Kuinka paljon
minun on aukaistava itseäni
myönnettävä
kulkeneeni niin montaa väärää tietä
kerrottava halu
syntyä uudelleen elämään ?
Olen niin valmis
ja silti niin keskeneräinen
maa vailla juurta, hehkeää orasta
halua, janoa, nälkää.
Tiedän olinpaikkasi
odotan vain
sormiesi laulua vartalollain
suudelmia epävarmuuteni poistamiselle
saapuisitko valtakuntaani ?
minun on aukaistava itseäni
myönnettävä
kulkeneeni niin montaa väärää tietä
kerrottava halu
syntyä uudelleen elämään ?
Olen niin valmis
ja silti niin keskeneräinen
maa vailla juurta, hehkeää orasta
halua, janoa, nälkää.
Tiedän olinpaikkasi
odotan vain
sormiesi laulua vartalollain
suudelmia epävarmuuteni poistamiselle
saapuisitko valtakuntaani ?
Vastaukset 26
Vanhimmat
Tämän runosi
otan itselleni
Linda
tarpeeksi kun olet
kulkenut,murheitakin
kantanut
polkusi johdattavat
askeleesi luokseni
aikaa siihen voi
kulua
mutta minä tiedän
se aika koittaa
siksi aikaa
on odottaa.
sinä tiedät
ajatukseni,tunteeni
mitkä kohdistuvat
sinuun.
odotan,odotan
Sen palkinnon
viellä saan kun
sinut syliini
suljen :)
Lämpöisin aatoksin,,
äläkä ikinä, koskaan, milloinkaan katkaise unel-
miltasi siipiä. Maailma on kaunis rakastuneena,
ei nähdä mitään pahaa ympärillä.
Minun murheeni ova minun, kenenkään toisen ei
tarvitse niitä kantaa. Mutta jos kanssakulkija
ottaa painosta edes hiukan, se keventää kummasti
kulkuani.
Sinun herkkyytesi on käsinkosketeltavaa, ja sa-
noissasi on aina samanlainen lämpö.
Olet kulkenut rinnallani pitkään, annan sille
suuren arvon.
Muista, unelmat ovat päiviesi kehrää.
Niin kauvan sinusta
haikaillen kuljen
kun sinut omakseni saan,,
niin aikaa siintä on kulunut
ensitapaamisesta.
Nämä yhteiset hetkemme
ovat olleet sydämmeni
juurille"raikastavettä"
jota jokainen kaipaa
eläkseen.
Oot ruusunnuppu
minulle ja minä
poimin sen,
vapaa ja villi.
rakkautesi
sanoin kuvaamattoman
ihanaa :)
-unelmat
meitä varten :)
ja sydämesi juurien raikas vesi,
voiko tuota enää kauniimmin sanoa !
Laulun sanoin, kuin jatke ruusunnupulle;
' Itse Sua hoiteleisin
Eikä kukaan muu,
Pitäisin Sun akkunalla,
Että sanois kansa:
"Parhaimmalla paikalla
Hän pitää rakkaimpansa '
Kiitos sydämeni kaipuu, sanojesi lämpö on kuin
peite.
Ajatuksia runosi herättää, jälleen.
Miten sitä onkaan rakkauden edessä oltava nöyrä, uskallettava olla heikko ja epävarma. Ja silti rakkaus tekee niin vahvaksi ja kokonaiseksi.
"Pitkä odottaminen tekee sydämen sairaaksi, mutta täyttynyt halu on elämän puu", toisen ihmisen ja kosketuksen odottaminen on jotain muuta kuin junan tai kesäloman odottamista, se on hyvin merkityksellistä, mutta niin pirun tuskastuttavaa...
Minä pidän tästä runosta.
Ja huomaan, että sinulla on...:-))...hmmm---ihailija täällä...;-))
Rakkaus tekee vahvaksi ja kokonaiseksi, totta.
Tämä runoni oli kuitenkin yksi niistä harvoista,
joka on fiktiota. Runoilu antaa mahdollisuuden
niin paljoon, joskus on hyvä poiketa normaaliku-
vioistakin. Paljon, paljon kauniita ajatuksia
jätit minulle.
Noooh, ihailija on kulkenut kauan rinnallani :D
Kiitos !
