Paljon on puhuttu ihannekumppanin ulkonäöstä ja luonteenpiirteistä. Tosimaailmassa on kuitenkin muitakin tekijöitä, jotka vaikuttavat suhteen onnistumiseen. Vai voittaako rakkaus sittenkin kaiken?
Onko kumppanin koulutustaustalla jotakin väliä sinulle? Entä muulla taustalla? Voiko amiksen ja akateemisen suhde oikeasti onnistua?
Mitenkä kumppanin arvomaailma? Pitäsikö kumppanillasi olla tietynlaiset arvot ja ihanteet? Tai tietynlainen vakaumus? Kekstääkö suhde, jos toinen on uskossa ja toinen kiihkeä ateisti?
Onko kumppanin koulutustaustalla jotakin väliä sinulle? Entä muulla taustalla? Voiko amiksen ja akateemisen suhde oikeasti onnistua?
Mitenkä kumppanin arvomaailma? Pitäsikö kumppanillasi olla tietynlaiset arvot ja ihanteet? Tai tietynlainen vakaumus? Kekstääkö suhde, jos toinen on uskossa ja toinen kiihkeä ateisti?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Luulisin, että pitää olla riittävästi yhteistä kosketuspintaa jotta suhde voisi onnistua. Toisaalta on hyväkin jos kaikki asiat eivät ole yhteisiä. Elämän isoissa peruskysymyksissä ei oikein voi olla ihan vastakkaisilla laidoilla, on vaikea uskoa että ateistin ja syvästi uskovaisen suhde onnistuisi, tai jos poliittiset kannat menevät pahasti ristiin.
Koulutustaustasta.. sillä on jotain merkitystä, mutta ehkä merkittävämpää on miten koulutus vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Jos toinen on tekemisissä vaikka tieteen kanssa ja toinen ei tajua koko asiasta yhtään mitään, niin voisi olla vaikeaa.. siis en tarkoita, että pitäisi ymmärtää jotain toisen tutkimia alkeishiukkaisia esim., mutta että tajuaa miksi ylipäätään tutkitaan.
Minulla on sellainen kokemus, että ex-kumppani oli jättänyt koulun lukioon mutta oli kyllä lukenut kaikenlaista ja matkustellut jne. Hän tiesi monista asioista minua enemmän, mutta hän ei vaan ymmärtänyt tiettyä käsitteiden problematisointia ja siitä tuli riitoja. Hän koki minun jankuttavan yhtä ja samaa, minä koin hänen lyövän leimoja asioihin kysymättä lutherilaista kysymystä "mitä tämä on?"
Sitten on vielä sosioekonominen juttu.. Minä tulen rutiköyhästä perheestä enkä ole muuta osannut ajatellakaan kuin että jos haluaa niin tavalla tai toisella se pitää itse hankkia. Tuo samainen ex-kumppani taas helposti masentui rahaongelmista ja ajatteli, että vanhempien tulisi auttaa taloudellisesti vaikka lapsi olisi kuinka vanha.
Mutta kyllä elämän perusarvot ovat tärkeimmät.
kommentistasi. Tuota koulutustaustaa mietin juuri tuosta sinun mainitsemastasi syystä. En siis ole sitä mieltä, että akateemisesti koulutettu olisi automaattisesti älykkäämpi kuin ei-akateeminen, mutta olen vain huomannut, että minun ja ei-akateemisten ystävieni ajatusmaailmat ja tapa ajatella eivät aina kohtaa. Se ei tarkoita sitä, ettenkö viihtyisi heidän seurassaan ja arvostaisi heitä, mutta jostakin syystä en vain osaa kuvitella jakavani koko elämääni ihmisen kanssa, joka ei ymmärrä mistä puhun. Kuulostaa vain jotenkin niin elitistiseltä ja epäkunnioittavalta sanoa, että en osaa kuvitella seurustelevani muun kuin akateemisen naisen kanssa, vaikka tarkoitus ei olekaan olla elitistinen. Ei tietenkään koulutuskaan takaa tietynlaista ajatusmaailmaa, mutta tuntuu ainakin tällä hetkellä, kun en seurustele, että se voisi olla ainakin auttava tekijä siitä, että voisin kokea yhteyttä toiseen. En tiedä, kyseessä voi olla oma kuvitelmanikin, jos todellisuudessa olenkin vain kyvytön suhteeseen.
