Synnytin vauhdilla. Olin toivonut kaikenmaailman kivunlievitykset, joita ei koskaan ehditty antamaan, vaikka synnytys käynnistettiin. Synnytys meni hyvin, paitsi että se sattui...hehheh. Toisenasteen repeämät tuli. Paraneminen meni hyvin.
Kysyisinkin näin niiltä, joille on annettu epiduraali, ilokaasu ym, että tunsitteko te lapsen tulon kanavassa niinkuin minä, vai oliko se ihan kätilön käskyjen varassa ponnistelua.
On käynyt mielessä, että ovatko ne suuret repeämät mahdollisesti tulleet liian hätäisen ponnistuksen takia. Meinaan, että itse ihan väkisin en ponnistanut jos sattui pirusti, vaan annoin paikkojen venyä ja odottelin supistuksia aivan rauhassa.
Ponnistukset eivät oikeasti sattuneet niin paljoa kuin kuvittelin ja suurin polte tuli vasta synnytyksen jälkeen kun kätilö suihkutti jotain alapäähän. :)
Kysyisinkin näin niiltä, joille on annettu epiduraali, ilokaasu ym, että tunsitteko te lapsen tulon kanavassa niinkuin minä, vai oliko se ihan kätilön käskyjen varassa ponnistelua.
On käynyt mielessä, että ovatko ne suuret repeämät mahdollisesti tulleet liian hätäisen ponnistuksen takia. Meinaan, että itse ihan väkisin en ponnistanut jos sattui pirusti, vaan annoin paikkojen venyä ja odottelin supistuksia aivan rauhassa.
Ponnistukset eivät oikeasti sattuneet niin paljoa kuin kuvittelin ja suurin polte tuli vasta synnytyksen jälkeen kun kätilö suihkutti jotain alapäähän. :)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Eikä vienyt ponnistuksen tarvetta mihinkään. Tunsin koko ajan missä vauva oli tulossa ja tiesin tasan millon pitää ponnistaa. Tunsin joka ikisen supistuksen, mutten supistuskipuja. Kipeäähän se tietenkin tuonne alapäähän kävi, mutta sitä ei joutanut tuskailemaan siinä tilanteessa :D
Käytännössä mulla onnistui epiduraali TÄYDELLISESTI koska se vei tunnon vaan vatsan ja selän alueelta. Siltikin tunsin ja NÄIN supistukset, vaikken kipua tuntenutkaan. Ponnistamisen tarve tuli kun vauvan pää venytti jo paikkoja ja sattui alapäähän. Ponnistin vain sillon kun oli tarve ja supistus. Tosin mun ponnistusvaihe oli aika lyhyt, että ihan parilla suppauksella oli ohi.
epiduraali vei supistuskivut muutamaks tunniks, mut kyllä just ennen ponnistelun alottamista "tunto palasi" ja teki ***vetin kipeetä. Selkee ponnistamisen tarve tuntu aina kun supisti. Kaveri kerto että sonnitä ei ollu sattunu missään vaiheessa epiduraalin laiton jälkeen, ei mitään kipua. Kuulostaa miusta aika uskomattomalta mut vissiin se puudutus ei sit vaan tehonnu miulla niin hyvin. Olin kyllä ite koko ajan siinä uskossa että se tehos just niin hyvin kun on vaan mahdollista. Luulin ettei kivutonta synnytystä oo olemassakaan. Kuulemma sitten on...
laitettiinko sulla kerralla se puudute vai oliko sulla se inf-pumppu joka laitto sitä koko ajan sitä puudutetta niin ettei tarvinnu äimiä jatkuvasti?
Itelläni oli se ja siksi se toimi tosi hyvin se puudutus.