Sinä lyötyä löit,vaikka tiesit sen
minä virheeni tunnustin katuen,
antoi Herrakin anteeksi tekoni nuo
miksi ihminen silti ne esille tuo?
Sinä avasit haavan arpeutuneen
laitoit viittoja tielle eksyneen,
oli viitat taipaleen harhoja vain
minä tiesin kun iskun sain.
Oioit polkuja mielesi mittoihin
selän käänsin niin löitkin jo kasvoihin,
annoit kättä rauhan ja sovinnon
silti ruoska myös kädessä on.
Keinuu elämänlanka väristen
kovin ohut ja hieno on sointi sen,
ei ilta tiedä,ei aamu nää
missä viimeisen kerran värähtää.
Siksi ihmisen tulisi jo päällä maan
lähimmäistään oppia arvostamaan,
ja antaa ANTEEKSI! Tietäen.
Joka päivä voi olla se viimeinen.
minä virheeni tunnustin katuen,
antoi Herrakin anteeksi tekoni nuo
miksi ihminen silti ne esille tuo?
Sinä avasit haavan arpeutuneen
laitoit viittoja tielle eksyneen,
oli viitat taipaleen harhoja vain
minä tiesin kun iskun sain.
Oioit polkuja mielesi mittoihin
selän käänsin niin löitkin jo kasvoihin,
annoit kättä rauhan ja sovinnon
silti ruoska myös kädessä on.
Keinuu elämänlanka väristen
kovin ohut ja hieno on sointi sen,
ei ilta tiedä,ei aamu nää
missä viimeisen kerran värähtää.
Siksi ihmisen tulisi jo päällä maan
lähimmäistään oppia arvostamaan,
ja antaa ANTEEKSI! Tietäen.
Joka päivä voi olla se viimeinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
niin totta. Pitäisi osata todellakin muistaa aina
se, että tämä elettävä päivä saattaa olla se vii-
meinen. Mutta emme me ihmispolot vaan koskaan si-
tä opi.
Jokainen säkeesi kosketti, antoi ajattelemisen
aihetta.
Kiitos !
Sanat ja teot lähtee usein ennen harkintaa,pitäisi laskea aina ensin kymmeneen ennenkuin sanoo tai tekee mitään hetken mielijohteesta.Niin vaikeaa,niin vaikeaa,se on! Kiitos Lindalinda.