...rakkaalle.
kerrankin sydän tuntee oikeilla jäljillä
olevan
että se tunnistaa sen oikean niin monien
väärien jälkeen
että ennen se oli vain kuvitelmia rakkaudesta,
ei tosi rakkautta.
kiikunkaakun tunnelmia vähäsen
ja vain rakkaus tekee vahvaksi
kaiken turhuuden riisuu pois...
kyllä oli vähän erilaista lindaa
mutta silti sitä rakastettavaa lindaa.
hyvä upea linda!!!
ja minä kun kuvittelin vallan kirjoittavani ihan
sammaa höperrystä kun ennenkin, vaikkakin nyt oli
fiktiivinen runo kyseessä.
Sydän on todellisuudessa melkoisen harhaileva,
ja toivoisin sen löytävän sisäisen rauhan. Vaan
eipä siihen itse paljoakaan voi vaikuttaa.
Kiitos ystäväni. Sinä, joka olet niin kauan myös
ollut kannustajani ja kädestä pitäjäni.
..pehmeämpää Lindaa, mutta laatu silti taattu ja vakaa. Sinulta ei koskaan lipsahda huonoa runoa tänne.
Kiitos lukuhetkestä : )
kun tätä edellinen oli huomattavasti tummempi
runo - ei ollenkaan siis rakkausruno. Ajattelin,
että on pakko yrittää löytää jotain valoisampaa
välillä.
Hiomaton, viimeistelemätön tämä on. Olisi pitänyt
enemmän keskittyä sisältöön. Mutta Sinun sanojesi
voimasta koen ihan pikkuriikkisen kuitenkin on-
nistumisen riemua.
Kiitos.
On aistittavana tässä runossasi, voisi ajatella että onko maa oikeasti valmis ottamaan viljan siemenen vastaan, kun se on kynnetty ja äestetty, sekä lannoitettu.
Jos onkin niin onko kyseinen vilja oikea juuri kylvettynä tuohon valmiiseen peltoon.
Vai onko pellon muokkaus vielä hieman kesken ja ja se pitää saada ensin valmiiksi jotta tietäisi mikä laiho siinä heilimöikään sitten syksyllä?
Kuten huomaat herätit paljon kysymyksiä kaipaavalla runollasi. T ajanmittaaja
eli olet kyllä löytänyt runostani sen olennaisim-
man - elämän kaipauksen.
Tiedätkös ystäväni mitä - palautteesi on niin
vietävän hienoa luettavaa, että se veisi aivan
liiaksi aikaa, jos perehtyisin siihen ydintä myö-
den. Jos olenkin aina pitänyt runoistasi, niin
täytyy sanoa, että palautteesikin on kuin runon
runko. Minä kopsaan tuon palautteesi, ja jään
mietiskelemään vastauksia. Niiden puitteissa me
palaamme.
Nöyrin kiitokseni kattavasta kommentoinnista.
Tämä maisemani on niin tyhjä,
niin monasti läpikäyty, kuten minäkin.
Tahdon syntyä uudelleen. Uudeksi
versoksi. Toiseen paikkaan.
Erilaisen tullen temmellyskentäksi.
Uuudenlaisten käsien huomaan.
Syliin, joka vielä on minulle
vieras ja tuntematon.
Tahdon syntyä uudelleen. Oikeasti.
Tuntea tuoreen ruohon tuoksun.
En haistaa tätä lahoavaa entistä.
Hengittää eri tuulta, en tätä vanhaa.
Tätä syyttelevää ja minua koko
ajan vahtivaa virvaa. Nyt en
voi liikkua, etteikö hän katsoisi ja
syyllistäisi. Tukahdun sijoilleni.
Uudelleen syntymässä ponnahdan
nautintoon ja elämään. Riemu
näkyy huokosistani ja nauran vuosien
jälkeen. Eikä kukaan ole satuttanut.
Loukkaamattomilta uumiltani
kaareutuu Rakkaus ja minä itse.
Sitten kun synnyn uudestaan.
Hänen sylissään.
http://www.youtube.com/watch?v=ujSdE4QILSs
Kiitos runostasi.
Täydellinen elämä ja
virheetön Rakastaminen,
on varmaankin utopia, jota
ei kannata tavoitella.
Siihen kyllästyisi hetkessä.
Ei olisi enää mitään
tavoiteltavaa.
Olisi vain persoonatonta
ajan virrassa kulkeutumista.
Hienoa naisen Rakkausrunoa.
Ajatuksia runosäkeinä,
joita luki nautinnolla.
