Moi
Ollaan lähemmäs kolmikymppinen yhden lapsen perhe. Molemmat käydään töissä ja itse opiskelen vielä. Monet ystäväperheet ovat saaneet tai ovat saamassa lapsia. Minulla on yksi asia josta tunnen kateutta oikeastaan kaikkia tuttuja perheitä kohtaan. Miedän poika on viisi vuotias ja hän on ensimmäisen viiden vuoden aikana ollut yhteensä 6 yötä mummon hoidossa toisella paikkakunnalla. Muuten isovanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan, edes niin että hoitaisivat joskus iltaisin kun asuvat kaukana. Mietin tässä pikaisesti lävitse kaikki pojan hoitokaverien perheet, naapurit ja kaverit, kaikissa perheissä isovanhemmat auttavat säännöllisesti lastenhoidossa. Monella isovanhemmat osallistuvat hoitoon viikoittain joko hakemalla/viemällä päiväkotiin/kouluun. Lisäksi lapset ovat viikonloppuja ja lomaviikkoja vanhempien kanssa. Monet hoitavat lapsia viikolla kun vanhemmilla on työ tai opsikelukiireitä jne. Minä en jaksa muuta kuin ihmetellä miten nämä samat ihmiset kehtaavat valittaa miten raskasta lasten kanssa on. Toisaalta itse on tyytyäinen kun puolison kolmivuorotyöstä ja omista opinnoista huolimatta saa aikataulut tehtyä ja menot järjestettyä. Voi miten helppoa olisi kun lapset olisivat kerran kuussa jossakin ja iso vanhemmat hakisivat lapset päiväkodista kun itselläni on pitempi päivä ja vaimolla iltavuoro.
Tyyppiesimerkkejä
Naapuri, poika samanikäinen kuin oma. Perheellä poika ja tyttö käyvät mummolasa vähintään yhtenä viikonloppuna kukkaudessa. Lisäksi molempien vanhempien sisarukset käyvät viikoittain iltoja hoitamassa. "on raskasta lasten kanssa"
Kaverin perhe, kolmenkuukauden ikäinen tyttö. Äiti ja vauva olleet ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta 3 viikkoa mummon luona toisella puolella Suomea että äiti saa nukkua kun "lapsi valvottaa yöllä"
Tuttavaperhe, ukki vie ja hakee pojat päiväkodista ainakin pari kertaa viikossa. vanhemmilla työkiireitä.
Jne jne. Sanottakoon vielä se etten todellakaan ole sitä mieltä että isovanhempien pitäisi auttaa noin paljoa. Minulle riittäisi kun tietäisin että edes joskus saisi apua kun tarvitsee. Lähinnä minua harmittaa kuunnella miten "raskasta ja väsyttävää" on niillä, jotka kuitenkin saavat lähes koko ajan apua.
Elämä on.
Ollaan lähemmäs kolmikymppinen yhden lapsen perhe. Molemmat käydään töissä ja itse opiskelen vielä. Monet ystäväperheet ovat saaneet tai ovat saamassa lapsia. Minulla on yksi asia josta tunnen kateutta oikeastaan kaikkia tuttuja perheitä kohtaan. Miedän poika on viisi vuotias ja hän on ensimmäisen viiden vuoden aikana ollut yhteensä 6 yötä mummon hoidossa toisella paikkakunnalla. Muuten isovanhemmat eivät ole pystyneet auttamaan, edes niin että hoitaisivat joskus iltaisin kun asuvat kaukana. Mietin tässä pikaisesti lävitse kaikki pojan hoitokaverien perheet, naapurit ja kaverit, kaikissa perheissä isovanhemmat auttavat säännöllisesti lastenhoidossa. Monella isovanhemmat osallistuvat hoitoon viikoittain joko hakemalla/viemällä päiväkotiin/kouluun. Lisäksi lapset ovat viikonloppuja ja lomaviikkoja vanhempien kanssa. Monet hoitavat lapsia viikolla kun vanhemmilla on työ tai opsikelukiireitä jne. Minä en jaksa muuta kuin ihmetellä miten nämä samat ihmiset kehtaavat valittaa miten raskasta lasten kanssa on. Toisaalta itse on tyytyäinen kun puolison kolmivuorotyöstä ja omista opinnoista huolimatta saa aikataulut tehtyä ja menot järjestettyä. Voi miten helppoa olisi kun lapset olisivat kerran kuussa jossakin ja iso vanhemmat hakisivat lapset päiväkodista kun itselläni on pitempi päivä ja vaimolla iltavuoro.
Tyyppiesimerkkejä
Naapuri, poika samanikäinen kuin oma. Perheellä poika ja tyttö käyvät mummolasa vähintään yhtenä viikonloppuna kukkaudessa. Lisäksi molempien vanhempien sisarukset käyvät viikoittain iltoja hoitamassa. "on raskasta lasten kanssa"
Kaverin perhe, kolmenkuukauden ikäinen tyttö. Äiti ja vauva olleet ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta 3 viikkoa mummon luona toisella puolella Suomea että äiti saa nukkua kun "lapsi valvottaa yöllä"
Tuttavaperhe, ukki vie ja hakee pojat päiväkodista ainakin pari kertaa viikossa. vanhemmilla työkiireitä.
Jne jne. Sanottakoon vielä se etten todellakaan ole sitä mieltä että isovanhempien pitäisi auttaa noin paljoa. Minulle riittäisi kun tietäisin että edes joskus saisi apua kun tarvitsee. Lähinnä minua harmittaa kuunnella miten "raskasta ja väsyttävää" on niillä, jotka kuitenkin saavat lähes koko ajan apua.
Elämä on.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Jos lapsi koetaan taakaksi ja aletaan kärsiä siitä, että hän käyttäytyy kuin pikkulapsen kuuluukin, niin on ymmärrettävä asia siten, että vanhemmat tekivät virheen, kun lapsen ylipäätään hankkivat.
Lapsella on oikeus omiin vanhempiinsa ja omaan kotiinsa. Sitä on turha yrittää muuksi muuttaa. Lapsi ei ole heittopussi, kuten nykyisin tunnutaan monissa perheissä ajateltavan.
Lapsi reagoi omalla tavallaan.
Sitten päivitellään, kun lapsi on rauhaton, ei keskity, vaatii liikaa apua, syö huonosti, nukkuu katkonaisesti.
jos auttaisimme jokaista pienten lasten vanhempaa nähdessämme että he ovat väsyneitä? Mitä jos kysyisimme, tarvitsevatko he apua sen sijaan että kytätään verhojen välistä ja naureskellaan ja arvostellaan "taas ne vie pikkupilttejä mummollaan, kattos ny, voi herranjestas mihin tää maailma on menossa". Jokainen joskus tarvitsee apua ja tukea, oli elämäntilanne mikä tahansa. Arvostelua ja ivaa tuskin kukaan tarvitsee. Mitäs jos autettaisiin, niin että siinäkin perheessä vanhemmat / vanhempi taas jaksaisi ja lapsillakin alkaisi mennä koulussa paremmin, söisivät paremmin, nukkuisivat yönsä turvallisesti ja jaksavat keskittyä?
kun jokainen ajattelisi noin. Olen kanssasi samaa mieltä, sillä vanhemmat ovat tänäpäivänä kovin ahtaalla ja monesti voimavarat ovat lopussa, pelkästään palkkatyön takia, sillä vaatimusten taso on sitä, että tulos tai ulos.
Kyllä vanhemmat hoitaa omat lapsensa, on tietysti poikkeuksiakin, sillä useinmiten monellakaan ei ole muuta vaihtoehtoa. Ei ole ystävää montakaan, joka tulisi sanomaan vanhemmille, että tuokaapas ne pikku Iiris ja Esko meille tänäiltapäivällä ja hakekaa huomenna pois töistä tullessanne.
