annat miehellesi anteeksi uskottomuuden toisen kerran, jos saat asiasta tietää? Kerran ole jo antanut.
60-vuotias nainen
vieläkö
624020
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 62
Vanhimmat
Tulis aika kalibakki. Löisin korkokengällä.
Käyköön ukko vieraissa jos kuntoa piisaa, pääse itse helpommalla.
Ei se kotoaan minnekään lähde lopullisesti.
ikäisesi pitäisi olla ylpeä siitä, että toinen vielä muillekin kelpaa.
Sitä sanotaan vääränlaiseksi ylpeydeksi.
ja realismi eivät välttämättä aina toisiaan kohtaa.
Kulkee toisin elävässä elämässä.
Jos joku haluaa etta kusetetaan niin siitä vaan.
Itseänsä pettää molemmat. tämä varma.
itsesi, niin se riittää vallan hyvin!
että anteeksi olen antanut mutta en unohtanut.
Ei voi olla et on antanut anteeksi, jos sitä vieläkin muistelee!
Näin minä asian ymmärrän ja tulkitsen, ku on nuo putki aivot!
Jos olis kohdallani, pysähtyisin ensin miettimään, että miksi miehen pitää mennä vieraisiin? Olenko laiminlyönyt häntä, että hänen on haettava syliä vieraalta naiselta..
Sinä et ole antanut anteeksi miehellesi, jos kaikenaikaa odotat sen toisenkerran tulevan.
Minusta sinun kannattas pitää miehesi tyytyväisenä kotirintamilla!Pistäppäs 60vee naiseutesi säteilemään, saat ukkos pidettyä vielä 80 veenäkin!! Anteeksianto on hyvänihmisen tunnus!
saa mutta erosin,sillä lopulta tunnusti olleensa jopa joskus uskollinen pitkässä parisuhteessamme.
Toisaalta suuri helpotus,että viimeinkin pääsin eroon,pitää sitä elämästä keretä nauttia minunkin.
Mielummin yksin kun valehtelijan kanssa.
Joskus on niinkin, että miehen uskottomuus antaa vain hyvän syyn lopettaa liitto, joka on jo pitkään ollut vaimolle epätyydyttävä.Kokeilkaapa.
Mikä luokitellaan uskottomuudeksi?
Mielestäni miehen satunnainen, kertaluontoinen, fyysisen tarpeen purkaminen vieraan kanssa ei ole varsinaista uskottomuutta.
Tilanne vain johti siihen.
Sen sijaan pysyvän suhteen rakentaminen siihen liittyvine tunnesiteineen, täyttää uskottomuuden tunnusmerkit.
Silloin on syytä mattojen halkileikkaamiseen.
Amerikkalaiset naiset kysyivät aikanaan Japania miehittäviltä jenkkisoltuilta mitä japanilaisilla naisilla on sellaista mitä amerikkalaisilla ei ole.
Vastaus oli. Ei mitään mutta se jokin on täällä.
Olen täysin eri mieltä kirjoittajan kanssa. Tilapäinen harkitsematon seksi on mielestäni huonompi asia kuin rakastajattaren pitäminen. Perustelen asian sillä, että mielestäni henkilö joka ei pysty hillitsemään itseään ja joutuu tällaisiin tilanteisiin "vahingossa" on todella epäluotettava tyyppi. Sen sijaan salasuhde toisen naisen kanssa ei ole niin paha juttu. Näissä jutuissa on aina oma historia joka on johtanut tilanteeseen. Ihan käytännössäkin tämä on parempi, ajattelen seurauksia yhdenyön jutuista, rakkaan rakastajan kanssa uskoisin että mies kuitenkin käyttäytyy vastuullisemmin, eikä vaimon tarvitse pelätä pöpöja!!!
täyttä tuppua , ei toimi kumpikaan mallisi.
ja rakastat, anna anteeksi!
Olisitko onnekkaampi ilman miestäsi?
Eikö se ollut, anna anteeksi 70 X 7?
vastaus, mikä perustuu Raamattuun. Toisaalta ainoa eron syy on pettäminen Sanan mukaan. Silti on sidottu koko elämän ajaksi toisiinsa. Siitä liitosta vapautuu toisen kuollesssa.
