Onko teillä tietoa mitä tänä päivänä edellisinä vuosina on teille tapahtunut? Päiväkirjasta sen näkee. Viime vuonna tänä päivänä on aamulla ollut -5 ja illalla 0. Vuonna 2007 tänä päivänä on ollut laskiaistiistai ja komea aurinkoinen sää ja Tuusulassa pakkasta -14 iltapäivällä ja viimaa. On näköjään käyty kirjastossa. Vuonna 2006 olen tavannut lapinkoira Ellun iltapäivä kävelyllä, omani oli mukana. Ei ole ollut koleaa vaan -1, ja myöhään on valvottu. Vuonna 2005 on ollut pilvistä aamulla ja -4, ja kouluteltu on koiraa. Olen myös käynyt tuttavan luona täytekakku kahvilla. Illalla tehty pieni sauvalenkki ja taas tavattu koiran omistaja. Päivä on ollut sunnuntai. Elämässä tapahtuu harvoin todella mullistavaa, jos tapahtuu niin se on jo vakavaa. Päivitän elämääni joka päivä ovat asiat sitten tärkeitä tai eivät. Onko teille tärkeää tietää mitä olette tehneet tai nähneet kymmenen vuotta sitten? Päiväkirjaan voi tukeutua monessa asiassa jota ei enää muista. Jos näen luonnossa jonkun vähänkin erikoisen eläimen, vaikka ensimmäisen kevätperhosen niin päivityksen paikka sekin on. Aloitin elämäni päivityksen murkkuikäisenä. Naurattaa kun luen 16-vuotiasta minääni.
Päivitän itseäni joka päivä
34
1355
Vastaukset
- 1943
veljeni. Hän on pitänyt päiväkirjaa vuosikymmenet. Kun haluaa päivälleen tietää, milloin jokin asia tapahtui esim. käyntini lapsuuskodissa opiskeluaikana, hänellä on merkitty muistiin. Isäni on myös nuoruudessaan pitänyt päiväkirjaa. Kunhan kiireiltäni ehdin, kirjoitan hänen muistiinpanonsa puhtaaksi. Aika erikoista hänen ikäisillään (s.1904) maalaismiehillä. Itse pidin päiväkirjaa 1970-luvulla satunnaisesti. Olisi kai pitänyt kirjoittaa enemmän, mutta on ollut muita kiireitä. Älä hävitä päiväkirjojasi, vaan anna arkistoitavaksi, jos et muuta keksi.
- jakolasku
Ei ole tarkoitus hävittää historiaani. Kirjeenvaihtoa olen häivyttänyt (jota nyt vähän kadun) lukuisten muuttojeni myötä.
En pidä päiväkirjaa mutta käytännön kokemuksien opettamana säästän muutaman vuoden taskukalenterit.
Selailun tulosta 20.02.
2004. Kap Verde, Sal
2005. Mexico
2006. Tuona päivänä siirryimme risteilyalukselta jatkoviikolle Funchaliin.
2007. Talvileskenä kuten nytkin.
2008. Kotona, ylätalja, hauis, vatsa
2009. Talvileskenä, maastaveto, ylätalja, rystyhauis, maha nilkkapainoin, raaat rinnallevedot kevyesti.
Kun vanhuuseläkeläiselle ei satu mitään ihmeellisempää niin eipä tule tarkempia kalenterimerkintöjäkään, salia lukuun ottamatta.- jakolasku
Entäs ensi vuonna tänä päivänä? Sitähän ei kukaan tiedä, mutta omalta kohdaltani toivoisin mm.,että asuisin tosiaankin lähempänä oikeita palveluja. Tyhmästä omasta päästäni kärsii joka päivä oma kroppani. Ilmeisesti matkasi on olleet suht'mukavia kun olet vaivautunut laittamaan jotakin ylöskin, ja valokuvat jatkeena.
- 1943
säästänyt. Silloin tällöin vaivun muisteloihin. Vuonna 1968 tapasin tulevan mieheni ja jokainen soitto ja tapaaminen on merkitty. Kerran hän soitti minulle haitarilla puhelimessa "Niin minä neitonen..."
jakolasku kirjoitti:
Entäs ensi vuonna tänä päivänä? Sitähän ei kukaan tiedä, mutta omalta kohdaltani toivoisin mm.,että asuisin tosiaankin lähempänä oikeita palveluja. Tyhmästä omasta päästäni kärsii joka päivä oma kroppani. Ilmeisesti matkasi on olleet suht'mukavia kun olet vaivautunut laittamaan jotakin ylöskin, ja valokuvat jatkeena.