Näin voidaan auttaa väsynyttä perhettä ja taasen ollaan hyvällätuulella koko perhe. Näin se jatkuu. Autetaan uupuneita nuoria ja nostetaan alaspainettuja, eikä mollata heitä. Rakkaus ei tee lähimmäiselle mitään pahaa, tulee erään ohjekirjan lausuma. Toivon jokaiselle Isälle ja Äidille voimia ja siunausta matkan varrelle
että tämän hetken pikkulasten vanhemmat ovat itse itsensä piippuun ajaneet, miksi pitää saada kaikkea ja heti, jos ei ole varaa niin ei ole varaa, tyytyisivät vähempään ja pitäisivät huolta lapsistaan.
Olisi paljon tärkeämpää lapsille, kun vanhemmat viettäisivät aikaa heidän kanssaan, eiuvätkä jatkuvasti raahaisi kaikenlaisiin harrastuksiin. Sehän on nykyään jo kunnia asia, että lapsilla on joka ilta eri harrastus, sitten eivät jaksa koulussa seurata... Miettikää vanhemmat itse, miksi lapsenne ovat häiriintyneitä ja koulukiusaajia/kiusattuja ym. ym.
ole rikkaus?
Itselläni on mummupäivä säännöllisesti.
Haen lapsenlapsen joko kotoa tai päiväkodista ja palautan/luovutan kotiin yhteistä aikaa on 3-4 tuntia kerrallaan.
Yökylää on muutaman ( 4-6 ) vaihtelevan kerran vuosittain.
Mutta kyse on mummupäivästä ei hoitoavusta tai heittopussina olosta.
Olisiko niin että aihe on pakollisesti negatiivinen ennen kuin siitä puhutaan.
Jos vain kertoo miten meillä toimitaan, saa melkoista kuravelliä silmilleen, omakehusta tai muusta.
Asiat sujuvat kun ei kokoajan haluta pompottaa, puolin eikä toisin.
kaupasta kotiin kävellen pienten lasten kanssa. Painavat kassit ja muksu huusi ja hellepäivä enkä ollut tajunnut juotavaa mukaan muksuille - tulihan siinä kärttyiltyä lapselle takaisin kun oli itsekin ihan uuvuksissa. Ja sitten paikalle tulee vanhempi mies torumaan minua käytöksestäni. Kai sillä eläkeläis-äijällä olisi ollut puhtia ja aikaa kantaa kauppakassejani tai poikaani edes yhden korttelin verran, mutta eipä kysynyt että "miten voin auttaa", mutta tilannetta kyllä osasi arvostella.
Auttaminen syntyy pienistä arkipäivän teoista.
Toisen kerran kannoin taaperoa kaupassa ja väsynyt olin silloinkin puuhakkaasta päivästä. Toisessa kädessä oli ostokseni - vain vaippapaketti kun olin kassajonossa ja aah, ihanaa: edellä oleva sanoi ihan oma-aloitteisesti että voin mennä ennen häntä!!! Hänellä olisikin ollut isot ostokset, ja lapsi tuntui jo hyvin raskaalta käsivarsillani... Kyllä kiittelin vuolaasti :) ja toivon että tuolle toisellekin asiakkaalle tuli hyvä mieli kun oli voinut olla avuksi.
täällä olisi halukas mummeli(ei ikäloppu), jolle sopisi vallan mainiosti olla jollekin varamummona. Omat lapsen lapset ovat 500km päässä. voisin hyvinkin olla jollekin apuna, kun perhe lataa akkuja ja pitää yhteistä aikaa.
Sinulle ja perheellesi toivon jaksamisia ja löytyvän joku vara sellaine, mihin saisitte lapsen joskus.
Hei! Missäpäin asut varamummoksi sopiva? Me asumme helsingissä ja meiltä puuttuu mummot kokonaan. Olisi todella kiva löytää joku joka olisi kiinnostunut meidän lapsista meidän vanhempien lisäksi.
miten kaukana olemme toisistamme, kun matkaa ontäältä Hesaan yli 500km.
Kiitos, kun olit kiinostunut. Olisin valmis ollut auttamaan. Ymmärrän nuoria työssäkäyviä, ei heillä ole helppoa, kun nykypäivänä vaatimukset vaan lisääntyy työmarkkinoilla ja jos siinä samalla yrittää opiskella.
Toivon perheellesi uuden mummoehdokkaanlöytymistä. Jatka rohkeasti etsintää, kyllä se tärppää vielä. Siunausrikasta elämää perheellesi ja voimia jaksamiseen.
Meillä on esikoinen yhdeksän vuotias ja nyt oli joululomalla ensimmäistä kertaa mummolla yökylässä ja samalla ensimmäistä kertaa hoidossa siellä. Koskaan ennen ei siis ole ollut yötä poissa kotoa ilman vanhempiaan, eikä ole normaalin päivähoidon lisäksi ollut koskaan kenelläkään hoidossa. Olisihan se kiva, jos heillä joskus olisi joku yökyläpaikka käytettävissä. Toki olisi kiva joskus itse viettää kahdenkeskistä aikaa tai vain olla, mutta ennen kaikkea lapset tykkäävät, kun he pääsisivät jonnekin yöseikkailulle ilman vanhempiaan. Enkä tarkoita, että kovin pieniä olisin tunkemassa. Mutta kun ei.
lahjat.Jotkut vanhemmat valittaa,kun mummo on vinkumassa lapsia yökylään,vaikka vanhemmat ei edes haluaisi antaa lasta.Itse olen tällainen mummo,joka mielellään otan yökylään,on jotenkin sellaista minun ja lapsenlasten yhteistä aikaa.Yksi vaihtoehto olisi kai tuttavaperheen kanssa lastenhoitovaihto,mutta sekään ei tietenkään toimi,jos tuttavilla on isovanhemmat ,jonne lapset voi mennä.
välillä saada lapsi/ lapset yökylään. Se on niillekin vaihtelua, kun aina samat hoitaa. Sehän vain rikastuttaa, kun joskus on paikka, mihin voi lähteä (lapsilomalle)
KYLLÄ VANHEMMATKIN TARVITSEVAT KAHDENKESKEISTÄ AIKAA TOISILLEEN.
SILLOIN VANHEMMAT HUOMAA KOKONAISUUTENA PAREMMIN KULLEKIN ANNETUN AJAN,JA LIITOTKAAN EI ALA NATISTA NIIN HERKÄSTI, KUN VOI OTTAA JOKAISEN PAREMMIN HUOMIOON.
oikeutta vanhemmilla on. Se, että isovanhemmat tai muut ihmiset ottavat lapsia kotiinsa, tapahtuu aivan vapaaehtoispohjalta.
Koettakaapa nuoret vanhemmat pysytellä hengissä ja terveinä, niin voitte sitten aikanaan hoitaa lastenlapsianne. Monet isovanhemamt ovat liian sairaita tai jo haudan pohjalla.
varmaan tarkoitetaan oikeutta jokaisen osapuolen vapaaehtoisella suostumuksella, ILMAN ulkopuolisten kyttäämistä ja valittamista asiasta. On se vaan hirveetä kun oot lapset tehnyt niin siinähän olet, ei koskaan enää muuta kuin lastenhoitoa, muuten naapurit katsoo kieroon ja kyräilee. Ja annas olla jos olet tyytyväinen elämääsi, iloinen lasten kanssa, niin olet varmasti naapureiden ja muiden pikkukylän kyttääjien mielestä ihan varmasti jossain aineissa tai vähintään juoppo. Eihän kenelläkään pienten lasten vanhemmalla voi olla kivaa ja onnea elämässään vaan hammastenkiristystä, vaikeaa, rahapulaa, väsymystä ja masennusta. Oi sitä onnea kun ne eroavat, olihan naapuri sentään oikeassa kokoajan!
tuo purkaus tuli ja miksi sen minulle osoitit?
