Rakastavaiset

Mihin aika oikein katoaa..Oli kiehtova tunnelmaa runossasi..Oikein kaunista,herkkää,romanttista.
Tosi hienosti pistit taas sanoja peräkkäin..
Sydämesi on täynnä , ihania unelmia ,rakkaudesta.
Jospa haaveesi olisivat joskus todellisuutta..
Aina on toivoa..Mutta nyt arkeen..Oikeen mukavaa päivää sinulle sinne..älä jäädy! Iloa...t.Irkku

..hienosti olet kuvannut "rakkauden taikapiiriä", joka sulkee muun ulkopuolelleen. Alusta loppuun asti hyvä kokonaisuus rakkauden mestarikirjoittajalta : )

Kiitos taas aamullisesta lukuhetkestä : )

Tahdoimme ollakkin vain varjoka
kuunvalossa. Yhteen liittäytyneitä
kuvajaisia maan pinnalla. Rakastavaisia,
joistan näkyisi vain varjot kuutamossa.

Ehkä kuvittelimme, että kun suojaamme
Rakkautemme. Pidämme sen vain
itsessämme. Lihastemme ja ihojemme
takana suojassa, se kestää koettelemukset.

Maanpinnalle osuva varjojemme tanssi
on vain vihje, tarina kuunvalossa. Ja
me itse, yhdessä, koemme kaiken
herkän, kauniin Rakkautemme airuen.

Suotamme itsemme mitä kokemuksemme
valavat. Sielujemme kehdot nauttivat
Rakkaudestamme, tulevat liittolaisiksi
meidän varjojemme seuraan tanssimaan.

Tänäinkin aamun säteissä varjot ovat
meitä. Rakkautemme jossain auringon
valon reitillä, josta muokkaannumme
näkyviin varjoiksi tanssivan Rakkauden.

Vaikka se ei ole kuunvaloa, se
on Rakkauttamme.


http://www.youtube.com/watch?v=8bOLkPbPCbk


Kiitos runostasi.

Rakkauden viesti on
äänetön, mutta tuntuu
ihmisen juurissa saakka.

Rakkaus ei todista itseään
yhdelläkään sanalla, mutta
sen viesti on uskottavampi
kuin mikään maan päällä.

Rakkaus ei ojenna kättä,
vaan ottaa kerralla ja
kokonaan.

Upeaa tekstiä ja
Rakkausrunoa sinulta.

Oli helppo päästä sisään
ja mukaan tunnelmaan,
elää siinä, niin kuin
hyvä runo tekee.

Nautittava aihe ja
toteutus.

Hieno runosi.

Me Alfredin kanssa tehtii
pikku hiihtolomareissu ja
kolli nkoki kait lyhyen
lyhyen romanssin ja nyt
silmät sikkurallaan mouruaa.

Joten joudun antamaan
täällä lemmen terapiaa tuoreen
ahvenen muodossa. Ei perskuta
näytä maittavan.

Mutta iloa ja voimia sinulle
päivääsi.

Kiitos kauniista runosta. Se on lämpöä täynnä.

pitää kirjoittaa rakkkaudesta, että pääsee samal-
le tasollle kanssasi - sitä minä tässä vain ih-
mettelen.

Tämä runo on elävä todiste taidoistasi, jälleen
kerran. Mitä minä tästä poimisin, en mitään.
Siksi, että ensimmäisestä säkeistöstä lähtien se
vie kuin pässiä narussa - täysillä.

Kummallista, kuinka runo alkaa
' vaatimattomasti ' kynttilästä, ja kuinka mahta-
viin svääreihin se lopulta lukijan johdattaa.

Ei, on sittenkin poimittava jotain. Se on toisek-
si viimeinen säe - wau ja vielä toinenkin wau !

* runsaita aplodeja * kokonaisuudellle.

Piip, piip...
Tulin sisään runoosi avaten ovet levälleen, mutta onneksi huomasin paeta tänne oven raosta kurkkimaan... Sen verran kerkesin nähdä, että aikalailla tiivistunnelmaisen runon olet laatinut, ymmärtääkseni aika on pysähtynyt ja ympäröivä maailma kadonnut. Pakko laittaa nyt ovi kiinni, ei kehtaa enempää kurkistella... Aiai, miten olikin hieno hetki...ja hieno runo.