Tällä hetkellä kulkemiset on suunniteltu kesäkuun loppuun.
Saadakseen haluamalleen reitille, haluamaansa hyttiluokkaan paikat sydäntalvelle on ne tähän asti täytynyt varata heinä- elokuussa.
Täten tilanne vuoden kuluttua on vielä auki.
Ehkä lama helpottaa varaustilannetta mutta luulen että jenkkejä ja kanadalaisia riittää Karibialle ja Väli-Amerikkaan sekä englantilaisia eläkeläisiä Välimerelle ja Atlantille.
Digiajan koittaessa lopetin kameran raahaamisen.
Vaimo hoitaa pienellä digillään kuvaamisen.
Olemme vuosittain reisussa nelisen kuukautta joten jonkinlainen, päivätty kuvavalikoima on tarpeen jos haluaa jälkikäteen katsella asioita.
Mukavuus on suhteellista. Jos koskaan ei olisi keljua niin mukavakaan ei tuntuisi kivalta.
Kalenterit olen säilyttänyt muun kuin päiväkirjatoiminnon vuoksi.
Osoitteet, yhteystiedot ja muistiinpanot unohtamisien välttämiseksi ovat pääasialliset syyt.
Lento- ja matkavarausten yhteydessä merkkaan sinne myös ajankohdat, varausnumerot, tiedot lennoista ym.
Edellistä edellinen tietsarini halvaantui vaiheessa jossa kopiointi oli puutteellinen.
Edellinen pöytäkone ja tämä läppäri tekivät lakon muutaman päivän välein.
Emolevyt kaput.
Kyllä minä kopsailen mutta kalentereista en luovu.
Ovat kätevämpiä taskussa ja käytössä.- sitä nuoruutta!
1943 kirjoitti:
säästänyt. Silloin tällöin vaivun muisteloihin. Vuonna 1968 tapasin tulevan mieheni ja jokainen soitto ja tapaaminen on merkitty. Kerran hän soitti minulle haitarilla puhelimessa "Niin minä neitonen..."
Omakin nuoruus muistuu mieleen. 1947.
- elämää sinänsä enemmän
Joo, ehkä kiva harrastus, mutta ei viehätä minua. Enkä ole erityisemmin kiinnostunut muiden päiväkirjoistakaan, jollei historiallisista henkilöistä tai aikansa kulttuurivaikuttajista ole kyse. Emme kai vielä ihan historiallisia olla siinä mielessä, vaikka vanhoja toki. Mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos tästäkin joukosta jonkun päiväkirjoja joku tutkija aikanaan tonkii.
Itseänsä toki voi päivittää (ja eikö me sitä parhaillaankin tehdä)muillakin tavoin kuin tekemisiään kirjaamalla. Minusta tuo päivittäminen on turhan konemainen termi, kun kuitenkin kohdallamme kysymys on edelleen ihan tavallisesta elämisestä - päivä ja hetki kerrallaan. Sinun tapauksessasi myös tapahtumien ja tunnelmien kirjaamisesta.- jakolasku
Jokainen tekee sitä omaa elämän historiaansa tavalla jos toisella joka ainut päivä, ja siihen ei tarvitse olla merkkihenkilö. Paljon enemmän konemaisuutta on tietokoneella luodut blogit joita koko Suomi lukee. Päiväkirjani on tosiaankin enemmän henkilökohtaisia kuin koko kansalle tarkoitettuja, aloitushan sen jo kertoo.
- Elämää sinänsä
jakolasku kirjoitti:
Jokainen tekee sitä omaa elämän historiaansa tavalla jos toisella joka ainut päivä, ja siihen ei tarvitse olla merkkihenkilö. Paljon enemmän konemaisuutta on tietokoneella luodut blogit joita koko Suomi lukee. Päiväkirjani on tosiaankin enemmän henkilökohtaisia kuin koko kansalle tarkoitettuja, aloitushan sen jo kertoo.
Niin, en tarkoittanut, että pitääkseen päiväkirjaa on oltava merkkihenkilö tms. vaan että minä satun tykkäämään sellaisten lukemisesta. Mielestäni se näkyi vastauksestani, mutta selvennetään nyt vielä, kun kerran ei mennyt perille.