Sinulla taitaa mennä huonosti, mutta ei se kyllä minun syyni ole.
voisi rajoittaa, paljon on sellaisia vanhempia, jotka eivät edes kysy, jaksavatko isovanhemmat joka vkl hoitaa heidän pesuettaan...
mutta näyttää siltä että riittää kaikenlaista jupinaa oli mummot sitten hoitamassa lapsia tai ei. eikö olisi parasta ettei kukaan hoitaisi muita kuin omia lapsiaan, huomaavat nuoret vanhemmatkin sitten aikanaan miltä tuntuu kun haukutaan ja arvostellaan. hyvä että kaikille tulee vanheneminen eteen ajallaan. hah hah
Tämän päivän vanhemmat tyrkkäävät lapsosensa isovanhemmille kovin mieluusti joka viikonloppu, mikäli tämän palstan kirjoittajiin on uskomista.
Viikonloppuhoito tulee heille itselleen eteen sitten, kun nämä lapset ovat aikuisia ja heillä on lapsia. Tietenkin he tuovat lapsensa vanhemmilleen, siihenhän heidät on kasvatettu kehdosta asti.
Maksatte kalliisti "keskinäisestä laatuajastanne" yli viiskymppisinä, kun lapsenlapsilaumat tungetaan ovestanne joka perjantai.
Oma äitini rajoitti aikanaan kanssakäymistä isänäidin mummun kanssa. Hän ei halunnut itse olla tekemisissä lastenlastensa kanssa.
Olen sellainen puolihullu mummu.
Kerran viikossa on mummupäivä, haen lapsenlapsen päiväkodista heti välipalan jälkeen. Vietämme yhteistä aikaa n. klo14.30 - 15.00 > 17–18.30 asti.
Valttini on, asun 250 m päässä, päiväkotikin on 300 m päässä.
Aika ei ole kovin suuri, n.2,5 - 3 tuntia viikossa, mutta se on mummupäivä, jos tulee este sille päivälle, sovimme toisen päivän, sille viikolle.
Kun Miniä oli vielä äitiyslomalla, oli mummupäivä perjantaina n. klo 18.00 - 22.00, nuoret kävivät syömässä ja elokuvissa.
Mummulla on ihan oma maailmansa. Täällä on esillä valokuvia suvusta, joissain isikin on pienipoika. Vanhoja huonekaluja, joissa joitain ihmeellisyyksiä. Tv kuten tietokonekin, laitetaan joka kerta päälle ensin keinukatkaisijasta, joka on kivaa kun sen osaa.
Kodissa on omat sääntönsä ja mummulassa omat.
Tänään leivoimme pullaa, lapsenlapsi 3v. 3kk. 17 pv ikäinen.
Hän rakastaa leipomista. Tänään mummu vain alusti taikinan, Hän Pikkuleipuri, sekoitti nesteeseen sokerit mausteet ja antoi jauhot lisäsi rasvan. (on allerginen maidonvalkuaiselle ja kananmunalle)
Sitten pikku-leipuri kaapi nousseen taikinan leivin pöydälle, kaulimella levitti taikinan, seuraavaksi pursotti sille nestemäisen rasvan jota tasailtiin koko taikinan peittäväksi pullasutilla, siten Hän ja lappoi rasvalle sokerikanelia ja sitä sudittiin vielä tasaiseksi.
Mummu käänsi taikinan kaksin kerroin, sitten yhdessä kummallakin oma taikina pyörä, ajelimme taikinan suikaleiksi. seuraava vaihe oli taikina suikaleiden kiertäminen ja rinkulaksi kääntäminen.
Tänään pikkuleipuri halusi tehdä tämän vaiheen ihan kokonaan, mummu sitten katseli vieressä.
Kun kaksi pellillistä pullia oli noussut, pikkuleipuri laittoi ruokalusikalla niiden päälle Raesokeria. Mummu laittoi pellin uuniin ja pikkuleipuri laittoi leipäkellon päälle startista. Näin molemmissa pellillisissä ja mummu varotteli kuumat pellit ja uunit, kun pikkuleipuri valvoi mummun tekemisiä..
Kuuntelimme samalla lintukirjaa ja kun pullat olivat uunissa
http://www.youtube.com/watch?v=dKx08suk_bY&feature=related
katselimme netistä tuon, koska sen ääntelyä ei mummun lintukirjassa ole. Samoin kuuntelimme Kalkkunaa
http://www.youtube.com/watch?v=3msPYkfRfCc
näimme kesällä kalkkunan ja puhuimme siitä, joten vaikka mummu matki Kalkkunan juttelua oli kiva kuulla oikeaa Kalkkunaa myös.
Olemme leiponeet sämpylöitä muffineja piparkakkuja ja marjapiirakkaa.
Kun Hän täytti kolmenvuotta, leivoimme päiväkotiosaston lapsille ja tädeille Talonpojanleipiä ja hyvin olivat maistuneet. Hänelle leipominen oli erityistärkeää, oli hauskaa, kun mummu luki lapusta lasten nimet. Hän laittoi piparkakkurasiaan aina piparin, tätien nimiä ei mummun listassa ollut, ne Hän muisti ja lisäksi keittiöntäti.
http://www.youtube.com/watch?v=O6BIaLdd5sg&feature=related
kuuntelemme myös J. Karjalaista ja montaa muuta. Tuossa se Karjalaisen isi laulaa omasta pojastaan jonka kanssa leikki piilosta.
Doriksen Hän osaa kokonaan, myös esityksen ja kannustus huudot Pekkaaa…
http://www.youtube.com/watch?v=92wAk81k9jM&feature=related
Meillä on keinulaulut joita laulamme tietysti muulloinkin.
Hauva ikkunassa
Oi katsohan, vaari,
pientä hauvaa (hau hau),
mi ikkunasta kurkistavi.
Jospa kysyisit, vaari,
tuota hauvaa (hau hau);
sen ostaisin mielelläni.
Oi vaari,
jos hauva olis mulla,
niin mitään mä pelkäisi en!
Sais rosvotkin vastahani tulla;
pois hauvani ajaisi sen.
Oi katsoahan, vaari,
pientä hauvaa (hau hau),
mi ikkunasta kurkistavi.
Jospa kysyisit, vaari,
tuota hauvaa (hau hau);
sen ostaisin mielelläni.
En tahdo mä saada papukaijaa;
sen kanssa ei telmiä vois.
Mä kuulin, ett' naapurissa Maijaa
yks' sellainen purrutkin ois.
En myöskään mä tahdo kultakalaa;
se opi ei kävelemään.
Sen kissa vois syödä joskus salaa;
siks' huoli en mirriäkään.
Mut katsohan, vaari,
pientä hauvaa (hau hau),
mi ikkunasta kurkistavi.
Jospa kysyisit, vaari,
tuota hauvaa (hau hau);
sen ostaisin mielelläni.
Hottentottilaulu
Asui kerran Afrikassa Chickadua-joella
pikkupoika Huua Kotti musta, kuin pesty noella.
Ei ollut puettu Kallen tavoin,
Kulki melkein paljain navoin.
Siten kulki Huua Kotti,
hän oli oikea hottentotti.
Naapurina kuningas asui bambumajassansa
sekä kuninkaan rouva ja tytär ynnä koko kansa.
