itse siirryin digiin näiden perusteiden takia:
1. Herkkyyden vaihto. Digillä on huomattavan nopea kesken kuvaustilannetta siirtyä käyttämään toista herkkyyttä, napin painannuksella siitä selviää. Filmillä taas meni aikaa tolkuttomasti rullan vaihtoon.
2. Kehityksen nopeus. Kuva on nopeasti kotona saatu purettua koneelle lähempään tarkasteluun ja mahdollisesti voi olla vielä aikaa käydä kuvauspaikalla korjaamassa virheet. Ei tarvitse enään odottaa seuraavaan päivään.
3. Kustannuskysymys. Paljon kuvaavana, noin 25000-50000 ruutua vuodessa jo pelkät diafilmin hankinta- ja kehityskustannukset näyttelelevät merkittävää osaa.
4. Kuvausmäärä. Sarjakuvauksessa varsinkin 36 ruutua tulee täyteen varsin nopeasti.
5. Filmin loppuminen. Filmillä kuvatessa filmin loppuminen oli erittäin kiusallista ja joskus jopa tilanteita menetettiin rullan täytyttyä. Usein rulla piti vaihtaa ennen sen loppumista ollakseen varma että se riittää ratkaiseviin kuviin.
6. Äänettömyys. Arkoja kohteita kuvatessa filmin loppuessa filmin takaisinkelaus ja uuden rullan vaihto pitävät aina ääntä.
7. Kehitys. Usein törmäsi kehittämöissä ongelmiin filmin kehityksessä ja kuvia myös menetettiin näiden ongelmien takia.
8. Diafilmin jyrkkyys. Korostuu kuvissa joissa paljon erilaisia valoja.
Tässä minun kohdaltani syitä vaihtoon filmistä kameraan.
1. Herkkyyden vaihto. Digillä on huomattavan nopea kesken kuvaustilannetta siirtyä käyttämään toista herkkyyttä, napin painannuksella siitä selviää. Filmillä taas meni aikaa tolkuttomasti rullan vaihtoon.
2. Kehityksen nopeus. Kuva on nopeasti kotona saatu purettua koneelle lähempään tarkasteluun ja mahdollisesti voi olla vielä aikaa käydä kuvauspaikalla korjaamassa virheet. Ei tarvitse enään odottaa seuraavaan päivään.
3. Kustannuskysymys. Paljon kuvaavana, noin 25000-50000 ruutua vuodessa jo pelkät diafilmin hankinta- ja kehityskustannukset näyttelelevät merkittävää osaa.
4. Kuvausmäärä. Sarjakuvauksessa varsinkin 36 ruutua tulee täyteen varsin nopeasti.
5. Filmin loppuminen. Filmillä kuvatessa filmin loppuminen oli erittäin kiusallista ja joskus jopa tilanteita menetettiin rullan täytyttyä. Usein rulla piti vaihtaa ennen sen loppumista ollakseen varma että se riittää ratkaiseviin kuviin.
6. Äänettömyys. Arkoja kohteita kuvatessa filmin loppuessa filmin takaisinkelaus ja uuden rullan vaihto pitävät aina ääntä.
7. Kehitys. Usein törmäsi kehittämöissä ongelmiin filmin kehityksessä ja kuvia myös menetettiin näiden ongelmien takia.
8. Diafilmin jyrkkyys. Korostuu kuvissa joissa paljon erilaisia valoja.
Tässä minun kohdaltani syitä vaihtoon filmistä kameraan.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Huomaa, ettet ole koskaan filmille kuvannut.
... Kärjistyneiden ja liioittelevien julistusten tarkoitus on provosoida vastakkainasetteluita. Provon perimmäinen tarkoitus lienee saada aikaiseksi riita, joka ilmentää hänen omaa tunnetilaansa. Taustalla on usein alkeellinen yritys saada toiset ihmiset käsittelemään niitä vaikeita tunteita joita ei itse kykene.
Kinokameralla filminvaihto on hitaampaa, mutta useissa keskareissa on vaihdettava kasetti joten filmin vaihto kesken rullan käy yhtä nopeasti kuin digeissä valikkosurffaus.
Filmi ei ole sidottu nimellisherkkyyteen. Niitä voi myös prässätä.
Kustannuskysymys vs laatukysymys. Jos kuvausmäärät on tuota luokkaa, kannattaisi ehkä välillä miettiä mitä kuvaa eikä vain painella sitä laukaisinta. Itse olen todennut että oikeasti onnistuneiden kuvien määrä on sama filmillä ja digillä. Digillä tulee otettua enemmän, mutta hyvien kuvien määrä ei kasva yhtään.
Äänettömyys ei ole ongelma kuin niillä halvoilla kinokoon patterileluilla, niitä joita kaupattiin aikoinaan aloittelijoille kuin digipokkareita tänä päivänä. Vakavan harrastajan filmikamera ei edes tarvi mitään pattereita.
Filmi ei lopu kesken ratkaisevalla hetkellä jos ei lauo turhaan. Ottaa kuvia vain silloin kun on kuvattavaa. Minulla ei ole koskaan loppunut filmi kesken ratkaisevalla hetkellä.
