutuista, mut oon vaan niin huono puhuu...
Itteeni vaan ahdistaa tää huolen määrä. Tää tosi väsyttävää. Vauva ei edes itkeskele, vähän ähisee ja puhisee nälissään tai vaipan vaihdon yhteydessä, eli kaikki siis on oikeesti hyvin, mut ihan koko ajan vaivaan itteeni miettimällä että entäs jos kohta kaikki ei enää olekaan hyvin? Mitä teen jos vauva itkee hillittömästi eikä lopeta vaikka mitä tekisin? Entäs jos jotenkin hoidan huonosti tytärtäni tietämättäni edes tekeväni väärin?
Tämmöset kysymykset ja mietteet kun täyttää pää niin se alkaa väsyttää vähitellen. Itkettääkin vähän väliä, johtunee osin ainakin hormoneista..(?) miten te muut ootte näin alussa saanu sitä luottamusta itteenne että osaatte lastanne hoitaa hyvin? tällänen stressi on järjetöntä ja sitä paitsi tosi haitallista. Ei tee hyvää miulle itelle, eikä varmasti siks myös vauvallekkaan. Tartteis kai jutella jonkun kaa näistä jutuista, mut oon vaan niin huono puhuu...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Voisithan vaikka kopioida tekstisi ja näyttää sen neuvolassa.
Yhdessä voitte sitten pohtia onko tuo ihan normaalia vauvan saamisen jälkeistä stressiä. Ainakin itse muistelen samanlaisia tuntemuksia läpi käyneeni.
Ammatti-ihmisen kanssa se on luotettavamapaakin, kuin täällä arvelujen pohjalta tehdyt tulkinnat.
Ja tokihan voisit näyttää tekstin myös miehellesi. Hänkin vamraan mielellään haluaa tietää miten voit.
kaikkea hyvää sinulle ja onnea vauvasta:)
kuulostaa.. Varmasti jokainen äiti miettii samoja asioita, varsinkin esikoisen kanssa! Kuitenkin, jos tunnet että ahdistus ottaa yliotteen, soita neuvolaan..
Ne hormoonit kyllä vaikuttavat suuresti tässä vaiheessa!
Asiat olisivat paljon pahemmin ellet miettisi asiaa!! Ellet kantaisi mitään murhetta vauvan hyvinvoinnista! Luontoäiti on herättänyt sinussa äidinvaiston, pyrit suojelemaan lasta kaikin tavoin! Vaikka tuntuu välillä jo menevän jotenkin yli se murehtiminen.. Meidät äidit kuitenkin on luotu murehtimaan.
Olen varma että lapsellasi ei ole mitään hätää. suojeluviettisi heittää vain mielettömän korkealla.. Luota vaistoon! Koska vauva vain tuhisee, ei sillä ole mitään hätää! Silloin olet hoitanut vauvaasi hyvin!!!
Onnea ja voimia!!
minusta tuo ainakin kuulostaa aika normaalille, muistan kun itse mietin täysin samoja asioita vuosi sitten.. :) tietty jos tuntuu että alkaa liikaa ahistaan niin kannattaa vaikka siellä neuvolassa puhua :) tsemppiä!
Mä olen aikoinani synnyttänyt 2 lasta, enkä kummankaan kohdalla ole kokenut mitään tuollaista.
Ehkä sulla olis vähän jotain synnytyksen jälkeistä masennusta. Kerro tosiaan vaikka neuvolassa se mitä kirjoitit niin eikö se siitä lähde lutviintumaan
synnytyksen jälkeen kenelläkään ole mitään synnytyksenjälkeistä masennusta. Ns. baby blues -tunteet kestävät yleensä pari viikkoa, ja niitä tulee lähes jokaiselle synnyttäneelle, toisille enemmän, toisille vähemmän. Synnytyksenjälkeisestä masennuksesta aletaan puhua vasta, jos oireet eivät poistu viikkojenkaan kuluessa.
Alkuperäiselle: Ihan normaalilta kuulostaa. Oletko ajatellut, että tuo on kehosi luonnollinen tapa herkistää itsesi vauvan viesteille ja suojella häntä? Jos haluat, niin puhu tosiaan asiasta neuvolassa.
seuraavat vuosikymmennet huolehdit ja huolehdit, määrä ja laatu vaihtelee lapsen iän mukaan, mutta sitä se tulee olemaan. Joku oppii sen kanssa elämään nopsaan ja joku tekee isomman työn ja joku ei opi koskana vaan huoli täyttää elämän jatkuvasti.
Osa vanhemmuutta tämäkin asia. Toki on helpompaa huomattavasti jos oppii painamaan huolen taka-alalle tai se on ylipäänsä luonnostaan jo järjellisissä mitoissa.
Kyllä omalle huolehtimiselleen voi tehdä itsekin paljon, mutta se itsensä aivopesu vaatii voimia ja jaksamista sekin. Tärkeäähän olisi nauttia nyt joka hetkestä sillä kohta siinä on se teini joka angstaa ihan täysillä!
Yritä vaan rentoutua ja elää hetkessä, kevätkin pukkaa jo pilven raosta esiin!