Kuninkaan varpaassa oli känsä
sekä rengas nenässänsä.
Hän oli paksu kuin kaskelotti,
mutta oli hauska hottentotti.
Metsän peitossa kylä oli aivan joen rannassa,
usein nähtiin norsulauma ja leijonan jälkiä sannassa.
Metsään ei siis mennyt kukaan,
ellei ottanut keihästä mukaan.
Aina sen myöskin Huua otti,
hän oli kunnon hottentotti.
Kerran yöllä kylä nukkui, kuului kumma kahina.
Heräsi nyt Huua heti: Mikä on tuo rahina?
Silloin Huua oivalsi:
Nyt on jotain hullusti!
Tiesi myöskin Huua Kotti:
ei se voi olla hottentotti.
Ei leijonaksi myöskään voinut Huua sitä luulla,
Papu-heimon kuiskaukset tännekin voi kuulla.
Tekeillä on ryöstöretki,
kohta hyökkäyksen hetki.
Meistä on jo tehty motti,
nukkuu joka hottentotti.
Hän ryömii ulos kuulostelleen käsi korvan takana
ja ryömii sitten rummulle, oli kalpea kuin lakana.
Hän otti rummun suurimman,
ja kaikki kuuli kuminan.
Rummutti niin Huua Kotti:
Ylös joka hottentotti!
Rosvojoukko rynnistää jo kylää kohti tuolta,
valmiina on hottentotti, enää ei nyt huolta.
Hyökätessään rosvot näki:
hereillä on kylän väki.
Kohta jalat alleen otti,
nauroi pikku hottentotti!
Riemastui nyt kuningas ynnä koko kansa.
Kokki kaatoi kaakaota heille pannustansa.
Alkoivat he tanssia,
kuningas myös mukana.
Aamuun asti kesti hotti,
Niin sitä tanssii hottentotti!
Näin kuningas hän lausui: ”Huuan teen mä prinssikseni.
Saat omaksesi jalkapallon sekä tyttäreni
ja koko loppuikäsi
sä kuninkaan oot kaveri.”
Punastui jo Huua Kotti,
vaikka oli musta hottentotti.
(\ /)
( . .)
c(")(")
NALLE PUHIN SADELAULU
Sataa, sataa, ropisee, pili pili pom, pili pili pom.
Varpaitakin palelee, pili pili pom pom pom.
Varpaitakin palelee, pili pili pom pom pom.
Sataa, sataa, ropisee, pili pili pom, pili pili pom.
Koko pieni Nalle Puh on nyt märkä, uhhuh huh.
Koko pieni Nalle Puh on nyt märkä, huh.
Ei nyt auta hunaja pili pili pom
eikä myöskään vadelmat pilipili pom pom pom
eikä myöskään vadelmat pili pili pom.
(\ /)
( . .)
c(")(")
Rimpati rei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Paikka paikan päällä ja saumoja ei.
Jos tuota kysyt, on vastaus: Hei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Pikku linnut laulaa, mutt kalat taas ei.
Jos tuota kysyt on vastaus: Hei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Rimpati, rimpati, rimpate rei!
Kalat ei laula, mutta linnut taas Hei!
Jos tuota kysyt on vastaus: Hei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Sininen on taivas, mutt puuut taas ei.
Jos tuota kysyt on vastaus: Hei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Kuinka onkaan iloinen,
Pieni pilvi taivaan?
Se laulaa aina riemuissaan
Taivahalla kulkeissaan.
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
Sininen on taivas, mutt puuut taas ei.
Jos tuota kysyt on vastaus: Hei!
Rimpati, rimpati, rimpati rei!
(\ /)
( . .)
c(")(")
RÖLLI:
Tässä tulee hirmuinen Rölli
On mulla metsässä tölli
Ja siellä mä asustelen
Ja sieltä mä hiippailen
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi tei
Mä varjoissa hiiviskelen
Ja lapsia säikyttelen
Ja se on vasta mukavaa
kun kaikkia pelottaa
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi tei
En ole minä määkivä lammas
Suussani yksi iso hammas
Ja sillä mä irvistelen
Ja kaikkia säikyttelen
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi tei
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi
Tilti tappi tippi tappi tei
Yökylässä tässä mummulassa Hän on ollut vain kolme kertaa..
Viimeksi oli omasta ehdotuksestaan ja pyynnöstään. Tänään oli puhetta, jospa pääsisi taas? Mummu sanoi; kyllä mummulle sopii, mutta Sun täytyy puhua isän ja äidin kanssa, että sopii meille kaikille.
Hän on vilkas ja toimelias, kova juttelemaan ja selittämään asioita. Kerromme toisillemme itse sepitettyjä tarinoita.
Ennätys Hänen omajuttu on ollut n. 20 min, kertoi eksyneestä kärpäsestä.
Mistä siihen aihe _ en tiedä_ mutta mielenkiinnolla kuuntelin, jopa autoin hieman, kun kärpänen eksyi eikä osannut takaisin kotitalon pyörävarastoon, josta lähti lentoon.
Kesällä istuimme parvekkeella ja leikimme saunomista.
Hän heitti vettä puukauhalla vadista toiseen ja mummu teki kiukaan äänet, sihahtaen aina löylyn heitosta.
Leikimme päiväunia parvekkeen lattialla peitoilla ja teimme teltan peitoista. Toisinaan puemme mummun vatsatanssi vyöt ja korut ja sitten tanssimme jotta kolikot kilisevät ja peppu heiluu…
Ei mitään kovin kummallista, vain kaikkea mitä yleensäkin teemme.
Ainoa joka on varmaa, mummun koko huomio on kokoajan Hänen. Mikään ei saa mummulta ajatustakaan yhteisenä aikanamme.
Nauramme paljon, mummu muistaa aina, että ilo näkyy myös mummun silmissä.
Lasta ei voi huijata, kun sanon: “Olet mummun Kulta” Hän tietää mitä mummu tarkoittaa, sen näkyy mummun silmissä.
Itseltäni jäi "saamatta" äidin ja mummun rakkaus ja huomio. Tämän mummun lapsenlapset saavat koko velkasalbon, täydestä sydämestäni ja sielustani.
Tämä mummu on aivan ihana.
Voi kun kaikilla olisi näin ihana mummu.
Minustakin tuleee joskus tälläinen mummu, jos saan lapsen lapsia.
heinäkuussa tuleva uusi vauva on myös poika.
Ihan kiva käy sitten samat vaatteet ja tavarat.
Eli tulen toisen kerran mummuksi n.60v. ja 10 kk.
Toivon terveyden riitävän, että lapset ovat lähemmäs kouluikää, silloin nostelu ja kantaminen vähenee..
Minulla on pituusero jaloissa joka rasittaa selkää..Tämä huomattiin vasta kun selänpuoleinen nivelside oli kulunut ja kipuili..nyt ei auta edes pohjallinen, nostaminen kantaminen ja kaikki selkää kuormittava on oltava huolella/harkiten,,
Täytyneen alustaa mummupäivä myös vauvalle, äitiyslomalla jo..
Mietin että kummallakin oma ja sitten toinen yhteinen..
Äiti/miniä voi keskittyä hetken vain toiseen ja joskus käydä itsekseen jossain..
siis raskastahan se on sinunkin mielestäsi, mutta muut eivät saisi sitä ääneen sanoa, koska heillä on apujoukkoja käytettävissään. Ihan samasta syystähän sinäkin apua kaipaat. Ihan sama tilanne on monella muullakin. Meillä lähimmät sukulaiset löytyvät 250km päästä.
olleet kummasakaan mummolassaan yökylässä. Ovat iältään kaksi vuotta neljä kuukautta, puolitoista vuotta ja puoli vuotta. Kaksivuotias ja puolivuotias ovat sisarukset.
