Miten käsitetään lahjalupaus, jonka lapsen isä on antanut lapselleen (ja lapsen äidille) tyyliin "maksaisin kyllä mielelläni autokoulusi, jos minulla olisi rahaa". Isä kuoli melko pian lapsen aloitettua autokoulunsa.
Onko lapsella oikeus saada tämä luvattu autokoulumaksu kuolinpesästä, kun paljastui, että olihan isällä rahaa?
Entäs kertakaikkinen avustus kuolinpesän säästöstä alle 21-vuotiaalle lapselle koulutusta ja kasvatusta varten? Mitä pitää sisällään ehto "mikäli se harkitaan kohtuulliseksi"?
Onko lapsella oikeus saada tämä luvattu autokoulumaksu kuolinpesästä, kun paljastui, että olihan isällä rahaa?
Entäs kertakaikkinen avustus kuolinpesän säästöstä alle 21-vuotiaalle lapselle koulutusta ja kasvatusta varten? Mitä pitää sisällään ehto "mikäli se harkitaan kohtuulliseksi"?
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eihän tuossa tarvitsisi lahjanlupaus- ja avustuspykäliin ruveta vetoamaan, lapsihan on lakimääräinen rintaperillinen isänsä jälkeen (ja vaikka iskä olisi tehnyt testamentin, lapsella on oikeus lakiosaan). Eli eikös tenava saa autokoulurahat ihan normaalin perintöoikeuden kautta? Vai onko jutussa jotain ylimääräisiä kiekuroita?
:) Tässä on se pointti, että lapset saisivat pesästä ennen perinnön jakoa "päältä" mahdollisimman paljon ja isän uudelle vaimo-leskelle ei jäisi niin paljoa (koska ei sitä tarvitse/ ansaitse).
Vai meneekö tasinko laskettavaksi ennen näitä mahdollisia lapsen avustuksia?
Jos lapsella olisi oikeus kysymääsi avustukseen (mitä nyt ei ole), avustus ei vähentäisi leskelle osituksessa tulevaa osuutta, sillä se annettaisiin vainajan jäämistöstä eli siitä omaisuusmassasta, mikä vainajan osuus osituksen jälkeen on.
PK 8:1.2
"Avustus, josta 1 momentissa puhutaan, on suoritettava jäämistöstä ennen perintöä ja testamenttia..."
>>meneekö tasinko laskettavaksi ennen näitä mahdollisia lapsen avustuksia?
Lahjanlupaus on samanlainen inhimillinen teko kuin minkä tahansa muun lupauksen antaminen.
...etnkin tuo sanamuoto "jos minulla olisi..." mutta kuitenkin on, tekee tämän casen hyvin heikoksi.
Toisaalta lahjanlupaus on oikeudellinen toimi, joka edellyttää sekä sen antajalta että vastaanottajalta oikeustoimikelpoisuutta eli oikeudellista toimintakykyä.
Lahjanlupaus on yleensä annettava kirjallisena. Suullinen lupaus ei sido oikeudellisesti, vaikka se olisi annettu ”kunniasanalla”. Lupaus lahjasta on siis annettava asiakirjassa, jotta se olisi antajaansa sitova. Asiakirjasta tulee käydä ilmi lupauksen saaja, lahjoitettava omaisuus sekä lupauksen antaja.
Kirjallisen lahjanlupauksen vaatimuksesta on joitakin poikkeuksia. Suullinen lupaus on antajaansa sitova, jos se on tehty julkisesti tai tarkoitettu tulemaan yleisön tietoon. Esimerkkeinä voidaan mainita lahjanlupaus, joka on annettu julkisessa kokouksessa tai lupaus, joka on julkaistu sanomalehdessä.
Lahjan lupaus ja muutkin suulliset lupaukset purkautuvat kuolinhetkellä.
Jos ajattelet että jokainen on henkilökohtaisesti vastuussa lupauksistaan niin eihän kuollutta henkilöä ole enään olemassa vaan on hänen kuolinpesä.
Kirjalliset sopimukset ovat päteviä.
Mikäli vainajan alle 21-vuotias lapsi tarvitsee rahaa koulutukseensa tai kasvatukseensa ENEMMÄN kuin hänelle perintönä siirtyvä määrä on, tulee hänelle antaa avustusta jäämistön säästöstä.
Avustuksen antamisen edellytyksenä on kuitenkin
avustustarpeen TOTEENNÄYTTMINEN. Mikäli tarve avustukselle pystytään todistamaan, on
kasvatusavustuksen maksaminen välttämätöntä ja esimerkiksi testamentti käy siltä osin
tehottomaksi.
* Suomalaisessa, ilmaisen koulutuslaitoksen maassa, tämän toteennäyttäminen on hyvin haasteellista. Ellei sitten kyseessä ole esim vammainen perillinen.
-----
PERINTÖKAARI8 LUKU
Avustuksesta ja hyvityksestä (25.2.1983/209)
1 §
Jos perittävän lapsi tarvitsee kasvatukseensa tai koulutukseensa varoja hänelle perintönä tulevan omaisuuden lisäksi, annettakoon, sen mukaan kuin olosuhteisiin katsoen harkitaan kohtuulliseksi, hänelle päältä päin pesän säästöstä kertakaikkisena määränä avustusta enintään siksi kun hän on tullut kahdenkymmenenyhden vuoden ikään.
Avustus, josta 1 momentissa puhutaan, on suoritettava jäämistöstä ennen perintöä ja testamenttia. Tällaisen avustuksen antamisella älköön kuitenkaan vähennettäkö muun perillisen perintöosaa, jos tämä sairauden tai muun sellaisen syyn vuoksi on kykenemätön itseään elättämään ja perintö on tarpeen hänen kohtuullista toimeentuloaan tai hänelle kuuluvan elatusvelvollisuuden täyttämistä varten.
Muistelen, että näissä irtaimen omaisuuden lahjoissa on ensisijaisena sellainen tulkinta, että kuolinhetkellä vallitseva tilanne on ratkaiseva, ellei nimenomaan ole muuta näyttöä.
Kun kuolinhetkellä lainassa olevan tavaran voi härskisti väittää olevankin lahjoitus, niin käänteisesti saamatta olevaa rahaa/tavaraa on vaikea väkisin saada enää kuoleman jälkeen, elleivät kaikki perilliset siihen suostu.