Morjens!
Täytyy vähän purkaa; mulla on pitkä-aikainen ystävä. Meillä on melkein samanikäiset pojat ja ollaan tunnettu ainakin yhdeksän vuotta.
Olen aina ihaillut titettyjä piirteitä hänessä, kuten avoimuus ja kyky olla oma itsensä.
Olen hänelle myös näistä ominaisuuksista maininnut sillä joskus toivoisin olevani varustettu yhtä hyvällä itsetunnolla.
Nyt tuo hyvä itsetunto (vai onko tämä sen puutetta?) on alkanut ärsyttään. Kaveri on saanut uuden työpaikan, jossa on ilmeisesti ollut aikamoinen kaaos kunnes hän tuli pelastamaan tilanteen; hän kertoo miten on joutunut mainitsemaan sille, sille, sille ja sille että miten hänen mielestään asiat olisivat paremmin.
Joka kerta kun tapaamme, hän kertoo että joutui taas sanomaan sille siitä. Itse olen diplomaattisenpaa sorttia ja uskon siihen, että kun jokainen hoitaa oman työnsä, niin se on kaikkein paras niin työtehon kuin ilmapiirinkin kannalta.
Asiasta tietenkin pitää sanoa ja puolensa pitää, mutta jatkuva räksyttäminen on jo lukunsa erikseen, vai?
Kerran kysyinkin häneltä, että miten ihmeessä asiat ovat silloin hoituneet kun et ollut talossa? Vastaukseksi sain kysyvän hiljaisuuden.
Oikeasti minua rasittaa se, että hän on alkanut puhua siihen tyyliin kuin olettaisi automaattisesti että minä haluan elämältä juuri samoja asioita kuin hän. Tekisi mieli sanoa suoraan, että hän kuvittelee välillä vähän liikoja itsestään.
Haluaisin olla reilu kaveri, mutta nyt tuntuu olevan pientä koettelemusta ilmassa. Mikä olisi paras tapa selvittää asia diplomaattisesti?
Ei siis pidä käsittää väärin, olen todella onnellinen hänen uudesta paikastaan ja siitä että hän osaa avata suunsa, mutta jotenkin kai pelkään että hän tuo noita piirteitä meidän ystävyyteemmekin.
Vaikka olen hiljaisenpi, en voi siteää päsmäröintiä!!!! En tiedä millainen hän oikeasti töissä on, mutta hän muistuttaa puheiltaan erästä työpaikkakiusaajaa!
Täytyy vähän purkaa; mulla on pitkä-aikainen ystävä. Meillä on melkein samanikäiset pojat ja ollaan tunnettu ainakin yhdeksän vuotta.
Olen aina ihaillut titettyjä piirteitä hänessä, kuten avoimuus ja kyky olla oma itsensä.
Olen hänelle myös näistä ominaisuuksista maininnut sillä joskus toivoisin olevani varustettu yhtä hyvällä itsetunnolla.
Nyt tuo hyvä itsetunto (vai onko tämä sen puutetta?) on alkanut ärsyttään. Kaveri on saanut uuden työpaikan, jossa on ilmeisesti ollut aikamoinen kaaos kunnes hän tuli pelastamaan tilanteen; hän kertoo miten on joutunut mainitsemaan sille, sille, sille ja sille että miten hänen mielestään asiat olisivat paremmin.
Joka kerta kun tapaamme, hän kertoo että joutui taas sanomaan sille siitä. Itse olen diplomaattisenpaa sorttia ja uskon siihen, että kun jokainen hoitaa oman työnsä, niin se on kaikkein paras niin työtehon kuin ilmapiirinkin kannalta.
Asiasta tietenkin pitää sanoa ja puolensa pitää, mutta jatkuva räksyttäminen on jo lukunsa erikseen, vai?
Kerran kysyinkin häneltä, että miten ihmeessä asiat ovat silloin hoituneet kun et ollut talossa? Vastaukseksi sain kysyvän hiljaisuuden.
Oikeasti minua rasittaa se, että hän on alkanut puhua siihen tyyliin kuin olettaisi automaattisesti että minä haluan elämältä juuri samoja asioita kuin hän. Tekisi mieli sanoa suoraan, että hän kuvittelee välillä vähän liikoja itsestään.
Haluaisin olla reilu kaveri, mutta nyt tuntuu olevan pientä koettelemusta ilmassa. Mikä olisi paras tapa selvittää asia diplomaattisesti?
Ei siis pidä käsittää väärin, olen todella onnellinen hänen uudesta paikastaan ja siitä että hän osaa avata suunsa, mutta jotenkin kai pelkään että hän tuo noita piirteitä meidän ystävyyteemmekin.