Tätä ei enää missään opeteta. Toisaalta se sitoo uskovaa, muuthan eivät tiedä totuutta. Uskovankin kohdalla toinen toimii Sanan mukaan ja toinen ei..
Yhdessä kommentissa kehotettiin antamaan toisen mennä ja olla tyytyväinen, kun kelpaa... Kovin on ihmisen ajatuksia.
Itse pyrin ymmärrykseni mukaan elämään Sanan mukaan. Ei siitä sulkia hattuun saa, ainoa sulka on Jeesus.
En kehottaisi eroamaan silti. Itse se on ratkaistava. Oikeus siihen on, mutta yksin oloa riittää.
mutta elää voi koko elämän. Opetella elämään omaa elämää rinnalla toisen.
Eihän miestä voi kukaan muuttaa, jos kerran käy vieraissa niin se laukkaa sen jälkeen aina kun on tilaisuus (on tyhmää tuudittautua luulemaan, että ukko sen jälkeen olis uskollinen , ei kuuna kullan valkeana enään koskaan), ja niitä tilaisuuksia kyllä piisaa.
Mielestäni ei yhden naisen miestä oo keksittykään.
Elämä on helvettiä nykyään, moraali on tyysti kadonnut parisuhteista.
Siksi lapset onkin niitä suurimpia kärsijöitä.
elää vaan rinnalla omaa elämää.Sillä usein uskoton on kotona varsinainen terroristi!
voi omistaa, jos on mennäkseen niin menee.
Sellainen suhde on ollut vääränlainen alusta saakka.
Jos parisuhde on onnellista laatua silloin ei ole tuollaiseen tarvetta.
Molempien pitää katsoa itseään silloin peiliin ennenkuin on myöhäistä ja tilanne riistäytyy käsistä taikka erota riittävän ajoissa.
kait siinä nyt jonkinlainen omistus suhde kehkeytyy.
Mitä pahaa siinä olis vaikka avioituiskin vielä vanhana.
Liian vähän muutenkin ollut juhlia elämässä.
uskollisia avioliittoja olekkaan, jos tarkoitetaan fyysistä uskollisuutta. Henkistä uskollisuutta on ja se onkin aivan eri asia.
Usein, tai oikeestan aina, fyysinen uskottomuus koetaan juuri siksi mikä rikkoo avioliitot.
Mutta kun ei ole olemassa fyysistä uskollisuutta, jokainen jossakin vaiheessa elämää käy vieraissa, niin naiset kuin miehetkin.
Turha väittää muuta, turha sanonta " avioliitossa on jotain vikaa jos puoliso menee vieraisii"
JOKAISESSA AVIOLIITOSSA ON SILLOIN VIKAA.(Ulkopuoliset suhteet auttaa ihmistä kehittymään ihmisenä kypsempään elämään, ihmisestä tulee täydempi, ymmärtäväisempi,myös kolhiintuneempi.)Ei kukan voi elää pumpulissa, olemmehan vain ihmisiä maanpäällä.
Mutta henkinen uskollisuus on se joka pitää avioliitot kasassa jopa kuusikymmentä vuotta.
Siihenkin liittoon sisältyy fyysistä uskottomuutta niin miehissä kuin naisissakin, mutta siinä on oivallettu juuri se mitä elämältä oikein on tahtonutkin.
hyvin, ei ole minkäänlaista uskottomuutta. koska sellaiseen ei ole tarvetta. Voi olla toisen sukupuolen kanssa tekemisissä ihan asiallisesti. Mieheni oli sosiaalinen henkilö, jutteli paljon ihmisten kanssa. Moni nainen käsitti asian niin, että oli vailla naisseuraa. Itsekin olen ollut paljon miesten kanssa tekemisissä mm. työn ja politiikan ympyröissä. Monta kertaa oli hauskoja hetkiä mm. risteilyllä, seminaareissa, kursseilla. Yhden lautakunnan jäseninä tapasimme lounaalla vielä kauden loputtua. Oli hyvä porukka eikä menty rajojen yli. Seurustelimme mieheni kanssa 11 vuotta ennen kuin avioiduimme. Meillä oli periaate, että jos parempi löytyy, siitä vaan. Ei löytynyt ja uskollisia olimme. Omalta kohdaltani tiedän, toisen kohdalta luulen. Sanoin myös, että jos jotain vipinää on muiden kanssa, pitää huolen, ettei tule korviini.
paikkansa mutta silloin liiton täytyy olla todella henkisesti vahva eikä hiekalle rakennettu.