Paljjon aitoa sisältöä
ja persoonaa, jota
runolta aina odottaa.
Hieno runo.
Voimia ja iloa päivääsi.
on joka ainoa kerta kuin uusi aamu, aina yhtä
yllätyksellinen mutta täyteläinen. Sinulla on ih-
meellinen taito löytää jokaiselle jotain kaunista
sanottavaa ja tulkita toisen tunnetiloja. Ja
vaikkakin runoni liikkui nyt fiktiivisellä
alueella, Sinä löysit omaan runoosi sille kuin
vakka kantensa. Omani jäi torsoksi, ja hieman
vieläkin häiritsee se, että käytin siinä aiemmin
käyttämääni lausetta.
Kiitos Sinulle runostasi, ja myötäelämisestä päi-
vissäni. Olet aarre vailla vertaa.
Tässä oli jotain... käsinkosketeltavaa...
Sielukasta!
jos minä oppisin yhtä vähiin ja arvokkaisiin
sanoihin kuin Sinä, en olisikaan enää minä.
Kiitos tulee sydämestäni !
sielusi, jälleen kerran.....
Tunsin tästä itseni!
Kiitos!
se on jossain hakoteillä, sieluni. Ja tämä runo
syntyi eilen n 3:ssa minuutissa, joka valitetta-
vasti näkyy jäljessä.
Sinun sanasi on aina yhtä lempeitä, vaikka
tuotokseni jäisivätkin viimeistelyä vaille kuten
tässä kävi.
Sylillinen kiitoksia, ja ihanaa että olet
jaksanut piipahtaa.
ihminen on aina valmis rakastamaan, vaikka polku olisi sammaleen peitossa. Kiitos kauniista runosta.
kuinka kauniisti ja todesti kirjoititkaan.
Kiitos keiju pikkuinen.
Tämä oli upea!
Vaikea löytää sanoja kuvaamaan sitä, kaikki nuo yksityiskohdat ja kuvaus.
Runossa yhdistyi toivo ja kaipuu.
Sinullakin Wenkula :D
Ei vaan, mukavaa että poikkesit mitä
mieluisammalla palautteellasi.
Kiittää linda !
Tuo ajanpysäyttämisjuttu olisi varmaan pitänyt laittaa lainausmerkeissä, huomasin sen vasta tänään. Ei ollut tarkoitus matkia ketään, eikä johtaa ketään harhaan. Olen näköjään askeleen ajatuksissa edellä kuin samoinajatteleva. Ei voi mitään. ;o
Lyhyesti vain tarkennan kaikille, että en tahallani halua sanoa lauseita joita muut ovat sanoneet, mutta joskus niin vain käy, kun ei tiedä mitä muut ovat sanoneet. Tässä voisi vaikkapa viitata Suurlähettiläiden biisiin. :D
Yritän muistaa jatkossa ne lainausmerkit...
mitään vastaavaa täällä ajanpysäyttämisestä,
mutta jos itse olet huomannut, niin varmaan tuli
tunne pyytää sitten anteeksi.
Sanathan ovat kaikkien käytettävissä, joskus vain
sattuu tahtomattaan yhteentörmäyksiä.
Nou hätä, ainakin minun puolestani.
Vihdoin ehdin hetkeksi runoja lukemaan,
kiireinen viikko takana ja vielä kiireisempi edessä. :)
Sanoin wauh, koska tämä runo oli jälleen kerran tuon sanan arvoinen!
Tie jota kuljemme, tunteet jotka läpi käymme, ovat jokaisella erilaiset,
mutta varmasti myös jotain samaa, kaipausta johonkin, vastaanottaa
ja antaa jotakin ja tuo läheisyyden tarve on varmasti jokaisella.
"sormiesi laulua vartalollain
suudelmia epävarmuuteni poistamiselle"
hyvin kuvattu tämä kaipauksen, kosketuksen ja läheisyyden tarve,
eikä vain tämä kohta, vaan koko runosi on tekstin lumoa!
Kiitos hienon hienosta runostasi, luen vielä jokusen taaksepäinkin.
olen otettu palautteestasi.
Itse olen sitä mieltä, että korjattavaa olisi
kyllä ollut.
Kaipausta, kaipaustahan runoni nimenomaan kuvasi.
Tarvetta olla lähellä, lähempänä.
Kiitos että olet kiireiltäsi ehtinyt kommentoi-
maan ja runoilemaankin, huomasin.