Jos vanhemmilla on iltamenoa, menen lasten kotiin hoitamaan heitä. Vierailla voi päiväsaikaankin, mutta omassa kodissa on parasta nukkua omassa sängyssään. Miksi ihmeessä pitäisi käydä yökylässä kenenkään luona?
rakastavat sitä kun pääsee mummulle yöksi. Se on ihana seikkailu joka kerta. Itse asumme kaupungissa ja mummi maaseudun rauhassa. Lapset odottavat seuraavaa vierailua mummille kuin "kuuta nousemaa". Joskus menemme koko porukka, joskus (lomilla) äitini kutsuu vain lapset esim. viikoksi tai puoleksi, jotta saavat rauhassa puuhailla omiaan.
Mikäpä olisi sen mukavampaa kun joku tulisi hoitamaan lastamme joskus iltaisin:) Tarkoitan nimenomaan sitä ettemme saa mitään apua isovanhemmilta. En oleta että isovanhempien pitäisi hoitaa lastani jotenkin säännöllisesti tai muuta. Nyt vaan on selvittävä koko ajan omin voimin, se on ihan eri asia kun se että olisi mummo ja ukki jotka tulisivat aina tarvittaessa iltaisin katsomaan lasten perään jos itselläni on vaikkapa pitempään töitä ja puolisi tekee iltavuoroa. Samahan se miten se yö menee, silloinhan lapset nukkuu ja voin itse lukea tentiin jne.
jo tyhjän pesän vaiheessa.
Meillä on murrosikäisiä lapsia vielä kotona eikä siksi ylimääräistä tilaa. Olemme muuttaneet peienempään asuntoon sen jälkeen, kun kolme vanhinta lastamme ovat muuttaneet pois kotoa. Elämänmenokin on erilaista kuin kaksistaan asustelevalla vanhalla parilla.
Perheelliset lapsemme vierailevat meillä lapsineen päiväsaikaan, mutta jos heillä on iltamenoa he kutsuvat lapsenvahdin kotiinsa. Taidan olla kaikkein suosituin lapsenlikka.
ainakin mummulla ja lapsilla on todella hyvä side toisiinsa. Mummulla ja ipanoilla "aina" ikävä toisiaan ja ovat innoissaan saadessaan viettää aikaa keskenään. Minä saan usein tehdä jotain muuta sillä aikaa, koska lapset haluavat mummin jakamattomat huomion. On ihanaa kun saa välillä itsekin käydä vaikka kävelyllä tai miehen kanssa vähän kahdestaan jossain vaikka ostoksilla.
Meillä ei ole tarvetta siihen että mummi hakisi hoidosta, mutta mikä ettei joskus tarvittaessa. Lapset kuuntelevat mielellään mummin juttuja siitä miten asiat olivat "silloin joskus" ja tarinoita äiskän lapsuudesta. Minulla ei koskaan tähän ollut mahdollisuutta omien isovanhempieni kanssa ja todellakin suon tämän yhteyden lasteni ja vanhempieni välille. Isäni (vaari) taas ei ole niin osallistuva, mutta hän puuhastelee omia juttujaan halutessaan lasten kanssa. Vanhempani olivat aikoinaan itse työtätekeviä vanhempia ja heillä ei ollut ulkopuolista apua. Näinollen äitini todellakin ymmärtää miten arvokkaita on koko perheelle pienet hengähdystauot.
Itsekin toteat miten mukavaa ja helppoa olisi tällainen järjestely ja tuomitset ihmiset joilla tämä apu on. Jokainen pienten lasten vanhempi joskus "valittaa" väsymystä ja muuta, mutta sitä haetaan vertaistukea muiden pienten lasten vanhemmilta ja ajatellaan että kun ovat samassa tilanteessa, ymmärtävät.
Minulla on tuttavapariskunta, jossa toisen vanhemmat ovat kuolleet ja toisen ilmoittaneet etteivät osallistu (ovat itse kiireisiä ja suht nuorekkaita vielä). Pari pärjää ja elääkin lasten ehdoilla, mutta voi miten toivoisin heille välillä kahdenkeskistä aikaa ja ihan vaan rentoutumiseen. Kyllä se pienten lasten vanhempienkin elämässä taas nauru raikuisi kun vanhemmat olisivat levänneet ja toisiaan hellineet :-)
En yhtään ihmettele kun mieluummin erotaan kuin jaksettaisiin ratkoa ongelmia. Erotessa voi välillä antaa lapset toiselle vanhemmalle ja sillä aikaa hengähtää itse. Ennen muinoin koko perhe, äidit, isät, isovanhemmat, sisarukset, kaikki hoitivat perhettä yhteisvoimin. Näin toimitaan vieläkin suuressa osassa maailmaa.
Miksi et suo tälle tuttava pariskunnallesi yhteistä aikaa, kai sinäkin voit heidän lapsensa hoitoon ottaa, vaikka et heidän mummu olekkaan???
Muutenkin, ne vanhemmat, joilla ei ole isovanhempien apua, voisivat auttaa toinen toistaan!
kateutta täälläkin. meillä neiti vasta 2v. eikä ole ollut kertaakaan yökylässä, ja muutenkin hoidossa kaksi kertaa(toisella kerralla 2tuntia kun kävin hammaslääkärissä, toisella muutaman tunnin oli 1,5vuotta sitten kun oltiin miehen kanssa syömässä kahdestaan).
sanokoot muut mitä sanoo mutta kyllä sitä antaisi lapsen hoitoon edes päiväksi että voisi viettää aikaa miehen kanssa kahdestaan. 2vuoden aikana ollaan vietetty kahdestaan aikaa tuo muutama tunti kun käytiin syömässä(nyt siis ei lasketa yöaikaa jolloin nukutaan omassa huoneessamme ja lapsi omassa huoneessaan).
meidän molempien vanhemmat asuvat 100km päässä ja käyneet n.6kertaa kylässä 2vuoden aikana. kahdestaan ollaan miehen kanssa hoidettu lapsemme ja rankkaa se välillä on kun ei ole mahdollisuutta tehdä mitään kahdestaan(ei ole varaa palkata hoitajaa).
eli kateellinen olen myös heille keillä on isovanhemmat tms. välillä hoitamassa lapsia jotta itse pääsee vapaalle.
Löytykkö. Näköjään en osaa kirjoittaa.
Kiitoksia kaikille jotka ovat kirjoitelleet. Mukava lukea teidän kommentteja. Haluan vielä tosiaan tähdentää sitä etten odottaisi isovanhemmilta mitään "hoitopalvelua" tai muuta. Olisi vaan ihanaa kun olisi se tieto takaraivossa että jos jotakin pakollisia menoja tulee tai vaikka sairastuu niin saisi apua. Nyt vaan täytyy järjestellä ja järjestellä asioita.
Kateellinenhan ei tietenkään saisi olla, koska se ei ainakaan paranna asioita. Harmittaa vaan lähinnä se kun juttelee tuttavaperheiden kanssa ja monet eivät tajua miten paljon he saavat apua isovanhemmiltaan ja silti he vielä pystyvät mainostamaan miten on rankkaa lasten kanssa. Toisaalta sen ymmärtää, koska ihminen on rakennettu niin ettei se ajattele asioita liian monelta kantilta. Nämäkin perheet huomaisivat mitä on oikeasti olla täysin vastuussa lapsistaan jos tämä "mummojen tuki" heiltä sattuisi loppumaan:)
Olen itse löytänyt voimia siitä, että tajuan miten hyvin asiat kuitenkin meidän perheessä on. ollaan vaimon kanssa huomattua että me pärjäämme oikeastaan kahdestaan ja toisaalta kaikkia pieniäkin juttuja arvostaa eri tavoin. Jos vaikkapa pääsen käymään jäkisottelussa itsekseni niin se tuntuu tosi mahtavalle. Osaisiko sitä sitten arvostaa samalla tavoin jos mummo asuisi muutaman sadan metrin päässä ja lapsen voisi kiikuttaa sinne aina kun peliin tekee mieli lähteä. Tämä vain esimerkkinä.