Mustasukkaisuus / liiallinen kahlitsimenen on myös asia joka saattaa tuhota muuten hyvän parisuhteen / liiton.
Toisaalta myös liiallinen välinpitämättömyys ja tällä tarkoitan sitä että jos asetetaan kaikki muu etusijalle kuten harrastukset, kaverit ja kaiken maailman klubit vain saadakseen päteä ja sitä kultaa ja kunnia itselleen eikä anneta aikaa sille kumppanille.
Silloin pakostakin suhde "kuolee" ja muodostuu ns.
yksipuoliseksi suhteeksi - kynnysmattona ei ole kiva olla pitemmässä ajansaatossa.
Avioliitto on nuori instituutiona. Ota selvää.
Mikä helkkarin fyysinen uskottomuus.
Väitätkö että se on oiken että käy polkasemassa naapurin Marjattaakin. Henkisesti olette uskollisia naapureita. Eläin maailmassakin tulee sellainen gapelli jos toinen uros yrittää viedä jo valittua naarasta.
Ensiksikin kannattaisi itse mennä peilin eteen ja miettiä, miksi ukko meni vieraisiin.
Jos et itse löydä syytä niin kysypä kumppanisltasi.
Ole rehellinen itsellesi. Vaadi rehellistä selitystä myös erehtyneeltä.
Muistelepa myöskin,mitä Iso Kirja sanoo anteeksi antamisesta.
tosiaan mitähän se iso kirja tosiaan sanoo anteeksi antamisesta, sitä olisi syytä jokaisen miettiä kohdallaan.
vieraisiin heti avioliiton alussa jopa,kun vaimo synnyttämässä.vaikka kaikki olisi kotona ollut hyvin,siinä on turha puhua peiliin katsomisesta,eikö mies jaksa odottaa edes sitä aikaa kun lapsi syntyy.
Kyllä ei ole se suurin syy ettei kotona ole vaimon kanssa enää mitään,se on selitys aina ollut pettäjillä.
pitää anteeksi antaa ja eikö isossa kirjassa myös ole uskottomuudesta maininta?
kun en ole minkäänlaisessa suhteessa - ei vaki kuin mitään muitakaan ei ole anteeksipyytämistä eikä anteeksiantamista, että silleen.
Jokainen tekee omassa liitossaan kuten parhaaksi näkee - miksi siihen pitäisi muitten ihmisten puuttua?
Kerroin mielipiteeni anteeksiannosta yleensä.
on ollut lapsen saanti ja lapsista huolehtiminen. Samoin se tuntuu olleen syy syrjähyppyihin.
selitystä erehtyneeltä". Valitettavasti kaikilta ja luulen harvalta VOI pyytää rehellistä selitystä avion rikkojalta. Oma kohtaisen kokemuksen mukaa, kysyjä on jopa hengen vaarassa, ainakin joutuu väkivallan kohteeksi, kuinka selität työpaikalla, tai lapsillesi mustelmat, jopa vera vuotavat haavat? Valitettavasti useat miehet on väkivaltaisia tilanteessa jossa he joutuvat vastaamaan tehdystä rikoksesta.On turha antaa moista neuvoa kellekkään. Parempi on laittaa joku "etsivä" selvittämään puolison rötökset.
En ymmärrä tätä kuuskymppisten ja jopa vanhempien "anteeksiantamisruikutusta". Jestas, eikö jo tässä iässä saisi vähän löystää vakiintuneista ajatus- ja käyttäytymismalleista, jotka on nekin vain tekemällä tehtyjä?
