Ikkunani on auki...maailmaan.
Kuulostelen odottavana tuttuja ääniä
askeltesi kopinaa
luokseni kotiin.
Tuulet lehtiä takaa ajaa
peltipurkkikin innostuu menoon mukaan
iloisesti kolistellen kulkee
kunnes ajattomuus kaikkeen tarttuu
hiljaisuuden takaisin tuo.
Varjot aikaisemmin täällä syvenee
kun aurinkokin hylkää
oman onnensa nojaan jättää...
Ei pysty ruusut kukkimaan rakasta
ilahduttaen.
Vieläkään sinua ei kuulu
muistinko kertoa minne muutin
vai jäitkö sittenkin jonnekkin rinnaltain...
Tämä katu vierautani korostaa
mutta täällä ei asukkaan ketään muuta
kuin minä suuren sydämeni kanssa
jossa on sinun kokoinen tila sinua varten...
Hiljaisuuden kaduilla
haihtuvat haaveet
haihtuvat unelmat...
Kukaan ei tule
et sinäkään rakastaen...
Kuulostelen odottavana tuttuja ääniä
askeltesi kopinaa
luokseni kotiin.
Tuulet lehtiä takaa ajaa
peltipurkkikin innostuu menoon mukaan
iloisesti kolistellen kulkee
kunnes ajattomuus kaikkeen tarttuu
hiljaisuuden takaisin tuo.
Varjot aikaisemmin täällä syvenee
kun aurinkokin hylkää
oman onnensa nojaan jättää...
Ei pysty ruusut kukkimaan rakasta
ilahduttaen.
Vieläkään sinua ei kuulu
muistinko kertoa minne muutin
vai jäitkö sittenkin jonnekkin rinnaltain...
Tämä katu vierautani korostaa
mutta täällä ei asukkaan ketään muuta
kuin minä suuren sydämeni kanssa
jossa on sinun kokoinen tila sinua varten...
Hiljaisuuden kaduilla
haihtuvat haaveet
haihtuvat unelmat...
Kukaan ei tule
et sinäkään rakastaen...
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aamuyötä...
Minun mieleeni tulee kuva...synkkä syksyinen näkymä, kun kadut ovat tyhjät, kukaan ei halua mennä ulos, jokin peltipurkki ja muuta roskaa vain tuulen mukana liikkuu. Ja erään ikkunen takana istuu eräs, ja odottaa. Odottaa jotain, jonka tietää olevan, mutta joka ei vaan tule. Surullista. Kyllä hienot kuvat olet taas maalannut, haikeahko kokonaisuus. Runosta olen löytävinäni pettymystä ja siinäkään mikään ei tunnu miltään, kun puuttuu se tärkein, se rakas oma ihminen. Pidän kovasti runostasi, se on...hieno!
...höyryten tässä on menty jo pidemmän
aikaa hihii.
no onhan tämä aika melankolinen mutta pitää
reipastua.
tuo peltipurkki otettiin poikkeavaksi tapahtumaksi hiljaisuudessa mutta ajattomuus
tappaa senkin äänen...
no en tiedä onko tämä hienoa mutta ainakin
tavanomaista pähkäilyäni.
kiitän sinua liikkuvainen liikkeessä
iloisen mielen sanoistasi
ja toivotan mitä parhainta viikonlopun
aattopäivääsi,
lämpimin ajatuksin sydämestäin.
On upea runo,haikean surullinen. Odottaminen ja toivominen ,tulevat esiin runostasi. Miten tuttua..odottaa ja taas odottaa, rakastaan tulevaksi..tuleeko vai ei..Ei ei,vain peltipurkkeja ja tuulen tuomia roskia ,kolisee pitkin katuja. Näen oikein silmissäni tilanteen
toivottomuuden.. Hyvin loihdit esiin,oikean tunnelman, ikävästä..Kiitos runostasi,pidin kovasti tästä..Tuttu on tilanne..Kuulehan,on jo perjantai ja viikonloppu tulossa,joten iloa ja toivoa rintaan..Voihan hyvin! t.Irkku
...symppikset!!! ja aamuaurinko!!!
no sellaista se voi olla päättymättömän
sivukadun varrella.
no kaipa tässä odotetaan jotain hukattua,
sitä rakkainta kadoksissa olevaa.
tätä pähkäilyä voisi melkein jatkaa...
kiitos rakas ystäväin kylässä käynistäsi
ja toivotan lämpimin ajatuksin symppiksille
mitä huikaisevinta iloa viikonlopun aattopäivään,
riemua ennen näkemätöntä,
lämmöllä sydämestäni.
..ensin runo alkaa iloisesti maailman ääniä kuuntelemalla ja sitten päätyy haikeaan kaipaukseen. Tässä oli sellaista vastakkainasettelua, joka tehosti tuota loppusäettä. Hieno kertakaikkiaan.
Kiitos sinulle tästä lukuhetkestä ja muutoinkin siitä, että jaksat näitä runoja tänne tuoda aamun piristeeksi. Noiden ikävämpien sepustusten jälkeen on mukava lukea ihan oikeata rakkausrunoutta.
...sellaista mitä en ajatellukkaan
kun räpelsin tämän kasaan.
no en tiedä niin että jaksaisi
mutta pitää aamusta ainä pähkäily käynistää
ja pakottaa itsensä ajattelemaan hihii.
kiitos sanoistasi ystävä hyvä
ja siitä ilostuneena toivotan iloisena
kaikkea hyvää viikonlopun aattopäivääsi,
lämmöllä.