Jokainen tekee tietysti niinkuin parhaaksi näkee, kirjoitti blogia, päiväkirjaa tai vaikka joka päivä eri lapulle, mitä on hommaillut tai omina tietoinaan haihtuvassa muistissa. Anteeksi nyt hirveesti, että tuli kirjoitettua, kun otat nokkaasi heti. Jos käytät jatkossa samaa nikkiä, yritän välttää sinua kuin ruttoa.
Blogit ovat silloin tällöin kivoja luettavia, jos on näpsäkkä kirjoittaja. Yllättävän moni on.
- non-rec
Kun jäin osa-aikaeläkkeelle pari vuotta sitten, aloin ihmetellä jo parin päivän päästä (varsinkin vapaaviikoilla) että mitä ihmettä tälläkin viikolla olen tehnyt. Alkavaa dementiaa ;-D ???
Siispä aloin systemaattisesti kirjata pieneen SK:n kalenteriin päivän oleelliset tapahtumat, joskus mainintoja säästäkin. Huomasin, että onpa hyvä tapa - monta juttua olen myöhemmin muistiinpanoistani tarkistanut. Kyseisessä kalenterissa vain on älyttömän vähän tilaa, viikonlopuille vielä vähemmän. Mutta parempi kuin ei mitään.
Harmittaa, kun nuoruusajan (alun toisellakymmenellä) sinikantinen päiväkirja-ruutuvihkoni on hävinnyt, vai liekö jossain synnyinkotini kätköissä? Sen aikaisia ajatuksia ja huomioita olisi hauska lukea nyt.- jakolasku
Olen käyttänyt yleensä Ajaston suuria kalentereita joihin mahtuu, mutta ovat tietysti hankalia kuljetella. Ajaston isot kalenterit maksaa yli 20e. Nyt minulla on kirjoitettavana Helsingin yliopiston Kehityspalvelut oy:n tekemä iso kalenteri ja maksoi vaan muutaman euron löytyi Tokmannilta.
- Saimander
Sinikanttinen sellainen oli minullakin lapsuuden/nuoruuden ajalla ja kun vihko täyttyi, teippasin siihen lisää sivuja. Niitä teipattuja vihkoja kertyi vuosien aikana paksuhko nippu, mutta olen sen jo takassa polttanut.
Kun 16 vuotiaana pääsin Helsinkiin töihin alkoi uusi elämä. Piti tehdä rahaa, että voisi muutamaksi vuodeksi mennä vähän opiskelemaan.
Katsoin muutenkin, että päiväkirjani ovat vailla arvoa, ovat vain omia mietteitäni.
Selvisit etelänmatkastasi elävänä, mutta eikö tuntunut karsealta palata kylmään Suomeen?
Ethän siellä nipottanut, vaan nautit täysillä kaikista antimista viineineen. Itselläni on ollut sen verran tiukka duuniputki, ettei juopotteluun juuri ole jäänyt aikaa, muutama iltaolut tai yömyssy lukuunottamatta.
Vuodenvaihteessa puhuimme tipattomasta maaliskuusta, kai sen muistat. Ajankohta ei minulle ole paras mahdollinen, mutta mukaan lähden, jos näin sovimme.
Itsemme takia, mutta myös ketjun aloittajan, ystävämme jakolaskun arvoja kunnioittaen. - jakolasku
Saimander kirjoitti:
Sinikanttinen sellainen oli minullakin lapsuuden/nuoruuden ajalla ja kun vihko täyttyi, teippasin siihen lisää sivuja. Niitä teipattuja vihkoja kertyi vuosien aikana paksuhko nippu, mutta olen sen jo takassa polttanut.
Kun 16 vuotiaana pääsin Helsinkiin töihin alkoi uusi elämä. Piti tehdä rahaa, että voisi muutamaksi vuodeksi mennä vähän opiskelemaan.
Katsoin muutenkin, että päiväkirjani ovat vailla arvoa, ovat vain omia mietteitäni.
Selvisit etelänmatkastasi elävänä, mutta eikö tuntunut karsealta palata kylmään Suomeen?
Ethän siellä nipottanut, vaan nautit täysillä kaikista antimista viineineen. Itselläni on ollut sen verran tiukka duuniputki, ettei juopotteluun juuri ole jäänyt aikaa, muutama iltaolut tai yömyssy lukuunottamatta.
Vuodenvaihteessa puhuimme tipattomasta maaliskuusta, kai sen muistat. Ajankohta ei minulle ole paras mahdollinen, mutta mukaan lähden, jos näin sovimme.