Vaikka olen hiljaisenpi, en voi siteää päsmäröintiä!!!! En tiedä millainen hän oikeasti töissä on, mutta hän muistuttaa puheiltaan erästä työpaikkakiusaajaa!
Vastaukset 9
Vanhimmat
haluatko kertoa ystävällesi miten hänen tulee toimia? Eli haluat päsmäröidä samoin kun oletat hänen toimivan työssään. Anna hänen työskennellä niin kuin parhaaksi näkee, ei ole sinun tehtäväsi puuttua siihen.
Sano toki mielipiteesi mutta älä tiedä paremmin toisen asioita.
mutta en siis halua päsmäröidä ja kertoa mitä hänen pitää tehdä. Ollaan vaan joskus sovittu, että jos toisesta tulee ihan mulqvisti niin saa sanoa. En halua puuttua asiaan, mutta harmittaa kun hän on alkanut harmitella minun puolestani minun elämääni. Se ei tunnu kivalta.
kaverisi uudesta menestyksestä.
Entäs jos sinä joskus vielä onnistut jossain ja hehkutat sitten sitä onnea?
Ai, niin, eihän sulla ole enää siinä vaiheessa ketään jolle hehkuttaa.
Et ole kyllä kummonenkaan kaveri. Onneksi et ole mun tuttu.
ja myöskin pyytäisin
lukemaan
tekstin
kunnolla
ennen
kommentoimista
kiitos.
Minä epäilen, että ystäväsi on innostunut uudesta työstään, ja varsinkin siitä, että hän kokee itsensä tärkeäksi toimijaksi ja voivansa vaikuttaa työyhteisössään. Todennäköisesti ja toivottavasti näin onkin, sillä ei ole kai kannaltasi suurta merkitystä?
Työpaikan vaihto, tai mikä tahansa positiiviseksi koettu elämän muutos, on alkuun innostavaa ja jännittävää, ja se näkyy myös muutoksen ulkopuolella oleville. Alkuinnostuksen kestäessä voi saada paljonkin positiivisia muutoksia käyntiin, jotka vaikuttavat edelleen kun realiteetit sekä rutinoituminen astuvat kuvaan.
Ole onnellinen ystäväsi onnellisuudesta, se ei tarkoita, ettetkö voisi kaikella ystävyydellä myös sanoa ystävällesi, etteivät kaikki teidän tavoitteenne ja unelmanne ole samanlaisia.
Mutta pelkään kai olevani pikkumainen jos alan korjailla hänen sanojaan tai kertomaan että, "ei, mun unelmat ei ole tollasia!!" Kyllä hän tietää että minä viihdyn omana itsenäni ja mitkä minun haaveeni ovat. Kai tämä tästä ohi menee.
Mainittakoon että hän on oppisopimuksella eli opettelee ja työskentelee yhtä-aikaa.
Eilen kaveri soitti ja kertoi että hänet oli pyydetty juttelemaan hetkeksi. Oli mainittu, että joissain tilanteissa voisi pitää suunsa pienemmällä. En voinut sanoa kuin "niinpä" ja tsemppasin menemään eteenpäin.
Tuli näitä vastauksia lukiessa mieleen, että ei ihme jos työpaikka-kiusaaminen on yleistä jos täälläkin nousee näin kova äläkkä siitä kun kertoo omista tuntemuksistaan toisen ylimielistä asennetta kohtaan. Kysyinhän vain neuvoa miten suhtautua tilanteeseen.
Lopettakaa tsiisustelu, kyllä jokaista vituttaa joskus ja sillä ei ole mitään tekemistä kateuden kanssa. Sen myönnän että miun kaveripiirissä ei kukkoilijoille ole tilaa eikä sellasille jotka alkavat moittimaan minun elämäntilannettani, koska haluan olla enemmän kotona ja tehdä osa-aika työtä.
siellä ja täällä.
Paras paikka Sinulle työskennellä saattaakin olla kotona.
Hyvähän se on jos tiedostaa asian etukäteen. Tosin, pieni itsetunnon kohotuskurssi ei tekisi pahaa, jos on noin allerginen kukkoilijoille, se nimittäin ei ole tasapainoista ettei siedä erilaisia ihmisiä.
ihan hyvin minä toimeen tulen muiden kanssa, enkä kummemmin väärässäkään ollut tämän asian suhteen kun kerran se oli töissäkin esille otettu. Jottei nyt osunut ja uponnut siellä päin? ;)