Olimme niin nuoria ja kuitenkin
kaikki toiveet särkyneenä kadulla.
Haaveet ja unelmat raiskattuina
ja kuitenkin siinä kaikessa elimme.
Elimme, vaikka toiveet eivät
täyttyneet. Rakkaudet vain eivät
syttyneet. Eroottinen manifestimme
kiersi meidät ja olimme tyhjiä.
Kuvitellut fiktiot vain ja haaveet.
Lehdestä reväistyjä naisenkuvia,
joita nyt häpeän. Kehojen alistamista,
mikä nyt ohittaa tajunnan virrat.
Sinne särkyneiden toiveiden
kadulle ja sateeseen pehmenivät,
hajosivat kuvat. Paperimassaksi
ja muistoksi joita nyt kadun.
Vaikka jollekkin hymyilen ja
itselleni nauran, käytökseeni on
asettunut myös etäisyys siihen. Ja
naisen arvostaminen kokonaisuutena.
Oli hyvä kokea se katu ja oppia
Rakastaan kokonaan.
http://www.youtube.com/watch?v=4kpHmtA7LOk&feature=related
Kiitos runostasi.
Joskus takertuu muistoihin
ja menneisiin. Käy niitä
lävitse.
Hakeeko turvaa, suojaa ja lohtua?
Vai onko ihmisellä vain
sisäinen tarve, palata
jälkiään takaisin?
Kosketukseen menneen
Rakkauden. Tunteiden?
Hienoa tekstiä sinulta
ja säkeitä Rakkausrunona.
Tunnelma säilyi ehyenä
ja tarina kulki.
Viihdyin ja pidin
runostasi.
Hyvä runo jälleen sinulta.
Kyllä tuo Alfred lomamatkoilla
viriää aina aikamoiseksi
Casanovaksi...itse ole
puhdasverinen ympäristöön
ja paikalliseen luontoon
tutustuja.
Kovasti mukavaa päivää ja voimia sinulle
...pakon sanelemaa elämää
koska muuta ei voi.
nuoruus on tehty kokeiltavaksi ja hukattavaksi,
vanhenmuuten voi nostaa sitä muistojen kultaa
ajoista...
kovia sanoja sinulla hyvässä runossasi
mutta hyvin kuvaavia
joten hyvä ystävä hyvä.
no ei ole kuin kaksi polkua olemassa-menneisyyden
ja tulevaisuuden ja itse siinä sijouttuu siihen
keskelle.
no ryvettiin tässä pähkäilyssä melankolian
maisemista.
kerran luin novellin kadusta jossa aika oli niin
pysähtynyt että sinne tulevat ihmiset kuolivat
tietämättään ja muuta maailmaa ei ollutkaan kuin
se katu sitten enää...
kiitän ystävä hyvä vierailustasi ja toivon
elämyksiä päivääsi viikonlopun aattopäivässäsi.
katsoppa peiliin että heiluuko korvat
ja piteneekö nokka?
kyllä varmaan oli mitä uskomattomin väite
tuossa lopussa!!! hihii.
Kuulin kun joku lauloi!
Surullisesti mutta ah niin kovin kauniisti...
...en minä ainakaan
vaikka onkin loistava lauluääni
mutta se pilaantuu ulos tullessaan...
kiitoksia rakas ystäväin sanoistasi
ja toivon sydämestäni sinulle
hyviä viikonloppuja!!!
Juicen biisi
' katu täyttyy askelista, elämä on kuolemista,
ota käsi käteen ollaan hiljaa ' noin kai se jo-
tenkin meni.
Melankolinen, niin haikea kuin olla ja voi tämä
runosi on. Hiljaisuus on joskus hyväksi, mutta
odottaminen on aina pitkä. Varsinkin, jos odottaa
niitä askeleita kuuluvaksi.
Jouni. Runosi kuuluu aateliin - ehdottomasti.
...oikein meni.
no olihan tämä melankoliaa täynnä
mutta sellaista se aina on...toisinaan.
ei tämä pähkäily mihinkään aateliin kuulu
on vain yksi tekeleeni niiden monien
tekemieni joukossa hihii.
kiitos rakas mestarini ja kannustava majakkani
opastavine tuikkuineen upeista sanoistasi
ja toivon sydämestäni sinulle hyvää viikonloppua
lämpimin halauksin.
Minä vihdoin kiireiltäni ehdin tänne runoystävien luokse. :)
Tuttujen askelten ääni kantautuu
jo odotukseen mieli antautuu
aurinkokin vielä paistaa
ei ystäväänsä hylkää
osoitekin on tiedossa
ei missään vaiheessa unohduksissa
sydämeen hän yrittää kurkistaa
vieläkö mahtaa olla tilaa?
Hieno runo sinulta odotuksesta ja kaipuusta,
vaikka se päivä ei vielä runossasi koittanut,
on se vielä edessäpäin päiväsi kirkastaen!
...mutta joka aamu on päivä uusi.
toden sanoja kirjotat,
joka hetki on jonkun loppu
ja joskus se on yksinäisyyden
tai minkä lie...
kiitoksia vierailustasi rakas ystäväin
ja toivon lämpimin ajatuksin
hyviä viikonloppuja sinulle.