Itsemme takia, mutta myös ketjun aloittajan, ystävämme jakolaskun arvoja kunnioittaen.Erityisesti veli Saimander kiitokset viimeisestä lauseestasi. Hyvää perjantai ehtoota sinne missä lienetkin.....t.jakolasku
- Saimander
jakolasku kirjoitti:
Erityisesti veli Saimander kiitokset viimeisestä lauseestasi. Hyvää perjantai ehtoota sinne missä lienetkin.....t.jakolasku
Emmehän riitele? Olet melkein kuin naapurin tyttö, voisin suksilla tulla Tuusulan- tai Rusutjärven jäälle, kun polveni ei enää kestä lähistöllä olevien latujen jyrkkiä mäkiä.
En väheksy päiväkirjanpitoasi, vaan pikemmenkin päinvastoin, mutta ne omat päiväkirjani olivat lapsuuden ja myöhemmin myös varhaisnuoruuden ajalta, jolloin kiinnostus toiseen sukupuoleen oli herännyt. Poltin ne siksi, etten halunnut jättää niitä muiden luettaviksi. - non-rec
Saimander kirjoitti:
Sinikanttinen sellainen oli minullakin lapsuuden/nuoruuden ajalla ja kun vihko täyttyi, teippasin siihen lisää sivuja. Niitä teipattuja vihkoja kertyi vuosien aikana paksuhko nippu, mutta olen sen jo takassa polttanut.
Kun 16 vuotiaana pääsin Helsinkiin töihin alkoi uusi elämä. Piti tehdä rahaa, että voisi muutamaksi vuodeksi mennä vähän opiskelemaan.
Katsoin muutenkin, että päiväkirjani ovat vailla arvoa, ovat vain omia mietteitäni.
Selvisit etelänmatkastasi elävänä, mutta eikö tuntunut karsealta palata kylmään Suomeen?
Ethän siellä nipottanut, vaan nautit täysillä kaikista antimista viineineen. Itselläni on ollut sen verran tiukka duuniputki, ettei juopotteluun juuri ole jäänyt aikaa, muutama iltaolut tai yömyssy lukuunottamatta.
Vuodenvaihteessa puhuimme tipattomasta maaliskuusta, kai sen muistat. Ajankohta ei minulle ole paras mahdollinen, mutta mukaan lähden, jos näin sovimme.
Itsemme takia, mutta myös ketjun aloittajan, ystävämme jakolaskun arvoja kunnioittaen.Mutta kiva kun muistutit, en ollut ihan varma minkä nimimerkin kanssa asiasta sovimme, mutta olisi se hakemalla varmaan löytynyt... Arvostan kovasti sitä että "ilmoittauduit" ja muistutit.
Reissussa on aina mukavaa, mutta dyynien kylmä tuuli teki minulle tepposet. Kokonaisuutena reissu oli toki ihan ok., ja itse asiassa jo harjoittelin osittain tätä maaliskuun tipatonta siellä. Muistiinpanot asiasta on SK:n kalenterissa - sellaiseenkin kalenteri taipuu kun koodikielen luo ;-D. Halvan Veteranon maassa on minunkin mielestäni turha nipottaa liikaa.
Kaikkein iloisin olen siitä, että reissussa tipahti pari kiloa. Jätimme nimittäin ravintola-iltasyömiset minimiin. Yleensä reissussa on pikemminkin tullut pari kiloa lisää. Tanssimmekin aika paljon, ja varsinkin kävelimme.
Kelit on täällä huikeat - kun ikkunasta katselee. Sairauslomalla olevan keuhkokuumeisen ei paljon muuta auta tehdä, ei tee mielikään ulos pakkasilmaa hengittämään.
Viikon päästä siis, sunnuntaina 1.3.09 se alkaa! Palataan, ja toivotaan että iso liuta oman luontonsa koettelijoita tulee mukaan. Ei siis ole kysymyskään mistään alkoholisoituneiden raittiuskampanjasta, vaan tarkistaa se asia, että hallitsee itse juomatapansa; voi elää nollatoleranssilla jos niin päättää.
Alapa Saimander jo miettiä "palopuhetta"!!! - Saimander
non-rec kirjoitti:
Mutta kiva kun muistutit, en ollut ihan varma minkä nimimerkin kanssa asiasta sovimme, mutta olisi se hakemalla varmaan löytynyt... Arvostan kovasti sitä että "ilmoittauduit" ja muistutit.