Kirkkohan on kautta vuosisatojen yrittänyt meitä pitää "herran nuhteessa" - ja tietysti on syytä ollutkin - mutta perussyyt sitoutuneeseen käyttäytymiseen avio- ja muissa pysyvissä suhteissa ovat jo tässä iässä menneet ohi; perhe yhdessä tehty ja pääosa elämästä eletty, lapset lähteneet, velat maksettu. Molemmat voisivat elää "itsellisinä" jos haluaisivat - kiitos nykyisten asumis- yms. tukien. Lähinnä naisten ja lasten turvajärjestelmäksi ymmärtämäni avioliitot puolustavat toki paikkaansa vieläkin osaltaan (miehethän avioliitoisa lähinnä yritetään sitouttaa perheeseensä!), mutta tuskin enää 60 ikäisillä.
Eikö ihmisellä saisi olla kuin vain se yksi ainoa seksuaalisuhde (moni on ollut "kiltisti" ennen avioitumista, niinhän opetettiin)? Kuinka monella meistä avioliiton seksuaalisuhde on ollut kautta vuosikymmenten epätyydyttävä? Tosi monen, ihan varmasti! On monia kansoja (ja uskontoja), joissa seksuaaliasiat hoidetan paljon mutkattomammin. Väittäisin, että perisuomalainen itku täydellisen uskollisuuden perään juontaa vain ja ainoastaan mustasukkaisuudesta, toisen ihmisen täydellisestä omistushalusta ja menettämisen pelosta. Siis: itsekkyydestä!
"Jos kaksi ihmistä rakastaa vain toisiaan, eikä ketän muuta, on se itserakkautta kaksin."
Mutta toisaalta: ei vakituista kumppania saisi loukatakaan. Revitääs siitä...
saisi loukatakaan. Revitääs siitä.."
Muuttuuko uskottomuus, pettäminen, aviorikos olemattomaksi, jos kumppani ei sitä tiedä?
Muuttuko mikään rikos tekemättömäksi sillä, että se pysyy salassa? Kysynpähän vaan.
En nyt ihan oikeasti ymmärrä rikos-merkkiä tämän aihepiirin ympärillä. Aikaisemminhan ns. vieraissa käynti lakikirjankin perusteella katsottiin rikokseksi, mutta ei kait enää?
Allekirjoitan aikaisemman viestini edelleen, sanasta sanaan. Olen monasti aiemminkin huomannut, että mielipiteeni ovat edellä aikaansa. Näen maailman värillisenä, en mustavalkoisena. Maailmankäsitykseni on ihan oma, reippaan kuudenkymmenen vuoden elämän ihmettelyn tulos.
Kaikkien - myös tämän palstan (pata)vanhoillisten - kanssa haluan elää sovinnossa. He saavat mieluusti pitää mielipiteensä. Mutta toivoisin, että jokin epäily rikos-nimikkeen käytöstä tässä asiassa edes yhdellä lukijalla viriäisi...
yksi kerta menis läpi mutta toisesta en tiedä?
1v päästä paljastu ensimmäinen ja 30v päästä viimeinen,siinä välissä oli kymmeniä kertoja pettänyt.
Enhän minä sellasta enää anteeksi antanut,kun lapsetkin oli jo maailmalla.
Isosta kirjasta huomasin vielä kohdan:älä ole uskoton nuoruutesi vaimolle...
sellaista katsoit.
Mitä tuo kohta tarkoittaa "älä ole uskoton nuoruutesi vaimolle" tarkkaan ottaen?
anna anteeksi ja ero tulee?Kumpi mahtaa olla yksinäisempi, petetty vai pettäjä?
anteksi, asiat on puitu ja jos toinen kerta tulee, en anna enää. Jokaisella on varmaan oma tarinansa, johon vaikuttavat niin monet asiat. Vaikea asia
anteeksi ja sanoin toista kertaa en anna.Toinen kerta tuli ja myös ero.
Niin,kyllä petettynä ja eronneena on ainakin jonkin aikaa yksin,sillä ketää jonkin aikaa,että uskaltaa taas luottaa.
