Aloin kärsiä jo parikymppisenä selkävaivoista, sillain että jouduin töistä olemaan pitkiä aikoja pois akuutimmassa vaiheessa ja minulle määrättiin mm. OMT-terapiaa pitkä hoitojakso, siis missä on yhdistettynä kiropraktiikka ja fysioterapia kuntosalilla tehtävät harjoitukset. Silloin todettiin, että minulla on hyvin ylilikkuvat kaikki nivelet, nilkat, ranteet jne. ja aina olenkin ollut erittäin notkea. Selkävaivojen syyksikin nimettiin siis tuo yliliikkuvuus, eli selkääni tuli lukkiutumia, jotka sitten kipuilivat. Apua sain hoidosta sillain, että pahimman yli päästiin ja opin itse aukaisemaan lukkoja kotikonstein (venyttelyt ja kierrot).
Myöhemminkin kun kivut taas palasivat, erityisesti lantion kohdalta kun alaselkä jumiutui, jouduin palaamaan lääkärin puheille. Siellä sit kerroin että suvussani äidin puolelta on runsaasti reumasairauksia, niin että äitinikin sairastaa selkä- ja nivelreumaa, veljeni sairastui 35 vuotiaana selkärankareumaan myös.
Myös minun verestäni löydettiin reumatekijä, mutta eihän se mitään kerro vielä, kuulema isolla osalla suomalaisia on se veressä, vaikka ei sairastakaan reumaa. Asiaa ei alettu sen enempää tutkia kun olin niin nuorikin. No olen aina ollut kova liikkumaan ja jäykkyys lukot katosivat taas itsestään ajan kuluessa. Sain kolme lasta ja painoni myös nousi siinä samalla, kuten usein käy. Yksi päivä huomasin, että toinen nilkka/jalkapöytäni on jäykkä, ihan ykskaks yön aikana oli tämä vaiva tullut. Jäykkyys katosi päivän aikana enempi liikkuessani. Tästä on nyt aikaa 3 vuotta. Vuosi meni niin, että joka aamu sama juttu tässä toisessa jalassa, kunnes eräänä aamuna oli tullut toinenkin nilkka/jalkapöytä jäykäksi! Siis vuosi oli väliä siinä että toinenkin jalka jäykistyi. Jalkojen jäykkyys paheni sillain vuosien kuluessa, että enää se aamujäykkyys ei mennyt kokonaan ohi päivän kuluessa, vaan aina kun nousin vaikka istumasta, niin johan oli nilkat jäykät liikkeelle lähdettäessä. Tätä jatkui 2,5 vuotta, välillä myös polveni kipuili, turvotusta en ole huomannut. Kunnes mystisesti tässä puolisen vuotta sitten tajusin, että jalkajäykkyys on hävinnyt oikeastaan kokonaan, en juuri koskaan huomaa mitään sellaista. Eli se on hävinnyt!!! Painoni on taas alkanut tosin pudota vähitellen, eli viitisen kiloa on tippunut ja liikun taas tosi paljon. Selkä on jäykistynyt juuri niin kuin lääkäri silloin povasi, että vanhemmiten yliliikkuva selkä rauhoittuu jäykistyessään. Välillä aina jumittaa, mutta saan sen itse auki.
Hieman kyllä vaivaa silti, että sairastanko ehkä piilevää selkärankareumaa, jonka oireet vaan vaihtelee, kun se suvussakin on noin voimakkaasti jo monessa sukupolvessa ja toi jalkajäykkyyskin oli tosi mystistä. Vai oliko se vaan lievän ylipainon ja tiheiden raskauksien seurausta, niveleni eivät kestä ylipainoa vai mitä? Kenelläkään vastaavaa oirehdintaa reumansa alkuajoilta? Olen muuten nyt pian 35 vuotias.
Myöhemminkin kun kivut taas palasivat, erityisesti lantion kohdalta kun alaselkä jumiutui, jouduin palaamaan lääkärin puheille. Siellä sit kerroin että suvussani äidin puolelta on runsaasti reumasairauksia, niin että äitinikin sairastaa selkä- ja nivelreumaa, veljeni sairastui 35 vuotiaana selkärankareumaan myös.