Kumpikin olette aivan oikeassa.
Ei-akateemisten ajatusmaailma on joskus järkyttävän erilainen. Muinoin asuin talossa jossa asui vanginvartija ynnä muita samanlaisia. Saivat aikaan parinkymmenen minuutin keskustelun siitä pääseekö jäihin pudonnut uroskoira ylös kun sillä alkaa jöpöttää. Heidän mielestään aihe oli erityisen kiinnostava, eivät kuitenkaan tehneet koetta vaikka lähellä oli meri ja jollakin niistä oli koirakin.
väliä, koska koulutus ei kerro ihmisen älykkyydestä eikä yleistiedon hallinnasta yhtään mitään. Esim. eräs kouluttautunut ystäväni väitti kiven kovaa, että kirkkoon kuulumattomat eivät saa hautakiveä.
Se, onnistuuko suhde akateemisen ja amiksen välillä, on paljolti kiinni persoonista, ei itse koulutuksesta.
Omalla kohdallani perhetausta vaikuttaa enemmän, sillä sieltä ne arvot tulevat ihmiselle. Esim. tyttöystäväni on kouluttautunut, mutta on työläisperheestä. Minä olen käynyt "vain" lukion ja ammatillisen, ja olen työläisperheestä. Meillä on samanlaiset arvot ja käsitykset asioista. Eli uskon tuon samanlaisen perhetaustan olevan suurempi tekijä suhteen onnistumisessa.
Ja mitä tuohon uskoon tulee, niin aivan sama. Pääasia, ettei tuputeta omia näkemyksiä väkisin toiselle, vaan kyetään rakentavaan keskusteluun aiheesta. Tosin moni uskovainen ei mielellään aloita suhdetta ateistin kanssa, eikä päinvastoin.
Hmmm, ateisti - uskovainen suhde voi onnistua jos kumpikaan ei ole täysin hörhö. Saattaa johtaa mielenkiintoisiin keskusteluihin ja lopputulos voi olla mitä vaan.
Kyllä tausta merkitsee, sen olen huomannut ihan kokemuksesta. Amish - akateeminen voi onnistuakin jos molemmat ovat vähänkään samalla aaltopituudella. Koulutus ei sinänsä merkitse mitään, mutta sivistys merkitsee. Amish voi olla jopa fiksumpi kuin akateeminen, jos akateeminen nimittäin on täysin hörhö. Hörhöjä akateemisia on, senkin olen tullut huomanneeksi.
Arvomaailma on ehkä tärkein. Poliittinen kanta voi olla erilainen, mutta arvojen täytyy jotenkin osua kohdalleen. Ei tarvitse olla täysin samanlaiset arvot, mutta jokin yhteinen nimittäjä täytyy olla. Tyyliin, jos toinen on vasemmistosissi ja toinen suuren yrityksen pääjohtaja suhde tuskin onnistuu.
Ei johtajuus sinänsä heti tarkoita, että olisi oikeistolainen..Tai sitten piäisi olla vasemmistopuolueet ilman johtajia :)
ei ole suuryritys. Aika pientä yritystä vasemmistolaisuus tänäpäivänä on ...
Isäni suku oli kommunisteja, sisarusparvesta kaikki paitsi isoäitini saivat pitkät vankilatuomiot kansalaissodan jälkeen. Äitini isä oli suojeluskuntapäällikkö joka osallistui kolmeen sotaan 1920-luvulla.
Yhteistyö sujui erittäin hyvin.