Jaa, riippuu siitä mistä se roikkuu?
Jos osaa tehdä asiansa näkymättömästi, sitä en tiedä, jos jää kiinni, miettisin et taisi halutakin niin tapahtuvan.
Pitäisi mennä ensin itseensä, onko kotona ollut liian usein "päänsärkyä", tai muuten ei kiinnosta tunnelmaa?
Jos et sitä itse halua/tarvi, eihän sinulta ole mitään pois viety?
Parisuhde ei ole toisen väkisin vangitsemista, olkoon vaikka kuin monta pappia aamenen sanonut.
Jos kotona pelaa, kylille ei ole asiaa, senhän tiedämme.
ole ollut avioliittoa, joten luultavasti et tiedä mistä puhut. Kysyn, oletko ollut aina se "toinen nainen" avioliittojen rikkoja? Miehet varsinkin on heikkoja houkutuksille, ei avioliitossa tarvitse olla mitään vialla. Mutta sen jälkeen on HETI JOTAIN vialla kun ENSIMMÄISEN erehdykdsen on tehnyt ja käynyt vieraissa. Oma hyväisyys paistoi vastauksestasi ja puutteellinen kokemus oikeasta avioliitosta.
ensimmäistäkään kertaa.
Petturi ukko, pistä ovi ulkopuolelta kiinni ja pysy poissa silmistäni.
sopikaa lasten kanssa tapaamiset keskenänne, minä en aio olla tiedonvälittäjänä, enkä ihmettele, vaikka lapset ei haluaisi olla kanssasi missään tekemisissä. Lähinnä inhotat kaikkia, vaikka luulet ihan muuta.
Ainoa järkevä syy eroon on rakkauden loppuminen. Jos rakkautta riittää, ei mikään järkisyy voi kumppaneita erottaa. Mustasukkaisuus ei perustu järkeen, vaan omistushaluun. Oleellista ja mielenkiintoista on, että ahdasmielisyys ei ole tässäkään keskustelussa ainoa suhtautumistapa.
"Se on kerrasta poikki" -asenne merkitsee luovuttamista. Petetyksi tuleminen on tekosyy, jonka avulla on helppoa ja hyvksyttyä irrottautua ikäväksi tai ikävystyttäväksi käyneestä suhteesta.
Ei olympialaisissakaan ihailla niitä, jotka keskeyttävät, vaan niitä, jotka kilvoittelevat maaliin asti.
Mutta kun edellisen kiinnijäämisen jälkeen asia on puitu ja todettu, että on hyvä olla yhdessä, on yhteistä tekemistä, sama työpaikka, lapset, sukulaiset, yhteinen omaisuus, koti ja että olo on paha, jos erotaan ja jos perhe hajoaa. Niin miksi vielä senkin session jälkeen on 10 vuotta ollut vierasta, kohde vain on vaihtunut. Uusi on kierroksessa. Miksi, miksi? Vika täytyy olla miespetturin korvien välissä? Tarviiko enää antaa anteeksi vaan antaa ukon mennä. Ukko ei ole onnellinen enää sen jälkeen, on sanonut. Eivätkä vieraat suhteet ole enää jännittäviä sen jälkeen, kun niitä on vapaasti saatavilla, niinkö se on? Eiköhän sitä jo 60-v selviä vielä tastäkin.
Vika ei ole miehen korvien tai jalkojen välissä eikä varsinkaan sinussa. Syy on yksinkertaisesti geeneissä: miestä ei ole tehty yksiavioiseksi.
Uusitestamentillinen moraalikäsitys toisaalta ja tasa-arvon vaatimus toisaalta on johtanut siihen, että mies on yritetty saada yksiavioiseksi. (Vanhassa Testamentissa oli voimassa monivaimoisuus.) Siinä ei ole onnistuttu, mutta naisen käytös on kyllä muuttunut miehiseen monisuhteiseen suuntaan. Seurauksena on ollut, että sekä mies että nainen voivat huonosti, kun henkinen kehitys/muutos ei ole pysynyt fyysisen mukana.