Reissussa on aina mukavaa, mutta dyynien kylmä tuuli teki minulle tepposet. Kokonaisuutena reissu oli toki ihan ok., ja itse asiassa jo harjoittelin osittain tätä maaliskuun tipatonta siellä. Muistiinpanot asiasta on SK:n kalenterissa - sellaiseenkin kalenteri taipuu kun koodikielen luo ;-D. Halvan Veteranon maassa on minunkin mielestäni turha nipottaa liikaa.
Kaikkein iloisin olen siitä, että reissussa tipahti pari kiloa. Jätimme nimittäin ravintola-iltasyömiset minimiin. Yleensä reissussa on pikemminkin tullut pari kiloa lisää. Tanssimmekin aika paljon, ja varsinkin kävelimme.
Kelit on täällä huikeat - kun ikkunasta katselee. Sairauslomalla olevan keuhkokuumeisen ei paljon muuta auta tehdä, ei tee mielikään ulos pakkasilmaa hengittämään.
Viikon päästä siis, sunnuntaina 1.3.09 se alkaa! Palataan, ja toivotaan että iso liuta oman luontonsa koettelijoita tulee mukaan. Ei siis ole kysymyskään mistään alkoholisoituneiden raittiuskampanjasta, vaan tarkistaa se asia, että hallitsee itse juomatapansa; voi elää nollatoleranssilla jos niin päättää.
Alapa Saimander jo miettiä "palopuhetta"!!!Kiva kun muistit, joten kättä päälle.
Sen palopuheen laatimisen haluaisin kuitenkin jättää sinun tehtäväksi, kun sinun kirjallinen ilmaisutaitosi on olennaisesti vahvempi kuin omani. Tekisit sen värikkäästi siten, että suuri joukko palstalaisia innostuisi mukaan.
Omalla kohdallamme tuskin on kyse ongelmakäytöstä, mutta hyvin tiedämme miten salakavala viina on. Itse olen joutunut taistelemaan koko ikäni, kun jo nuorena rupesin aineesta tykkäämään. Myös ongelmakäyttäjiä toivoisin ketjuun mukaan, samoin kuin myös täysraittiiden, esim. ystävämme Jakolaskun, arvokkaat kommentit mieluusti kuuntelisin. Itse voin houkutella erään virtuaaliystävättäreni mukaan, jonka kanssa aiemmin teimme aiheesta kuukauden kestävän dialogin eri palstalle.
Alku tulee olemaan helppo, kun sunnuntai ja viikon arkipäivät pääsääntöisesti muutenkin ovat olleet alkottomia. Koettelemuksen hetki tulee olemaan 6.3, kun perjantai-iltoina yleensä on ollut lupa vähäsen ottaa. Pidä silloin minut kädestä antamalla kannustavia sanoja.
Ikävää että olet kipeä. Sinua ajattelen ja toivon että pian tervehdyt. - jakolasku
Saimander kirjoitti:
Emmehän riitele? Olet melkein kuin naapurin tyttö, voisin suksilla tulla Tuusulan- tai Rusutjärven jäälle, kun polveni ei enää kestä lähistöllä olevien latujen jyrkkiä mäkiä.
En väheksy päiväkirjanpitoasi, vaan pikemmenkin päinvastoin, mutta ne omat päiväkirjani olivat lapsuuden ja myöhemmin myös varhaisnuoruuden ajalta, jolloin kiinnostus toiseen sukupuoleen oli herännyt. Poltin ne siksi, etten halunnut jättää niitä muiden luettaviksi.Me emme riitele enää koskaan Saimander, juuri nakkasin sapelini olkkarin seinälle koristeeksi. En ole epäillyt, että väheksyisit hengen tuotteitani, vaikka eivät mitään ihmeellisiä ole. Aloitin nyt vaan tämän ketjun ja tiedustelen päivitteleekö nämä lukijat/kirjoittajat elämäänsä. Ja monet päivittävät tekemisiänsä, näköjään. Eli palstalla on monia "kotikirjailijoita".
- samoin
Säätilan 3X päivässä, merkitsen.
Jos käy vieraita, tai lapset lapsineen, laitan tarjoomiset ylös, ettei samaa osuisi usein.