Käytä noita faktoja omaan kirjoitusasuun soveltaen kun työstät seuraavaa trollia. Ja kysele myös muilta harrastajilta filmikameroista. Sieltä saat lisää tietoa joka tekee trolleistasi uskottavampia.
Niin tämä ei ole trolli. Tarkoitus ei ollut pahoittaa kenenkään mieltä. Vaan tämä on oikemminkin yhden kuvaajan kannanotto tai perustelu siihen miksi vaihdoin digiin.
Jokainenhan tekee tietenkin itse oman päätöksensä.
Kuten huomaat niin syyt joita itse olen käyttänyt siirtymisessä digiin eivät suinkaan ole kuvan laadun kannalta olennaiset vaan ennemminkin kameran käytettävyydestä johtuvat.
Nämä ovat siis luontokuvaajan perusteita.
Tässä lajissa on paljon tilanteita jolloin joudutaan laukomaan paljon. Esim kohde on liikkeessä ja on tekemässä jotain ratkaisevaa ja silloin painetaan jo ennakkoon sarjatulella jotta saataisiin tämä tapahtuma, joka on mahdollisesti ainutlaatuinen, tallennettua.
Mitä tuohon äänettömyyteen sanoit niin olen jyrkästi eri mieltä kanssasi. Minunkin akkuleluni, vanha Canonin F1, kyllä pitää sulkimesta aivan riittävän kovan äänen. Tämä on tietenkin aroille kuvauskohteille liikaa.
Ja kun oikeasti kuvataan ja ollaan aikaavievien esivalmistelujen jälkeen saatu kuvattava kohde kuvausetäisyydelle ja paikalle niin on suorastaan äärimmäisen typerää enään siinä vaiheessa alkaa "jarruttelemaan" kuvausta ja laskemaan mielessä paljon ruutuja on rullassa jäljellä. Silloin on kuvattava kun on kuvauksen aika.
Toki ns. sosiaalinen valokuvaus on eri asia. Kaste- ja hääkuvia jopa 50-vuotispäiviä on aivan sama millä kuvaa.
Niin, vielä tuosta herkkyyden vaihtamisesta. Kuvaustilanne jossa valaistus muuttuu ratkaisevaksi tai jos kuvaan halutaan liikkeen takia joitain omia näkemyksiä on todellakin nopeaa digillä. Aikaa se vie muutaman sekunnin maksimissaan. Useimmissa jopa yhden napin painalluksen takana. Kerrohan minulle kuinka nopeasti filmillä siirryt herkkyydestä 100 herkkyyteen 1600?
Myönnän että digissä herkkyyden säätö on yleensä nopeampi tehdä kuin filmillä, mutta itse en koe sitä ongelmaksi, harvemmin minun kuvauskohteissa valotus muuttuu kesken kaiken niin paljon että pitää herkkyyttä muutella.
Kuvaan sekä digillä että filmillä, molemmille on paikkansa.
Ainakin kahdessa asiassa filmi pesee digin 200-0. Makrokuvaan usein pieniä kohteita, suurennos jopa 5:1, ja siinä olen huomannut että mv-filmi on paras. Digillä ei ole päässyt yhtä hyvään lopputulokseen edes samalla objektiivilla.
Myöskin lapissa talvella, noin -30 asteen pakkasessa revontulia kuvatessa, pitkillä valotuksilla, pisimmät valotukset pari tuntia, ei digi pärjää. Akku ei yksinkertaisesti kestä niin pitkää valotusta sellaisessa pakkasessa. Siihen käytänkin filmikameraa joka ei tarvi virtaa lainkaan.
Digillä taas kuvaan nopeat tilanteet joissa saattaa tulla huteja, kuten tanssiesitykset, bändikeikat ym. Myöskin sellaiset kuvat mitkä pitää saada nopeasti sähköpostilla lähetettyä, on tietysti digi järkevämpi.
Minusta tämä filmi vs digi-väittely on täysin tarpeeton koska minulle ei riitä pelkkä digi. Molemmille on tarvetta. Jos pitäisi luopua toisesta niin luopuisin luultavasti digistä.
Hyvä luettelo, mutta tärkein eli kuvanlaatu unohtui? Jos käytetään kouluarvosana-asteikkoa 4-10, arvioisin digi- ja filmikuvia seuraavasti (arviot A4-paperikuvista):
Digikuva, ISO 100 (EOS 400D), mustesuihku: 10-
Digikuva, ISO 1600 (EOS 400D), mustesuihku: 9
Diafilmi, ISO 50-100, Itse vedostettu, Ilfochrome kiiltävä paperi: 7
Diafilmi, ISO 50-100, Itse vedostettu, Ilfochrome huippukiiltävä paperi: 8
Värinegatiivi, ISO 100-400, Eiri-kuvavalmistamo: 5
Itsekin unohdin mainita, että Ilfochromelle vedostetut diat olivat rullafilmikokoisia. Diojen skannaus ja tulostaminen mustesuhkutulostimella tosin nostaisi arvosanoja merkittävästi, mutta perinteinen suurennuskojeella tehty vedostaminen on todella turhauttavaa.
Filmillä ja digillä kuvanneena. On. Filmi yksinkertaisesti on erinomainen. Varsinkin kun puhutaan isosta filmistä, keskari tai laaka. Silloin filmi on enemmän kuin erinomainen.