Yksinkertaista ja yleistä ratkaisua ei ongelmaan varmaankaan ole, vaan jokaisen on ratkaistava se tykönään. Selitykseni ei pyri neuvomaan, miten menetellä, vaan yrittää etsiä syytä siihen, miksi olette tilanteeseen joutuneet.
Mies!
Oletko onnellinen, kun olet petturi? Oletko onnellinen, kun joudut valehtelemaan, kiertelemään ja kaartelemaan sanoissasi? Oletko onnellinen, kun salaat perheeltäsi jatkuvasti jotain, joka on niin intiimiä, herkkää ja avioliittoon kuuluvaa?
Oletko olevinasi niin viisas pettäessäsi, etten tiedä retkiäsi ja niiden tarkoitusta? Sitten tulet naama virneessä kotiin kuin ei mitään olisi vialla!
Kysyn siippanasi, miten voit jatkaa tätä taas? Ajattelin, että jo ikä alkaisi sinua rauhoittamaan, mutta ei näytä loppua tulevan näille harharetkille. Jos anteeksi pyytäisit, en vielä tiedä mitä vastaan. Mutta kun et edes pyydä.
Mikä ihmeen oikeus se miehellä on olla uskoton? Harvat naiset edes ajattelee moista.
on luullakseni suurempi kuin geenien, tässä seksuaalipainotteisessa ajassamme.
Uskottomuutta on ollut aina ja tulee aina olemaan, ja geeneilläkin tietenkin osuutensa.
Ei niillä kuitenkaan voi aina ja mitä tahansa käytöstä selittää. Tai miksei, jos heikko ja petollinen luonne on tullut geeneissä.
Väärässäkin voin tietysti olla, en ole tähän aiheeseen ikinä syventynyt.
Jos mennään huomattavasti kauemmaksi kuin Vanhan Testamentin aikoihin, niin eikö voisi ajatella, että muutkin ominaisuudet kuin siemenen ruiskiminen sinne tänne parantaisi lajin ja yhteisön selviämistä?
Kai uroksilla on suojeluun ja puolustamiseen ja ravinnon hankkimiseen pakottavia geenejä myös?
Tiedetäänkö edes, mikä on ollut yhteisön optimaalinen koko eri aikoina ja paikoissa, onko edes ollut syytä levitellä omia geenejään ylettömästi.
Tuosta keskimmäisestä osiosta olenkin kanssasi samaa mieltä.
Niin ja tuohon aikakauden vaikutukseen sisällytän lukemattomia asioita, ehkäisymenetelmistä pidentyneeseen elinikään, ja siihen välille vaikka mitä.
Sitä vain en ymmärtänyt, miten minun persoonani liittyy tähän keskusteluun, ja mitä minun onnellisuuteni kenellekään kuuluu. Minähän vain pohdiskelin ihmisen, miehen ja naisen, perimää.
kohtaan kirjoitukseni
Taitaa olla vaikeaa saada selville, mikä osa käytöksestä on perimän, mikä kulttuurin aikaansaamaa. En väittänyt, ettei aikakaudella olisi vaikutusta käytökseen - päin vastoin. Siitähän ristiriidat syntyvät, kun ympäristö, ihmisen itselleen kehittelemä normisto, yrittää muuttaa ihmisen luontaista käyttäytymistä.
Luolaihminen oli sekä saalis että metsästäjä. Naaras tarvitsi - ihmisen pitkän lapsuuden takia - koiraan suojelemaan pesuetta ja hankkimaan ravintoa. Urokset eivät mielellään elättäneet ja suojelleet toisten urosten jälkeläisiä, ja siksi naaraan oli pyrittävä mahdollisimman kiinteään parisuhteeseen.
Vaikka uros suojeli yhtä pentuetta, sen geeneillä oli aina mahdollisuus levitä myös muiden naaraiden kautta, ja koiras, joka kykeni saavuttamaan usean naaraan suosion, sai geeninsä levitetyksi mahdollisimman laajalle.
Uros, joka ei naaraita miellyttänyt, oli pakosta yksiavioinen ja hänen tehtäväkseen jäi suojella ja ruokkia omia ja muidenkin pentuja.