Myös tietty missä milloinkin olen, matkoilla tai kyläilemässä, kotona yksin oloa en erikseen merkkaa.
teatterit, leffat ja arvioni niistä, mitä näin.
hintojen nousut, ja asumisen kallistumisen myös tallennan.
Samoin terveyteen liittyvät käynnit, ja lääkkeet.
Kampaamot, hieronnat, ja muut hyvinvointipalvelut, näkyvät myös allakoista.
Puhelut myös merkitsen, se alkoi työaikana, kun piti pitää kirjaa niistä.
Voisin sanoa vuodesta -63 aika tarkkaan missä ja mitä milloinkin.
Sitä ennen pidin lähinnä päiväkirjaa, en niinkään "tilastoa".
joskus miettinyt tallentaa säät ja paikan, koneelle, mutta en jaksa kahlata kaikkea läpi, ja hakea kellarin kätköistä kaikkia allakoita näiltä vuosilta. Sisällä löytyisi viimeiset 8kpl. - Unreg.
olla mielenkiintoistakin luettavaa, mutta en tuommoista jäsentelemätöntä sotkua viitsi läpi kahlata.
Kirjoittamistakin voi opiskella ja suosittelen sitä lämpimästi sinullekin.- jakolasku
Älä missään tapauksessa vaivaudu, tämä ei ole pakollista, ihan on vapaaehtoista vastata ja lukea.....hmmmmm onpa ääni kellossasi muuttunut iltapäivästä.
Vuodesta 1970 löytyy kalentereita, joihin olen merkannut jotain tärkeimpiä asioita.
Säätilat olen nyt vasta "vanhemmiten" alkanut laittamaan ylös. On niitä monasti selattu, kun on tarvittu tietoa jostain asiasta ja vaikka vain vuoden takaisia säätiloja on kiva seurata.
Lisäksi meillä toimii tietolähteenä anopin kalenterit 40-luvun alusta lähtien, tärkeitä nekin.
Itse poltin joskus nuoruuden aikaiset päiväkirjani, mitä olen monasti katunut.
En tiedä, eläisinkö sitten niitä lukemalla entistä nuoruuttani, vai miksi niitä kaipaan...- Aarre
Varmasti kaipaat.
Tässä iässä on tarve nähdä itsensä kokonaisena. Eihän tässä enää suuria muututa eikä uutta luoda, kun työelämä ja lasten syntymät on koettu.
Kun itse löysin 60-vuotisjuhlieni kynnyksellä 60-luvulla kirjoittamani päiväkirjat, tunteet myllersivät. Voi sitä naivia pikkunaista! Olin ajatellut, että ne tekstit ovat niin kamalia ettei niitä pysty lukemaan. Turhaan olin sellaistakin "huonoutta" mukanani kantanut. Voi miten lempeästi nyt suhtaudun siihen nuoreen tyttöön pienessä maalaiskylässä odottamassa lähtöä maailmalle.
Päiväkirjat ovat aarteita, tänäänkin kirjoitetut: jos ei itselle niin jollekin muulle. Jospa sen mustimmankin loukkonsa rehellinen avaaminen sinne sivuille, on jollekin joskus avuksi. Kuka tietää. - Fridanna
Luin vast´íkään teini-ikäisenä ruutuvihkoon kirjoittamaani päiväkirjaa. Minulle tuli sellainen tunne kuin olisin ollut äiti itselleni sillä hetkellä. Olisin rutistanut lämpimästi silloista minääni, niin hellyttäviä ajatukseni olivat olleet. Nuoresta tytöstä oli kehkeytymässä neito ja naisellisuus heräämässä. Olin katsellut itseäni silloin tällöin ikäänkuin sivullisena ja arvellut olevani liian nuori ymmärtämään jotain kohdalleni osuvaa asiaa tai henkilöä.
Kannattaa säilyttää päiväkirjat vaikka oman itsensä vuoksi.
Nyttemmin kirjaan harvoin tunteitani ja ajatuksiani päiväkirjaan, mutta päiväkohtaista tapahtumapäiväkirjaa pidän. - jakolasku
Fridanna kirjoitti:
Luin vast´íkään teini-ikäisenä ruutuvihkoon kirjoittamaani päiväkirjaa. Minulle tuli sellainen tunne kuin olisin ollut äiti itselleni sillä hetkellä. Olisin rutistanut lämpimästi silloista minääni, niin hellyttäviä ajatukseni olivat olleet. Nuoresta tytöstä oli kehkeytymässä neito ja naisellisuus heräämässä. Olin katsellut itseäni silloin tällöin ikäänkuin sivullisena ja arvellut olevani liian nuori ymmärtämään jotain kohdalleni osuvaa asiaa tai henkilöä.