Myös minun verestäni löydettiin reumatekijä, mutta eihän se mitään kerro vielä, kuulema isolla osalla suomalaisia on se veressä, vaikka ei sairastakaan reumaa. Asiaa ei alettu sen enempää tutkia kun olin niin nuorikin. No olen aina ollut kova liikkumaan ja jäykkyys lukot katosivat taas itsestään ajan kuluessa. Sain kolme lasta ja painoni myös nousi siinä samalla, kuten usein käy. Yksi päivä huomasin, että toinen nilkka/jalkapöytäni on jäykkä, ihan ykskaks yön aikana oli tämä vaiva tullut. Jäykkyys katosi päivän aikana enempi liikkuessani. Tästä on nyt aikaa 3 vuotta. Vuosi meni niin, että joka aamu sama juttu tässä toisessa jalassa, kunnes eräänä aamuna oli tullut toinenkin nilkka/jalkapöytä jäykäksi! Siis vuosi oli väliä siinä että toinenkin jalka jäykistyi. Jalkojen jäykkyys paheni sillain vuosien kuluessa, että enää se aamujäykkyys ei mennyt kokonaan ohi päivän kuluessa, vaan aina kun nousin vaikka istumasta, niin johan oli nilkat jäykät liikkeelle lähdettäessä. Tätä jatkui 2,5 vuotta, välillä myös polveni kipuili, turvotusta en ole huomannut. Kunnes mystisesti tässä puolisen vuotta sitten tajusin, että jalkajäykkyys on hävinnyt oikeastaan kokonaan, en juuri koskaan huomaa mitään sellaista. Eli se on hävinnyt!!! Painoni on taas alkanut tosin pudota vähitellen, eli viitisen kiloa on tippunut ja liikun taas tosi paljon. Selkä on jäykistynyt juuri niin kuin lääkäri silloin povasi, että vanhemmiten yliliikkuva selkä rauhoittuu jäykistyessään. Välillä aina jumittaa, mutta saan sen itse auki.
Hieman kyllä vaivaa silti, että sairastanko ehkä piilevää selkärankareumaa, jonka oireet vaan vaihtelee, kun se suvussakin on noin voimakkaasti jo monessa sukupolvessa ja toi jalkajäykkyyskin oli tosi mystistä. Vai oliko se vaan lievän ylipainon ja tiheiden raskauksien seurausta, niveleni eivät kestä ylipainoa vai mitä? Kenelläkään vastaavaa oirehdintaa reumansa alkuajoilta? Olen muuten nyt pian 35 vuotias.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Mulla on ollut saman tyylisiä selkäongelmia kun sulla, olen pian 30 vuotias.Nyt sorminiveliä särkee ja on turvoksissa aamuisin,mutta menee pian ohi. Lääkäri sanoi että pitää särkee kunnolla ja pitkään,pari tuntia, ennen kuin testataan tulehdusarvot ja reuma.Eikö reuma pitäisi todeta varhain että estetään sen eteneminen pahemmaksi??...pelottavaa...
eipä tutkita ennen ku on niin vaivanen et paljon jo menetetty. Kai se diagnosointi on aikasemmin sit niin ongelmallista. Ei voi kun toivoa, et niin sulla ku mullakin on vaan sitä yliliikkuvuutta.
Heippa! Menkäähän käymään toisella lääkärillä, vaikka yksityisvastaanotolle.
Minä olen 25-vuotias, ja nivelvaivat alkoi noin 1,5-2v sitten mystisellä hartia/olkapääkivulla. Se oli aluksi hyvin lievää kunnes viime syksynä se paheni. Menin työterveyslääkärille ja sitä pidettiin yliliikkuvuutena ja välillä kiertäjäkalvosimen tulehduksena. Otettiin röntgenkuvat ja ultrattiin, ei näkyny niissä mitään. Mutta reumakokeita ei otettu vaikka kerroin lääkärille, että suvussani on paljon reumaa..
Sitten kipeytyi nilkat. Menin heti työterveyslääkärille, joka tietenki piti sitä vain nivelten yliliikkuvuutena.. Sanoin kuitenkin lääkärille, että nyt otetaan ne reumakokeet, että voidaan ainakin poissulkea se reuma. Lisäksi nilkat kuvattiin. No kokeet otettiin, ja yllätys yllätys, vasta-aineita oli koholla. Lääkäri aikoi konsultoida yliopistosairaalan reumalääkäriä ja tekikin niin. Minulle tuli kotiin kirje jossa reumalääkäri arvioi tilani niin, ettei aikaa reumapolille järjestetä..! Sillä röntgen kuvissa ei näy muutoksia, minulla ei ole ollut turvotuksia tai tulehdusarvot koholla, vain kipua nivelissä.
Onneksi en kuitenkaan tätä hyväksynyt, vaan varasin ajan suoraan yksityiselle reumalääkärille. Kyseinen lääkäri aloittaa minulle nyt reumalääkityksen, vaikka minulla on vasta alkava nivelreuma. Olette kaikki oikeassa, lääkitys pitää aloittaa alkuvaiheessa!
Mutta siis tsemppiä kaikille nivelvaivojen kanssa. Tälläkin hetkellä tuo olkapää on hemmetin kipeä kun kirjotan tätä, mutta onneksi kohta helpottaa..