Ja olen minäkin vokotellut jopa suomenruotsalaista vaikka vastustan pakkoruotsia ja kiintiöitä. Nätti tyttö, reipas ja ahkera.
Toisaalta kovin suuret erot koulutuksessa voisivat ottaa koville. Tai yleinen suhtautuminen, jos itse on tottunut tekemään töitä kun jotain haluaa niin tukien avulla elävä (paitsi ihan opiskeluaikana) voisi olla aika sopimaton.
Heteromies on tässä ihan oikeassa. Onhan siitä tehty elokuviakin, kuten Uralin perhonen :)
"Tai yleinen suhtautuminen, jos itse on tottunut tekemään töitä kun jotain haluaa niin tukien avulla elävä (paitsi ihan opiskeluaikana) voisi olla aika sopimaton."
Voin kuvitella tuollaisen nyppivän, toisaalta se olisi A-luokan tilaisuus selvittää itselleen mikä on se syy, joka ajaa raatamiseen. Suomessa kun kova työ pienimmillä liksoilla ei tuo muuta kuin känsät käsiin.
Muutamaan mielenterveyseläkeläiseen olen törmännyt ja olen ollut itse asiassa hienoisen kateellinen, mutta vain hienoisen.
kulttuurierojen ja sosiaalisten erojen hyväksyntä, pitäisikö olla oikein kateellinen.
Miten paljon tänäkin vuonna tuodaan vaimoja Thaimaasta, Kiinasta ja muista alikehittyneistä tai kehittyvistä maista. Kyllä suomalainen heteromies on avarakatseinen ihmissuhteissaan.
muunmuassa heteronaiseen jolla on pari lasta eri miesten kanssa, ei ammattia eikä työtä, käy hakemassa elatuksensa fattasta, kova kiinnostus harrastaa suojaamatonta seksiä, haluaa yksinhuoltajuuden jos tulee raskaaksi.
Näitäkin on ja paljon onkin, tuolla systeemillä saa isommat tulot kuin työnteolla.
Mielenterveyseläkeläisiäkin on nähty, jopa ääriesimerkki. Vanhempien kuoltua kaikki sisarukset jäävät mielenterveyseläkkeelle ja pistävät tosi ison perinnön sileäksi parissa vuodessa.
Kummatkaan vaihtoehdot eivät juuri kiinnosta, itse olen tehnyt kovaa työtä isolla liksalla.
Kun olen varsin menestynyt ja varakas niin voisin hyvin kuvitella seurustelevani jopa suomenruotsalaisen, köyhän mutta ahkeran naisen kanssa.
Naapurini (ei kovin kaunis mies) hankki vaimon Thaimaasta. Hyvin näyttää menevän, sielläpäin tukevahko tai jopa lihava mies on suosiossa. Laihasta ajatellaan että miten se pystyy ruokkimaan perheensä kun ei pysty ruokkimaan itseään. :-)
Mielestäni nämä kaikki ovat mielenkiintoisia kysymyksiä, joita olen itsekin joutunut omassa elämässäni pohtimaan.
Lähtökohtaisesti olen sitä mieltä, että naiseni koulutustasolla ei ole merkitystä. Koulutus ei suoraan kerro esimerkiksi yksilön älykkyydestä - jota löytyy montaa eri lajia. Itse arvostan esimerkiksi sosiaalista älykkyyttä yli kaiken, paljon koulutuksen tasoa enemmän.
Mitä tulee ammattiin ja työntekoon, pidän kaikkea työtä arvossa. Mihin joutuisimme esimerkiksi ilman siivoojia? Myös sillä on paljon merkitystä, miten ihminen itse suhtautuu tekemäänsä työhön. Jos arvostaa sitä mitä tekee, on motivoitunut ja kunnianhimoinen ja haluaa kehittyä omalla alallaan, ansaitsee kunnioitusta, olipa ala mikä tahansa.