Voimia teille kaikille jotka oikeasti hoidatte lapsennen itse, ilman vapiata viikonloppuja tai iltojen hoitoapua. Tietysti myös muillekin.
Toissapäivänä saimme muuten "ilmoituksen" että meille tulee toinen lapsi lokakuussa. On ne lapset vaan niin mukavia.
ps. toinen lapsi tulee 5 vuoden viiveellä osittain juuri siitä syystä että halusimme lapsille hieman enemmän ikäeroa kun ei ole sitä hoitoapua. Ensimmäisenä tuli jo mieleen että mihinkäs poika synnytyksen ajaksi vai jäänkö itse pois synnytyksestä?:)
meilläkin lapsilla 5 vuotta ikäeroa. meidänkään lapset ei ole koskaan ollut missään yökylässä ilman vanhempaa. mekin mietimme kuka hoitaa isomman lapsen kun ollaan synnyttämässä..lopulta hoitajia olisi ollut enemmän kun tarvitsimme,eli kyllä se varmaan teilläkin järjestyy. kunnalta tai kaupungiltakin voi kysyä hoitopaikkaa siksi ajaksi.
Toiset isovanhemmat kuolleet ja toinen isovanhempi anoppi elossa, johon en luota pätkän vertaa. Olen antanut hoitaa vauvana ja näin sen kaiken kauheuden eli ei yksinkertaisesti osannut perusasioitakaan hoitaa, vaikkakin ITSE halusi olla lapsenlapsensa kanssa kahden. Ei ole hoito-apua muuta kun palkallista ja siitähän tämä hirmu vihastu ja otti herneet nenään. Välit täysin mennyt anoppiin ja poikki levätä saa ainoastaan sillä reseptillä, että olen katkaissut tähän ikävään anoppiin yhteyden (joka tehnyt muutakin kiusaa) ja käyttänyt ulkopuolista maksullista apua. Uskomatonta on, että tämä anoppi vaatii kokoajan mutta hänen antamisensa ja auttamisensa ovat täysin NOLLA tasoa !
Onneksi olkoon uudesta vauvasta! Synnytykseen kyllä tuntuu aina järjestyvän hoitajatarjokkaita, vaikka niitä muuten ei niin olisikaan. Se on jotenkin riittävän hyvä syy viedä lapsi hoitoon. Olkaa vain huoletta sen suhteen, äläkä jää synnytyksestä pois.
Muutettiin pohjoisesta etelään ja välimatka molempiin isovanhempiin venähti satoihin kilometreihin. Toinene mummeista vielä katkeroitui tästä niin että alkoi ilkeäksi. Eli nyt on toiset isovanhemmat joihin ei olla käytännössä missään tekemisissä ja toiset näihdään tyyliin kerran tai kaksi vuodessa.
Silloin kun oli päivähoitoikäisiä lapsia niin olihan se aika hankalaa, kun ei todellakaan ollu ketään jolta olisi voinut tarvittaessa pyytää apua, juuri vaikka hoitamaan yhden hoitopaikasta hakemisen tms.
Kavereita ei viitsi kovin usein vaivata, kun kaikilla on vähän sama tilanne. Kokeiltiin sitäkin että maksettiin lapsen likalle, mutta eihän nämä nykyajan tytöt oikein osaa hoitaa lapsia ja rahaakin tulee kotoa sen verran helposti että sekään ei kiinnosta.
Mutta ei siinä auta kuin joustaa ja venettyy työnantjan hermoja, itse menetin ainakin yhden ylennyksen perhemenojen vuoksi.
Kyllä olen hyvin kiitollinen vanhemmilleni että he puoliksi hoitivat poikaani , kun hän syntyi.
Olin heti yksinhuoltaja , kun vauva syntyi, mieheni jätti minut.
Koskaan kukaan ei ole ottanut yhteyttä 20 vuoden aikana mieheni puoleisesta suvusta.
En tiedä edes miltä he näyttävät.
Kiinnostusta ei ole ollut yhtään.
Yksinhuoltaja tarvitsee sosiaalisen verkoston ympärilleen on todella siunaus kun on olemassa äiti ja isä jotka auttavat.
Tuohon aikaan he olivat työelämässä.
He tulivat isovanhemmiksi 44vuotiaina.
Kyllä he veivät lääkäriin, sairaalaan, päiväkotiin, kouluun ym.
Itselläni ei ole paljoakaan sukulaisia tai sisaruksia.
Muuta vaihtoehtoa ei ole elämässä ollut.
Itse toimisin oman lapseni kohdalla aivan samalla tavalla.
Mutta jos elämässä on mies jonka kanssa yhdessä rakannetaan tulevaisuutta , silloin lapsi hoidetaan oman puolison kanssa.
Niinpä, mun äiti sanoi minulle aikoinaan, että hoitakoon se lapsen/lapset, joka on sen/ne synnyttänytkin. Niin hänen äitinsä oli sanonut hänellekin, minun synnyttyä.
Tietenkin, äitini otti joskus vanhemman lapsemme kesällä luokseen, joksikin aikaa. Ehkä hänen tarvitsi tuolloin *todistaa* ympäristölleen. Olevansa hyvä mummi. En tiedä.
Muta sitten, kun lapseni olivat jo isoja. Nuorimmat 9 vee ja vanhin 11 vee. Ja tarvitsin kipeästi lapsilleni reiluksi kuukaudeksi *perään katsojaa*. Koska itselläni ei ollut tuolloin kesälomaa, työpaikan vaihdon vuoksi (3-vuorotyö). Äitini sanoi ottavansa lapset tuolloin tarvittavaan *kesähoitoon*. Korvausta hän halusi tuolloin 1000 mk/ viikko käteen, tekemästään työstä.
Itse opiskelin ensin ammatin ja olin sen jälkeen 3 vuorotyössä ,koko ajan kun poikani kasvoi.
Myönnettäköön että 15 vuotta sitten ei ollut kuin muutama kolmivuoro päiväkoti yksinhuoltajille pääkaupunkisudulla.
Kyllähän työkaverini ja esimieheni olivat hyvin kateellisia ja sanoivat samaa kuten edellinen kirjoittaja.
Kun on aikoinaan lapset tehnyt , hoitakoot itse.
Jos itse joskus saan lapsen lapsia , niin paljon kyllä heitä hoidan ja rakastan kun vanhenpani ovat rakastaneet poikaani.
Minun poikani mahdollinen jälkipolvi on minun lihaa ja vertani.
Heissä asuu minun tulevaisuuteni.
Siksipä juuri opiskelujeni jälkeen meidän perheellä on suunnitelmissa muuttaa samalle paikkakunnalle kuin lapsen isovanhemmat. Kaupunki on kyllä pieni, mutta isovanhempien apu ja tuki on sitäkin tärkeämpää.
lapsia, jos ei pysty niistä huolehtimaan, aivan käsittämätöntä leväperäisyyttä, oikein muutetaan samalle paikkakunnalle, että voi antaa lapset isovanhempien huoleksi. ei tulisi mieleenikään toimia noin, omat vanhempani ovat oman osuutensa tehneet, hoitaesaan lapsensa aikuisiksi.