JK. Jossakin dokumentissa väitettiin, että ihmisyhteisön ihannekoko olisi vain n. 150 yksilöä.
Sitä hiukan mietin, että eikö tuo normiston ja moraalisääntöjen kehittely ole myös ihmisen luontaista käyttäytymistä ja lajin kannalta hyödyllistä.
Valtaosalle ne kai eivät ole ongelma tai ristiriitojen aiheuttaja, päinvastoin.
Jossain aikaisemmassa mielipiteessäsi sanoit jotain, että tasa-arvo ym. vaatimukset ovat osin aiheuttaneet sen, ettei kummallakaan sukupuolella ole oikein hyvä olla.
Näin varmasti on, eihän nuo meidän kehitelmät aina oikein toimi. Täytyy sitten vain kehitellä ja kehittyä parempaan suuntaan.
Tämä nykyinen maailmanmeno - niin paljon kun siinä on hyvääkin - on mielestäni sellaista, että mielelläni hyppäisin aikakoneeseen ja matkustaisin sinne luolamiesaikaan, minusta tuntuu, että se sopisi minulle. :)
jos vaimo tekee saman kuin mies, hän käyttäytyy sen jälkeen samoin kuin mies; menee AINA tilaisuuden tullen vieraan miehen sänkyyn.
Jostain syystä LUULLAAN että miehille on luonnollista käydä vieraissa , totuus on aivan sama naisista , vieraissa käyminen on yhtä luonnollista, sillä erolla että nainen on aavistuksen miestä älykkäämpi ja voi järjen avulla kieltäytyä ulkopuolisista suhteista tarvittaessa .On kyllä PALJON vaimoja jotka juoksee vieraissa yhtä paljon kuin miehet, mutta osaavat peittää jälkensä paremmin kuin mies.
Aivan turha on luulla, että miehille se on luonnollisempaa!!!
Entisen työni kautta tiedän, että naisen valmius seikkailuihin on vähintään yhtä suuri kuin miehen. Luonnollisuudesta se ei tietenkään kerro mitään eikä älykkyydestäkään. Moraalista kyllä.
jaksa kilvoitella maaliin asti,kun on mustelmilla tuon tuosta.
Jokainen vastaa elämästää ja en kyllä suosittele jatkamaan ainakaan väkivaltaisessa parisuhteessa.
Jos kerran saa vaikka paistinpannulla päähän,ei se rakkaus siitä pidä,se loppuu siihen paikkaan.
Loppuu se rakkaus vähemmästäkin.
On sellaisia miehiä(myös naisia), jotka ovat jääneet koukkuun siihen jännittävään mielihyvään, mitä vieraisiin suhteisiin liittyy. Sekin on eräänlainen addikti. Ei tarvi miettiä arkisia juttuja, silloin tällöin tapaillaan, kaikki on silloin niin ihanaa. Asian kaiken aikainen ajatteleminen tuo lisäpotkua ja kiihotusta. Aikansa se kestää ja kohdetta on vaihdettava sopivin väliajoin, koska yhden kanssa se ihanuus kestää korkeintaan kaksi vuotta, eikös se niin mene. Mitään pysyvää tästä ei kuitenkaan pysty rakentamaan, varmaan molemmat sen tietävät.
Aivan kuin puhuisit itsestäsi.
Hahhaa, anteeksi kun vasta nyt "löysin" tämän keskustelun, enkä voinut välttää kiusausta vastata.
Siis vähintään 20 vuotta on se periodi. Kestää ja kestää... on siis omakohtaista kokemusta. Ei kai voi sanoa miksikään tilapäissuhteeksi, vaikka - näiden palstojen mukaan - kaksi erittäin viallista ihmistä siinä toisistaan niin paljon pitää että silloin tällöin aina vaan tapailee. Onnea sekin. Enempää emme edes toivo.
Sanoo reissulta tultaessa:"Mitään sellaista ei ole tapahtunut". Uskon ja luotan,vaikka reissu kestikin taas melkein viikon. Missä lie ollut?