Olen seurustellut sekä akateemisten että ammattikoulutustaustan omaavien naisen kanssa. Koska omat opintoni yliopistossa ovat vielä kesken, on suhteissa konkretisoitunut se, kuinka opintoihini suhtaudutaan. Akateemiset kumppanini ovat olleet hyvin kiinnostuneita opiskelemastani alasta, vaikka se onkin ollut eri kuin heidän omansa. He ovat kyselleet, kritisoineet, esittäneet mielipiteitään, oikolukeneet tekstejäni ja kannustaneet eteenpäin.
Ammattikoulutustaustan omaavilla on puolestaan ollut hyvin paljon vaikeampaa ymmärtää, kuinka paljon opintoni vaativat. Heidän on vaikea ymmärtää, mitä tarkoittaa esimerkiksi tieteellisen tutkielman kirjoittaminen ja kuinka vaativaa se on. Myös tieteellisen työn tekemistä kohtaan tuntemani kunnianhimo ja halu hioa omia opinnäytteitäni on herättänyt ihmetystä. Opintoihini käyttämäni aika on ollut suhteissa jatkuvana kompastuskivenä, eivätkä kumppanini ole tunteneet kiinnostusta opintojani kohtaan. Tämän vuoksi he eivät olet käytännössä koskaan todella ymmärtäneet opintojeni sisältöä tai tulevaa työnkuvaani ja olen kokenut, että opintoihini käyttämäni aika on heidän mielestään usein turha tai yhdentekevä. Jos suhteessa kokee ja tuntee, ettei saa arvostusta omalle työlleen, voi se olla ratkaiseva asia suhteen kannalta.
Suuri ero on mielestäni koulutuksen mukanaan tuoma opittu kriittisyys. Itse olen hyvin analyyttinen ja pohdin kriittisesti melkein kaikkea vastaani tulevaa. Kriittisyys vaikuttaa mielestäni kaikkeen ympärillämme, kuten siihen, että kyseenalaistamme erilaisissa julkaisuissa esitetyt mielipiteet ja kannanotot, jotka voivat olla yksittäisen henkilön mielipiteitä. Koulutettu on kokemukseni usein taipuvainen kyseenalaistamaan ja kyselemään mielipiteiden tieteellistä perustaa, kun taas kouluttamattomampi on herkempi uskomaan esimerkiksi yksittäisen asiantuntijan ajatukset. Välillä minun on hyvin vaikea ymmärtää, että joku pitää totena asioita, joita ei ole kyseenalaistanut.
Itse olen lähtöisin perusduunariperheestä, ja olen huomannut että tämä ero vaikuttaa jo perhesuhteisiini. Perheenjäseneni voivat muodostaa omat mielipiteensä ja käsityksensä asioista hyvin hatarasti, mitä minun on vaikea ymmärtää. He ovat joskus hämmästyttävän herkkäuskoisia uskomaan ja omaksumaan radikaalejakin ajatuksia ja mielipiteitä. Joskus minusta tuntuu, että taisteluni sellaista kyseenalaistamattomuutta kohtaan olisi loputon, mikäli alkaisin sitä käymään. Ja tässä en todellakaan tarkoita, etteikö meillä kaikilla olisi oikeus omiin ajatuksiimme ja mielipiteisiimme ja oikeus muodostaa käsitystä asioista omilla tavoillamme. Joskus ne vain voivat olla pöyristyttävän poikkeavat.
Suhteessani ammattitaustan omaavien naisten kanssa olen myös joskus törmännyt siihen, että he kokevat alemmuutta vähäisemmästä koulutustasostaan. Se on joskus aiheuttanut sellaisen vastareaktion, että aina kun yritän avata keskustelun jostain minua kiinnostavasta aiheesta tai mainitsen kiinnostavista tutkimuksista, toinen ärähtää että ei elämään opi kirjoista lukemalla ja katkaisee keskustelun lyhyeen. Joskus tällainen syvempi keskustelu ei ole kertakaikkiaan koskaan onnistunut.