Et taida ymmärtää että sukupolvien välinen vuorovaikutus on parasta, mitä lapselle voi antaa. Jos se toimii vielä positiivisesti ja elämänmyönteisesti, niin lapsi saa parhaan perusturvan elämään. Kaikilla ei tosin käytännössä sukulaisuussuhteet toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Tällöin toivoisi, että perheillä olisi joku turva- tai tukiverkko ympärillään.
pitäisi olla, mutta nykyajan vanhemmathan ovat täysin uusavuttomia, en haluaisi olla näkemässä, kun tämän hetket lapset ovat aikuisia ja päättämässä asioista, koska heidän vanhemmistaan ei kuitenkaan ole neuvojiksi, ovat todella surkeita, suurin osa, saamattomia nyhveröitä...
Jos eivät vanhemmat auta, niin yhteiskunnan on se tehtävä...
Minun lasteni isovanhemmat ovat suhteellisen kaukana ja kärsivät itse siitä. Appi ja anoppi jo suunnittelevatkin, että kunhan jäävät eläkkeelle, muuttavat samaan kylään kanssamme...
Nykyisellään vanhempani ja miehen vanhemmat pitävät lapsia satunnaisesti luonaan lomiensa aikana ja esim minun isäni pitää tiukasti kiinni siitä että hänellä on "oikeus" saada kaikki lapsenlapsensa Kaustisen kansanmusiikkiviikoille ja vastaavasti myös muutamaksi päiväksi slalomkouluun talvisin.
Itselläni sen sijaan on ollut valtava onni asua lähellä kaikkia lapsenlapsiani ja sitä myöten myös etuoikeus saada olla läsnä heidän arjessaan. Arvostan sitä kovasti!
Turhaan morkkaat nykyajan äitejä ja isiä. Monet vanhemmat huomioivat perheensä tasa-arvoisesti ja yhdessä hoitavat kodin ja perheen sekä työnsä. Vain pieni osa nuorista on noita kuvaamiasi uusavuttomia. Mutta sanoisin, että meidän isovanhempien on myös huomioitava sukuamme, jotta suhteet sekä nuorten että vanhojen välillä toimivat kaikille soveltuvalla tavalla. Moittien toisiamme ei mikään yhteiselo pelaa.
mekin olimme nuorina avuttomia ja tietämättömiä. Itse soittelin neuvolaan kaikista mahdollisista, aivan hassuistakin asioista. Vanhempien tehtävä on auttaa ja tukea nuorta sukupolvea, vaikka neuvolasta saa tietysti päivitetyt lastenhoito-ohjeet. Nykyään on hirveästi kaikenlaisia vempaimia ja lastenhoitovälineitä, mitä ennen ei ollut.
Taitaa olla enneminkin kyse siitä että nykyajan isovanhemamat ovat uusavuttomia.
Kun on kyse SUURISTA ikäluokista, niin siihen soppaan mahtuu monenlaista.
Kuitenkaan tässä ei auta RIITELY ja VÄITTELY ja sorminosoittelu, kun jokainen tekee omasta elämästään niin hyvän kuin osaa, hoitaa perheensä ja sukulais suhteensa hyvin, niin voi saadakkin jotain hyvää itselleenkin.
Niin yksinkertaista se on, itse isovanhempana olen surullinen niitten puolesta joilla ei sopua perhepiirissä ja näin menettävät tärkeät suhteet isovanhempiin.
Onnekseni meillä on hyvät suhteet ja lastenlapset lähellä meitä, näin ollaan tukena aina tarvittaessa, se on molemminpuoleista onnea!
Miten olet ajatellut toimia,kun itse olet isovanhempi?Ajatteletko samoin,että lapsesi saavat pärjätä yksin lapsineen,sinulle ei asia kuulu millään tavalla?Ehkä tässäkin toimii sukupolvien ketju.Olen saanut apua lapsineni,kun olivat pieniä ja nyt kyllä autan omien lapsieni perheitä,jos pystyn (olen vielä työelämässä vuosia).Ja juuri luin Lapsemme lehdestä,että on tosiaankin jaksamisen kannalta hyvä,että vanhemmat saisivat myös yhteistä aikaa joskus ilman lapsia.
Joten se,että hankkii lapsia ei mielestäni tarkoita sitä,että niitä hoitaa itse ihan jokaisena vuorokauden tuntina.Vanhemmille tekee hyvää pieni lepohetki yhdessä joskus ilman lapsia.
Kyllä tunnen hyvin monia nuoria vanhempia,jotka selviävät hyvin lapsineen.Ja mikä siinä sitten olisi,jos eivät ollenkaan selviä arjestaan,olisiko peiliin katsomisen paikka.Mehän ne lapset ollaan kasvatettu,onko oltu liian lepsuja,annettu kaikki valmiksi pureskeltuna,niin ettei sitten hallita omaa perhe-elämää aikuisena.
olen isöaiti, enkä halua viettää aikaa lastenlasteni kanssa, lapseni eivät myöskään sitä minulta vaadi, hoidan heitä silloin kun on tarvetta, mutta minun ehdoillani.
Kysymykseni kuuluu, millä oikeudella sinä täällä syyllistät ja nimittelet ihmisiä, jokaisella on oikeus järjästää elämänsä aivan miten haluaa.
Ja ehdottomasti olen sitä mieltä, että hoitakoon lapsensa nhe jotka ovat ne tehneetkin, en myöskään ymmärrä, miksi sellaset vanhemmat jotka ovat syystä tai toisesta kotona, voivat viedä lapsensa päivähoitoon, ja sellaset ihmiset jotka ovat töissä maksavat verorahoillaan nämä hoitopaikat...
huolehtivat itse lapsistaan, minun eikä yhteiskunnan ei sitä tarvitse tehdä...
lapsesi on ollut paljonkin
isovanhempian luona.
Minun poikani on viisi ja Hän ollut
1 kerran elämässään mummolassa yötä!
eikä amtkaa ole kun 100km.
Tarhaa lukuunottamatta lapseni ei ole muualla hoidossa. Vain kotona.
Ja hyvä niin, minunhan hänet tulee kasvattaa!
mutta kuusi yökylä reissua tuon ikäiselle on jo paljon, minusta!
Minulla on useita lapsia,mutta en ole koskaan ajatellut,että vain ja ainoastaan minulla on velvollisuus heitä haitaa ja kasvattaa.Lapsilla on isäkin ja sain aikoinaan isovanhemmilta apua kun oli pakollisia menoja ja myös miehen kanssa pääsimme joskus yhdessä jonnekin,kun lapset oli mummolassa.Nyt yritän suoda tätä myös omille lapsilleni lapsineen.Alle viisivuotiaat lapsenlapset ovat olleet yökylässä vähintäänkin 10 kertaa (en ole laskenut).Se on meille ihanaa yhteistä aikaa,lapset tulevat mielellään mummolaan ja vanhemmat saavat keskenään laatuaikaa.Olen kiitollinen,että lasten vanhemmat antavat minun "toteuttaa mummouttani" ja touhuilla pienten lasten kanssa.Jos lapseni ajattelisivat,että vain heidän itsensä kuuluu hoitaa lapset jäisin monesta ihanasta hetkestä paitsi.
on sellaiset mummmolat, joita ei hoitaminen kiinnostaisikaan.
toki minäkin varmasti joskus voisin viedä, mutta esim. kerran vuodessa olisi riittävää.
Itselläni ei ole vaan tilannetta. Siihin nähden aloittajan lapsi on ollu paljonki hoidossa mummolassa.
