Hei!
Olen 25-vuotias nuori nainen, sairastunut ahdistusneisuushäiriötä ylioopilasvuodesta lähtien, viime vuoden aikana pahoja paniikkikohtauksia. Nyt olen lähdössä viikon päästä Thaimaahan ja en ole saanut viimeiseen kahteen yöhön nukuttua, koska pelkään, että saan paniikkikohtauksen lentokoneessa.Aikaisemmin on näin käynyt, mutta esimerkiksi edellinen pitkä lento Nykiin kaksi vuotta sitten sujui mukavasti. Onko mahdollista saada jotain rauhoittavia lentomatkaa varten? Pelkään myös, että saan veritulpan/sydänkohtauksen/aivohalvauksen, eikä kukaan voi auttaa minua lentokoneessa. Tiedän, että pelkoni ovat järjettömiä, mutta niiden vuoksi melko varmasti saan paniikkikohtauksen. Jotenkin ahdistun aiva hirveästi, kun ajattelen, että ovien mentyä kiinni, en pääse ulos yli kymmeneen tuntiin. Mitä jos sekoan ihan täysin koneessa? Tarvisin todella neuvoja!
Olen 25-vuotias nuori nainen, sairastunut ahdistusneisuushäiriötä ylioopilasvuodesta lähtien, viime vuoden aikana pahoja paniikkikohtauksia. Nyt olen lähdössä viikon päästä Thaimaahan ja en ole saanut viimeiseen kahteen yöhön nukuttua, koska pelkään, että saan paniikkikohtauksen lentokoneessa.Aikaisemmin on näin käynyt, mutta esimerkiksi edellinen pitkä lento Nykiin kaksi vuotta sitten sujui mukavasti. Onko mahdollista saada jotain rauhoittavia lentomatkaa varten? Pelkään myös, että saan veritulpan/sydänkohtauksen/aivohalvauksen, eikä kukaan voi auttaa minua lentokoneessa. Tiedän, että pelkoni ovat järjettömiä, mutta niiden vuoksi melko varmasti saan paniikkikohtauksen. Jotenkin ahdistun aiva hirveästi, kun ajattelen, että ovien mentyä kiinni, en pääse ulos yli kymmeneen tuntiin. Mitä jos sekoan ihan täysin koneessa? Tarvisin todella neuvoja!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kannattaa mennä käymään lääkärissä pian ennen reissua. Kerrot siellä näistä tuntemuksistasi. Monet kärsivät esim. lentopelosta ja saavat apua rauhoittavista lääkkeistä. Ei sulle ainakaan pahitteeks olis ottaa yks rauhottava nappi ennen koneeseen astumista. Mulla tulee toi tunne usein suljetuissa tiloissa, kuten hisseissä, elokuvateattereissa rivin keskellä jne. Hyviä rauhottavia on esim. Alprox tai Temesta. Luulis lääkärinkin ymmärtävän tilanteesi ja kirjottavan reseptin.
Kiitos vastauksista. Otin lääkäriin yhteyttä ja sain reseptin Alproxille. Onneksi yölento. Kaikista paras olisi, jos saisi nukahdettua ja heräisi vasta Thaimaassa. Pimeä myös helpottaa oireita, en tiedä, mistä lie johtuu. Mutta kerronpa sitten, miten matka meni, kun palaan koto-Suomeen.
Rauhoitu nyt sillä yleensä matka saa oireet poistumaan.
Se johtuu siitä, että ympärillä ei ole tuttuja.
Voit olla oma itsesi ja elää vähän aikaa rennosti, koska kukaan ei tunne sinua.
Matkoilla näkee, että meitä on joka lähtöön ja itse omine vaivoinemme mahdumme siihen joukkooon.
Niin,tuolla alempana Anssi p kyllä puhui kauniisti ja kannustavasti, vaan mahtaako Anssi oikeasti tietää mitä on paniikkihäiriö...?!
Kyllä minä olen sitä mieltä että onnistunut matka vaatii sulle nyt pillerin poskeen.Ole sitten urhea jossakin tilanteessa jonka koet turvallisemmaksi itsellesi.Näin minä tekisin koska itsekin sairastan tätä helvetillistä oiretaa..
Olen valitettavasti joutunnut tutustumaan paniikkihäiriöön.
Olin sen takia kuukauden sairaslomalla syksyllä, kun en pystynnyt yksinkertaisesti olemaan työmaalla. Tutun oven avaaminen tuntui ylivoimaiselta.
Jouduin pakenemaan kahdesta tilaisuudesta.
Annoin lehdistöhaastattelun aiheesta.
Haluatko lukea sen.
kun olin pahimmassa paniikissa syksyllä, niin olin ilmoittautunnut vaalilautakuntaan jo aikaisemmin.
Olin aloittannut lääkityksen ja oireet sen myötä pahenivat.
Lautakunnan puheenjohtaja oli entinen psykiatrianhoitaja.
Kun yritin kertoa, että en pysty menemään istumaan paikalleni, niin hän osasi käsitellä minua.
Hän sanoi aina.
Rauhoitu, me pystymme tähän.
Minulla hämärtyi silmissäkin välillä, kun tuttuja tuli äänestämään.
Istuin aina puolituntia kerrallaan leimaajana.
Koska olin varapuheenjohtaja, niin minun piti hoitaa varsinaisen puheenjohtajan ruokatunnin aikana koko homma.
Olin sitä ennen ollut kai kymmenissä vaalilautakunnissa, joten asia ei ollut uusi.
Syön itsekkin lääkkeitä, mutta otan osaa aktiivisesti kaikkeen, koska en aijo hävitä tätä taistelua.
Pelkojen kohtaaminen on yksi tapa. Itse laulan esimerkiksi karaokea selvin päin juuri siksi.
Omalla nimelläni olen kirjoittannut ainoastaan siksi, että ne jotka pelkäävät olevansa erilaisia, huomaisivat, että tämän vaivan kanssa voi elää.
Se ei ole mitään sairautta kummempi.
Sitä ei tarvitse hävetä, vaan puhua siitä avoimesti ja hakea apua siihen ajoissa.
Muuten saattaa tulla itsetuhoisia ajatuksia.
Kun annoin tuon lehti haastattelun, niin minulle soitti esimerkiksi yksi nuorisotyöntekijä.
Hän sanoi, että kiitos.
Teit meille ereittäin suuren työn antamalla vaivalle kasvot. He yrittävät kertoa nuorille, ettei he ole ainoita, ketkä sairastavat sitä, mutta heillä ei ole ollut kertoa esimerkki tapauksia.
Itse olen ollut TV:ssa antamassa kasvot paniikkihäiriölle vuonna 1992....