Kyseenalaistaminen ei ole kuitenkaan mielestäni pelkästään koulutustaustasta kiinni. Jotkut voivat olla luonnostaan erityisen analyyttisiä tai kokea elämässään sellaisia kokemuksia, jotka opettavat tarkastelemaan asioita laajemmassa näkökulmassa. Tämänhetkinen naisystäväni on esimerkki ammattikoulutustaustan omaavasta ihmisestä, joka on loistava keskustelija ja kykenee hahmottamaan maailmaa ja erilaisia ilmiöitä laaja-alaisesti.
Perhetaustalla ja yleensäkin sosiaalisella ympäristöllä on mielestäni myös suuri merkitys. Esimerkiksi se, kasvaako keskustelukulttuuriin vaiko ei, voi olla pitkälle taustasta riippuvaista - toki myös opittua. Elämänasenteet ja arvot ovat valitettavasti usein sidoksissa perheeseemme. Olen valitettavalla tavalla havainnut, kuinka esimerkiksi alkoholinkäyttökulttuuri on merkittävästi sidoksissa taustoihimme ja sosiaaliseen luokkaamme. Toki voimme omat taustamme kyseenalaistaen muodostaa myös omat arvomme ja asenteemme, olipa kysymys mistä tahansa.
Omassa perheessäni olen nähnyt, että uskovan ja ateistin liitto voi onnistua, jos molemmat kunnioittavat toistensa vakaumusta ja molemmat ovat maltillisia oman kantansa suhteen.
Olen tuottanut tuhat tai parituhatta sivua tieteellisiä julkaisuja, siltä osin voin vakuuttaa että homma menee toisin.
Ensin on noin kolme päivää totaalisen iljetyksen vallassa, sitten kolme tuntia raakileen kirjoittamista. Tämä lähetetään sähköpostina co-authorille joka tekee mieleisensä täydennykset ja korjaukset ja lähettää takaisin. Toistetaan pari kierrosta. Sitten julkaisuun.
Samaa mieltä siitä, että Occam's razor on kovin outo myös "akateemisille".
Mielenkiintoisia
kysymyksiä 21.2.2009 klo 14.26
"pidän kaikkea työtä arvossa. Mihin joutuisimme esimerkiksi ilman siivoojia?"
Mihin joutuisimme esimerkiksi ilman kansanedustajia avustajineen ja kansliapäälliköitään, poliiseja, työvoimatoimiston virkailijoita tai kaupungin lukuisia eläkevirassa olevia virkamiehiä.
Mihin joutuisimme jos meillä olisi niin niukka byrokratia kuin vaikkapa Kanadassa. Siellähän on vain lunta, jääkarhuja ja igluja.
Siksipä kaikkea työtä kannattaa arvostaa, oli se vaikka veden kantamista avannosta toiseen, vai niinkö se oli.
"Akateemiset kumppanini ovat olleet hyvin kiinnostuneita opiskelemastani alasta"
Minua lähinnä kiinnostaisi se, mitä käytännön hyötyä opinnoistasi on.
"Opintoihini käyttämäni aika on ollut suhteissa jatkuvana kompastuskivenä, eivätkä kumppanini ole tunteneet kiinnostusta opintojani kohtaan. Tämän vuoksi he eivät olet käytännössä koskaan todella ymmärtäneet opintojeni sisältöä tai tulevaa työnkuvaani ja olen kokenut, että opintoihini käyttämäni aika on heidän mielestään usein turha tai yhdentekevä."
Niin varmasti, mutta sinustahan kaikki työ on arvokasta.