Minusta on ihan ok,kun tuttavaperheissä mummot hoitaa lapsiaan. Se ei ole minulta pois,enkä koskaan vertaa omaan tilanteeseen.
se obn heidän etu.
Minusta ei kuitenkaan Mummoilla ja Ukeilla ole velvollisuutta hoitaa lapsenlapsiaan vaan elää omaa elämää ja nauttia.
MInun siltä osin tulee hoitaa omani=) sitä tarkoitin=)
Minulla on vanhemmat samalla paikkakunnalla ja lapset ovat välillä heillä, muutamia tunteja korkeintaan, koska he vielä työikäisiä ja mielestäni he tarvitsevat sitä lepo-aikaa enempi kuin me nuoremmat.
Ei koskaan viedä "hoitoon" ilman kysymistä jaksavatko, mieluummin he ovat aina pyytämässä voisivatko lapset tulla meille.
Koskaan ei vielä olla tarvittu "laatuaikaa" ja ollaan oltu yhdessä jo kuitenkin lähes kymmenen vuotta.
Nautitaan omasta perheestä täysillä ja oma parisuhde toimii ilman mitään "laatuaikaakin" mistähän moinen muotisanonta on tullutkin!
Jokaisen pitää tietää jo lapsia hankkiessaan, että niistä on pidettävä huoli/ kasvattaa, toki isovanhemmat on tärkeitä, mutta hoitovastuuta ei voida heille tyrkätä/ tyrkyttää.
On tosi ihanat isovanhemmat meidän lapsilla, suuri kiitos heille että ovat olemassa.
Yritän kannustaa heitä lomilla lepäämään ja rentoutumaan ja pitämään omasta kunnostaan huolta, että jaksaisivat paremmin töissään.
Ja tosiaankin nauttimaan elämästä!
on niin monen ikäisiä ja kuntoisia.Minä virkistyn sillä,että saan touhuta pienten lasten kanssa.Olen reilusti alle viidenkympin ja monilla minun ikäisillä on alle kouluikäisiä lapsia.He hoitavat lapsiaan ympäri vuorokauden,joten enköhän minäkin joskus jaksa pari päivää.
eläkkeellä toimistotyöstä, reväytti olkansa ottaesaa keitiön kaapin ylähyllyltä lasia. Ääri asento ylös riiti, hän on hyvin hento ollut aina.
Nyt on käsi kantositeessä jonkin aikaa...
voisin.Minulle lasten hoito on jo rutiinia .Päätin joskus jos omat lapsni haluaisi yhdessä mennä jonnekin niin sen heille suon.Sillä vahemmat jaksavat paremmin kun saavat joskus olla vain kahdestaan. Kun lapset ovat sairaana hoidan heitä,haen tarhasta.Lomalla pari oli 2viikkoa sinä aikana hoidin kaikki 4 lasta 2koiraa ,mutta se tulee raskaaksi kun pidetään itsestään selvänä että olen aina paikalla kun tarvitaan,mummi ei koskaan korvaa omaa äitiä ja isää,mutta kyllä lapsenlapset muistavat ja se auttaa jaksamaan. Jaksamista teille molemmille ja kaikkea hyvää,lapsessa on teidän onnenne.
Hei. joko olet löytänyt kivan mummin ja ukin. me olemme sellaisia mieheni kanssa mutta lapsemme ovat niin urasuuntauneita etteivät hdi vielä lapsien tekoon. meillä on mukava talo Kirkkonummen Veikkolassa ja mökki Lahdessa, jonne pikkupojunne olisi myös tervetullut. Olemme todella luotettavia. itse olen 51 v. el. oleva sh ja mieheni ajelee taxia. minulla on viisi omaa lasta ja miehelläni 4 . kaikki tyttöjä :) joten pikkuinen poika olisi kivaa seuraa....olemme ns. uusiopari, joten yhteisiä lapsia ei meillä tule olemaan. soitteleppa niin tutustutaan 0442979558 terv . Anna ja Roy
on vain selviötä ja minulle kuuluvaa kun sen saa.
Niin kauan kun olet terve, on terveys itsestään selvä, sinulle kuuluva asia.
Eiköhän nämä "autetut" vanhemmat ole aina olleet autettuja joten se on itsestään selvää.
Ymmärrän että asia on herättänyt mietteitä.
Tuolla joku totesi todella ilkeästi "olet vain kateellinen" tästä on tehty sellainen pelikortti joka vedetään esiin aina sopivasti.
Nimenomaan saatuja olevia etuuksia / itsestään selvyyksiä "puolustettaessa".
Etuutta selviönä nauttivat, eivät ymmärrä vuorovaikutusta, eikä isovanhemmat varmasti saa mitään kiitosta tästä "velvollisuuden" hoidosta.
Ja todella heidän valittamisensa kaiken sen avun keskellä kertoo köyhästä psyykkisestä elämästä. Ehkä myös negatiivisesta maailmankuvasta vain valitus ja valittaen on keskustelua ja suhteidenhoitoa.
Omien lapsieni aikana ei kukaan hoidattanut lapsiaan isovanhemmilla minun lähipiirissäni.
Siihen aikaan oli maalta muuttaneita nuoria pilvin pimein. Vanhemmat olivat maaseudulla kotitalossa ja lapset leivän perässä kaupungissa.
Monet äidit jäivät kotiin kalliitten lastenhoitojen takia, kunnallista hoitoa ei vielä ollut kuin harvoille.
Puistotädit hoitivat lapsia muutaman tunnin päivässä, ja sinä aikana saattoi tehdä ostokset ja kotityöt.
Mutta itsekin muistan, että en n. viiteen vuoteen käynyt missään miehen kanssa kahden, vaan toinen jäi aina kotiin. Ei ollut ketään, jota olisi voinut pyytää lapsenlikaksi. Sitten kasvoi sukulaistyttö teini-ikään, ja hänestä oli sen verran apua, että päästiin yhdessä leffaan.
Ei siihen aikaan asiassa ollut mitään kummallista. Kun kerran lapsia hommattiin, heidät itse hoidettiin myös. Toki oli isovanhempia, joiden luokse lapset sattoivat mennä kesäisin lomalle. Se oli hyvä, koska monilla vanhemmilla oli vain 2 viikkoa kesälomaa. Mutta esim. itselläni oli vain yhdet isovanhemmat, ja he ottivat lapset viikoksi joka kesä, kun he olivat jo koululaisia. Ei ennen.
Ei silloin ollut edes muotia, että isovanhemmat paimensivat lapsia. Päin vastoin, pidettiin heitä niin vanhanaikaisina, että olisivat vain olleet liian tiukkoja tai sitten syöttäneet voita ja läskia niin että lapsi olisi paisunut liikaa.
Jouluna tavattiin, ja lomilla. Tämä nykyinen, jatkuva isovanhemmila olo on minua aina ihmetyttänyt, enkä ole itse siihen sortunut. Jos lapsenlapset ovat luonani olleet, on siihen aina ollut syynsä, en ole koskaan vain ilokseni heitä yökylään kutsunut. Lapsen paikka on kotona vanhempiensa kanssa.
Se pitäisi olla itsestään selvää myös vanhemmille.
mistä nämä valittajat saavat mielikuvansa isovanhempien tehtävistä?
Itselläni oli yksi mummu joka kulki kävelykepin kanssa ja oli aina autettava joka asiassa.
Omilla lapsillani oli vain mummu elossa, ei kyläilty puolin eikä toisin meillä ei autoa ja välimatkaa 280 km. Yhdellä linjurilla ei olisi päässyt.
Ei ollut lapseni ikinä mummolassa hoidossa, mutta en ollut itsekään aikanani.