Häpeän ja olen huolissani lapsistani

löytyy korvatulpista tai kuulosuojaimista. Jos laitat korvatulpat, niin laita päälle joku merkki mistä lapset ja mies näkee, että et kuule, esim. punainen paita. Näin lapset kokevat, että voivat olla kotona miten haluavat, etkä itse häiriydy.

Anna kuitenkin lapsille päivittäinen annos rakastavaa huomiota ja normaaliolemista, vaikka et mitään muuta jaksaisi. Älä myöskään käytä lapsia "tukena", koska muuten he joutuvat kasvamaan aikuisiksi liian varhain ja siitä tulee ongelmia vanhempana. Mies, aikuiset sukulaiset ja ystävät ovat tuen hakemista varten.

Paras apu on tietysti terapia, terapeutti tukee ja kuuntelee ihan viran puolesta, ja kotona on helpompaa kun saa puklattua kaiken pahan ulos jossain muualla. Opettajille ja hoitajille ei tarvitse koko tarinaa vuodattaa, mutta voi soittaa ja sanoa, että kotona on sairautta/hankala tilanne tms. ja pyytää, että soittavat heti, jos lapsi alkaa oireilla. Tällä tavalla rakennat paitsi omaa, myös lasten turvaverkkoa.

Voimia toipumiseen!

Kuka käskee olla jääräpäisesti kuvioissa.
katoa osta vaikka junalippu johonkin ja makuu vaunu.Voi välillä nukkua ja katella maisemia.
miehes hoitaa viikon ,ja jos ei hoida palkkaa joku ulkopuolinen. Älä jää siihen oravanpyörään kuuntelemaan enää minuutiksikaan jos ajattelet perheen parasta.
Siellä ei auta jaaritella samaa tarha tätien kanssa.Näytä että löytyy omaa tahtoa häipyä hetkeksi.OTA IRTIOTTO ! Ja nollaa itsesi.

En osaa kertoa omasta kokemuksesta sinulle,mutta vastaan äitinä sekä lastensuojeluntyöntekijänä.
Mielestäni päiväkodin/koulun henkilökunnalle on hyvä kertoa sairaudestasi ja huolenaiheistasi,masennus on ihan oikeasti vakava juttu ei mikään läpihuuto päänsärky vain..He ovat ammattitaitoista henkilökuntaa ja osaavat käsitellä ko.asiat juuri niin kuin pitääkin.Kun heillä on tieto tämänkaltaisista asioista,voi moni pikku asia tulla eri valoon.Tällä tarkoitan esimerkiksi juuri sitä,jos lapsesi on alkanut käyttäytyä eritavalla sairastumisesi jälkeen.
Kehottaisin myös "ottamaan itseäsi niskasta kiinni" siinä suhteessa,että hankkisit itsellesi apua. Siitä on hyvä aloittaa,varsinkin jos tämä jo kolmas kerta. Lapsesi tarvitsevat turvallisen ja vakaan äidin.Tiedän,että avun pyytäminen voi olla vaikeaa,mutta toivottavasti näkisit asian lastesi kautta ja rohkastuisit apua hakemaan.(mielenterveystoimisto,terveyskeskus tms)Varmasti auttaisi kun saisi puhua ammattiauttajan kanssa.
Toivon sinulle ja perheellesi kaikkea hyvää ja voimia!

..mutta voit pelastaa heidät traumoilta.
Niinkuin tässä joku sanoi älä ainakaan käytä lapsia ymmärtäjän ja kuuntelija rooleissa. Parasta sanoa asia kuitenkin heille rehellisesti, että äiti sairastaa masennus nimistä sairautta, että se ei mitenkään johdu heistä jos olet poissaoleva, ärtynyt vaan johtuu juuri sairaudesta. Sano, että olet hakenut apua sairauteen ( Siis sinun on pakko hakea lastesi takia vaikka) ja heidän ei tarvitse huolehtia siitä.