"Suuri ero on mielestäni koulutuksen mukanaan tuoma opittu kriittisyys. Itse olen hyvin analyyttinen ja pohdin kriittisesti melkein kaikkea vastaani tulevaa. Kriittisyys vaikuttaa mielestäni kaikkeen ympärillämme, kuten siihen, että kyseenalaistamme erilaisissa julkaisuissa esitetyt mielipiteet ja kannanotot, jotka voivat olla yksittäisen henkilön mielipiteitä. "
Minusta koulutetut eivät ole lainkaan kriittisiä, mutta en osaa sanoa, ovatko kouluttamattomat tässä suhteessa yhtään parempia.
Minä itse asiassa tykkään olla vänkyrä ja siksi minusta ei pidetäkään.
"Koulutettu on kokemukseni usein taipuvainen kyseenalaistamaan ja kyselemään mielipiteiden tieteellistä perustaa, kun taas kouluttamattomampi on herkempi uskomaan esimerkiksi yksittäisen asiantuntijan ajatukset."
Minä olen esimerkiksi oman terveyteni suhteen uskonut omaa kehoani. Minun oma kehoni osoittaa virallisterveelliset ravitsemusopit vääriksi. Mikä ei toimi käytännössä, ei voi olla oikein.
"Välillä minun on hyvin vaikea ymmärtää, että joku pitää totena asioita, joita ei ole kyseenalaistanut."
Niin, esimerkiksi sellaista asiaa kuin väkivaltio Suomen oikeutta hallita Helsingissä ja muilla paikkakunnilla, jotka eivät ole koskaan äänestäneet Suomeen liittymisestä ja toisaalta väkivaltio Venäjän federaation oikeutta hallita Porajärvellä ja Repolassa, ainoilla paikkakunnilla joissa on äänestetty Suomeen liittymisestä.
Minua myös ihmetyttää että kun konekiväärillä on määritelty porukka ihmisiä johon kuuluu poronkasvattajista baarikärpäsiin erilaista sakkia, niin tätä määritelmää käytetään määrittelemään se, että me olemme vähemmistö verrattuna tuohon enemmistöön.
"Se on joskus aiheuttanut sellaisen vastareaktion, että aina kun yritän avata keskustelun jostain minua kiinnostavasta aiheesta tai mainitsen kiinnostavista tutkimuksista, toinen ärähtää että ei elämään opi kirjoista lukemalla ja katkaisee keskustelun lyhyeen."
Mistä päättelet, että moinen reaktio johtuu alemmuudentunteesta? Kysymys on minusta pikemminkin käytännöllisyydestä, vihaa mukatieteellistä taivanrannanmaalailua kohtaan.
"Kyseenalaistaminen ei ole kuitenkaan mielestäni pelkästään koulutustaustasta kiinni. Jotkut voivat olla luonnostaan erityisen analyyttisiä tai kokea elämässään sellaisia kokemuksia, jotka opettavat tarkastelemaan asioita laajemmassa näkökulmassa."
Tulihan se sieltä!
"Olen valitettavalla tavalla havainnut, kuinka esimerkiksi alkoholinkäyttökulttuuri on merkittävästi sidoksissa taustoihimme ja sosiaaliseen luokkaamme. Toki voimme omat taustamme kyseenalaistaen muodostaa myös omat arvomme ja asenteemme"
Minä olen lähes raitis ja minulla oli lasinen lapsuus. Ei vain maistu.
"Omassa perheessäni olen nähnyt, että uskovan ja ateistin liitto voi onnistua, jos molemmat kunnioittavat toistensa vakaumusta ja molemmat ovat maltillisia oman kantansa suhteen."
Uskon, että se on lähinnä kiinni siitä uskovasta.
... ikävä ja pakko lopulta todeta. Olis tosi kivaa, jos ei vaikuttaisi, mutta en enää jaksa yhtään tyhmää tyttöystävää---- sitä joutuu niinkuin tekemään sen toisenkin osapuolen osuuden suhteessa, ja varmaan se toinen sitten mun osuuden jossain muussa - käytännön asioiden hoidossa?? surullista, mutta tämä on pakko monen huonon kokemuksen jälkeen myöntää.