Kannattaa säilyttää päiväkirjat vaikka oman itsensä vuoksi.
Nyttemmin kirjaan harvoin tunteitani ja ajatuksiani päiväkirjaan, mutta päiväkohtaista tapahtumapäiväkirjaa pidän.Elämässä pitää olla tietynlaisia rutiineja, ja ei voi muistaa kaikkia tärkeitä asioita jollei ne tosiaankin ole faktana luettavissa. Omaa historiaani minä kirjoittelen päivittäin.
- on vain
tässä ja nyt.
Tämä päivä antaa, ja ottaa. - a-woman1
Ainoa 'päiväkirja', jota olen käyttänyt säännöllisesti on auton hansikaslokerossa. Siihen kirjaan auton tankattuani päivän, paikan, kilometrilukeman, tankatun polttoaineen määrän ja hinnan. Aloitin jo 60-luvulla. Monta kertaa olen vihkoistani tarkistanut missä olen milloinkin ollut.
Kalenteriini kirjoitan kokousten ajankohdat ja paikat, joskus joitakin lyhyitä muistiinpanojakin.
Seinäkalenteriin näkyville kirjaan kampaajalle, lääkäriin, laboratorioon tai vastaaviin varatut ajat. Taskukalenterista en niitä enää muista kurkata.
Koulutyttönä pidin päiväkirjaa, johon pääasiassa kirjoittelin ihastuksen kohteistani :).- 1947
Mieheni kyllä kirjaa tapahtumat ja säät päivittäin.
Minä vain kynäilen muuten.
Mukava niitä on jälkikäteen kerrata, mutta ei itseäni silti innosta, boheemi tyyppi.. - jakolasku
1947 kirjoitti:
Mieheni kyllä kirjaa tapahtumat ja säät päivittäin.
Minä vain kynäilen muuten.
Mukava niitä on jälkikäteen kerrata, mutta ei itseäni silti innosta, boheemi tyyppi..Jatkuva päivitys vaikuttaa rasittavalta, mutta siitä on minulle tullut elämäntapa, vai olisko peräti paha neuroosi? Minä en ole kovin järjestelmällinen. Päivitystä voi pitää vaikka harrastuksena.
- Aarre
jakolasku kirjoitti:
Jatkuva päivitys vaikuttaa rasittavalta, mutta siitä on minulle tullut elämäntapa, vai olisko peräti paha neuroosi? Minä en ole kovin järjestelmällinen. Päivitystä voi pitää vaikka harrastuksena.
Onpa mukava kuulla, että jonkun muunkin rutiineihin kuuluu päiväkirjan kirjoittaminen. Ystäväpiirissäni ei vain ole eikä ole ollut sitten nuoruusvuosien sellaista. Tiedän sen, koska joskus keskustellessani saatan sanoa "laittavani tämän asian päiväkirjaani!" ja tapaani on hämmästelty.
Sanoit että olisko peräti neuroosi! Minusta tuntuu, että minulla on riippuvuus!
Milloin kirjoitat? Illallako?
Taidanpa jättää nimekseni tuon Aarren, joka tuli nimekseni tuolla aiemmin sattumalta. Siitä nyt ei ainakaan minua tunnisteta, kun en ole kenellekään aarre enkä edes mies! - jakolasku
Aarre kirjoitti:
Onpa mukava kuulla, että jonkun muunkin rutiineihin kuuluu päiväkirjan kirjoittaminen. Ystäväpiirissäni ei vain ole eikä ole ollut sitten nuoruusvuosien sellaista. Tiedän sen, koska joskus keskustellessani saatan sanoa "laittavani tämän asian päiväkirjaani!" ja tapaani on hämmästelty.
Sanoit että olisko peräti neuroosi! Minusta tuntuu, että minulla on riippuvuus!
Milloin kirjoitat? Illallako?
Taidanpa jättää nimekseni tuon Aarren, joka tuli nimekseni tuolla aiemmin sattumalta. Siitä nyt ei ainakaan minua tunnisteta, kun en ole kenellekään aarre enkä edes mies!Ei minulla ole ketään joka niin innokkaasti kirjoittelee ja päivittää päiväkirjaansa, olen erikoisuus piirissäni. Nuorempana kirjoittelin runojakin ja pitkiä kirjeitä. Saatuja kirjeitä olen hävitellyt niitä tuli harrastukseni myötä sekä kortteja. Oma nimimerkkini on jakolasku aina kun täällä kirjoitan. Riippuvuus tämä kai on, mutta on niitä huonompiakin riippuvaisuuksia, niitä enempää selittelemättä.
- Aarre
jakolasku kirjoitti:
Ei minulla ole ketään joka niin innokkaasti kirjoittelee ja päivittää päiväkirjaansa, olen erikoisuus piirissäni. Nuorempana kirjoittelin runojakin ja pitkiä kirjeitä. Saatuja kirjeitä olen hävitellyt niitä tuli harrastukseni myötä sekä kortteja. Oma nimimerkkini on jakolasku aina kun täällä kirjoitan. Riippuvuus tämä kai on, mutta on niitä huonompiakin riippuvaisuuksia, niitä enempää selittelemättä.
Runoja?
Eräs ystäväni musisoi. Sävelteleekin valsseja ja muuta tanssittavaa. Hän on muutaman kerran kysynyt, enkö sanoittaisi kappaleitaan. Olen kieltäytynyt mutta olisipa siinä eläkepäiviksi mukavaa tekemistä!
Aina kun täällä kirjoitat? Minä löysin tämän keskusteluryhmän vasta tänä aamuna.
- Kynä ja vihko
Päiväkirjaa olen kirjoittanut noin 10-vuotiaasta lähtien ja tallella ovat tekstit 14-vuotiaasta eteenpäin.
Pehmeä- ja kovakantisia vihkoja,ohuempia ja paksumpia,on kertynyt kymmenittäin vuosikymmenien aikana ja 40 vuoden ajalta on itse sidottu kirjakin päiväkirjakoosteistani.
Aika ajoin tarkistelen päiväkirjoistani joitakin päivämääriä ja tapahtumia.Erikoisesti raskauden aikoina lueskelin edellisen odotukseni vaiheita ja synnytyskokemuksia.
En ole kirjoittanut säännöllisesti päivittäin,mutta uskollisesti kuitenkin muistanut tuntojani ja elämäni tapahtumia ikuistaa paperille sekä kynällä,että kirjoituskoneella.Tietokonetta en ole kirjoittamiseen käyttänyt,koska on helppoa kantaa mukana vihkoa ja kynää kaikkialla liikkuessaan,matkoilla,liikennevälineissä,puistossa,uimarannalla,naistenpäivillä,kokouksissa ym.
On ollut parantava,terapeuttinen ja eheyttävä kokemus kerrata menneitä,koska tässä iässä muistikin alkaa kovasti takkuilla.- jakolasku
Nimenomaan terapeuttista, kirjoittaminen pitää minää kasassa, näin olen kokenut.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Miksköhän mä oon tuolla
Joskus antanut ymmärtää että olisin sun rinnoista pelkästään kiinnostunut 😂😁🤭 ja sä säikähdit että koskisin ilman lup436801Ihana on nähdä edes ohimennen
Mitenköhän mies sua voisi lähestyä❤️? Oon lääpälläni suhun mutta en uskalla lähestyä vaikka vilkuilet ja huomaan että su1055380Aamu on aina iltaa viisaampi.
Hyvää huomenta rakas. Ajattelen sinua taas ja yritän keksiä keinoja luoksesi. Satuttaa, kun unohdan sinua joka päivä ene233622- 503271
Mies, mua jotenkin kiinnostaa
Että osaatko sä ollenkaan höllätä? Ootko aina kuin persiille ammuttu karhu. Pohtimassa muiden vikoja?1173187Juuri sinut kainaloon haluaisin nyt
Sydän sykkii vain sinulle Sinä olet se jota kaipaan Sinä olet se josta uneksin Jos sinun rinnallesi jäädä saan Tän koko252915Moi kuumis.
Just ajattelin sua. Oot mun rauha, turva ja lämpö. Olet monia muitakin asioita, mut noita tartten eniten. Pus.402441Saattaisimme olla yhdessä
Vaarallinen yhdistelmä. Käsitin, että meillä molemmilla on samanlaista historiaa... Siitä huolimatta haluaisin kokeilla322361- 452028
Milloin olisi sinun ja kaivattusi
Kaunein päivä? Kamalin hetki? Miksi? Kumpaa pyrit muistelemaan? Kumpi hallitsee mieltäsi?291862